Yli 900 NHL-peliä, maailmanmestaruus, kolme MM-hopeaa ja kaksi olympiapronssia. Suomen maajoukkueen kapteeni vuosien 2009 ja 2010 maailmanmestaruuskisoissa. Kun listaan lisätään vielä MM-kisojen maalikuninkuus ja parhaaksi hyökkääjäksi valitseminen, kyseessä on merkittävän luokan suomalainen kiekkoilija.
Täytyy olla kuitenkin melkoinen kiekkoniilo, jotta mielleyhtymä osuu kertalaakista Pohjois-Savossa varttuneeseen Sami Kapaseen.
Tunteella pelissä elävä ja voimakastahtoinen Kapanen ei ole koskaan ollut suuren yleisön silmissä ykkösketjun pistenikkari. Kapanen on kuitenkin parhaalla NHL-kaudellaan tehnyt peräti 69 pistettä ja 27 maalia.
Voimakkaasta tahdosta kertoo paljon se, että Kapanen on pienestä koostaan huolimatta jättänyt aina kaiken jäälle. Ja maksanut siitä kropallaan kovan hinnan.
Koko ura oli päättyä jo ennen ensimmäistäkään NHL-ottelua. Harjoitusleirillä sattunut vakava loukkaantuminen ja siitä seurannut veren hyytyminen oli jopa hengenvaarallinen.
Kapasen NHL-urasta ei voida myöskään puhua ilman yhtä taklausta. Kevään 2004 pudotuspeleissä Toronton Darcy Tucker kirjaimellisesti jyräsi Kapasen ottelun jatkoajalla. Täysin sekavassa tilassa ollut Flyers-hyökkääjä rimpuili sisulla ja tahdolla takaisin vaihtoaitioon, eikä jäänyt makaamaan jään pintaan.
Tämä kannatti, sillä hieman myöhemmin Jeremy Roenick teki ottelun voittomaalin, joka olisi todennäköisesti jäänyt syntymättä pelikatkon vuoksi, mikäli Kapanen ei olisi osoittanut sitkeyttään.
Vuosi ennen Tuckerin taklausta Kapanen otti kasvattajaseuransa haltuun. Määrätietoisen pelaajan haaveena oli nostaa KalPa takaisin liigaan – jopa Suomen mestariksi asti. Kapanen oli itse nostamassa joukkuettaan pääsarjaan NHL:n työsulun ansiosta keväällä 2005.
Lopullinen paluu kotimaisemiin tapahtui kolme vuotta myöhemmin. Kapasen johtajuus ja meritoituneen pelaajan tuoma positiivinen hype siivittivät KalPan saman tien pronssille asti.
Kapasen uran olisi suonut loppuvan toisenlaisissa merkeissä. KalPa päättää kauden sarjajumbona, ja maine seurajohtajana on kärsinyt eri päätösten takia.
Voimakastahtoisen johtajan rooli sekä pelaajana että seurajohtajana on ollut monta kertaa ongelmallinen. Tunne ja tahto ovat ohjanneet välillä päätöksiä lopputuloksiin, joista voidaan olla montaa eri mieltä. Kopista kantautuvat tiedot kertovat, että kunnianhimoisen pelaajan kanssa operoiminen ei ole aina ollut helppoa – etenkin kun kyseessä on kuitenkin oma palkanmaksaja.
Täytyy kuitenkin muistaa, että Kapanen uhrasi NHL-uransa palatakseen takaisin kotiseuraansa.
Muistutetaan vielä kerran: Kuopiossa ei pelattaisi SM-liigaa ilman Sami Kapasen panostuksia. Eikä varmasti olisi juhlittu pronssimitalia keväällä 2009.
Kukaan jääkiekosta vähäänkään tietävä henkilö ei voi kiistää Sami Kapasen saavutuksia pelaajana. Uran viimeiset kaudet menivät loukkaantumisien kanssa rimpuillessa, ja supertähden sädekehä himmeni suuren yleisön silmissä.
Mutta entä sitten? Kapanen on yhä edelleen vuoden 1995 maailmanmestari, Carolina Hurricanesin ja Philadelphia Flyersin arvostettu hyökkääjä ja maajoukkueen kulmakivi 1990- ja 2000-luvuilla. Viimeiset kaudet eivät anna oikeutta puolustajanakin hyvin pärjänneelle pelimiehelle.
Lähes täysi Niiralan monttu osasi arvostaa legendan viimeistä ottelua. Legenda kiitti seisaaltaan taputtanutta yleisöä pelaajana vielä kerran. Vaikka moni paikalla ollut katsoja ja allekirjoittanutkin on arvostellut Sami Kapasen ratkaisuja seurajohtajana, tämä ei vähennä millään tavalla Kapasen saavutuksia pelaajana.
Nyt Kapanen jättäytyy omistamansa seuran taustahenkilöksi – kuten pitääkin. Vaikka ottelusta ei voittoa tullutkaan, Kapanen sai uralleen arvokkaan päätöksen.
Hieno pelimies, jolle myös minä nostan hattua.
Korkealle.
