Salamoiden vahva syksy ylitti odotukset

Salamoiden piti taistella pääsystä pudotuspeleihin. Vahvasti uusiutuneen joukkueen vahvuudeksi luettiin laaja hyökkäysmateriaali, mutta niin maalivahtiosasto kuin puolustajistokin oli täynnä kokemattomia nuorukaisia, eikä päävalmentajaksi tulleella Vesa Surenkinillakaan ollut aiempaa Mestis-kokemusta.

Nuoren joukkueen suoritushaarukka on yleensä varsin suuri. Pahimmillaan rutiini ja kokemus eivät riitä katkaisemaan kohdalle osuvaa alamäkeä, mutta jos kaikki loksahtaa kohdilleen ja onnistumiset tuovat lisää onnistumisia, nuoruuden into ja virta vievät pitkälle. Ja juuri niin Salamoille on käynyt.

Alun otteluohjelma oli suotuisa. Salamat sai ensimmäisiin kotiotteluihinsa vastaan jälkipään FPS:n ja Haukat, ja kun komeiden voittojen jälkeen kukistuivat heti perään niukasti niin Jokipojat, Hermes kuin TuTokin, oli kotihurmos valmis. Salamoiden fyysinen pelityyli sopii erinomaisesti Kirkkonummen harvinaisen kapeaan kaukaloon, ja Salamat onkin ottanut kotiedustaan kaiken irti. Siinä missä vastustajat ovat hivenen ihmetelleet oudon kokoista laatikkoa, on Salamat kääntänyt lähes säännönmukaisesti tasaiset kamppailut niukasti edukseen. Joukkue hävisi syksyn 13 kotiottelustaan vain kaksi: kertaalleen KalPalle ja Sportille.

- Aika tarkalleen saatiin ne voitot, mitä odotettavissa oli. Pari peliä hölmöiltiin liikaa innokkuuttamme, mutta pääosin olen tyytyväinen, Vesa Surenkin kertoo.

Häkkinen torjui vierasvoitot

Salamoiden komeaan syksyyn mahtui oikeastaan vain yksi heikompi jakso, jolloin nuori joukkue sortui kauden raskaimpaan aikaan marraskuun lopulla viiden voitottoman ottelun sarjaan. Joku saattoi luulla, että alkukauden yllättäjän alamäki oli alkanut, mutta sairasteluista toipunut Salamat käänsikin kurssinsa uudelleen vahvaan nousuun. Joulukuun viisi ottelua toivat mukanaan peräti yhdeksän pistettä, ja samalla Salamat jäi joulutauolle neljäntenä komealla neljän pisteen erolla takana tuleviin.

Kotivahva joukkue voitti syyskauden aikana neljä vierasottelua, ja niillä kaikilla on yhteinen nimittäjä: jokerivahti Pasi Häkkinen. Kun Häkkinen vieraili salamamaalilla lokakuun puolivälissä, otti joukkue ensimmäiset vierasvoittonsa FPS:stä ja Vaasan Sportista, mutta sen jälkeen alkoi lamakausi. Häkkinen ilmestyi kirkkonummelaismaalille jälleen joulukuussa, ja matkapeleissä kukistuivat taas FPS ja KooKoo.

Vaikka Häkkisen panos oli kerrassaan huima – torjuntaprosentti 96,43, neljä voittoa ja tasuri KalPaa vastaan nollapelillä, onnistujia ovat olleet myös Salamoiden omat maalivahdit. Pitkin syksyä ykkösmaalivahtina torjunut Simo Vehviläinen oli vahvassa vireessä etenkin alkusyksystä, ja puolustusvoimien riveissä huhtikuulle taisteleva Tommi Tervo onnistui vieläkin paremmin, kun marras-joulukuussa mahdollisuutensa sai. Kolmesta torjutusta ottelusta tuli ensin tasapeli, sitten voitto nollapelillä, ja perään vielä voitto-ottelu kolmen päivän kuumeen jälkeen.

Onnistujiin voidaan lukea maalivahtien lisäksi myös kirkkonummelaisten nuori puolustuskalusto. Alkusyksystä alakertaa dominoi porukan kokenein, Kai Öhberg, joka johtaa edelleen sekä joukkueensa tehotilastoa että puolustajien pistepörssiä, vaikka nilkkamurtuma on pitänyt miehen sivussa 11 ottelun ajan. Tositoimiin harjoittelemaan vuoden alussa päässyt Öhberg palaa näillä näkymin tammikuun lopulla.

Iso liuta onnistujia

Kokemattomammilla puolustajilla päähuomio on mennyt kurinalaisen puolustuspelin opetteluun ja tehopistesaldot ovat jääneet mataliksi, mutta suuntaus on ollut jatkuvasti parempaan päin. Salamoiden joulukuun loppukiri oli osin seurausta juuri puolustusvirheiden vähentymisestä, osin maalivahtien huimasta panoksesta, ja osin rangaistusminuuttien laskevasta trendistä. Surenkinin ja Allu Lähteenmäen luoma railakas pelityyli on vienyt Salamat rangaistustilaston kärkeen, mutta samalla myös panostus erikoistilannepelaamiseen on kantanut hedelmää. Jäähypenkin kuluttamisesta huolimatta Salamat on päästänyt erikoistilanteissa vain kaksi maalia enemmän kuin on itse tehnyt.

Pelaajiston syyskauden suurimmat onnistujat ovat olleet maalivahtien lisäksi hyökkäyksen balttipari Viktor Blinov (10+10) – Aleksander Petrov (6+8), joista etenkin Blinov on pyörähdellyt hyökkäysalueella toisinaan lähes pitelemättömästi, sekä tsemppaamisen, raastaminen, repimisen ja ärsyttämisen taitava Jarno Niinimäki (3+10), joka on päässyt myös kelvolliseen tehopistevauhtiin. Vahvat otteet toivat Niinimäelle kutsun Tapparan liigaryhmään, jossa vauhtikone taistelee ainakin kolmesta viiteen ottelua. Kirvespaidoissa Niinimäki on saalistanut kahdessa ensimmäisessä ottelussaan huimat viisi Jatkoajan tähteä, joten urakka saattaa jatkua Tampereella kevääseen saakka.

Varsin tyytyväisiä suorituksiinsa saavat olla myös suoraviivaisella pelillä Mestiksen vakiopaikan lunastanut Pentti Nöyränen, neljän ottelun pelikiellon tuonutta nyrkkeilyepisodia lukuun ottamatta taklauskone Heikki Laine, joka on myös neljä maalia viimeistellyt, sekä puolustuksen avainpelaajan paikan lunastanut Lasse Korhonen - kaikki vielä viime talvena nuorten sarjoissa pelanneita.

Hyökkääjistä Mikko Lepola ja Teemu Siren ovat hoitaneet parrasvaloilta piilossa kahden suunnan pelaaminen onnistuneesti, mutta hyökkäyspään tehot ovat jääneet vähiin.

Tervonen, Hautajoki ja Karlsson keväällä parrasvaloihin?

Vaikka Salamoiden otteet ovat toistaiseksi ylittäneet odotukset, on joukkueeseen mahtunut muutama alisuorittajakin. Puolustuksessa Jatkoaika ennakoi Joni Purolaa kauden alla joukkueensa johtavaksi puolustajaksi, mutta etenkin alkusyksy oli toistuvien virheiden sävyttämä, eikä parasta Purolaa ole toistaiseksi nähty. Hyökkäyksessä viime talven pistelinko Karo Koivunen ei päässyt missään vaiheessa kunnolla irti, ja miehen pelit jatkuvatkin Italiassa.

Koivusen lisäksi joukkueen jättivät loppuvuodesta myös Tuomas Tikkanen ja Simo Romo, joten hyökkäysmateriaali on kutistunut yli viidestä ketjusta neljään. Jatkossa suurempi rooli on tarjolla ainakin sairastelleelle Sami Tervoselle ja Harri Hautajoelle, jolle vuodenvaihde toi mukanaan varusmiespalveluksesta reserviin astumisen.

Tomi Karlssonin (5+5) syksy oli kaksijakoinen. Alku oli vahva ja tehokas, mutta lokakuun alun aivotärähdyksen jälkeen tehohyökkääjä vaipui varjojen maille. Toinen perussalama, Antti Tevanen, on täyttänyt roolinsa sinällään moitteitta, mutta Tevasen meriiteillä pitäisi tulosta syntyä hyökkäyspäässä enemmän kuin tehopisteiden 1+2 verran.

Mainiosta kokonaisuudesta huolimatta pienen moitteen ansaitsee myös seurajohto, sillä Pasi Häkkisen siirroissa kilpailusäännöt yllättivät kahdesti ja jokeripakki Samuli Jalkanen ei päässyt Mestis-kaukaloihin lainkaan, kun nimikirjoitus myöhästyi.

Kova tavoite: Kotiedusta pidetään kiinni

Kun sarjasijoitus on kevätkauden otteluiden pyörähtäessä käyntiin neljäs, ei tavoitettakaan voi alemmaksi asettaa.

- Tavoitteena on säilyttää nykyinen sija. Ei se sattumaakaan ole, että näin korkealla ollaan. Yritetään saada mahdollisimman monta play off-peliä Kirkkonummen innokkaan yleisön eteen, Surenkin toteaa.

Hyvästä sarjasijoituksesta huolimatta Salamoiden kevät on haasteita täynnä. Syyskausi oli lähes nappisuoritus, kun taas takana olevista joukkueista ainakin Sport, KooKoo ja Kiekko-Vantaa alisuorittivat ja todennäköisesti tulevat tasoaan nostamaan. Hermes keikkuu vain neljän pisteen päässä, ja TuTonkin otteet olivat joulun lähestyessä vahvasti nousujohteisia.

Pudotuspeliviivan alle on eroa viisi joukkuetta ja kahdeksan pistettä, joten pudotuspeleissä Salamat todennäköisesti nähdään, mutta kotietupaikan pitäminen vaatinee jopa syksyäkin parempaa onnistumista. Se taas edellyttäisi luultavasti ainakin joukkueen materiaalin leventämistä tammikuun aikana, sillä vaikka nelikosta Niinimäki-Koivunen-Tikkanen-Romo ainoastaan ensimmäinen oli syyskaudella todellinen avainpelaaja, on ryhmästä poissa paljon vaihtoehtoja ja käsiä, mikäli sairastelu ja loukkaantumiset harmiksi tulevat.