Zachin ryhmä jatkaa välisarjaan
Saksan luotsi Hans Zach jatkaa tavoilleen uskollisena, eikä Gocin veljeksiä Marcelia ja Saschaa nähdä näilläkään areenoilla. Saschan kanssa Zach on ollut tukkanuottasilla jo aikapäiviä, mutta Marcel on uudempi tapaus. Zachin hyllytettyä veljessarjan nuoremman painoksen Salt Lake Cityn olympialaisten aikaan Marco Sturmin tieltä, nuorukainen rupesi pullikoimaan ja löysikin itsensä heti seuraavalta paluulennolta takaisin Saksaan. Marcelin poissaolon syyksi ilmoitetaan loukkaantuminen, mutta mitenkähän mahtaa olla. Valmentaja Zach ei tyylinsä takia ole välttämättä kaikkein pidetyimpiä henkilöitä, mutta tehokasta hänen työnsä näyttää silti olevan.
Saksa koki jälleen takaiskun maalivahtiosastolla Olaf Kölzigin jäätyä kisoista sivuun vammojen takia. Siispä Saksa tukeutuu voimakkaasti olympialaisissa huimaan esitykseen yltäneeseen Marc Seligeriin. Seligerin varamiehenä on SLC:n kisojen tapaan Robert Müller, joka pelannee myös tässä turnauksessa ottelun tai pari. Katsomosta otteluja vahtaa joukkueen kolmosvahti, Schwenningenin Marcel Janka.
Myös puolustus joutuu turvautumaan osin varamiehistöön, sillä luottopakki Mirko Lüdemann on joutunut jo ajoissa vetäytymään käsivamman takia ja kokenut Jörg Mayrin olympialaisissa saama murtunut leuka estää edelleen miehen pelaamisen. Näiden lisäksi vielä Daniel Kunce ja Heiko Smazal ovat loukkaantuneiden kirjoissa, joten Zachin puolustus lähtee kisoihin jälleen kerran nuorella rintamalla. Avainrooleissa ovat Christian Ehrhoff, Christopher Schubert ja Dennis Seidenberg, joiden ikäkeskiarvo liippaa hieman alle kahdenkymmenen lukemissa. Ikäänsä nähden kohtuutonta luottoa nauttivat miehet kuitenkin tietävät kykynsä varsinkin hyökkäyspäässä ja siellä Zach suunnitteleekin niitä kykyjä hyödyntävänsä. Erich Goldmann on tärkeässä puolustavassa roolissa, kun taas Jan Benda on saanut jälleen puolustuskomennon ja ainakin aloittaa kisat puolustajana.
Hyökkäyksen suurin menetys sitten Salt Lake Cityn oli Mark Mackayn maajoukkuehokkarien naulaan ripustaminen ja monivuotisen kapteenin siirtyminen näin sivuun näistä tehtävistä. Joukkue odottaa NHL:sta Marco Sturmia, mutta todennäköistä on, ettei San Jose putoa kovinkaan nopeasti loppupeleistä. Zach yritti tavoitella myös Jochen Hechtia, mutta tämä oli kaudesta niin loppuunpalanut, ettei enää jaksanut lähteä maajoukkueen matkaan. Silti joukkueesta löytyy pelaajia kuten Daniel Kreutzer, jotka ovat ryminällä nousemassa kohti kansainvälistä kärkeä. Olympialaisissa kovat näytöt antanut trio Klaus Kathan - Leonardo Soccio - Andreas Morczinietz lienee jälleen koottu yhteen Ruotsin turnausta varten.
Saksa taistelee alkulohkonsa toisesta sijasta Sveitsin kanssa keskinäisessä ottelussaan, mutta joutuu taipumaan niukasti punapaidoille. Välisarja osoittautuu liian kovaksi paikaksi ja saksalaiset suuntaavat ajatuksensa kohti himmeämpiä sijoituskamppailuita.
Ukraina kiusaa isompiaan
Ukraina pelaa samassa alkulohko B:ssä Suomen kanssa ja kiinnostaa senkin takia suomalaisia kiekkojännäreitä.
Ukrainan nimilistaa katsoessa ei tuttuja nimiä paljoakaan löydy. Tunnetuin nimi on jo miehen ikään ehtinyt Dimitri Khristich. Washingtonin vakiokokoonpanoon kuuluva 32-vuotias sentteri on Ukrainan selkeä ykkössentteri ja vastaa varmasti myös Ukrainan ylivoiman pyörittämisestä.
Ukrainalla oli takavuosina suhteellisen iäkäs joukkue, mutta nyt kolmikymppisten määrä on vähentynyt. Mukana on toki vanha sotaratsu, 38-vuotias puolustaja Valeriy Shyryayev, joka on joukkueen harvoja ulkomailla pelaavia pelaajia. Pääosinhan joukkue on kasattu Venäjän liigassa pelaavista pelaajista. Iso nippu tulee myös Kiovan Sokol-joukkueesta.
Maalivahteihin Ukraina ei ainakaan kaadu. Spartak Moskovan Kostyantyn Simchuk ja Metallurg Magnitogorskin Igor Karpenko ovat molemmat suhteellisen tunnettuja nimiä. Muita seuraamisen arvoisia avainpelaajia ovat puolustaja Sergei Klymentiev sekä hyökkääjät Vasyl Bobrovnikov ja Vadim Shakhraichuk. Paha miinus Ukrainalle on Sergei Varlamovin puuttuminen. Hän pelaa vielä NHL:n playoffseja St. Louisin riveissä. Varlamov on tehnyt parina kautena AHL:ssä hyvin pisteitä ja olisi varmasti ollut tärkeässä roolissa myös maajoukkueessa.
Ukrainan valmennus on myös suomalaisille tutuissa käsissä. Kiovan Sokolissa ja Neuvostoliiton eri maajoukkueissa kannuksensa hankkinut Anatoli Bogdanov jatkaa joukkueen peräsimessä. ”Tolja” tuli Suomeen aikanaan Ilveksen valmentajaksi ja tällä hetkellä hän luotsaa TuTo:n Mestis-joukkuetta, johon hän teki jatkosopimuksen, vaikka ottajia olisi ollut muuallakin. Bogdanov on vaativa valmentaja, joka saa joukkueestaan irti maksimaalisen potentiaalin. Ukrainan pelaajiakaan ei paljon bonuksilla hemmoitella, sillä maan jääkiekkoliitto on rutiköyhä. Joukkue on pari viikkoa leireillyt pääkaupungissa Kiovassa ja pelaajat ovat torstaiaamuna saapuneet kisakaupunkiin Göteborgiin hyvin latautuneena. Ukraina pelaa tyypillistä venäläistä kiekkoa, joka perustuu taitoon ja tiiviiseen puolustamiseen. Valitettavasti parempia joukkueita vastaan taidot loppuvat ja ukrainalaiset sortuvat usein halonhakkuuseen ja kahvaamiseen. Jos tuomarilinja on salliva, joukkue voi yllättää isojakin kiekkomaita.
Ukraina selvittänee tiensä läpi alkulohkosta voittamalla Puolan, mutta siihen tie taitaakin tyssätä. Paikka A-sarjaan ensi kevään Suomen kisoihin on minimitavoite ja jatkosarjassa Ukraina lähtee hakemaan jymy-yllätystä.
Italia konkareiden varassa
Vuosikaudet ovat Italian tolppien välissä vilisseet samat naamat, eikä tähän perinteeseen tule vieläkään muutosta. Sentään David Delfino on siirtynyt syrjään, mutta kolmikko Mike Rosati, Andrea Carpano ja Mario Brunetta istuvat joukkueessa tiukasti. Näistä ykkösvahdin roolin on lähes joka kisoissa ottanut itselleen Rosati, eikä Ruotsissa nähtäne poikkeusta. Carpanolle saattaa langeta turnauksessa peli tai kaksi riippuen siitä miten pitkälle joukkue etenee, mutta Rosatilla lienee ykkösvahdin rooli.
Hyökkääjästä puolustajaksi vaivihkaa seurajoukkueessaan London Knightsissa siirtynyt Maurizio Mansi nauttii tähden asemaa Knightsissa, kuten myös Italian maajoukkueessa. Englannin Superliigan parhaimmistoon kuuluvan Mansin aisaparit tosin eivät ole aivan samaa luokkaa ja varsinkin kokemusta puolustuksessa soisi olevan enemmän. Oman osansa kokemuksesta tuo kuitenkin Leo Insam, joka on pelannut Italian maajoukkueessa jo kahdeksissa arvokisoissa. Myös fyysiseen osastoon löytyy oma edustajansa Chris Bartolonen myötä, mutta ennakkoveikkauksissa leveyttä Italian puolustuksesta ei löydy riittävästi ja varsinkin kiekollinen osaaminen on kysymysmerkki.
Hyökkäyksestä sen sijaan vanhoja partoja löytyy vaikka muille jakaa. Gaetano Orlandon siirryttyä syrjään, Mario Chitarroni, Bruno Zarrillo ja Lucio Topatigh ovat vuodesta toiseen, maalivahtipelin säestyksellä, pitäneet Italian pääasiassa A-sarjassa. Valitettavasti Zarrillo joutuu jäämään pois turnauksesta, eikä Chitarronikaan pääse kehiin kuin vasta kolmannessa ottelussa, sillä hän kärsii kansainvälisen jääkiekkoliiton asettamaa pannaa viime MM-turnauksen välikohtauksesta Sveitsiä vastaan. Samasta syystä koko turnauksen joutuu passaamaan Anthony Iob. Myös Mansin joukkuetoveri Vezio Sacratini on tuttu näky sinipaidassa ja näissäkin kisoissa hän tulee kuittaamaan paljon peliaikaa. Myös Luca Di Toni ja Roland Ramoser kannattaa panna merkille. Hyökkäyksestä löytyy Mestistä seuraaville tutumpi nimi, sillä Ruggero Rossi De Mio TuTosta on kelpuutettu Italian maajoukkueryhmään.
Italia olisi voinut toivoa helpompaakin lohkoa, sillä yhdessä Kanadan, USAn ja Latvian kanssa sille ei jää juuri muuta kuin statistin asema. Nouseminen kolmanneksi olisi jo jonkin asteinen sankariteko, joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä Italiaa kutsuu jälleen kerran karsintasarja. Karsintasarjasta joukkueen sitten onkin jo helpompi selvitä, mutta sekään ei ihan käden käänteessä onnistu.
Japanilla tuttu tarina
Japanilla on todellinen pikku-ukko ykkösmaalivahtinaan, kun nuorempi painos Nihein veljeksistä Jiro luistelee maalinsuulle. Nihei saa tilaisuutensa ykkösmaalivahtina, kun veteraanivahti Shinichi Iwasaki ripusti luistimet naulaan viime kauden päätteeksi. Nihein kakkosvahtina kisoissa toimii Yutaka Fukufuji, joka myös päässee kokeilemaan MM-vauhtia.
Kautta linjan pienikokoinen japanilaispakisto tulee väkisinkin istumaan jäähyaitiossa ja paljon. Puolustuksesta kannattaa pitää silmällä vastustajien vauhdissakin aika ajoin pysyvää Daniel Daikawaa, sekä nousevia kykyjä Kengo Itoa ja Makoto Kawashimaa, jotka ovat molemmat hieman päälle parikymppisiä pelimiehiä.
Kokudon kaksikko Ryan Kuwabara ja Chris Yule tarjoavat sellaisen uhan, jota vastustajien ei kannata painaa villaisella. Yulen ja Kuwabaran taidot tosin on jo kansainvälisillä kentillä nähty, joten joukkueet tuskin tulevat yllätetyiksi varsinkin Yulen henkilökohtaisesta taidosta. Viime kauden Japanissa viettänyt vanhempi Nihein veljeksistä, Taro, on myös mielenkiintoinen näky.
Japani tullaan tyrmäämään noin 100-0 alkusarjassa, mikäli joukkuetta ei aliarvoida aivan törkeästi. Yulen ja Kuwabaran kaltaiset yksilöt saattavat väläytellä ajoittain, mutta koko joukkueen rintamalta materiaalia ei löydy riittävästi. Saksa, Sveitsi ja Tsekki antavat Nipponin pojille kylmää kyytiä alkusarjassa. Tuskin meno kovin ruusuisemmaksi karsintasarjassa muuttaa, joten ei tarvitse suurta profeettaa veikkaamaan Japanille joko viidettä- tai kuudettatoista sijaa näistä karkeloista.
Puolan hissi vie takaisin B-sarjaan
Puola toimittaa kisoihin muiden maiden tavoin kolme maalivahtia ja kyse on niinkin nimekkäistä ässistä kuin Tomasz Wawrzkiewicz, Tomasz Jaworski ja Krzyztof Zborowski. Näistä kavereista ykkösvahdin pestin saanee Wawrzkiewicz, jolla löytyy kolmikosta selvästi eniten maajoukkuekokemusta. Sääli on, ettei Puolalla ole enää asettaa maalipuiden väliin Peter Sidorkiewiczin tasoista maalivahtia, sillä 90-luvun alussa Ottawan maalia vartioinut puolalainen valittiin jopa NHL:n all-star joukkueeseen.
Puolustuksen Puola rakentaa kolmen tukipilarin varaan. Tomasz Mieszkowski, Sebastian Gonera sekä Krzysztof Smielowski tulevat rakentamaan puolustuksen kivijalan mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Heidän takaansa nousee iso - ja pelottava - mies Sebastian Labuz, jota moni pelaaja katsoo ylöspäin. Niin, ei välttämättä meriittien puolesta ylöspäin, mutta pituuden. Luistimet jalassa päälle parimetrinen kolossi pelottaa ainakin vastustajan hyökkääjät pois maalin edestä, kun massaakin on kertynyt kivasti hieman toistasataa kiloa. Eipä siihen vielä lopu Puolan isot pahat sedät, kun Mieszkowskinkin raamit ovat samaa luokkaa kuin Labuzin.
Mutta hyökkäyspäästä vasta se todellinen kolossi löytyy, kun aletaan tutkimaan Pittsburgh Penguinsin Krzysztof Oliwan strategisia mittoja. Ne samat pari metriä saadaan jälleen kasaan kun laitetaan hokkarit jalkaan ja painoluokkakin on siellä lähempänä sataakymmentäkiloa. Oliwa saa varmasti peliaikaa, mutta hänen kätensä kun ovat lähinnä tehty vastustajan takomiseen, niin tuo maalinteko saattaa olla hieman kiven alla. Niinpä ratkaisijoita täytyy hakea muualta ja ensimmäisenä esiin tulee Jacek Plachtan nimi, joka on viettänyt viimeiset kymmenen vuotta Saksan kentillä. Myös Patryk Pysz on viihtynyt Saksan kiertueella ja hänestä saatetaan löytää yksi ratkaisijoista. Puola leimaa vain kahdentoista hyökkääjän passin, jotta mahdollisesti NHL:sta vapautuvalle Mariusz Czerkawskille jää tilaa joukkueeseen.
Totuus kuitenkin on, että Puolalla ratkaisijat ovat kortilla katsoi asiaa sitten miten päin hyvänsä. Suomen lohkossa pelaavalla Puolalla on Suomen lisäksi vastustajinaan Ukraina ja Slovakia. Mikäli planeetta Maan kiertosuunta pysyy samana, Puola jatkaa lohkosta karsintasarjaan ja ilman supertähtensä Czerkawskin vapautumista NHL:sta on joukkue todellisessa pulassa.
