Onko näistä viime kausista sitten opittu jotakin? Ja jos on, niin onko asialle tehty mitään? Viime kaudella harjoituspelit menivät enemmän tai vähemmän metsikön puolelle, mutta kauden alku olikin sitten yhtä juhlaa. SaiPa keikkui pitkään aivan kärjen tuntumassa, mutta realistisimmat toki tajusivat, että asian laita ei voi sellaisena loppuun saakka kestää. Pudotuspelit siintelivät kuitenkin monien mielissä. Vaan kuinkas kävikään?
SaiPan johtoportaalla on ollut pitkä kevät ja kesä aikaa miettiä minne ihmeeseen se vire ja taistelu katosi kesken kauden? Uusi, alkava kausi näyttää onko vika löytynyt ja onko se saatu korjattua?
Uusi kuvio mahdollistaa pudotuspelit useammille
Ensi kaudella Liigan pudotuspeleihin pääsee kymmenen joukkuetta. Liiga teki päätöksen hyvissä ajoin ja päätös on aiheuttanut sekä positiivisia kommentteja että negatiivisia tuhahduksia. Runkosarjassa hyvin pärjänneet pääsevät hieman lepäämään ennen ”oikeiden pelien” alkamista, mutta vaarana tällaisissa pikkutauoissa on aina vireen katoaminen. Runkosarjan yhdeksäs ja kymmenes saavat silti aikaisempiin kausiin verrattuna aivan uuden mahdollisuuden. Kausi ei päätykään, vaan vielä on mahdollisuus jatkaa pelejä vaikka kuinka pitkälle, sinne minne rahkeet riittävät.
Monissa ennakkoarvioissa SaiPa on pudotettu kuitenkin tuon ”kympin” ulkopuolelle ja joukkueen pudotuspelimahdollisuuksia pidetään pieninä. SaiPalla ja oikeastaan millään muullakaan pikkuseuralla, ei kuitenkaan ole mitään muuta mahdollisuutta kuin lähteä tavoittelemaan ”paikkaa auringossa.” Uusi, Suomen kokeneimpiin kuuluva maalivahti, nuoria nälkäisiä omia junioreita ja uutta potkua uralleen hakevat pelaajat ovat niitä, joihin SaiPa oikeastaan nojaa. Todella pahoja menetyksiä joukkue ei ole kärsinyt kuin ehkä TPS:n riveihin siirtyneen puolustaja Antti Hulkkosen kohdalla ja rivit onkin saatu paikattua ihan mukavasti.
Uusissa hankinnoissa piilee suuri potentiaali, mutta myös suuri riski. Oikeastaan kaikki hankinnat pelailivat viime kaudella enemmän tai vähemmän rikkonaisen kauden tai hankkivat meriittinsä Mestiksessä.
Maalin suulle tunkua
Maalivahtitilanne SaiPalla taitaa olla kaikkein parhaiten kunnossa. Maalin suulle hankittiin Suomen mittakaavassa todella kokenut molari, Jarmo Myllys. Jamo tulee kisaamaan pelipaikasta SaiPan omien kasvattien, Juha Kuokkasen ja Ville Hostikan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tänä kesänä NHL-varauksen saanut Hostikka tukkii SaiPan A-nuorten maalin suuta ja nostetaan Kuokkasen tai Myllyksen loukkaantuessa luukkua availemaan.
Myllys tuo maalin suulle kokemusta, pelinjohtoa ja loistavaa mailankäsittelyä. Tomas Duba sai keväällä lähteä, koska ei viime kaudella enää kehittynyt odotetusti. Kuokkanen näytti taitonsa jo viime kaudella ja pelasikin kauden suunnilleen puoliksi Duban kanssa. Maalivahtiosasto on siis mukavasti tasapainossa, jopa mahdollisen loukkaantumisen tapahtuessa.
Puolustuksessa paljon omia junioreita
SaiPan puolustus on puoliksi kokemusta ja puoliksi kokemattomuutta. Juha Jokiraita, Kimmo Nevalainen, Matti Hana, Antti Weckström ja Juha Pursiainen ovat kaikki viime kausina SaiPan A-nuorissa pelanneita pakkeja. Omista junioreista on siis rohkeasti nostettu poikia liigarinkiin ja heistä yritetään kovaa vauhtia koulia liigatason puolustajia.
Nevalainen ja Jokiraita ovat liigatasolla vielä aivan untuvikkoja, mutta muilla nuorukaisilla on jo enemmän tai vähemmän kokemusta liigapeleistä. Kehittymisen varaa vielä on kuitenkin kaikilla, sillä kukaan heistä ei vielä mahdu edes perusliigajyrän spekseihin.
Petri Kokko ja Antti Bruun jatkavat joukkueen puolustuksessa viime kauden tapaan. Keväällä Ruotsista paluumuuttajana hankittu Jussi Pekkala kävi nivusleikkauksessa, mutta alkanee pikku hiljaa olemaan pelikunnossa. Marski-Cupin alla joukkue joutui vielä puolustajamarkkinoille, kun Mestiksen tähtikentälliseen valittu Matias Schantz poistui joukkueen vahvuudesta. Tilalle löytyi kokoa ja kokemusta, kun HIFK:ssa viime kaudella pelannut Riku-Petteri Lehtonen kiinnostui mahdollisuudesta muuttaa Lappeenrantaan ja vetää päälleen SaiPan kunniakas Sputnik-paita.
Koossa on siis mielenkiintoinen koostumus. On kokemusta ja on nuorta intoa ja potentiaalia. Mutta pystyykö kukaan heistä nousemaan Antti Hulkkoseksi Antti Hulkkosen paikalle? Hulkkonen teki viime kaudella ison kasan pisteitä puolustajan paikalta ja kiekollista osaamista ei hänen tilalleen juuri saatu hankittua. Petri Kokolla olisikin oivallinen mahdollisuus nostaa tasoaan ja nousta SaiPan kiekolliseksi johtajaksi puolustuspäässä.
Vai joudutaanko syksymmällä jälleen kääntämään katseet markkinoille? Huhun mukaan SaiPa suunnittelisi hankkivansa ”kuuden kuukauden” pelaajan P-Amerikasta. Mutta tähän kysymykseen antaa kenties vastauksen Ilkka Kaarna myöhemmin julkaistavassa haastattelussa...
Maalintekijän paikkoja vapaana
SaiPalla ei ole ensi kaudelle esittää ennakkoon yhtä miestä enempää rutinoituneeksi maalintekijäksi. Viime kaudella puolikuntoisena suuren osan kaudesta pelannut Vladimir Machulda on jälleen kerran joukkueen terävin syömähammas. Paljoa ei tilaa tarvita, kun kiekko lipuu verkkoon ja SaiPa-laulu soi Kisapuistossa.
Kalle Kermanista moni ennustelee loistava tulokaskauden jälkeen SaiPan seuraavaa maajoukkuepelaajaa. Potentiaalia toki miehestä löytyy, mutta sen kaiken potentiaalin jalostaminen taidoksi, maaleiksi ja syötöiksi onkin sitten pelaajan itsensä ja valmennusjohdon välinen asia.
Maalintekosektorilla odotuksia kohdistuu myös viime kauden Mestiksen maalitykkiin, Sami Kaartiseen. Tämä SaiPan oma kasvatti kävi Mestis-kierroksella ja kasvoi sinä aikana maalintekijäksi. Ensi kausi näyttää, miten Sami sopeutuu liigavauhtiin ja saa verkkoja heiluteltua.
Uusia hankintoja ovat myös uus-vanha Ville Immonen sekä selkävammaa käytännössä koko viime kauden potenut, Ässiä edustanut Petr Sachl. Sachl on ilmoittanut tavoittelevansa edelleen NHL-paikkaa ja nyt todellinen näytönpaikka on SaiPassa käsillä. Odotuksia on miehen harteille ladattu viime kauden epäonnesta huolimatta todella paljon. Ville Immosella on potentiaalia vaikka mihin, mutta pari viime kautta on mennyt aika totaalisesti penkin alle. Maajoukkueessakin käväissyt Immonen on treenannut itsensä sen verran jumiin, että peliesitykset ovat kärsineet ikävällä tavalla. Tämän kesän Immonen treenasikin itsekseen ja tuli SaiPan mukaan vasta jäälle. Maaleja Immoselta ei juurikaan odoteta, mutta syöttöpisteitä toivon mukaan tilille kertyy ainakin reilut parikymmentä.
Vääntöä ja taistelua on pakko löytyä
SaiPan hyökkäyksestä toivon mukaan löytyy ensi kaudella vääntöä ja loppuun saakka taistelua. Tätä tehtävää varten joukkueen hyökkäykseen on viime kaudella jo joukkueessa pelanneiden Joni Yli-Torkon ja Ville Kohon lisäksi palkattu ”iki-Kiekko-Espoo” Timo Hirvonen sekä joka paikassa tunteita herättävä, kovaa pelaava Pasi Nielikäinen. Neljän kovana vääntäjänä, tavalla tai toisella tunnetun miehen pelaaminen samassa joukkueessa pitäisi näkyä.
Kiekkoa sentterin paikalla kuskailevat tuttuun tyyliin Mika Kauppinen sekä Aki Uusikartano. Näiden miesten varaan on hyvä rakentaa nuorta joukkuetta, sillä molemmat ovat kokeneita kettuja kaukalossa ja osaavat varmasti antaa paljon oppeja nuoremmille pelaajille. SaiPan miinukseksi on kuitenkin mainittava, että joukkueessa ei ole todellista 1-sentteriä, Kisapuiston omaa ”Raipea”, joka pystyisi kiekkoa pitämään lavassaan vaikka summerin soittoon saakka, jos tarve vaatii. Kauppiselle, Uusikartanolle, Koholle ja Immoselle hyvää taustatukea antaa kuitenkin HIFK:n junioreista napattu nuori ja lupaava Eetu Qvist. Joukkueen sentterikalusto on siis kohtuullisen hyvällä mallilla ja todella tasainen. Kaukaloon voi heittää melkein kenet tahansa sentterin, tilanteessa missä hyvänsä.
Etelä-Karjalainen kusipääkiekko kunniaan
SaiPan on pakko alkaa taas käyttämään parasta avuaan, kuuluisaksi tullutta, mutta sittemmin maineensa menettänyttä etelä-karjalaista kusipääkiekkoa. Kaikkeen liikkuvaan, jolla on erivärinen paita kuin omilla, tietenkin ottelun raitapaitainen tuomaristo pois lukien, on ajettava kiinni ja ihoon on liimauduttava. Keppiä kainaloon niin paljon kuin tuomarilinja antaa myöten ja pleksit paukkumaan! Kahvaamisen poistamisen puolestapuhujia on aina ennen kautta joka paikassa, mutta kun kausi alkaa ja pelit eivät suju odotetusti, kaikki keinot tulevatkin yhtäkkiä sallituiksi.
Taistelua on löydyttävä kauden alusta saakka ja mustelmia ei saa alkaa pelkäämään. Kiekon eteen on mentävä rohkeasti, oman maalin edusta on siivottava ja vihulaisen maalille on ajettava suoraviivaisesti. Kieputtelussa ja pyörittelyssä SaiPa jää taitotasossa armotta toiseksi kovia joukkueita vastaan. Oikealla asenteella ja taktiikalla on kuitenkin ennenkin voitettu pelejä ja menty pitkälle, kuten esimerkiksi viime keväänä Anaheim Mighty Ducks näytti NHL:ssä. Joukkueen materiaali ei ollut juuri mitään verrattuna vastustajiin, mutta onnistuneella maalivahtipelillä, oikealla taktiikalla ja kaikkensa antamisella mentiin aina finaaleihin saakka.
Onko pudotuspelitavoite realistinen?
Pudotuspeleihin pääsee siis tällä kaudella kymmenen joukkuetta. Kolme joukkuetta olisi siis runkosarjassa jätettävä taakse, jotta kausi jatkuisi vielä runkosarjan jälkeenkin. Tämän ei luulisi nykypäivän jääkiekossa olevan ylitsepääsemätön tehtävä, varsinkin kun vertaa SaiPan materiaalia pahimpiin kilpailijoihin. Ässillä, Pelicanseilla ja JYP:illä ei ole esittää mitään sellaista, joka tukisi niiden selvää sijoitusta runkosarjassa SaiPan yläpuolelle. Toisaalta, ei ole SaiPallakaan noihin joukkueisiin nähden.
Kovalla työllä, uhrautuvalla ja kaikkensa antavalla pelaamisella pudotuspelipaikan pitäisi kuitenkin aueta. SaiPa kuivan kauden olisi nyt jo korkea aika päättyä. Pudotuspelit on ainoa oikea tavoite ja sen tavoitteen tukena ovat kaikki SaiPan kannattajat ja SaiPan joukkue!
