Mielipide

Ryminällä puolustuksen johtajaksi

NHL / Kolumni
Winnipeg Jetsin loukkaantumissuma johti joukkueen akuuttiin pakkipulaan ja pakotti Dustin Byfuglienin palaamaan vanhalle tutulle pelipaikalle. Jälki on ollut vähintäänkin tuhoisaa.

Jääkaapin kokoinen Dustin Byfuglien on pelottava näky maalin edustalla. Iso, ruma, vahva, aggressiivinen. Alkukaudella miestä saivat varoa vastustajien puolustajat, pelipaikan vaihtumisen jälkeen tulilinjalla ovat olleet laitahyökkääjät.

Alun perin puolustajaksi koulutettu ja sellaisena NHL:aan noussut kolossi aloitti kauden laitahyökkääjänä, mutta Jets-pakiston loukkaantumissuma, joka niitti joukkueen takalinjojen neljä kärkipakkia katsomon puolelle, pakotti Jets-valmennusjohdon rakentamaan takalinjansa uudelleen. Tässä yhteydessä myös Byfuglien istutettiin uudelleen pakin paikalle.

Byfuglien on ollut viime viikkoina Jetsin ylivoimaisesti arvokkain pelaaja.

Byfuglien on ollut puolustajan paikalla loistava. Miehen jokseenkin epäortodoksinen ja yltiöaggressivinen pelityyli on, hivenen yllättäen, sopinut hienosti Jets-puolustuspelitapaan, jonka keskiössä on tiivis oman alueen ja etenkin sen keskikaistan sulkeminen.

Byfuglien ei olekaan ryntäillyt pois puoustuskonseptista eikä aiheuttanut näin ongelmia muulle viisikolle, vaan oikein ajoitetuilla harppuunaniskuillaan vastustajan kiekolliseen pelaajaan saanut aikaan kiekonmenetyksiä. Niin, ja mustelmia.

Samalla Byfuglien on noussut johtajana ja konkaripelaajana uudelle tasolle. Kertaheitolla reilusti nuortunut ja kokemusta loukkaantumisten myötä menettänyt Jets-pakka sai takalinjoilleen todellisen isähahmon, jonka väkevästä preesensistä on saanut nauttia eritoten miehen pakkiparina viime ajat pelannut Ben Chiarot. Chiarot äityikin kehumaan Isoa Buffia parhaaksi mentoriksi, jonka kanssa on koskaan saanut pelata.

Byfuglien on ollut viime viikkoina Jetsin kirkkaasti arvokkain pelaaja. Vaikkakin kapteeni Andrew Ladd ja muukin ykkösketju on löytänyt tehonsa. Vaikka Matthieu Perreault venyi joulukuussa kahdeksan ottelun pisteputkeen. Ja vaikka Michael Hutchinson on eräs liigan kuumimpia maalivahteja alkukauden aikana.

Byfuglien on ollut niin vakuuttava, että winnipegiläismediassa on herätty ihmettelemään uutta tilannetta. Mitä sitten, kun Tobias Enström, Zach Bogosian, Mark Stuart ja Jacob Trouba palaavat? Jatkaako Byfuglien edelleen puolustajana vai laitahyökkääjänä?

Tällä hetkellä vastausta ei tarvitse pitkään miettiä. Ison Buffin paikka on eittämättä siniviivan johtajana, nousevana Norris Trophy –kandidaattina ja nuorten puolustajalupausten isähahmona.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös