Mielipide

Riku Kallioniemi ja Tommi Sova kokosivat kirjan

LIIGA / Kolumni
Entiset liigapelaajat ja varsinkin SaiPan kannattajille hyvin tutut velikullat Riku Kallioniemi ja Tommi Sova päättivät toteuttaa saunan lauteilla heränneen ideansa. Kukaan ei ollut koonnut kirjaa, jossa pelaajat, valmentajat, huoltajat ja tuomarit kertoilisivat hauskimpia muistojaan jääkiekon parissa. Jääkiekon Värityskirja – Pelimiesten kootut paljastukset on nyt täällä.

Jatkoaika kävi haastattelemassa Riku Kallioniemeä. Kallioniemi ehti urallaan pelaamaan 308 liigaottelua, 175 1-divisioonaottelua sekä 6 EHL-ottelua. Jäähyminuutteja kertyi reilut 600 ja tehopisteitäkin karvan yli 100.

JA: Mitkä ovat parhaat muistosi peliajoilta?

Kallioniemi: No tietenkin hyvin menneet kaudet joukkueen osalta. Joskus oli tietenkin kiva, kun itselläkin joissakin otteluissa kaikki tuntui onnistuvan. Ei nyt niinkään pistetilin kannalta, mutta syöttöinä jne. Tällä hetkellä on kuitenkin mielenkiintoista katsella katsomosta peliä.

JA: Entäpä ikävimmät muistot?

Kallioniemi: Välillähän kaikilla on vaikeaa. Loukkaantumiset ovat aina ikäviä ja niitä minullakin on ollut. Kaudella 98-99 pronssiottelun jälkeen oli mieli kopissa aika maassa. Kerholla oli toki kova joukkue, mutta vasta pelin jälkeen tajusimme jollakin tapaa, että mitalia ei saatukaan vaikka siihen olisi ollut tilaisuus.

JA: Mikä sai Sinut lopettamaan viime kauden jälkeen jääkiekon? Olit kuitenkin vasta 32-vuotias.

Kallioniemi: Heikosti menneet pelit, heh. Itse asiassa ennen viime kauden alkua koko joukkueella olivat odotukset korkealla. Kasassa oli ihan hyvä nippu, mutta... Jotenkin jääkiekon pelaamisesta katosi se hauskuus.

JA: Oliko kesällä ”tekemisen puute” kun ei tarvinnutkaan treenata täysillä seuraavaa kautta varten?

Kallioniemi: Itse asiassa ei ollut. Urheilu on kuitenkin minulla verissä ja urheilemassa tulee käytyä aika useinkin. Kilpailuvietti on minulla hyvin voimakas ja mietinkin kuinka pitkään pitäisi treenata jotta tenniksessä olisi Lappeenrannan huipulla, heh. Ihan oikeiden siviilitöiden aloittaminen tietenkin helpotti tilannetta. Oli paljon muutakin ajateltavaa.

JA: Tullaanko Sinut näkemään tulevaisuudessa jääkiekon parissa. Valmentajana, tai muissa tehtävissä?

Kallioniemi: Voi olla. Valmentajan hommia on tullut seurattua ja loukkaantumisten aikana tehtävänä oli katsomosta katsella tiettyjä asioita. Valmentajan tehtävä ei ole mikään helppo rooli. Mutta voi olla, että joissakin tehtävissä tullaan näkemään, kiinnostusta kuitenkin löytyy.

JA: Mistä tämän kirjan idea sai alkunsa ja milloin?

Kallioniemi: Kauden päätyttyä mennyt kausi aina käydään läpi saunan lauteilla ja milloin missäkin. Toiset pelaajat nyt sattuneista syistä osaavat värittää tapahtumia paremmin kuin toiset. Tompen (Tommi Sova) kanssa istuttiin lauteilla ja tällainen ajatus heräsi. Lähdettiin vähän kuulostelemaan tilannetta ja päätettiin katsoa mitä siitä tulee? Kesä 2002 otettiin ”vitsin kannalta”, mutta alkusyksystä mietittiin, että jos tästä jotakin ihan oikeasti tahdotaan, niin nyt se täytyy tehdä! Kirja tehtiin omakustanteisena ja aika pitkälti omin voimin. Loppuaikoina mukana tietenkin oli ammattilaisiakin, jotta kirjasta saatiin ammattimaisemman näköinen. Aika pitkää iltaa siinä loppujen lopuksi siviilitöiden lisäksi tuli väännettyä.

JA: Miten osasitte lähteä kyselemään tarinoita eri ihmisiltä?

Kallioniemi: Molemmilla meillä on kuitenkin aika paljon tuttuja kertynyt peliuran aikana. Tiedämme ihmistyypit ja osasimme lähteä kyselemään tarinoita ”hyviltä värittäjiltä.” Kyselimme heiltä myöskin aina, että tietävätkö he ketään jolle kannattaisi soitella ja keltä kysyä lisää juttuja? Siitä se sitten lähti. Työtä se vaati, mutta lopputulokseen olemme tyytyväisiä. Aika paljon erilaisia tarinoita siellä on mukana ja meillä esimerkiksi Tompen kanssa on molemmilla eri jutut suosikkeina.

Mukaan halusimme myöskin muita kuin pelaajia. Valmentajat, huoltajat ja tuomarit ovat myös kaikki nähneet ja kuulleet kaikenlaista, joten heidänkin näkökulmansa oli hyvä saada mukaan.

JA: Millaista palautetta olette saaneet ihmisiltä jotka ideasta ovat kuulleet?

Kallioniemi: Todella positiivista. Yhteydenottomme tavoittivat myöskin ihmisiä, pelaajia, jotka olivat miettineet samanlaisen kirjan toteuttamista. Eli tavallaan idea oli jo olemassa muuallakin, mutta toteuttajat puuttuivat.

JA: Soittelet vapaa-ajallasi kavereiden kanssa musiikkia omassa bändissänne. Tarkoittaako tämä kirja sitä, että musiikki jää taka-alalle ja alat kirjalijaksi, vai alatko viihdealan moniammattilaiseksi?

Kallioniemi: Tämä kirjahan on rock'n rollia, heh. Tämä kirja on tehty täydellä huumorilla ja projektina se oli todella mielenkiintoinen. Musiikki pysyy harrastuksena edelleenkin.

JA: Itse opiskelit pelaajaurasi aikana diplomi-insinööriksi. Millaisia ohjeita haluaisit antaa nuoremmille pelaajille?

Kallioniemi: No itse ajattelin aikanaan että ei tästä jääkiekosta kuitenkaan hanki rahoja loppuelämän ajaksi. Uran jälkeinen aika täytyy aina muistaa. Tuntemani kiekkolijat, jotka opiskelevat, ovat erittäin tyytyväisiä ratkaisuunsa. Opiskelut väliinjättäneitä kiekkoilijoita harmittaa aika usein se tilanne. Yhden kortin varaan kaiken jättäminen on aika vaarallista. Jokainen kuitenkin tekee päätöksensä oman tuntemuksensa mukaan.

JA: Onko www.jatkoaika.com sinulle tuttu entuudestaan?

Kallioniemi: On kyllä. Pelaajauran aikana sitä ei tullut kyllä juurikaan luettua, mutta nykyään luen päivittäin.

JA: Kerrotaanko tässä kirjassa millä perusteilla ja miksi Joel Salonen soitti bassoa SaiPalaisten So Not bändissä Pasi Määttäsen sijasta?

Kallioniemi: Heh, tiedätkö Sinä sen?

JA: Kyllä.

Kallioniemi: Heh, ehkä se kerrotaan muillekin sitten kirjan jatko-osassa.

Jääkiekon Värityskirja – Pelimiesten kootut paljastukset kirjaan voi tutustua 25.11 alkaen netissäkin osoitteessa www.varityskirja.com

» Lähetä palautetta toimitukselle