Puolustaja Janne Niinimaa jätti leijonaryhmän sunnuntai-iltana omasta aloitteestaan. Niinimaan lähtö toimi viimeisenä pisarana ainakin valtakunnalliselle medialle, joka on valmis tarjoilemaan Summasen päätä lautasella - mieluiten mahdollisimman pikaisesti.
Tällä hetkellä näyttää siltä kuin päävalmentaja Summasen persoona ja hänen valmennustapansa tulisivat yllätyksenä kaikille. Summanen ei koskaan ole ollut kaikkien kaveri ja laajamittaisesti pidetty koutsi. Yksi asia joskus lähes psykopaattisiin taipumuksiin taipuvaisella Summasella on kuitenkin puolellaan: tulokset.
Leijonajoukkue ei lähtenyt World Cup -turnaukseen suosikkijoukkueena. Päinvastoin, Summasen joukkojen asema ennen pelien alkua oli Euroopan lohkon kolmosjoukkueen paikka. Selviytyminen välieriin näytti ryhmän optimaaliselta suoritukselta.
Nyt tilanne on kuitenkin hyvin toinen. Summanen saa käytettävissä olevasta materiaalista kaiken irti ja välieräpaikka on todennäköiseltä vaikuttavan Saksa-voiton takana. Summanen on saanut iskostettua valmentamiinsa pelaajiin vaaditun asenteen, ja Suomi pelaa aggressiivista, liikkuvaa ja nautittavaa jääkiekkoa.
Tulokset arvottomia?
Joukkueen menestymisellä ei kuitenkaan enää taida olla suurta merkitystä Summasen uran jatkon kannalta. Ehkä ainoastaan koko turnauksen voitto ostaisi päävalmentajalle lisäaikaa leijonien peräsimessä.
Summanen ei olekaan kaikkien kaveri, eikä kaikilla ole kivaa ja hauskaa. Tämä šokkiuutinen on saanut median ja valitettavasti myös Jääkiekkoliiton johtohenkilöt paniikin valtaan. Kummalla sitten on enemmän merkitystä: tuloksilla vai kaveruudella?
Janne Niinimaa ei enää pue päälleen Suomen maajoukkueen pelipaitaa niin kauan kuin Summanen leijonia valmentaa, tämä lienee selvää. Muut aspektit Summasen ja Niinimaan välisestä konfliktista ovatkin vielä hämärän peitossa, mutta johtopäätökset on jo tehty.
Ruotsi-ottelun jälkeen Summanen kertoi suorittavansa joukkueensa parissa palautekeskustelua, jotta viimeisetkin unten mailla vaeltavat soturit saataisiin samaan ruotuun kaikkensa antavan joukkueen kanssa. Niinimaa ei kyennyt siihen, mitä Summanen kaikilta pelaajiltaan vaati. Päävalmentajan ja puolustajan välinen erimielisyys juonsi juurensa jo kesän ensimmäisiin pelaajavalintoihin, jolloin Summasen papereissa Jere Karalahti ohitti kokeneen arvokisakävijän.
Sillä mitä Summasen ja Niinimaan välisessä keskustelussa tapahtui ei ole merkitystä. Niinimaan poistuminen joukkueesta ei johtunut niistä sanoista. Syy löytyy tähtipuolustajan loukatusta kunniasta, tästä seuranneesta heikosta valmistautumisesta ja siitä selvänä seurauksena nähdyistä peliotteista, joita Summanen ei voinut hyväksyä.
Kuinka kauan tuoli pysyy vielä pystyssä?
Niinimaa ei ole ensimmäinen henkilö, jonka Summanen on onnistunut suututtamaan joko käytöksellään tai teoillaan. Päävalmentaja elää vain yhdelle asialle: voittamiselle. Olettaisin tämän olevan myös se syy, jonka vuoksi hänet maajoukkueen luotsiksi valittiin.
Summanen ei anna minkään tulla tavoitteensa tielle ja siinä samalla saatetaan astua varpaille, niin isoille kuin pienille. Jotta maajoukkueemme kuitenkin voisi edes uneksia menestyksestä World Cupin kaltaisissa peleissä, tarvitsemme juuri tuollaisen pääkäskijän ryhmällemme, jonka päähän ei mahdu kuin yksi ajatus.
Summasen tukijat ovat nyt vähissä. Niinimaa hylkäsi joukkueensa kriittisimmällä hetkellä ja hirttoköyden solmut alkavat olla jo punottuina, köyttä sovitellaan kuitenkin päävalmentajan kaulaan. Jopa Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Kalervo Kummola on harkitsemassa päävalmentajan asemaa World Cupin päätyttyä; suomeksi sanottuna Jääkiekkoliiton tiloissa laaditaan jo tiedotetta Summasen potkuista.
Mitä Summanen sitten on oikeasti tehnyt ansaitakseen tällaisen kohtalon? Johdattanut altavastaajana turnaukseen lähteneen joukkueen lohkovoittajaksi ja hyvin lähelle välieräpaikkaa. Samalla tieltä ovat saaneet väistyä harrastelijat ja puuhastelijat, jotka eivät ole kyenneet sitoutumaan joukkueen tavoitteisiin ja niiden vaatimiin toimenpiteisiin.
Puts puhtaaksi
Medialle tärkeämpää on kuitenkin, että kaikilla on kivaa ja kunnioitetut NHL-tähdet saavat kaipaamaansa palvontaa. Jääkiekkoliitolle taas tärkeintä näyttäisi olevan kiiltokuvaimago, jota Summasen päävalmentajakaudella ei tulla koskaan saavuttamaan.
Toisaalla Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja saa kaiken anteeksi joukkueensa heikoista peliotteista huolimatta, koska hän on ”kunnioitettu ja kaikkien pitämä”. Antti Muurisen asenne on ”en uskonut edes tasapeliin”. Mediassa ei leppoisan Muurisen päätä ole vaadittu vadille.
Mutta menkääpäs kysymään Summaselta pystyvätkö leijonat millään ihmeellä voittamaan Kanadan ylivertaista joukkuetta. Summanen ei tuskastele tehtävän mahdottomuuden kanssa, vaan todennäköisesti lataa vieläpä kirosanojen säestämänä pienimuotoisen palopuheen, jossa ei jää epäselväksi päävalmentajan luottamus voittoon.
Summasen uhraaminen media-alttarilla olisi tyhmin teko, johon puheenjohtaja Kummola kykenisi. Summanen tuo leijonajoukkueeseen sen särmän, jonka Suomen ryhmä tarvitsee pärjätäkseen itseään ennakolta nimekkäämpien ja kovempien joukkueiden kanssa kilpailtaessa.
Hannu Aravirta ja Curt Lindström olivat pehmoista pehmoimpia maajoukkuevalmentajia. Rajuin palaute, mitä pelaajat saivat olivat pyyntö pelaamisesta ”lite bättre”. Jos Summanen haluaa pelaajiensa pelaavan hieman paremmin, hän myös varmistaa, että näin tapahtuu ja kenellekään ei jää epäselväksi, mitä heiltä odotetaan kaukalossa.
Menestyksen jarrut saavat painua...
Jos joku ei tahdo kuulla aika ajoin kärkästäkin palautetta valmentajalta, kannattaisi ehkä harkita todellakin täydellistä sitoutumista ja sataprosenttista asennetta vaativien pelien pelaamatta jättämistä. Jos jonkun pelaajan ego ei kestä varamieheksi jäämistä, on syytä todellakin pohtia asemaa joukkueessa.
Jos jollekin urheilutoimittajalle tai jääkiekkojohtajalle on tosiaankin tärkeämpää saada leijonaryhmän peräsimeen konfliktivapaa ja sulava kommenttikone kuin saavuttaa todellista menestystä maailman parhaimpia vastaan, on silloin myös siitä hieman miettiä omia motiivejansa.
Päävalmentaja Summanen saa allekirjoittaneelta luottamuslauseen, täysin ehdottoman sellaisen. Summanen on parasta, mitä maajoukkueellemme on vähään aikaan tapahtunut. ”Ajetaan niin kovaa, että paskat putoavat rattailta”. Kovassa vauhdissa on syytä pysytellä mukana, sillä muuten jäämme jälkeen.
