Mielipide

Puun ja kuoren välissä

MESTIS / Kolumni
Lempäälässä liigalainat aiheuttavat AINA mielipiteitä. Niin myöskin tänä vuonna, mutta tällä kertaa uusiksi on mennyt eri pelipaikka kuin yleensä, maalivahtipeli.

Ottaja – antaja. Hyötyjä – häviäjä. Onnekas – kärsijä. Näillä sanapareilla voisi kuvailla Lempäälän Kisan alkukauden maalivahtipeluutusta. Valtaosan peleistä on pelannut Tapparan kirjoilla oleva unkarilainen Zoltan Hetenyi, vaikka omastakin takaa löytyy laatua jopa kahden miehen verran.

Kun viime kauteen loppui Mikko Pätsin aikakausi LeKin maalinsuulla, hommattiin kesän niin sanottuna päävärväyksenä tolppien väliin Vaasasta ex-Ilves Jarno Laitinen. Kun toiseksi maalivahdiksi saatiin vielä nuori tsekkiläinen Tomas Kral, piti vahtitandemin Lempäälässä olla paras sen Mestis-historian aikana.

Ainahan Ideaparkin kupeessa on ollut laadukas ykkönen, mutta kakkosen laita on ollut välillä niin ja näin. Nyt senkin piti olla kunnossa. Senpä takia keskustelua on herättänyt Tapparan Hetenyin suuri pelimäärä alkukaudesta. Etenkin, kun hän ei ole vakuuttanut kovinkaan vahvasti, ainakaan yleisöä.

Kun LeKi on pelannut 11 ottelua, on porkkanahousuinen Hetenyi ollut veräjällä kuudesti. Siis yli puolissa peleissä. Unkarilainen on ollut keskiverto Mestiks-tasolla ja pohjustanut muutaman maukkaan voitonkin, kuten Jokipoikia vastaan vieraissa. Liian usein on kuitenkin liigaveskarin nimikkeen omaava kaveri päästänyt helpohkoja maaleja. Gamesaverit ovat puuttuneet. Etenkin miehen mailapelaaminen aiheuttaa lähes aina sydämentykytyksiä liiallisen rohkeuden vuoksi.

Vanha systeemi, jossa liigan kakkoskassari on käynyt hakemassa Lempäälästä pelituntumaa silloin, toisen pelin tällöin, on toiminut. Vahti on ollut useimmiten voittava, tai antanut ainakin mahdollisuuden voittoon.

Siihen olisi mahdollisuus vielä tälläkin sesongilla: Hetenyi on tervetullut takaisin muutamaan otteeseen loppukauden aikana. Mutta se, että hän tai joku toinen liigan luukunavaaja pelaisi puolet LeKin peleistä, ei vetele.

Laitinen puree tuppia. Ja taas. Ja taas. Kral istuskelee katsomossa. Poikien pelihuumori katoaa, ja kun pitäisi olla kehissä, kiekot eivät tartu. Siinä kauhuskenaario pahimmillaan. Tosin, se on Kisan johdolle vaikea paikka, kun isoveli käskee peluuttamaan omaa miestään. Kyllähän sitä pitää totella, mutta kohtuus kaikessa. Kun on omasta takaa laatumaalivahteja, antaa heidän pelata.

Ei Hetenyi katastrofi ole ollut, ei missään tapauksessa. Asia vain nyt sattuu kulminoitumaan häneen. Avainasemassa ovatkin juuri LeKin omat sopimusmaalivahdit, jotka eivät tällä hetkellä saa ansaitsemaansa peliaikaa. Laitinen esimerkiksi on yksi Mestiksen parhaita omalla pelipaikallaan.

Onko LeKi ollut voittaja vai häviäjä kuluneen kauden maalivahtirumbassaan? Se on siinä ja siinä, kumpaan puoleen kallistuu. LeKin ja liigaseurojen on nyt vain löydettävä se oikea rytmi peluutukseen, joka hyödyttää molempia osapuolia.

Nimenomaan, hyödyttää!

» Lähetä palautetta toimitukselle