Tampereen Ilves lähti kauteen kysymyksiä täynnä. Joukkueeseen oli hankittu liuta pelaajia, joiden edelliset kaudet olivat menneet varjojen mailla joko loukkaantumisten vuoksi tai muuten vaan. Kun valmentajaksi hankittiin vielä erittäin ristiriitaisena valmentajana tunnettu Heikki Mälkiä, oli katastrofin ainekset ilmassa.
Kauteen lähdettäessä kaikki näytti suhteellisen hyvältä. Mälkiä oli tuonut joukkueeseen tiukan kurin ja urheilullisuuden, pelaajamateriaali näytti kohtuulliselta ja maalivahtikaksikkona oli tasaisen kokenut parivaljakko Juha Pitkämäki–Markus Korhonen.
Joukkueessa näytti olevan hyvä tekemisen meininki ja syksyn harjoituspelitkin olivat sujuneet varsin mallikkaasti. Olihan Ilves onnistunut voittamaan Lappeenrannassa pelatun turnauksen ja varsinkin sieltä saadut raportit Ilveksen pelistä olivat lupauksia herättäviä.
Kausi alkoikin hienosti Ilveksen ottaessa piikkiin neljä voittoa. Sen jälkeen homma lähti väärään suuntaan ja hyvin nopeasti myös henki Ilveksen pukukopin ympärillä alkoi rakoilla. Mälkiä haukkui ensin maalivahtinsa pystyyn tappioiden jälkeen ja pikkuhiljaa myös muut alkoivat saada osaansa. Kauden mittaan alettiin puhua ulkopelillisistä asioista yhä enemmän ja Mälkiä peräänkuulutti "Ilves-sydäntä" jo kyllästymiseen asti.
Mälkiän jatkosopimus ja potkut
Ilves ajautui marraskuun loppupuolella todelliseen kurimukseen. Peli oli yhtä kaaosta, eikä oikeaa tunnetilaa otteluihin löytynyt millään. Kun pelitapakaan ei silminnähden ruokkinut pelaajia tsemppaamaan, alkoi automaattisesti puheet Mälkiän mahdollisista potkuista. Tammikuun alussa Ilves-johto osoitti kuitenkin seisovansa valitsemansa valmentajan takana ja Mälkiän jatkosopimus tuotiin julki. Eräiden tietojen mukaan Ilves oli käyttänyt optionsa jo aiemmin syksyllä, mutta odotti sopivaa hetkeä tiedon julkistamiselle.
Samoihin aikoihin kultakypärää joukkueessa kantanut Jussi Pesonen teki omat johtopäätöksensä. Hän ja päävalmentaja Mälkiä eivät mahtuneet samaan koppiin ja hyvän alkukauden pelannut Pesonen lähti Ruotsiin hakemaan miellyttävämpää ilmapiiriä. Mukaansa hän nappasi alkukauden jälkeen flegmaattiselle tasolle vajonneen puolustaja Antti Hulkkosen.
Hulkkosen ja Pesosen lähtö näyttikin piristävän joukkuetta ja tammi-helmikuun vaihteessa Ilves napsi kuudesta ottelusta jopa neljä voittoa ennen seuraavaa romahdusta, jota kesti maaliskuun alkupuolelle saakka.
Viimeisellä mahdollisella hetkellä Ilveksen johtoportaan selkäranka katkesi ja Mälkiä vapautettiin tehtävistään. Päätös oli toki ymmärrettävä, mutta Mälkiän syyksi huonoa kautta ei yksin voida laskea. Jo ennestään oli tiedossa, että tietyt henkilöt eivät tule keskenään toimeen ja tämä näkyi myös ulospäin.
Mälkiän kausi on lähes historiaa suomalaisessa seurajohtamisessa. Jatkosopimuksen ja potkujen väliin mahtui kaksi kuukautta. Tuossa ajassa Mälkiä ehti myös toimia tovin Ilveksen urheilutoimenjohtajan roolissa. Tällä kertaa Etelä-Karjalaisen temperamentti oli kuitenkin liikaa hämäläisjoukkueelle ja tarina päättyi monelta osin surkuhupaisasti.
Pajuojan johdolla liigakarsintaan, toimistolla tuuletetaan
Ilveksen kausi päättyi näin Juha Pajuojan johdolla liigakarsintaan, jossa vastaan asettui Joensuun Jokipojat. Vaikka Ilveksen peli ei karsinnoissakaan hivellyt silmiä, oli joukkue yksilötasolla niin paljon vastustajaansa edellä, että pystyi sarjan lopulta selvin numeroin viemään. Jokipojat onnistui voittamaan sarjassa ainoastaan yhden pelin.
Kauden mittaan Ilveksen johtoportaassa alkoi käydä myös kova kuhina. Raimo Summanen palkattiin organisaatioon tekemään selvitystyötä Ilveksen urheilutoimen strategiasta ja kuten odotettua oli, alkoivat ovet käymään tiuhaan tahtiin. Urheilutoimenjohtaja Juha Hautamaa siirrettiin muihin tehtäviin ja Seppo Hiitelä palkattiin urheilujohtajaksi.
Toimitusjohtaja Esa Honkalehto siirtyy myös syksyllä organisaation ulkopuolelle. Uusi toimitusjohtaja on tätä kirjoittaessa yhä haussa. Ilves-legenda Raimo Helminen liittyi edustusjoukkueen valmennusportaaseen Mälkiän ulostamisen yhteydessä. Vielä kun muistetaan muutokset organisaation hallituksessa, niin vaihtuvuutta voidaan sanoa olleen.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Ilveksen kannattajat järjestivät 23.1.2010 ulosmarssin, jonka vaikutusta edellämainittuihin, jo tapahtuneisiin, ja tulossa oleviin muutoksiin ei auta vähätellä. Miten ne näkyvät seuran menestyksessä tulevina vuosina, se jää nähtäväksi.
