Viime kevään pudotuspeleissä Louhi oli maalipörssissä korkealla, joka oli jo oiva osoitus siitä, että hämenlinnalaisella saattaa olla paukkuja suurempiinkin urotekoihin. Harjoituskaudella muutamat Pallokerhon loukkaantumiset ovat tarjonneet Louhelle mahdollisuuden näyttää taitojaan ykkös- ja kakkosketjuissa sekä ylivoimalla.
Duunarin ura voi siis olla käännekohdassa, sillä HPK-luotsi Jukka Jalonen on valmis antamaan Louhelle vastuuta sen mukaan kuin 25-vuotias laitahyökkääjä on sitä valmis kantamaan. Rymistelijän juuriaan Louhi ei kuitenkaan ole unohtanut, joten laidat raikuvat tulevallakin kiekkokaudella - kovuutta löytyy enemmänkin, sen Louhi näytti Magnitogorskin järkälemäistä Artem Ternavskya vastaan.
Paskannieleminen tie mestaruuteen?
HPK:n joukkue sai kesän aikana ison nipun mestaruuksia, vaikka viime kevään pudotuspelit välierävaiheeseen tyssäsivätkin. Muutamia vuosia liigaa tahkonneiden pelaajien paikat joukkueessa ottivat Vladimir Vujtekin, Tony Virran ja Robbie Tallasin kaltaiset veteraanit, joilla on vyön allaan lukemattomia pelejä monista eri sarjoista ja kultaisiakin killuttimia uusien vahvistusten palkintokaapista löytyy.
- Sillä on merkitystä erityisesti loppua kohden. Meillä on pelaajia, jotka ovat nähneet ja kokeneet paljon, vähän muitakin sarjoja kuin SM-liigaa. Nämä kaverit ovat pelanneet pudotuspeleissä ja voittaneet mestaruuksia. Sillä on mielestäni isokin merkitys pudotuspelivaihetta ja loppukautta ajatellen. Jos tulee pieniä tappioputkia, niin he pystyvät omalla tekemisellään tuomaan rauhallisuutta ja malttia niinä tappion hetkinä, Jyrki Louhi painotti kokemuksen merkitystä varsinkin kevään tullen.
Vaikean TPS:ää vastaan pelatun pudotuspelisarjan jälkeen HPK lähti suosikkina Tapparaa vastaan. Alku näyttikin lupaavalta, mutta jossain vaiheessa vahva ja kokenut tamperelaisryhmä vain jyräsi ohi. Vastuu HPK:n pelistä lepäsi nuorilla harteilla, jotka vielä eivät olleet valmiita siihen, mitä mestaruuden voittaminen vaatii.
- Meillä oli taitoa ja meidän ykköskentässämme oli kyllä niitä pelimääriä, mutta sellaista mestaruuksien voittamista ei kuitenkaan ollut. Minulle ainakin tuli sellainen olotila, että Tappara oli kokeneempi ja se siivitti ne voittoon. Tiukassa paikassa ne pystyivät pelaamaan sitä samanlaista tyyliä useamman vaihdon enemmän kuin me. Me ehkä hötkyiltiin, ja Tappara käänsi ne ottelut maltillisella pelityylillä, kertoi Louhi siitä, mihin hänen mielestään välieräsarja ratkesi.
Viime kevään pettymyksiä ei ole unohdettu, mutta niitä ei kuitenkaan ole jääty murehtimaan. Päinvastoin, pettymys ja häviö yritetään kääntää voimavaraksi tulevalle kaudelle. Kerhon ryhmä on yhä täynnä taitavia yksilöitä samaan tapaan kuin viime kauden pronssiryhmä, mutta nyt ainakin Hämeenlinnassa toivotaan, että kaukalossa nähdään voittajia.
- Viime vuonna meillä oli innokas, taitava, liikkuva joukkue - toivottavasti tämän kauden joukkuekin on kaikkia noita. Meidän joukkue on myös sillä tavalla kokeneempi, että moni pelaaja on niellyt karvasta kalkkia viime keväänä ja sitä edellisellä kaudella. Kyllä ne opettaa, nielihän Tapparakin paskaa jonkin aikaa. Toivottavasti ollaan ripauksen verran äijempiä ratkaisuhetkillä, Louhi esitti näkemyksensä alkavan kauden ryhmän vahvuudesta viime kauteen verrattuna.
Tavoite Summasen listalla
Kuten jo kerrottua, Louhen esitykset ovat parantuneet roimasti viime kauden lopulla sekä nyt harjoituskaudella. Parannettavaa nuorella kiekkoilijalla toki vielä riittää, mutta jo nyt ”Jykä” kolkuttelee maajoukkueen portteja. Kauden aikana jää nähtäväksi riittääkö ponnistus Summasen joukkoihin asti, asenteesta se ei ainakaan jää kiinni.
- Tavoitteena tulevalle kaudelle on, että pelit jatkuisivat samalla tapaa kuin viime kaudella tammikuun jälkeen ja pystyisin ottamaan enemmän vastuunkantoroolia. Kyllä tietysti porkkanana on sitten myös maajoukkue. Tuntuu siltä, että sielläkin voisi päästä kokeilemaan siipiään - se ei ole mikään pakko kuitenkaan. Tavoite on ottaa askel taas siihen suuntaan, että omat esitykset auttaisivat joukkuetta enemmän, kertaa Louhi päämääriään.
- Viime vuonna lähtökohta oli se, että kahden ketjun pelaajat oli jo buukattu ja oma rooli oli sitten kolmosketjussa. Kauden lopussa sitten pääsin nousemaan jo ylivoimakentällisiin. Kyllähän sitä urheilija aina tavoittelee enemmän, ja se on ollut hienoa, että nyt on päässyt pelaamaan ylivoimaakin. Sen pitäisi kyllä pikku hiljaa ruveta toimimaankin sitten kunnolla.
Nuoruusvuosinaan Louhi oli ennen kaikkea taklaava ja rikkova pelaaja, joka vauhdilla ajoi tilanteisiin - ja välillä niistä ohi. Joku voisi jopa tuollaista pelimiestä kuvailla päättömäksi koheltajaksi, mutta Louhi sai aina aikaan hämmennystä vastustajan joukkueessa. Kypsyttyään kiekkoilijana on Jyrkistä tullut selvästi monipuolisempi pelaaja. Tietynlaista aikuistumista Kerho-laituri kuitenkin yhä kaipaa itseltään listatessaan vahvuuksiaan ja heikkouksiaan.
- Kyllä minulla varmaan on aika hyvä liike ja luistelu sekä kaksinkamppailuvoima. Erityisesti terävyys niissä tilanteissa ja niihin menossa, tietynlainen röyhkeys. Heikkoutena on, että välillä keskittymiskyky herpaantuu, ja tekee sellaisia juttuja mitä ei pitäisi. Turha tässä on ruveta kehittämään mitään mailakyniä tai jalkakikkoja, enemmän pitäisi kehittää sitä malttia, rauhallisuutta ja keskittymiskykyä.
SM-liigasta, Elitserienistä ja Suomen Jääkiekkoilijat ry:stä
Tehtäessä ratkaisuja koskien SM-liigan tulevaisuutta kuullaan useimmiten vain 13 liigajoukkueen johtajien mielipiteitä. Pelaajien ääni lajin kehittämisessä jää kuulematta. Toivottavasti jatkossa myös pelaajien asiantunteva ääni SM-liigan tilaa koskien kuullaan, nyt siihen tarjoutuu ainakin mahdollisuus yhdelle pelaajalle.
- En tiedä olisiko yksi vai kaksi päätuomaria parempi ratkaisu. Välillä tuntuu, että kaksi olisi parempi, ja välillä taas yksi olisi parempi. Se on oikeastaan ihan sama, kunhan linja olisi sama. Välillä silloin, kun oli kaksi tuomaria, niin ei tiennyt yhtään mistä tulee jäähy. Silloin sitten taas kitkettiin koiruuksia pois ja kiekottoman pelaajan estämistä. Toisaalta yhden tuomarin linja on parempi, kun siellä tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, Louhi otti kantaa päätuomareiden määrään liigapeleissä.
Louhi lähti Tukholmaan ja AIK:n joukkueeseen toissa kaudeksi kaivattuaan vaihtelua uralleen. Saman ratkaisun on tehnyt moni muukin suomalaispelaaja, ja Elitserienissä pelaakin pari joukkueellista maamme huippupelaajia. Louhen mielestä muuttoruljanssiin on kaksi syytä, joiden vuoksi pelaajavirta käy liigasta länteen.
- Varmasti siihen on kaksi isoa syytä: toinen on isommat palkat ja toinen on vaihtelun hakeminen. Halutaan uusia tuulia hakea uralle sieltä. Samat vastustajat, samat hallit, sama harjoittelu, ne puuduttavat ajan myötä. Mutta muutenhan jengi menisi Tanskaan, jos eivät palkat olisi kohdillaan siellä Ruotsissa. Minulle henkilökohtaisesti syynä oli, että halusin kokea jotain muuta ja Tukholma kiehtoi. Minä en lähtenyt rahan takia, olisin saanut Suomesta joistakin joukkueista enemmänkin palkkaa. Mutta kyllähän sitä aika paljon puhutaan, että Suomen bruttopalkka on Ruotsin nettopalkka.
Louhen kohdalla kausi AIK:ssa tosiaankin jäi pelkästään uudeksi kokemukseksi, sillä kausi meni täysin penkin alle. AIK hävisi häviämistään ja putosi loppujen lopuksi karsintojen kautta Allsvenskaniin. Louhenkaan kohdalla pelit eivät kovin nappiin menneet, sillä runkosarjassa saldoksi jäi yksi tehty maali. Paluu Hämeenlinnaan viime kaudeksi olikin Louhelle iso helpotus, ja samalla kimmoke uran parhaaseen kauteen.
- Täytyy rehellisesti sanoa, että ei sieltä hirveästi käteen jäänyt lukuunottamatta sitä elämänkokemusta ja kielitaidon parantumista. En ole mikään negatiivinen luonne, joten koen sen niin, että oli hieno käydä siellä. Voitettiin aika vähän pelejä, hävittiin hyvin paljon, omat pelit meni sangen huonosti, kukaan ei oikein löytänyt onnistumisen iloja ja kaiken lisäksi tiputtiin sarjasta. Aika vaikea ja pitkä kausi. Ehkä se oli se plussa, että näki ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen - näki SM-liigan ja Hämeenlinnan hyvät puolet. Kyllä SM-liigassa pelataan hyvää kiekkoa Elitserieniin verrattuna, SM-liigassa on väriä.
Sen lisäksi että pudotuspeleissä Tappara jyräsi Kerhon ohi kokemuksellaan, niin saman se teki myös pelityylillään. HPK:n iloinen ja liikkuva peli tyssäsi kuin seinään, kun vastaan asettui isokokoinen joukkue pitkine mailoineen. Siinä onkin Louhen mielestä yksi osa-alue, jossa SM-liigaa pitäisi kiireesti kehittää. Estämispelin poistaminen ei kuitenkaan ole niin helposti sanottu kuin tehty.
- Minulla jäi ainakin mieleen estämispeli; käsistä, jaloista ja mailasta kiinnipitäminen. Jollain tavalla siihen pitäisi puuttua. Meillä välierävaiheessa tuntui, että se peli kuoli. Meidän oli mahdotonta pelata sitä omaa peliämme, mitä aikaisemmin olimme pelanneet. Jos liikaa ruvetaan vetämään jenkkifutista, niin ei se oikein toimi.
- Aika hyvin viime kaudella saatiin pois nuo päähänkohdistuneet taklaukset. Niitä vihellettiin aika herkästi, mutta parempi se on niin kuin että pelaajat joutuvat lopettamaan uransa, HPK-hyökkääjä otti kantaa toiseen kiekkopiirejä puhuttaneeseen tuomarointiaiheeseen.
NHL:ssä paikallinen pelaajayhdistys on otsikoissa jatkuvasti, erityisesti nyt kun ensi kesänä edessä saattaa olla kova taistelu uudesta työehtosopimuksesta. Suomessa sen sijaan pelaajia edustava Suomen Jääkiekkoilijat ry. vetää huomattavasti matalampaa profiilia eikä pyrikään otsikoihin tai vastakkainasetteluun SM-liigan ja Jääkiekkoliiton kanssa. Pelaajan näkökulmasta pelaajayhdistyksen toiminta on nykymuodossaan juuri toivotun kaltaista.
- Toiveena on, että saataisiin jatkettua sitä hienoa toimintaa. Suomessa on kuitenkin ollut se uhkakuva, että toiminta loppuisi. Nyt siinä on onneksi hienoja, fiksuja kavereita lähtenyt kehittämään pelaajayhdistyksen toimintaa sekä laajentamaan budjettia. Mielestäni se on elintärkeä juttu, että on jatkuvuutta ja uskottavuus organisaatioon kasvaa. Pelaajayhdistykselle on saatu paljon enemmän valtaa, olemme saaneet SM-liigan todella varpailleen tietyissä asioissa.
Pelaajayhdistyksen toiminnasta keskusteltaessa puheenaiheeksi nousee usein pelaajien palkkojen julkisuus, joka Pohjois-Amerikassa nosti palkat huimaan nousuun. Louhen mielestä samaan käytäntöön ei ole kuitenkaan mitään syytä siirtyä SM-liigassa. Suomessa piirit tosiaankin ovat pienemmät ja informaatio kulkee tehokkaasti muutenkin.
- Mieluummin henkilökohtaisesti pidän palkkani omana tietonani. Sitä en sitten tiedä onko siitä hyötyä pelaajille palkkojen nousuna. Palkkojen nousukaan ei voi olla mitään räjähdysmäistä, koska silloin koko kiekko loppuu ja seurat ajautuvat ahdinkoon. Se on kuitenkin sisäpiirissä aika tarkkaan tiedossa, mitä kukin tienaa ja kuinka paljon kenellekin ”kuuluu”.
Kerholainen joukkue, kerholainen Louhi
HPK:n joukkueessa on viime kausien aikana nähty erittäin mukava määrä seuran omia kasvatteja. Joukkoon on liittynyt myös paluumuuttajia, jotka pitkän kierroksensa päätteeksi palaavat Hämeenlinnaan uransa loppuvaiheessa. Tärkeissä rooleissa on paljon omia poikia ja juniorityön kautta joukkueeseen saada joka vuosi lisää omia kerholaisen kiekkokoulun käyneitä pelaajia.
- Se on hyvä ja tärkeä juttu HPK:lle ja Hämeenlinnalle. Kerhon junioritkin huomaavat, että HPK:n junioriportaista on mahdollista kavuta liigajoukkueeseen. Kyllähän yleisö tykkää seurata kavereita kuten Tuulola ja Virta, jotka ovat olleet täällä jo kymmenen vuotta sitten. Yleisestikin ruvetaan arvostamaan Hämeenlinnaa kiekkokaupunkina, jos omista juniorijoukkueista koko ajan pystytään tuottamaan liigapelaajia.
”Omien poikien” nimilistan kärjessä tosiaan ovat kokeneet Tuulola ja Virta, mutta kaukana ei ole enää Louhikaan. HPK:n kasvatti ja jo teini-ikäisenä debyyttinsä tehnyt Louhi on pelannut koko aikuisikänsä Kerhossa lukuunottamatta Ruotsin visiittiään. Pikku hiljaa Louhi alkaa nousta samaan kategoriaan kuin edellämainitut veteraanit, sillä jo nyt Louhea pidetään yleisesti ikikerholaisena.
- Toivottavasti vuosi vuodelta täällä ajatellaan parempana pelaajana ja ihmisenäkin katukuvassa tykätään. Kyllä sitä huomaa, että aika moni hämeenlinnalainen tuntee - pelaajia vaihtuu, mutta joku naama pysyy aina samana, suostui Louhi kommentoimaan asemaansa mahdollisena tulevana tuuskina tai tokena.
Yhden maalin kausi Elitserienissä ei herätä kenenkään intohimoja, mutta HPK:n johto tiesi mitä se sai ottaessaan Louhen joukkueeseen viime kaudeksi. Duunarin asenne ei katoa mihinkään eivätkä taidotkaan olleet jääneet Tukholman satamaan. Paluu Kerhoon oli Louhen kannalta selvä asia sen jälkeen, kun hämeenlinnalaisten sopimustarjous varmistui.
- Kyllä se oikeastaan oli itsestäänselvä juttu. Tietysti aina olisi voinut olla muitakin vaihtoehtoja, mutta pelasin niin huonon kauden, että ei niitä monia ollut. HPK:ssa homma näytti toimivan valmennuksen puolelta, ja joukkueessa pelasi parhaita kavereita, jotka olivat kehittyneet huimasti. Se oli toivelistalla nro. 1, mutta se ei ollut itsestäänselvää, että saanko sopimuksen ja pääsenkö joukkueeseen.
Ensimmäisestä vaihdosta 35-vuotiaaksi
Vaikka Louhi ei itse aivan tarkkaan muistanutkaan ensimmäistä vaihtoaan Rinkelinmäellä Kerhon paidassa, niin toimittajan muistikuvat ovat lähes valokuvantarkat. Nuori junnu, josta kukaan ei ollut aiemmin kuullutkaan oli kutsuttu hätävaraksi loukkaantumisten myötä.
Katsomossa tiirailtiin kovasti kukakohan tuokin on, mutta Louhi päätti tehdä tilanteen selväksi kaikille heti ensimmäisestä vaihdosta lähtien. Tuota menoa sopisi parhaiten kuvaamaan vanhojen Batman-sarjakuvien tappelukohtauksia kuvaavat ruudut: ”BOOM! BÄNG! RÄISKIS! POKSIS! TUMPS! TÖMPS!”. Louhi ajoi täysillä päin ensimmäistä kaveria, niittasi toisen laitaan ja vielä viimeisillä voimillaan rymisteli yhden vastustajan kumoon. Ainakin nuoren junnun nimi jäi kaikkien hurmiossa hurraavien katsojien mieleen.
- Se oli sellainen tilanne, että aluksi olin pelaamassa liigapeliä, mutta tilanne muuttui ja olinkin lähdössä A-junnujen peliin. Sitten bussissa tulikin toinen päätös, kun oltiin jo 20 kilometriä tien päällä. Hannu Kapanen tuli hakemaan Rengon Teboililta, ja sitten mentiin Corollalla vauhdilla Hämeenlinnaa kohti. Aika railakas peli taisi olla TPS:ää vastaan. Enhän minä varmaan muuta tehnyt, kun ajanut vauhdilla päin äijää ja maalille. Se oli varmaan vahvuus silloin, ja sen takia Hannes varmaan joukkueeseen ottikin. Kai se peli meni ihan hyvin.
Kun Louhelle annetaan mahdollisuus valita maailman kaikista pelaajista kenet tahansa kaksi ketjukavereikseen, niin kerholaisen valinta on aika poikkeava. Ei Forsbergiä tai Saku Koivua tai muutakaan kuuluisuutta tai NHL-staraa.
- Totta kai parhaat kaverit menee etusijalle. Olen saanut pelata parhaiden ystävieni kanssa jääkiekkoa kotikaupungissani, joka esimerkiksi monelta kanadalaiselta pelaajalta puuttuu. Riku Hahl, Niko Kapanen, Antti Miettinen, Eero Somervuori, Tommi Santala, siinä sellaisia hyökkääjiä, joiden kanssa haluaisin pelata. Kumma kyllä kun nuo minun kaverini pelaa tuolla NHL:ssä, joten ovat vissiin aika päteviä pelimiehiä - ei niiden välille pysty eroja tekemään.
- Tällä hetkellä unelma on, että saa pelata Virran Token kanssa, joka on aikaisemmin ollut sellainen suosikkipelaaja. Pikkari Virtanen oli myös aikoinaan suosikki, mutta hänen kanssaan ei ole enää mahdollista pelata.
Kysyttäessä eniten Louhen uraan vaikuttaneista valmentajista, esille nousee erityisesti kaksi nimeä, joilla on ollut suuri merkitys Jyrkin uralle. Nykyinen valmentaja Jukka Jalonen, jonka aikana Louhi on pelannut elämänsä parasta kiekkoa sekä Hannu Kapanen, joka antoi mahdollisuuden niin Kerhon liigaryhmässä kuin maajoukkueessakin.
- Jalosen Jukka omalla rehellisellä tavallaan on toinen, joka on ennakkoluulottomasti katsonut minua ja antanut mahdollisuuden sen mukaan, mitä olen jäällä pystynyt tekemään. Toinen on sitten Kapasen Hannu, joka vähän yllättäenkin otti minut liigarinkiin ja valitsi nuorten MM-kisajoukkueeseen.
Tuo valinta nuorten kisaryhmään tarjosi Louhelle myös tähänastisen uran huippuhetken. Kotikisat päättyivät täpötäyden Hartwall Areenan edessä MM-kultaan, joka on toistaiseksi Louhen ainoa mestaruus.
- Parhaana muistona ja huippuhetkenä tulee tietysti mieleen nuorten MM-kulta -98, siitä ei ole mennyt vielä mikään ohi. Vaikka viime kevät päättyikin pettymykseen, niin siitä jäi myös paljon hyvääkin. Pystyin vaikean kauden jälkeen kokoamaan itseni, ja huomasin, että tässä on vielä hyvä liigapelaaja. Vaikean vuoden jälkeen paluu tuntui tosi hyvältä. Pakko se on aina uskoa itseensä, mutta joskus se uskokin on koetuksella.
Kymmenen vuoden päästä Jyrki Louhi on 35-vuotias, jo ikämiesikäinen, ja jos se Louhesta on kiinni, niin myös liigakiekkoilija. Muutakin liigakiekkoilijan elämään mahtuu kuin pelkkää hokia, sillä ennen liigakauden alkua alkaa myös toinen ura - tämä Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa. Ja eiköhän ne opinnotkin kymmenessä vuodessa loppuun saada...
- Toivottavasti vielä tahkoan silloin jääkiekkoa, onnea tietysti siihen tarvitaan. Toivottavasti olen vielä vähän parempi pelaaja kuin nykyään. Koulu alkaa viikon päästä, joten silloin pitäisi olla jo valmis tradenomi. Toivottavasti olen Hämeenlinnassa ja jollain tapaa urheilun kanssa tekemisissä, jos en enää kiekkoa pelaa.
Haastattelun lopuksi Louhi haluaa lähettää terveisensä kerholaiselle yleisölle ja kaikilla faneille.
- Ollaan kärsivällisiä. Välillä pidetään itsestäänselvänä sellaista menestymistä, joka huippu-urheilussa on hyvin vaikea pitää sitä käyrää ylhäällä koko ajan. Se vaatii hirveän määrän työtä, ja me pelaajat olemme valmiita siihen.
