Tammikuussa porilaisseurassa aloitettiin uusi projekti, jonka tuloksia tulevan kauden on tarkoitus näyttää. Toisin sanoen; kuluvan kauden aikana Ässät on taisteleva ja urheilullinen joukkue. Kaunopuheissa ainakin.
Totuus on sitten ehkä hieman toisenlainen. Yhtenä pointtina uudessa projektissa oli johtajuuden hankkiminen joukkueeseen. Kuitenkaan yksikään hankinta ei ole muassaan johtajuutta tuonut. Jenkkisentteri Derek Damon voi toki nousta esimerkillään suurten johtajien joukkoon, muttei vasta neljättä kautta ammattilaisena aloittavalta Damonilta voi aivan mahdottomia vaatia.
Ässät on toki pyrkinyt vahvoihin panostuksiin, mutta kuten todettu on tulos ollut laihanlaista. Joukkueen johto on toistuvasti toistellut kuinka tyhjiltä markkinoilta on vaikea saalistaa kovia hankintoja. Samaan aikaan kuitenkin muut SM-liigaseurat ovat tehneet kovan luokan hankintoja. Syystäkin Porissa on hieman kitisty seurajohdon suuntaan.
Hirvosen opit toimineet
Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Ehkä tärkeimpänä pointtina projektissa mainittu harjoittelun täydellinen uudistaminen on pelaajiston kommenteista päätellen onnistunut hienosti. Jussi Hirvosen opeilla Ässät on kesän ajan harjoitellut henkilökohtaisten ohjelmien kera ja kasvattanut fyysistä kuntoaan. Jääharjoituksissa tahtipuikkoa ovat pääasiassa heilutelleet Mika Pieniniemi ja Pasi Kaukoranta. Alpo Suhonen on lähinnä tyytynyt päältä katsojan rooliin.
Harjoitusotteluiden määrää Ässät tiputti radikaalisti. Tietoinen valinta oli jättää muun muassa perinteeksi muodostunut Pitsiturnaus väliin. Suhosen joukot pelaavat ennen kautta vain yhdeksän harjoitusottelua, joka on selvästi edellistä sesonkia vähemmän. Ässät onkin tähän asti pelatuissa harjoituspeleissä esiintynyt pirteästi ja jaksanut painaa ottelut loppuun saakka, josta valmennusjohto eritoten on ollut tyytyväinen. Pelaamisen innon on toivottu vähäisen ottelumäärän vuoksi säilyvän koko harjoituskauden ajan.
Vastuunkantajat vähissä
Ässien suurimpana ongelmana, ainakin paperilla, on vastuunkantajien vähyys. SM-liigan tasolla kyntensä näyttäneiden pisterohmujen joukko ei toden totta koollaan hämää. Loukkaantumisiin porilaisilla ei nykyisen kaltaisella kokoonpanolla juuri varaa ole. Marko Kivenmäen, Teemu Virkkusen ja Markku Tähtisen on yksinkertaisesti pysyttävä terveenä – koko kausi. Lisäksi miesten on kannettava vastuuta pisteiden teosta.
Nuoremmasta polvesta ei varsinaisia vastuunkantajia sovi odottaa. Sakari Salminen ja Jesse Jyrkkiö lyönevät itsensä läpi liigatasolle, osin pakon sanelemanakin. Salminen väläytti jo hyvää osaamistaan kevään merkityksettömissä otteluissa. Jyrkkiö on sittenkin vielä liigatasolle melkoinen raakile, tosin eväitä nuorella pojalla pitäisi liigatasolle riittää.
Maalinsuulle Ässillä ei ole selkeää ykkösvahtia asettaa. Usein tämän kaltainen tilanne mielletään hienoksi kilpailuasetelmaksi, mutta vieläkin useammin tilanne tuntuu olevan päinvastoin, eikä selkeää ykkösvahtia löydykään koko kauden aikana. Ässät on tästä tilanteesta kärsinyt totutusti jo parin kauden ajan. Tuomo Karjalainen on harjoitusotteluissa ollut toistaiseksi vakuuttavin. Eero Kilpeläisen olisi aika nostaa tasoaan liigavahtien keskikastiin. Uusi maalivahtivalmennus antanee hyvää taustatukea ennakkoon tasaiselle kaksikolle.
Kultainen keskitie
Isomäen hornankattilassa on kauden alla toden totta odottava tunnelma. Kukaan ei osaa sanoa, mitä tuleva kausi tuo tullessaan. Paperilla Ässät on auttamatta liigan heikoimpia. Järjellinen analyytikko asettaa Ässät vahvasti playout–joukkueiden kastiin. Kiertelemättä on sanottava, että kaikki muu on porilaisille kuin mestaruus. Kymmenes sija vallitsevissa olosuhteissa olisi mainio saavutus.
Syyskuun ensimmäiset pelit sanelevat paljon. Ässät on perinteisesti aloittanut kauden joko tappioputkella, tai sitten olemalla lähes sarjakärjessä ensimmäisen maaottelutauon koittaessa. Nykyisessä tilanteessa paras mahdollinen versio olisi pysytellä näiden ääripäiden välimaastossa, kuuluisalla kultaisella keskitiellä. Korkealta tullaan kovaa alas, ja kuopan pohjalta taas on kova työ nousta kirkkauteen.
