Mestarijoukkue Kärppien maalivahti Tuomas Tarkki palkittiin SM-liigakauden parhaana maalivahtina. Tätä urheilutoimittajien äänestyksen tulosta ei käy moittiminen. Itsekin äänestykseen osallistuneena sain kuitenkin pohtia kovasti, miten asettaisin kolme parasta maalivahtia paremmuusjärjestykseen.
Kisa oli neljän erilaisen tyypin kauppa. Ilveksen Tuukka Rask, TPS:n Jani Hurme, Bluesin Bernd Brückler ja Kärppien Tarkki pelasivat kukin erinomaisen kauden ja olivat joukkueidensa kulmakiviä.
Jos tärkeimpänä valintakriteerinä olisivat olleet absoluuttiset torjuntakyvyt, olisi Rask ollut ykkönen. Ilves-vahti oli jo ennen 20-vuotispäiväänsä hioutunut valmiiksi valioluokan torjujaksi. Rask kuitenkin joutui Ilveksessä niin kovaan kuormitukseen, että hänelle sattui selkeästi huonoja iltoja. Kova pelitahti näkyi pieninä keskittymisvaikeuksina.
NHL:ssä kiitettävästi meritoitunut Jani Hurme oli SM-liigassa juuri niin hyvä kuin odotettiin. Palloseuran seitsemäs sija runkosarjassa vastasi hyvin pelaajamateriaalia, mutta ilman Hurmetta se olisi jäänyt saavuttamatta. Hurme aloitti pelit keskenkuntoisena rannevammansa jäljiltä, mutta suoritustaso oli alusta alkaen hyvä, ja näin jatkui illasta toiseen.
Hurmeen kauden loistokkuutta himmensi TPS:n kauden nolo päätös pudotuspeleissä. Huippuvahti oli haluttoman turkulaisryhmän alakerran vartija, joka ei yksin voinut pysäyttää lähelle päästettyä vihollisjoukkoa.
Blues-vahti Bernd Brückler ei teknisesti ole kovinkaan lähellä Hurmeen ja Raskin tasoa, mutta hänen voitontahtonsa korvaa paljon. Itävaltalaisvahti oli Bluesin onnistuneen kauden kulmakivi, joka vastoin kaikkia odotuksia syrjäytti Ari Ahosen kamppailussa ykkösvahdin paikasta.
25-vuotias Brückler on nyt tyrkyllä NHL:ään. Tällä haavaa hän saattaisi pärjätä siellä kovissa peleissä jopa Bostoniin lähtevää Raskia paremmin, sillä kapean kaukalon laukaussateessa henkinen varmuus on usein tekniikkaa tärkeämpi ominaisuus.
Tuomas Tarkissa on sekoitusta kaikista edellä mainituista. Hänen taitotasonsa on hyvä, joskaan ei vielä ihan kansainvälistä huipputasoa, ja hän on rauhallinen voittajatyyppi. Tarkki sai pelata erinomaisen puolustuksen takana, eikä hänkään helpoilta maaleilta välttynyt, mutta Tarkin eleettömyys paineen alla toi Kärpille voittoja silloinkin kun kenttäpeli ei ollut parhaimmillaan.
Millä perusteella näistä sitten pitäisi valita paras? Suomen mestaruus ei ole huono ratkaisukriteeri, joten Tarkki on palkintonsa ansainnut.
Maajoukkueen harmoninen trio
Suomen lopullinen joukkue tämän kevään MM-kisoihin selviää seuraavan kahden vuorokauden sisällä. Maalivahtiosastolle ei ole tarjolla sen enempää Hurmetta, Raskia kuin Tarkkiakaan. Brückler kyllä pelaa Itävallan maajoukkueessa ja haastaa kokeneen Reinhard Divisin tosissaan.
Leijonien viimeisen leiriryhmän maalivahtikolmikko on Kari Lehtonen, Fredrik Norrena ja Sinuhe Wallinheimo. Heidän vertailussaan tulee helposti esille samanlaiset aspektit kuin parhaiden liigavahtien puntaroinnissa yllä.
Lehtonen on kuin Rask: nuori ja tekniseltä lahjakkuudeltaan täysin ylivoimainen. Hän on kuitenkin vasta liittynyt maajoukkueeseen raskaan NHL-kauden jäljiltä. Vielä suurempi arvoitus Lehtosen tapauksessa on olematon maajoukkue- ja arvokisakokemus.
Norrena sen sijaan on kokenut maajoukkuetorjuja. Hän on luotettu ja suoritustasonsa säilyttävä maalivahti kuten Hurme. Tarkkia Norrena taas muistuttaa siinä mielessä, että hän ei tehnyt läpimurtoa nuorella iällä edes SM-liigassa, vaan hän on hiljaa hiipien kasvanut aina vain ylemmälle tasolle. Maajoukkuekokemuksessa Norrena on trion ylivoimainen.
Mutta mitä porukassa tekee Sinuhe Wallinheimo, tuo JYPin veräjänvartija, joka ei ollut mukana kilvassa parhaan SM-liigavahdin tittelistä? Hän on se jokerikortti, jonka arvoa eivät klassiset jääkiekon lainalaisuudet mittaa. Wallinheimo on parhaimmillaan loistava sytyttäjä ja myötätuulessa ollessaan erittäin vaikeasti ohitettava. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa ainakin se, että Suomi on ennenkin kaivanut kylmän miehen pronssiottelun pelastajaksi.
Viime hetken NHL-avun saaminen ei ole poissuljettu vaihtoehto. Ryhmässä on kuitenkin kaksi hyvää NHL-vahtia ja Wallinheimo on pelannut valmistavissa otteluissa vahvasti, joten nykyisen kolmikon pysyminen vaikuttaa todennäköiseltä.
Leijonien MM-joukkueen ykkösmaalivahdin valitseminen on eri asia kuin liigakauden parhaan molarin palkitseminen. Huono valinta SM-liigan palkintogaalassa on nopeasti unohtuva juttu, mutta jos Erkka Westerlund valitsee ykkösensä väärin, siitä kärsii koko maajoukkue. Ja samalla kansallinen itsetunto.