JYPin on sanottu viimeisten vuosien aikana sanottu monesti olevan kuin diesel. Vinha perä monilta osin. Joukkueen suoritustaso on ollut melko takuuvarmaa. Asioilla on myös vastapuoli. Kevään 2009 mestaruuden jälkeen joukkue on lähtenyt uuteen kauteen suurena mestarisuosikkina. Silti kahtena viime keväänä paikka on löytynyt pronssiottelusta.
Vertaaminen vanhaan Mercedekseen lienee varsin osuva. Kulku on luotettavaa ja tasaista, mutta kun viereisellä kaistalla lähdetään kiihdyttämään, jää kohtaloksi ihmetellä perävaloja. Irtiottokykyä ei yksinkertaisesti ole löytynyt kahden kevään aikana riittävästi. Ikään kuin JYP olisi kokenut pelillisen huipentumansa muihin verrattuna pari vuotta sitten. Pitää kuitenkin muistaa, että yksikään johtavassa asemassa oleva ei pysty pitämään sijaansa, mikäli kehitystä ei tapahdu tarpeeksi.
Olisi toki liioiteltua väittää, että JYPin pelaamisessa ei kehitystä olisi tapahtunut kauden aikana. Ei kuitenkaan vaadittua määrää. Koko pakettia on sipistelty värinäytöllä, mutta kilpailija onkin saanut varusteeksi kosketusnäytön.
Osin tällainen tilanne voi selittyä sillä, että muutoksia joukkueeseen ei yksinkertaisesti ole tullut riittävästi. Variaatioita ei vaan ole tarpeeksi. Risto Dufva on ensi syksyä ajatellen pulman edessä. Runko on edelleen todennäköisesti aika samanlainen. Kuluvana keväänä joukkueelta puuttui syystä tai toisesta riittävän isot pallit ja perkeleet. Juuri sellaiset, jotka finaaleihin edenneellä Bluesilla löytyi. Puolivälieräsarja Ilvestä vastaankaan ei selkeistä luvuista huolimatta antanut kovin vahvaa kuvaa. Tyhmät jäähyt, puolustuspään virheet sekä huono viimeistely erityisesti ylivoimissa olivat vain polun alkua välierien pettymykseen.
Jyväskyläläisten valmentaja sai Mestiksessä Jukureiden puikoissa aikaan pienimuotoisen dynastian vahvalla ja muuttumattomalla rungolla, mutta alemmalla sarjaportaalla tilanne on hieman eri. Siellä joukkuiden miehistöt tahtovat muuttua kausi toisensa jälkeen varsin radikaalisti, joten rakentamisprosessi on koko ajan kesken. Tai vaihtoehtoisesti joku voi kilpavarustella isolla riskillä ja antaa hetkellisen uhan. Pitkäjänteinen työ sekä mahdollisuus panostaa toimintaan on kuitenkin ollut harvojen herkkua, ja käytännössä nämä seurat ovat lopulta nousseet SM-liigaan 2000-luvun aikana.
JYP on joka tapauksessa nyt siinä tilanteessa, että uusia kujeita on keksittävä seuraavien kuukausien aikana. Joukkue uhkaa jäädä runkosarjamenestyjäksi, eikä sellaisia saavutuksia lopulta muistella kovin pitkiä aikoja. Materiaali riittää pudotuspelijoukkueeksi, mutta särmää ja irtonaisuutta pitää löytyä tavalla tai toisella. Palikat ovat kunnossa, mutta koodia pitää säätää tehokkaammaksi.
Niin, onhan tuossa tietysti vielä pronssiottelu pelaamatta. Tunnetusti ne ovat olleet enemmän ja vähemmän väljähtyneitä kamppailuja, mutta toki voitto on aina tavoittelemisen arvoinen. Siitäkin huolimatta, että enemmänkin olisi ollut otettavissa. Vain turbo puuttui.
