Mielipide

Pallokerhon palkintogaala

LIIGA / Kolumni
HPK:lle ei syksyn aikana paljon palkintoja jaeltu, pisteitäkin kertyi suhteellisen harvaan. Nyt on kuitenkin korjata tuo tilanne ja jakaa Kerholaisille palkintoja oikein ylen määrin.

Työn sankarin mitali Isä Aurinkoisen nimikirjoituksella: Marko Palo

Kyyhän raataa vaikka useammankin liigajoukkueiden tarpeiksi. Kyllä olisi neuvostokolhooseilla pellot kynnetty ilman koneita tahi hevosia, jos vaan Kyy olisi sinne päästetty hommiin. Muutenkin Kyyn pelifilosofia noudattelee kaikkien ihailemien neuvostojohtajien linjauksia. Sitä duunia ei tehdä siksi, että saataisiin jotain aikaan. Ei suinkaan. Raskaan työn raatamisesta ei tarvitse saada mitään palkintoa, pelkkä tietoisuus yhteisön hyväksi tehdystä työstä on palkka sinänsä. Eikä siinä raatamisessa tarvitse mitään järkeäkään olla. Kyllähän yksin kolmea vastustajaa vastaan suoritettu kulmavääntö valtavalla työmäärällä on aina fiksumpi ratkaisu kuin syöttö maalin eteen. Ja vielä kun tuohon lisätään iso lusikallinen kunnon suomalaista sisua, niin keitto on valmis. Suomifinlandperkele! Läpi mennään vaikka graniitista, ei muuta kuin niskaa kyyryyn vaan. SKP:n arkistoista onkin varta vasten tähän tilaisuuteen kaivettu ainoa palkinto, jolla tällaista neuvostokansan sankaria voidaan muistaa.

Apteekkareiden valinta: Sami Nuutinen

Suomen Apteekkareiden kilta haluaa muistaa tämän syksyn parasta asiakastaan ensimmäistä kertaa jaettavalla muistoplakaatilla. Nuutiseen on piikitetty enemmän puudutusainetta tämän syksyn aikana kuin moneen muuhun liigajoukkueeseen yhteensä. Mitäs tässä on jo jotain 30 matsia pelattu, kyllähän tuossa on ehtinyt äijään aineita uppoamaan litra jos toinenkin. On tainnut Nuutisen perheen postiluukusta jo putoilla kaiken maailman kanta-asiakaskortteja ja kyllä varmaan Hämeenlinnan apteekkarit ovat jo kerinneet henkilökohtaisen visiitinkin tehdä. Ensin meni nilkka tohjoksi, mutta ansaittu lepohan oli tuolloin poissuljettu vaihtoehto. Mies ei kuuteen viikkoon pystynyt treenaamaan ollenkaan, mutta aina pelin tullen Saarikivi jostain iski piikkiensä kanssa. Ja sitten tuli treeneissä Kapasen mailasta suoraan näköön, mutta eihän tuollainen vielä tunnu missään. Sitten oli vielä vähän kylkivammaa ja käsivammaa. Apteekkarit ovat kuitenkin hieman huolissaan, sillä jos Sami jatkaa samalla linjalla, niin Saarikivi käynee ostamassa suoraan valmistajalta kunnon ämpärillisen puuduketta. Mutta muistoplakaatti menee siis farmaseuttien ja apteekkareiden parhaalle ystävälle, Sami Nuutiselle.

Mika Salo -kunniakirja: Eero Somervuori

Kiertää yksin ympäri rataa, ajaa tuhatta ja sataa. Onko tässä mitään järkeä, kun ei kukaan mukaan kerkeä. Mulle kun kiekon annat, niin voit olla varma että suoraan vastustajalle sen kannan. Myös Mika Salo halusi muistaa näin joulutauolla omaa Kerho-suosikkiansa. Tämä ensimmäistä kertaa jaettava kunniakirja meni tällä kertaa pikakiituri Somervuorelle. Eero painaa kaasua yhtä ansiokkaasti kaukalossa kuin Mika Salo kilparadoilla. Kummatkin surffailevat yksin radalla ilman, että ympärillä olisi havaittavissa ollenkaan kilpailijoita tai yleensäkään minkäänlaista kilpailua ylipäänsä. Vauhtiahan Eerolla riittää melkein Salon nopeuksien verran, mutta siinä kaasun poljennassa on yhtä vähän järkeä kuin tuon meidän formulakuskimme kohdalla. Ehkä tämän kauden jälkeen Eeron kannattaisi siirtyä jonkin uuden hokkarivalmistajan testiajajaksi.

Sotaveteraanien kunniajäsenyys: Kimmo Kapanen

Sotaveteraanit halusivat muistaa sarjatulen kohteeksi tänä syksynä joutunutta Kerho-vahti Kimmo Kapasta. Kapasta kohti on ammuttu enemmän laukauksia kuin minkään muun komppanian vahtia kohden. Heikompihermoisempi kaveri olisi näissä oloissa voinut jo ruveta rintamakarkuriksi, mutta Kapanen ilmestynyt jokaiseen taisteluun sotavalmiudessa. Muiden komppanioiden vahdit ovat saaneet tulituksesta välillä lomapäiviäkin, mutta Kapanen on joutuntu vihulaisen tulitukseen ilman mitään apuja. Edellisessä rauhansopimuksessa määritetyn, sinisellä merkattu rajan yli vihulaiset ovat päässeet tulemaan ilman estelyitä. Muissa komppanioissa vastustajan aggressiot on saatu pysäytettyä jo rajalla, Kerhoa vastaan taas vastustaja on rauhassa päässyt rajan yli tulittamaan Kapasta. Välillä vihulainen on päästetty ampumaan oikein konekiväärillä sarjatulta. Talvisodan hengessä Kapanen on kuitenkin pystynyt pitämään punaisella merkityn Mannerheim-linjan useimmiten puhtaana. Hämeenlinnan veteraanijaosto halusikin tämän vuoksi valita Kimmon kunniajäsenekseen.

Pokerinpelaajien yhdistyksen pokaali: Harri Lintumäki ja Heikki Hietanen

Paikallinen kortinlätkijöiden yhdistys halusi muistaa Kerho-johtoa omalla pokaalillaan. Johto vaihtoi kaikki ensimmäisessä käteen isketyt kortit ja senkin jälkeen kortteja on vaihdeltu miten sattuu. Siltikään ei tunnu, että kavereiden kädestä löytyisi mitään kakkosparia isompaa. Mutta poikien kantti pitää. Bluffi ei ole pettänyt, vaikka joka suunnalta on tullut kovasti kritiikkiä pelistrategiasta. Osa pelin seuraajista jo aikaisessa vaiheessa vaati miehiä vaihtamaan herttakuninkaan, joka hallitsee muita kädessä olevia kortteja. Kuninkaasta pidettiin kuitenkin tiukasti kiinni. Pelikin alkoi todella huonosti, kun hihasta esiin kaivettu ässä olikin pinnaltaan rosoinen eikä sitä voitu ottaa peliin mukaan. Nyt sitten jostain rintataskusta löytyi toinenkin ässä, mutta vielä kaivattaisiin yhtä kovaa korttia. Yksi ässäpari ei vielä pottia tuo, keskelle pitäisi vielä jostain löytää se herttaässä. Vaikka jaossa mukaan tarttui liikaa kakkosia ja kolmosia, niin sen kunkun avulla on mahdollista rakentaa vielä vaikka värisuorakin. Mutta joka tapauksessa paikalliset pokerimiehet haluavat palkita Kerho-johdon hienolla pokaalilla.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös