Mielipide

Palkintoja arvotaan - missä on Jonas Brodin?

NHL / Kolumni
NHL nimesi palkintoehdokkaitaan alkuviikosta, mutta huteja sattui sekä tulokkaisiin että puolustajiin. Ehdokkaista Suterin ei pitäisi kelvata edes Erik Karlssonin hyväksyvälle.

Kesän lähestyessä lumet yleensä sulavat. Lähes yhtä varma kesän merkki on väittely siitä, menevätkö parhaiden NHL-pelaajien palkinnot oikeisiin osoitteisiin.

Tynkäkauden aikana valittujen pelaajien kanssa metsään on menty normaalia enemmän. Molemmissa kategorioissa on unohdettu puolustavat puolustajat - erityisesti Minnesota Wildin upea Jonas Brodin.

Tulokkaissa Brodinin nimen pitäisi olla itse finalistilistalla. Tähtiin ja näyttäviin suorituksiin keskittyneessä liigassakin on vaikea ymmärtää, kuinka lähes kymmenen minuuttia per ottelu enemmän pelannut Brodin ei mene edes Canadiensin Brendan Gallagherin edelle?

Monipuolinen Gallagher tuottaa liigalle ja seuralleen vielä loputtomasti iloa. Kaikessa hyvyydessään nuorukainen on kuitenkin toistaiseksi vain yksi taitava jäpikkä pirteässä Canadiens-laumassa. Kahdesta muusta ehdokkaasta Jonathan Huberdeaun rooli Panthersissa oli sentään merkittävän suuri.

Laukausten määrät ja pelinhallinta puhuivat viime kaudella Karlssonin puolesta. Tämä on myönnettävä, vaikka istuisi vastaustilanteessa Scott Stevensin ja Rod Langwayn välissä.

Yksin peliaika ei sanele paremmuutta. Brodinin kohdalla sen tekevät laadukkaat, isot minuutit vastustajan parhaita pelaajia vastaan illasta toiseen.

Norris-finalistiksi Brodinista ei ole vielä. Sen sijaan on paikallaan kysyä, mitä ihmettä Brodinin huollettavana ollut miljonääri Ryan Suter tekee listalla?

Alkupään kaudesta joukkueensa heikointa Corsi-lukemaa kantanut Suter piristyi vasta, kun sai Brodinin pyyhkimään pyllyään. Aiemmin tuota hommaa hoiti Shea Weber.

Weberin kausi ilman Suteria meni joukkueelta entistä pariaan heikommin, mutta riskialtis mies ei ollut missään vaiheessa. Samaa ei voida sanoa Suterista.

Ryan Suter on energinen ja näyttävä puolustaja, joka kantaa isoa vastuuta esimerkiksi ylivoimapelissä, mutta Norris-palkintoa mietittäessä homma on yksinkertainen. Suter ei ole omassa päässä liigan kärkiluokkaa puolustajana, ja hyökkäyksen osaltakaan mies ei ole Erik Karlssonin kaltainen virtuoosi.

Subban on puolestaan matkalla eteenpäin. Voi olla, että muutaman vuoden sisällä meillä on käsissä aikuinen ja tasapainoinen kahden suunnan puolustaja. Kyllä, äsken kirjoitettiin sanat "tasapainoinen" ja "Subban" samaan yhteyteen.

Letang sitä jo on. Vaikka jokainen kaksinkamppailu ei päättyisi Letangin voittoon, jo valtava vastuu Penguinsin hyökkäysnopeuden kontrolloinnista ansaitsee ehdokkuuden.

Kärjistetysti voidaan sanoa, että Letang on puolet Penguinsin yksilöpainotteisesta pelitavasta hyökkäysten nostamisen suhteen. Viisikkohyökkäysten käynnistämiset ovat Letangin pelistä valtavan riippuvaisia - jopa Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin joukkueessa.

Niin, kokonaan toinen debatti on vielä ikuisuusaihe hyökkäävien ja puolustavien puolustajien välillä. Voiko "neljäs hyökkääjä" olla liigan paras puolustaja?

Mielestäni voi, jos on tarpeeksi dominoiva. Laukausten määrät ja pelinhallinta puhuivat viime kaudella Karlssonin puolesta. Tämä on myönnettävä, vaikka istuisi vastaustilanteessa Scott Stevensin ja Rod Langwayn välissä.

Kenen sitten olisi pitänyt voittaa? Valitettavasti valinnan tekevän lehdistön silmiin piirtyvät aina ensisijaisesti näyttävimmät ja tehokkaimmat pelaajat. Valinnoissa pitäisi aina olla mukana oma painotuksensa puolustavia, sekä etenkin vastustajan parhaita pelaajia vastaan ottelevia sankareita. Heitä, joihin palkinnon kuvaus parhaasta kahden suunnan puolustajasta sopii parhaiten.

Ehkä jo ensi kaudella pelaajatyypit kuten Oliver Ekman-Larsson, Niklas Kronwall ja Weber maltetaan nostaa taas Erik Karlssonin oikeiksi haastajiksi. Muutaman kauden päästä Jonas Brodin. 

» Lähetä palautetta toimitukselle