Mielipide

Onnistumisia katastrofin keskellä

LIIGA / Kolumni
Lahden Pelicansin kausi 2010–2011 on ollut murheellinen. Useat avainpelaajat ovat pelanneet alle odotusten, mutta pieniä onnistumisia on silti tapahtunut yksilötasolla. Keitä nämä onnistujat ovat?

Epäonnistuneita hankintoja, valmentajan vaihdos, alisuorittamista ja tappioiden tuskaa. Tätä kaikkea on ollut tämänvuotinen kiekkokausi Lahdessa. Neljä nuorta pelaajaa ovat kuitenkin nousseet tapetille kauden aikana – jotkut hiukan enemmän, jotkut taas vähemmän. Heidän panos joukkueelleen on kuitenkin ollut elintärkeä.

Tältä nelikolta löytyy myös yksi yhteinen tekijä uran kehityksen kannalta. Pelicansin yhteistyöseura Heinolan Kiekko on tehnyt moitteetonta työtä usean nuoren pelikaanin kanssa, ja Mestiksestä onkin ponnistanut entistä valmiimpia pelaajia SM-liigajoukkueeseen.

Mastokaupungissa tehtiin rohkea päätös maalivahtien osalta ennen kauden alkua. Pasi Nurminen päätti, että Niko Hoviselle on aika antaa ykkösmaalivahdin paikka. Monet epäilivät Hovisen kykyjä ykkösmaalivahtina, mutta viimeisetkin epäilijät ovat nyt kääntäneet kelkkansa. Jättikokoinen maalivahti ei ole ollut vain fyysisesti iso, vaan hänen esityksensä maalinsuulla ovat olleet valtavia.

Vasta 22-vuotias Hovinen on raatanut Pelicansin maalinsuulla jo 40 ottelua ja pystynyt pitämään tasonsa illasta toiseen. Ilman Hovisen läpimurtoa ja maagisia otteita Pelicansilta olisi karannut useita sarjapisteitä. Hovinen on kehittynyt tasaisen varmaksi tukipilariksi, joka hoitaa kylmän viileästi oman roolinsa. Maajoukkuedebyytti alkaa olla hiljalleen ajankohtainen, mikäli samankaltaiset otteet jatkuvat.

Kesken kauden kokoonpanon vakiokasvoksi ilmestyi eräs 19-vuotias puolustaja. Joonas Hurri nappasi pelipaikan joukkueesta marraskuun lopulla, kun hän esiintyi todella kypsästi ikäisekseen. Hurri on pelannut muutamia otteluita Suomen juniorimaajoukkueissa ja hän oli lähellä mahtua mukaan Suomen alle 20-vuotiaiden MM-kisajoukkueeseen tänä vuonna.

Hurri ei ole joukkueen isoin tai ilkein puolustaja, mutta miehen tavaramerkiksi on muodostunut vanhan koulukunnan lonkkataklaus. Pienikokoinen lahtelaispuolustaja on esiintynyt myös lupaavasti hyökkäyssuuntaan. Pelicans päästi Mikko Kousan HIFK:hon viime kesänä, mutta Hurrista voidaan muutaman vuoden säteellä leipoa samankaltainen tehopakki.


Tavi on onnistunut useaan otteeseen maalinteossa, mutta on kunnostautunut etenkin mainiona joukkkuepelaajana.
Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com

Antti Tyrväinen on noussut ryminällä fanien suosikiksi. Sääntöjen rajamailla pelaava agitaattori on astunut ex-pelikaani Leo Komarovin jättämiin saappaisiin. Myös maine on kiirinyt ympäri liigapaikkakuntia samalla tavalla kuin Komarovilla aikanaan.

Vastustajien tärykalvoja tärisyttävät taklaukset, tappelut ja vastapelaajien provosoiminen ovat aiheuttanut paljon keskustelua tästä lahtelaisesta rämäpäästä. Tyrväinen on ottanut isoja askeleita eteenpäin hyökkäyspelissään. Toisen SM-liigakautensa aikana hän kehittynyt eteväksi maalintekijäksi. Mies on heilutellut maaliverkkoja jo 14 kertaa tällä kaudella ja lisää on varmasti luvassa.

Pienemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt Janne Tavi, joka tekee valtavasti töitä joukkueensa eteen. Tavi on monipuolistanut peliään todella paljon. Juniorivuosinaan maalipyssynä tunnettu Tavi on nykyään kulmaväännöissä aina ensimmäisenä paikalla ja on saanut myös vastuusta alivoimapelaamisessa.

Helsinkiläislähtöinen laitahyökkääjä on viihtynyt suurimman osan kaudesta Tommi Paakkolanvaaran johtamassa ketjussa. Hän on löytänyt yhteisen sävelen parrakkaan Paakkolanvaaran kanssa ja on onnistunut maalinteossa kahdeksan kertaa. Tavi johtaa myös Pelicansin tehotilastoa (+3), mikäli kesken kauden JYP:istä Lahteen palannutta Vili Sopasta ei lasketa mukaan.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös