Projektin ensimmäinen vuosi kantoi nimeä Nämäp poikki o vast. Joukkueen ensimmäisellä yhteisellä kaudella oli tavoitteena pelata uskottavaa jääkiekkoa. Kausi lähti hyvin käyntiin, ja hyvin harjoitellut nuori ryhmä pelasi taitojensa äärirajoilla. Kauden mittaan kuitenkin hurmos hiipui, ja kevät oli raumalaisille varsin raskas ja synkeä.
Projektin toinen vaihe sai nimekseen Friski myöttäst. Vuotta kokeneempana joukkueen tavoitteena oli saavuttaa pudotuspelipaikka. Ajoittain Lukon peli yskähteli pahasti, mutta aivan loppumetreille asti kauden jatkuminen runkosarjan jälkeen oli haarukassa. Lukko kuitenkin jäi projektin toisellakin kaudella tavoitteestaan eikä selviytynyt pudotuspeleihin.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan kolmannella kaudella piti juhlittaman mitalia. Innokkaimmat puhuivat jopa mestaruudesta. Mutta kun kahdella edelliselläkin kerralla tavoitteista on jääty jälkeen, miten kehityskäyrää voitaisiin tässä vaativimmassa vaiheessa nopeuttaa?
Jokela palaa haastamaan Vehasen
Petri Vehanen on se viimeinen lukko, johon raumalaiset tälläkin kaudella turvaavat. Ensimmäisellä kaudellaan pelaavana liigavahtina hän oli todella työllistetty. Usein huonon joukkueen takana pelaava maalivahti näyttää paremmalta kuin todellisuudessa onkaan, kun laukauksia tulee liukuhihnalta. Väkisinkin osa niistä jää tumppuun. Vehasen torjunnat kiinnittivät maajoukkueen päävalmentajan Hannu Aravirrankin huomion, ja Vehanen pääsi pukemaan leijonapaidan ylleen kotihallissaan.
Viime kaudella Vehasen odotettiin kasvavan paljon torjuvasta maalivahdista pisteitä voittavaksi maalivahdiksi. Vehanen pelasi hyvän kauden, johon sisältyi viisi nollapeliä, mutta ei pystynyt nousemaan ratkaisijaksi siinä määrin mitä kannattajat toivoivat ja odottivat. Joulun tienoilla Vehasen pelissä tapahtui selvä notkahdus, ja nuori Mikael Vuorio nousi haastamaan hänet jopa kilpailussa ykkösmaalivahdin paikasta.
Tähän kauteen lähdettäessä Vehanen on jälleen selkeä ykkösvahti. Viime kauden luukunavaaja Mikael Vuorio pelaa tällä kaudella Mestistä Mikkelin Jukureissa. Vuorion näkymät uran jatkon suhteen ovat hyvin valoisat. Tällä kaudella hän tulee saamaan paljon jääaikaa Mestiksen kärkijoukkueen maalin suulla, ja hänellä on taskussaan sopimus seuraavaksi kaudeksi Raumalle. Selkeästi lupaavasta Vuoriosta ollaan kaavailemassa Lukon tulevaa ykkösmaalivahtia.
Lukkoon palaava Antti Jokela ottaa Vuorion paikan Vehasen haastajana. Antti Jokelaa pidettiin ikäluokkansa lupaavimpana maalivahtina, ja hän oli edellä kehityksessä esimerkiksi ikätoveriaan Ari Ahosta. Pari nivusvammaa ja Lukon maalivahtien hyvä taso on hidastanut Jokelan läpimurtoa. Ensin hän haki peliaikaa Mestiksen UJK:sta, ja viime kausi vierähti Porin Ässien kakkosmaalivahtina. Harjoituspeleissä Jokela on näyttänyt, että Vehasen ykkösasema ei ole missään tapauksessa selviö.
Kolmas Lukon liigaringissä mukana oleva maalivahti on vuonna 1985 syntynyt Iiro Tarkki. Hän oli jo viime kaudella liigajoukkueen kakkosmaalivahtina muutamaan otteeseen Mikael Vuorion armeijakiireiden takia.
Lukko ei kaadu puolustukseensa
Puolustus on Rauman Lukon vahvin osa-alue, ainakin paperilla. Joukkueella on tusinan verran sopimuspuolustajia, eikä peräpäätä ole kuitenkaan rakennettu sillä mielellä, että määrä korvaa laadun.
Lukon puolustuksen ehdoton johtohahmo, ikoni ja isä on Erik Hämäläinen. Tämä tuhannen tosipelin mies sai viime kaudella täyteen kunnioitettavat 700 SM-liigaottelua. NHL:stä olemme viime vuosina saaneet todisteita siitä, että puolustaja ei ole nelikymppisenä vielä kehäraakki. 38-vuotiaalla Hämäläisellä on niin halutessaan vielä monta pelivuotta jäljellä.
Totuuden nimessä on myönnettävä, että viime kaudella Hämäläinen ei ollut enää yhtä vetreä luistimilla kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Oma osansa tähän on kyllä hirmuisella peliajallakin. Samanlaista loukkaantumissumaa kuin viime kaudella ei totisesti Raumalla kaivata. Nyt liigamitat täyttäviä miehiä on useampia, joten Hämäläinenkin saanee pelaata normaalin määrän minuutteja.
Toinen Lukon "äijäpakeista" on Toni Porkka, joka viime kaudella vihdoin teki läpimurron A-maajoukkueeseen saakka. 32-vuotiaana. Porkka pystyy dominoimaan kenttää niin kovuudellaan kuin taidoillaankin. Viime kausi loppui valitettavasti kesken nilkkavamman takia juuri, kun häntä olisi eniten kaukalossa tarvittu.
Janne Niskala ja Jaakko Harikkala saivat Omat pojat -projektin ensimmäisellä kaudella jääaikaa juuri niin paljon kuin halusivat. Plusmiinustilasto näytti rumia lukuja, mutta pojat kehittyivät. Niskalan viime kausi meni pilalle käden katkeamisen takia, mutta voimapakki Harikkala otti ison askeleen eteenpäin. Puolustavan puolustajan perikuvaa edustava Harikkala kirjautti komeat tehopisteetkin, lähinnä kovan lyöntilaukauksensa ansiosta. Tähän kauteen lähtö ei ole Harikkalalle paras mahdollinen, sillä miehen molemmat nilkat leikattiin keväällä.
Niskala on Lukon puolustuksen kultakimpale. Jo viime kaudella hän sai rinnalleen opettajakseen Toni Porkan. Niskalan odotettiin saavan heiluttaa tahtipuikkoa Porkan varmistaessa, mutta se olikin Porkka jonka pillin mukaan kentällä tanssittiin. Täksi kaudeksi Niskalan odotetaan nousevan Lukon ylivoiman toiseksi kapellimestariksi Markku Tähtisen rinnalle.
Ville Piekkola ja Teemu Kesä tietävät, mitä tarkoittaa sanonta "urheilija ei tervettä päivää näe". Molemmille on kahden Raumalla vietetyn vuoden aikana ollut kolhuja enemmän kuin monella koko uran aikana. Jotkut näkevät romuluisessa Kesässä tulevan NHL-puolustajan, mutta tällä hetkellä hänen suurimpana tavoitteenaan tulisi olla ehjän kauden pelaaminen. Kesä lienee Lukon puolustuksen arvoasteikossa sijalla viisi Porkka-Niskala ja Hämäläinen-Harikkala-parien jälkeen. Ehdokkaita Kesän rinnalle on paljon.
Ville Piekkola on luistimilla nopea ja taitava, eikä hän yleensä tee virheitä. Piekkolan miinukseksi voidaan lukea pieni koko. Samaa kaliiberia on Pyhärannan kasvatti Topi Lehtonen, joka on nuoresta iästään huolimatta ollut Lukon puolustuksen vakiokalustoa jo vuosikaudet.
Mikko Purontakanen kuuluu sarjaan "kovalla työllä pääsee eteenpäin". Purontakanen ei aikoinaan mahtunut Kärppien A-junioreihin, ja päätyi Kiekko-Oulun kautta Raumalla. Lukossa hän nousi ensin A-juniorijoukkueen kapteeniksi ja Mestiksen kautta lopulta liigarinkiin. Viime kaudella Purontakanen alkoi vakiinnuttaa paikkaansa jo pelaavassa kokoonpanossa. Valmistautuminen alkavaan kauteen ei kuitenkaan ole sujunut suunnitelmien mukaan. Juhannuksena murtunut käsi haittasi kesäharjoittelua, joten kauden alkaessa Purontakanen ei vielä parhaassa terässä varmastikaan ole.
Lukko teki keväällä sopimukset nuoren puolustajakolmikon Otto Honkaheimo-Ilkka Heikkinen-Mikko Saari kanssa. Etenkin Heikkinen on esiintynyt harjoitusotteluissa edukseen. Nuorukainen on ottanut paikan Erik Hämäläisen rinnalta joukkueen ykköspakkiparista. Hyvät otteet poikivat myös valinnan ensimmäistä kertaa nuorten maajoukkuepaitaan. Kokemusta miesten peleistä on jo viime kaudelta Mestis-karsinoista UJK:n paidasta. Otto Honkaheimo on tulevaisuuden puolustaja, jonka varaamista NHL:ään odotettiin juhannuksena, mutta vielä tänä kesänä varausta ei kuulunut.
Kaikenkaikkiaan Lukon puolustuksen koostumus näyttää varsin hyvältä. Joukkueessa on kovuutta ja luisteluvoimaa, nuoruutta ja kokemusta. Voimakkaiden sinikeltaisten lasien takaa tarkasteltuna Lukon puolustusta voi pitää jopa liigan parhaana. Missään tapauksessa sen ei tarvitse hävetä yhdenkään toisen liigajoukkueen rinnalla.
Aukeavatko Lukon maalihanat?
Lukko-johto ilmoitti aikaisin keväällä, että joukkueeseen hankitaan takuuvarma maalinsylkijä. Kevät ja alkukesä menivätkin raumalaisilta kiekkofaneilta tämän uuden vahvistuksen nimeä arvailtaessa. Huhuissa Lukkoon liitettiin toinen toistaan nimekkäämpiä hyökkääjiä - osa enemmän, osa vähemmän vakavasti. Kun uuden miehen nimi lopulta annettiin julkisuuteen, moni pettyi. Itse nimessä ei juuri vikaa ole. Lukon uusi hyökkääjä on nimeltään Joe Murphy - samanniminen laitahyökkääjä pelasi pitkän ja maalirikkaan uran NHL:ssä.
Lukon Joe Murphy ei koskaan ole NHL-kaukaloon astunut. Hän on pelannut pitkän uran Pohjois-Amerikan alemmissa kiekkosarjoissa. Miehen taustoja kaiveltaessa löytyy yhtymäkohta Lukon nykyiseen joukkueeseen. Hän on pelannut aikanaan Lukossa tälläkin kaudella pelaavan Quinn Hancockin kanssa samanaikaisesti Rochester Americansin joukkueessa.
Joe Murphy ei koskaan ole ollut mikään erikoinen maalinsylkijä tai pistenikkari, vaan pikemminkin rivimies farmisarjoissakin. Koskaan häntä ei ole NHL:ään varattu, mutta kahdesti hän on onnistunut solmimaan vapaana agenttina sopimuksen NHL-joukkueen kanssa. Ottawa Senators tarjosi Murphylle sopimusta tänä kesänäkin, mutta Murphy halusi kokea jotain uutta ja valitsi osoitteekseen Rauman Lukon. Raumalla hänen päälleen sovitellaan vastuullista viittaa. Maalintekijän viittaa.
Viime kaudella Lukon hyökkäyksessä oli todellisia nimimiehiä. Robert Kronilla on takanaan pitkä ura NHL:ssä, ja Marian Cisarillakin oli varsin hyvät näytöt osaamisestaan maailman kovimmassa ammattilaissarjassa. Nyt tämä kaksikko on poissa, samoin kuin kanadalainen Jason Ulmer. Kolmikon tilalle ei ole hankittu kuin Joe Murphy.
Lukon viime kauden ulkomaalaisista vain Quinn Hancock jatkaa Raumalla. Hyvin Raumalla viihtynyt kanadalainen harjoitteli kesän yksikseen kotimaassaan ja palasi Raumalle huippukunnossa. Harjoituspeleissä ruuti on ollut kuivaa, joten Hancock saattaa olla yksi alkavan kauden suurimmista yllättäjistä.
Viime kaudella kaksikko Pasi Saarela-Sami Torkki pelasi hyvin yhteen ja pääsi esittelemään yhteispeliään aina maajoukkueessa saakka. Maajoukkueessa heidän välissään pelasi Markku Tähtinen, Lukossa enimmäkseen Quinn Hancock. Kun Markku Tähtinen liittyi kesken viime kauden Lukko-ryhmään, moni oletti Ismo Lehkosen kokoavan STT-ketjun yhteen myös seuratasolla. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Lehkonen muuten pyöritteli pelaajapalettiaan välillä mielin määrin. Ennakkokaavailuissa Tähtistä ei nytkään olla sijoittamassa Saarelan ja Torkin väliin, vaan hän saisi johdettavakseen Lukon kakkosketjun.
Sami Torkki pelasi uransa parhaan kauden. Röyhkeä ja vahva laituri ei pelkää mustelmia ja osaa pistää kiekon verkkoon. Maajoukkuedebyytti toi mikäli mahdollista vieläkin lisää itseluottamusta ja röyhkeyttä pikku-Tokelle. Harjoituspelien perusteella mies on kehittynyt entisestään kesän aikana.
Pasi Saarela pelasi loistavan kauden, mutta paljon parempiinkin pistemääriin olisi ollut edellytykset. Saarela on koko jälkimmäisen Lukko-jaksonsa ajan kärsinyt selvästi siitä, että kunnollista pelintekijää ei hänen rinnalleen ole löytynyt. Sen paremmin Michael Hreus, Aki Uusikartano, Jason Cipolla kuin Jason Ulmerkaan ei ole pystynyt ruokkimaan Saarelaa kunnolla, vaan tämä on joutunut ottamaan ketjussa niin maalintekijän kuin pelinrakentajankin roolin. Viime kaudella Saarela teki ennätyksensä syöttöpisteissä. Maaleja tuli kohtalainen määrä, mutta hieman paremmalla onnella verkko olisi heilunut huomattavasti useamminkin. Raumalaisittain liian usein toistui kuvio, jossa Lukko vetää maalivahdin pois viimeisellä peliminuutilla hakeakseen tasoitusta. Laukaisupaikka pelataan viivamiehenä olevalle Saarelalle, joka virittää hirmuisen lyöntilaukauksen - yleensä takatolppaan, joskus myös ylärimaan tai maalivahdin varusteisiin.
Tähtinen on varmasti yksi Lukon seuratuimmista pelaajista. Porilaisena hänen on pelattava aavistuksen verran paremmin kuin muiden, jotta aina niin kriittinen raumalaisyleisö hyväksyisi hänen esityksensä. Entisessä kotikaupungissa miehen otteita seurataan varmasti suurella mielenkiinnolla. Suurin osa porilaisista varmasti toivoo, että Tähtinen epäonnistuisi täydellisesti Raumalla - onhan hän petturi, juudas ja vaikka mitä. Tähtinen ei irronnut Ässistä ilmaiseksi. Viime kauden kolme syöttöpistettä eivät juuri antaneet katetta rahoille, mutta tällä kaudella mieheltä odotetaan paljon.
Toni Koivistoa on pidetty superlupauksena. Vuosi sitten hyvät otteet Florida Panthersin tulokasleirillä nostivat odotukset kattoon - tulisiko tästä Koiviston läpimurtovuosi. Ei tullut. Koivisto on luistimilla yksi liigan parhaista, ellei peräti paras, mutta viimeistelyssä on suuria puutteita. Mies saattaa karata puolen tusinaa kertaa ottelussa vapaaseen läpiajoon, mutta jostain pitäisi kiekko saada maaliinkin. Viime kaudella Koivisto pussitti vain seitsemän kertaa. Kauden lopussa, Tähtisen hankkimisen jälkeen, Koivisto putosi pelaavasta kokoonpanostakin. Turhautuminen paistoi katsomoon asti, ja tulehtuneista väleistä valmentaja Lehkoseen puhuttiin. Potentiaalia Koivistossa on, ja hän on edelleen nuori. Kehitys vain on viime vuosina polkenut paikallaan. Askel ratkaisijaksi liigatasolla on mahdollinen, mutta toistaiseksi ottamatta.
Harjoitusotteluissa Koiviston rinnalla on nähty Vaasan Sportista aikanaan Lukkoon siirtynyt kaksikko Markus Jämsä-Mika Viinanen. Jämsän viime kausi oli hyvin kaksijakoinen. Lukossa mikään ei onnistunut, Sportissa onnistui kaikki. Maalintekijä Jumalan armosta, joka tekee maalin sieltä, mistä muut eivät edes lauo, ei osunut liigassa kertaakaan viime kaudella. Kun hänet siirrettiin loppukaudeksi takaisin Mestikseen, vastustajien maalivahdit kokivat kauhunhetkiä. Jämsä paukutti pari pistettä peliä kohden ja näytti, ettei hän ole vielä entinen kiekkoilija. Lukko tarjosi uuden mahdollisuuden näyttää maalintekijän lahjat. Jämsän olisi aika pystyä vastaamaan haasteeseen.
Janne Siivoseen pätee osittain sama kuin Toni Koivistoon. A-junioreissa Siivonen mätti maaleja liukuhihnalta, mutta liigassa maalintekijän kannukset ovat vielä hankkimatta. Siivonen on iso ja vahva, hyvä luistelija ja laukaus on hyvä. Kaikki palaset pitäisi siis olla hallussa, ne pitäisi vain saada loksahtamaan kohdalleen. Toistaiseksi Siivonen on kunnostautunut kolmos-nelosketjun työmyyränä ja taklauskoneena. Läpimurtoa pelaavassa roolissa odotellaan.
Rikkovaan rooliin Lukolla on asettaa isoja, vahvoja ja nuoria miehiä. Samu Isosalo on painanut harjoituksissa kovalla asenteella, ja hänelle soisi enemmänkin kuin nelossentterin paikan. Näillä näkymin se tulee kuitenkin olemaan hänen roolinsa alkavalla kaudella, kunhan mies kaukaloon asti pääsee. Polvileikkaus pitää hänet aluksi pitkään sivussa. Toinen saman kaliiberin mies on Teemu Normio, joka Omat pojat -projektin ensimmäisellä kaudella pelasi Mika Viinasen johtamassa pörriäisketjussa. Viime kaudella hän kuitenkin löysi itsensä usein nelosketjusta.
Petteri Lotila ei viime kaudella mahtunut Ismo Lehkosen suunnitelmiin, ja hän kävi hakemassa jääaikaa niin Norjasta kuin Mestiksen UJK:stakin. Täksi kaudeksi Lehkonen on lupaillut myös Lotilalle jääaikaa. Lotila ei ole koolla pilattu, mutta voimaa Ihoden pommittajasta löytyy. Lotila on kentällä vain yhtä tarkoitusta varten: taklaamista. Lotila taklaa kovaa, mutta puhtaasti.
Hermanni Vidmanin ura kääntyi viime kaudella laskuun. Pörriäisketjun toisen laiturin pelit eivät sujuneet Lukossa sen paremmin kuin Mestiksen Sportissakaan. Harjoitusotteluissa ainakin yritystä on riittänyt. Nuori Jarkko Kauvosaari on esittänyt harjoitusotteluissa pirteitä otteita, ja hänet palkittiinkin kolmen vuoden sopimuksella liigaryhmään.
Oma lukunsa on Mikko Luovi. Kokenut laitahyökkääjä on harjoitellut Lukon kanssa, ja hänestä on kaavailtu tutkaparia Markku Tähtiselle. Kaksi viime kautta on Luovin osalta kuitenkin mennyt täysin piloille jatkuvien poskiontelotulehduksien takia. Vakuutusasiat eivät vielä toistaiseksi ole selvinneet, eikä Lukko ole tehnyt entisen hyökkääjänsä kanssa sopimusta.
Joko pudotuspeleihin?
Lukon joukkueen runko on pysynyt varsin hyvin kasassa kahden viime kauden ajan. Hyökkäyksestä katosi keväällä paljon taitoa ja kokemusta Robert Kronin, Marian Cisarin, Jason Ulmerin ja Matti Kaipaisen mukana. Ulkomaalaiskolmikkoa tosin ei niin kovin hanakasti taidettu edes haluta pitää. Haalarihommiin pystyviä miehiä löytyy vaikka muille jakaa, mutta taitoa ja kokemusta ei tämän kauden Lukko-hyökkäyksessä ole mitenkään liikaa. Mikko Luovin kaltaiselle pelimiehelle olisi paikka auki.
Kannattajien odotukset alkavasta kaudesta ovat varmasti ristiriitaiset. Moni olisi toivonut muutoksia joukkueeseen, niin pelaajistoon kuin valmennukseenkin. Ismo Lehkonen kuitenkin aloittaa kolmannen kautensa Lukon käskyttäjänä, ja pelaajamateriaali on aikaisemmilta vuosilta tuttua. Nuorten pelaajien odotetaan jatkavan kehitystään ja ottavan entistä enemmän vastuuta. Kasvaako näistä lupaavista nuorista ajoissa ratkaisijoita?
Loppukesän harjoituspeleissä Lukko on ollut loistava. Joukkue on kuitannut voitot niin omassa Pitsiturnauksessaan kuin TPS:n isännöimässä Viking Cupissakin. Toistaiseksi Lukon on pystynyt voittamaan vain sveitsiläinen Davos. Harjoitusotteluiden voitoista ei valittavasti saa ensimmäistäkään pistettä sarjataulukkoon, mutta ne rohkaisevat sentään odottamaan voittoja myös tosiotteluissa.
Mitalitavoitteista puhuminen tuntuu varsin optimistiselta, suorastaan utopistiselta. Huomattavasti realistisempi päämäärä on se viime kaudeksi asetettu tavoite, pudotuspelipaikka. Eikä senkään saavuttaminen ole mikään itsestäänselvyys.
