Peliä edeltäneenä päivänä Janne Niinimaa jätti leijonalauman ja joukkue ilmoitti syynä olleen "henkilökemioiden toimimattomuus päävalmentaja Raimo Summasen kanssa". Niinimaan lähdön merkitystä joukkuehenkeen ja muiden pelaajien kantaa valmentaja Summasen valmennustapaan voidaan vain arvailla, mutta kovin positiivista jälkeä joukkuehenkeen Niinimana lähtö tuskin jättää, sillä NY Islandersin puolustaja ei ole aivan niitä Euroopan tunnetuimpia pukukoppisyöpiä.
Niinimaan poistumisen jälkeen yksi paikka tulee täyttää kuuden pelaavan puolustajan ryhmityksessä, ja tässä on hyvä mahdollisuus antaa Joni Pitkäselle paikka näyttää. Aki Berg on näyttöpaikkansa saanut ja tehtävässään nähdysti onnistunut - uutta verta sisään siis ja eteenpäin. Ruotsi-ottelussa pelannut kuusikko ei ollut hirveissä vaikeuksissa vastustajan hyökkääjistöä vastaan, joten on melko vaikea uskoa, että Saksan vastahyökkäykset tuottaisivat yhtään pahempaa päänsärkyä puolustajakuusikollemme.
Hyökkäyksessä erityisesti sentterit ovat ansainneet kehut. Saku Koivu johti pakkaa maalillaan Ruotsia vastaan ja kakkossentteri Olli Jokinen on koko turnauksen ajan ollut ykkössentteri pelillisesti mitatessa. Mikko Koivu on ylittänyt odotukset neloskentän keskellä puolustavassa roolissa. Kolmoskentän Niko Kapanen on saanut paljon peliaikaa Summaselta ratkaisutilanteissa, mutta Ruotsia vastaan hän hävisi järjestäen tärkeät oman pään aloitukset. Sen sijaan muutoin Kapanen on ollut joukkueen vahvimpia lenkkejä.
Laitureiden aseet ovat lauenneet tasaisella rintamalla ja lähes kaikki ovat saaneet maalitilinsä auki. Nyt tarvitaan piikkejä, joista ensimmäisenä mieleen tulevat Teemu Selänne, Ville Peltonen ja Tuomo Ruutu. Ruudun maalitili on vielä avaamatta, mutta toivottavasti Saksa tarjoaa tähän lääkettä. Muutama hyvä oivallus Ruudulta on nähty, mutta tekopaikoista mies ei ole saanut sisään. Tosin käyhän se niinkin, että Ruutu järjestää ja Jokinen siivoaa perille.
Löysät puntissa jo valmiiksi?
Ei liene salaisuus, että tänäänkin saksalaisten tilaisuus on vastahyökkäyksissä, kuten harjoituslohkonkin otteluissa. Suomi laukoo ja Olaf Kölzig pyrkii toimimaan pleksinä. Edelleen on kuitenkin muistettava, että Saksalla on vaaralliset vastahyökkäykset sturmeineen ja goceineen.
Suomen selvä 3-0-voitto Kölnissä tuskin kuitenkaan jätti montaa saksalaispäätä kyselemään ylimääräisiä. Suomi näytti pelin joka osa-alueella olevan askeleen tai pari silloisia isäntiä edellä, joten Saksa tulee Hartwallille jo valmiiksi hävinneenä. Ainoastaan Kölzigin huipputorjunnat voivat nostaa vieraiden uskon, mutta todennäköisesti kuitenkin vieraat toteavat viimeistään toisessä erässä pelissä on selvät sävelet.
Kieltämättä kyseessä on pelottava Ruotsi - Valko-Venäjä -asetelma. Tällöin ruotsalaisaviisit kuittasivat puolivälieriin päästyään suurin otsikoin "VÄLIERIIN!" -huudahduksilla, mutta kuten tunnettua, niin lopulta Vladimir Kopat oli liikaa rakkaille länsinaapureillemme. Vaikka asetelma on tänään samaa kokoluokkaa, ei Suomella ole kuitenkaan maalissaan Tommy Saloa.
Suomi 5, Saksa 0. Sitten lentsikkaan ja tervetuloa, aikaero!
