Nykypäivän suomikiekossa raha on noussut siinä määrin määräävään asemaan, ettei esimerkiksi kevään 1992 tapahtuman toistumiseen juuri ole mahdollisuuksia. Tuolloin ahtaassa ja mitat täyttämättömässä Matinkylän ”ladossa” pelannut Kiekko-Espoo nousi SM-Liigaan. Nyt on Matinkylän jäähalli ja nimi Kiekko-Espoo osa menneisyyttä, jälleen on tullut aika kääntää uusi lehti SM-Liigan historiassa. Pelisäännöt ovat selkeät ja spekulointi keskustelupalstoilla alkaa varmasti pian.
Kenestä uusi Oulu?
Heti ensimmäisenä liigahallituksen julkisti odotetusti, että paikkaa auringossa voi tavoitella Mestiksen kauden 2004-05 voittaja. Uutisoitu vaatimuslista on pikaisesti katsottuna mahdollista täyttää lähes kaikilla Mestiksen kärkipään paikkakunnilla.
Liigassa muistetaan sen verran aikaa ennen suljettua sarjaa, että mahdollisuus annetaan nimenomaan voittajalle. Entä jos voittajaksi eksyykin onnenkantamoisella vaikkapa Hyvinkään Ahmat, pudottamalla tosissaan liiganousua hakeneen, nimeltä mainitsemattoman savolaisjoukkueen tylysti pudotuspelien avauskierroksella? Kohauttaako liiga olkapäitään ja toteaa: ”parempi onni ensi kerralla, pojat”? Toivottavasti ovia ei tuossa tapauksessa suljeta ainakaan lopullisesti, tällaisia tapauksiahan on nähty aikaisempinakin vuosina.
Tosin on syytä olettaa, että liigapaikkaa tavoittelevat joukkueet kasaavat ensi kaudeksi niin vahvat ryhmät, ettei muilla ole mitään mahdollisuuksia. Uutta Oulua odotetaan. Jos sekään riittää.
Kattavat vaatimukset
Suurin kynnyskysymys nousuehdoista on 1,8 miljoonan euron liikevaihto, ry-aikaan asia tunsi nimen budjetti. Nykytasolla vaadittaisiin melkoinen nousu, mutta liigan huomattavasti laajempi valtakunnallinen näkyvyys kiinnostanee rahakkaita sponsoritarjokkaita rutkasti Mestistä enemmän. Liigakiekko toisi varmasti myös yleisöä enemmän halleihin ainakin ensimmäisellä kaudella, jatkosta ei voi mennä takuuseen kuten liigassa on nähty. Huonommin sujuva kausi pudottaa yleisömääriä väistämättä. Kiihkeimmin liigapaikkakeskusteluissa osallisina olleet Sport ja KalPa ovat kirjanneet mestistasolle mukavia yleisömääriä jo nyt.
Jäähallin yleisökapasiteetiksi ilmoitetaan ympäripyöreästi noin 5000 katsojaa, joista istumapaikkoja noin 2000. Tämä vaatimus on toki ymmärrettävä, mutta ainakin allekirjoittanut uskoo että esimerkiksi Mikkelin jäähalli 4487-paikkaisena (2000 istumaan) riittäisi. Liigassa 5000 katsojan keskiarvoon kuluvalla kaudella on toistaiseksi yltänyt vain viisi seuraa, kuudenneksi voi laskea Ilveksen, jonka keskiarvo on 4927. Näiden kuuden alapuolelle tilastoissa sijoittuvat pienemmät liigapaikkakunnat, joiden katsojamäärät vaihtelevat vajaan 3300:n ja reilun 3800:n välillä. Hieman pienempi halli, tarpeeksi tasokkain palveluin, riittäsi siis varsin hyvin.
Yksi tärkeä edellytys liigatasolla pärjäämiseen on ilman muuta juniorityö. SM-Liigan vaatimuksena on juniorijoukkueet niissä ikäluokissa, joissa pelataan SM-sarjaa, käytännössä siis A-, B, ja C-juniorit. Juniorijoukkueiden sarjatasolle ei aseteta vaatimuksia, mutta sanomattakin selvää on että mahdollisimman korkealla tasolla pelaavat juniorijoukkueet tuottavat paremmin pelaajia miesten peleihin.
Vaatimus ”urheilullisesti liigatasoa olevasta joukkueesta” on epäselvä. Mestiksestä nousijan on vaikea ilman karsintoja liigajoukkueiden kanssa osoittaa olevansa liigatasoa. Parhaimmillaan kärkipään mestisjoukkueet ovat pystyneet kaatamaan liigajoukkueita harjoitusotteluissa, mutta tosipelit ovat eri asia. Joka tapauksessa nousijajoukkueen täytyisi kasvaa sarjatason mukana.
Upporikasta tai rutiköyhää
SM-Liigan sarjajärjestelmästä mahdollisen laajennuksen jälkeen ei ole vielä puhuttu. Tämä on omiaan lisäämään epätietoisuutta asian suhteen, palaavatko liigakarsinnat entiselleen ja taataanko Mestiksen voittajalle jatkossakin mahdollisuus karsia liigapaikasta?
Jatkoajan kolumnissa ”Kilpajuoksu SM-Liigaan” mainittiin kolme joukkuetta. Jo edellä mainittujen Sportin ja KalPan lisäksi liigahalukkuutensa on ilmoittanut kolminkertainen Mestiksen mestari Jukurit.
Hallikriteeristä kirjoituksessa mainitaan jo aikaisemmin. Edellä mainitun kolmikon kotiareenat ovat kapasiteetiltaan riittävät, joten niihin ei enää tarvinne palata.
Vajaan kahden miljoonan euron budjetin raapiminen kasaan onkin jo suurempi haaste. Vaasan suunnalta kuuluneiden tietojen mukaan täkäläinen yrityselämä on asettunut vahvasti liigahankkeen tueksi, suurten yritysten ja uskollisen vaasalaisyleisön tuella tämän luulisi onnistuvan. Sportin liigahankkeella on siis hyvät mahdollisuudet. Vaasassa juniorityössäkin on pienen laman jälkeen menty valovuosien verran eteenpäin, kiitos parantuneiden olosuhteiden.
Näppituntumalta myöskään KalPan liigatoiveet eivät ole utopistisia. Seuran uskottavuus on Pasi Kuivalaisen paluun ja taustahahmoina toimivien NHL-tähtien ansiosta aivan toista luokkaa kuin vielä muutama kausi sitten. Julkisuudessa liigapaikkaa on rummutettukin juuri kuopiolaisille. Juniorityökin Puijon juurella on hyvällä tasolla.
Jukureiden kohdalla löytyykin jo enemmän kysymysmerkkejä. Hieman alamittaisen jäähallin lisäksi talousalue on Vaasaa ja Kuopiota pienempi. Kaksi miljoonaa euroa on Mikkelin talousalueelle ennennäkemättömän suuri summa rahaa, vaikka kaupungin urheiluhistoria on nähnyt eurojalkapalloakin.
Entä muut? Ensimmäisenä tulee mieleen KooKoo. 6000 katsojaa vetävä Kouvolan jäähalli on jopa ylivertainen muihin liigatarjokkaisiin verrattuna. Kouvolan seudulla on paljon paperiteollisuutta ja asukaspohjaa alueelta löytyy tarpeeksi liigajoukkuetta varten. KooKoo onkin melkoinen jokerikortti tässä pakassa.