Mielipide

NHL-juttuja 8.5.2003

NHL / Kolumni
Vancouver Canucks taas yhden herätyksen jälkeen; Ilotulitus Disneylandin yllä; lisää juttua valmentaja Babcockista, JS Gigueresta ja vähän Steve Rucchinista; WHY, WHY, WHY???, Bobby Clarke; pieni ennakko idän finaalille; Dallasin Finnish Connection ei turhia puhu; "It´s all about grease in the playoffs", "He´s an animal, nothing hurts this guy!" - ja muuta turhaa toisen käden tietoa NHL:stä tuttuun tapaan.

Desperation Night Minnesotassa

Vancouver Canucks on joukkue, joka tarvitsee herätyksiä. Kuusi kertaa runkosarjan aikana
Canucks hävisi ottelun aika pahasti - kuusi kertaa joukkue tuli takaisin seuraavassa pelissä
ottaen voiton. Playoffsit alkoivat pahalla 6-0 kurituksella St.Louis Bluesin käsissä - Canucks
tuli takaisin ja otti pelisarjavoiton lopulta.

Maanantaina Canucks sai pahasti selkäänsä Minnesotalta kotonaan. Wild on jo neljästi
pelannut veitsi kurkulla näissä playoffseissa - ja neljästi se on noussutja pelaa edelleen.

Minnesota Wild taas on joukkue, joka pelaa aina parasta peliään veitsi kurkulla.

Minnesotan nuori supertähti Marian Gaborik on selkeästi pelannut paremmin kuin Vancouverin
kaksi supertähteä Markus Näslund ja Todd Bertuzzi. Gaborik on tehnyt pelisarjassa yhdeksän
pistettä, Tuzzi ja Näzzy vain kuusi ja ovat lisäksi haitanneet joukkuettaan jäähyjen muodossa.

Mielenkiintoisesti valmentaja Jacques Lemaire on aina suojellut vasta 21-vuotiasta Gaborikia -
Lemaire on ollut hyvin tarkka siitä, että Gaborik saa rauhassa kehittyä NHL-tähdeksi ja ettei
tätä laiteta liian aikaisiin liian vaativiin tilanteisiin niin jäällä kuin sen ulkopuolellakaan.
Lemaire piti huolen siitä, ettei Gaborik joutunut seuran markkinointitilanteisiin liikaa, ettei
tätä retuutettu liian aikaisin liian moniin PR-tilaisuuksiin ja myös siitä ettei Gaborikin annettu
liian aikaisin ottaa johtajan vastuuta jäällä tai pukuhuoneessa ennenkuin hän oli siihen itse
valmis.

Kun Wild teki Coca Colan kanssa sponsoriyhteistyötä vuosi sitten Minnesotassa - cokistölkkien
kyljissä komeili Willie Mitchellin - ei Marian Gaborikin - kuva.

Gaborik on aina ollut varsinainen Canucksin tappaja - runkosarja mukaanlukien hän on tehnyt
18 pistettä kymmenessä ottelussa Vancouveria vastaan. Gaborik on pelannut loistavasti
playoffseissa ja etenkin Vancouver-sarjassa - hän on tehnyt yhdeksän pistettä ennen keskiviikkoa
pelkästään Vancouveria vastaan ja johtaa playoffsien maalipörssiä.

Vancouverin suurten tähtien ollessa vähän pimennossa joukkueen tavaramerkki puolustajien
hyökkäyspeli on tullut esiin. Ed Jovanovski on tehnyt ennätykselliset neljä maalia pelisarjassa
Minnesotaa vastaan, vaikka viidennessä pelissä pelasikin varmaankin uransa surkeimman pelin
ollen miinus neljä.

Minnesota teki todella hyvää työtä ensimmäisellä kierroksella pitäen Rob Blaken ja Derek Morrisin
kaltaiset maalintekoon pystyvät pakit aisoissa - mutta toisella kierroksella Wild ei ole onnistunut
yhtä hyvin Canucksien hyökkäystehoisan puolustuksen kanssa. Vancouverin puolustajat osallistuvat
mukaan hyökkäyksiin Ed Jovanovskin johdolla - Vancouverin pakkeja voi löytää tietyissä paikoissa
jopa vastustajan maalin edestä tilaa tekemästä.

Todd Bertuzzi ei ole tehnyt maaleja kuten runkosarjassa, mutta hän on silti auttanut Canucksia
muilla tavoin. Tuzzi on iso mies, joka nousee maalille kovalla vauhdilla ja kovuudella laidasta.
Vertaukset Clark Gilliesiin ovat osuvia. Bertuzzi järjestää paljon liikennettä vastustajan maalin
edessä ja pystyy tekemään tuhoja erinomaisilla mailataidoillaan. Gilliesin playoff-menestykset
ovat toki vielä eri sarjassa vielä kuin Bertuzzin.

Vancouverin maalivahti Dan Cloutierin niskoilla on paljon paineita. Kuten joukkueensakin, myös
Cloutier yleensä aina palaa entistä voimakkaampana epäonnistumisten jälkeen. Maanantaina
Cloutierin peli ei kuitenkaan ollut vakuuttavaa - hän meni "maihin" liian aikaisin, ei haastanut
laukojia ja jäi sisälle maaliinsa - näyttäen vahdilta, joka on menettänyt itseluottamuksensa.

Dan Cloutierin tilastot eivät kestä vertailua muihin maalivahteihin playoffseissa muutaman
pahan herpaantumisen vuoksi; hänen per ottelu maalikeskiarvonsa on huono, samoin
torjuntaprosentti. Silti Cloutier on yhden voiton päässä liittyäkseen Vancouver Canucksin
legendaaristen maalivahtien joukkoon Richard Brodeurin ja Kirk McLeanin seuraksi - molemmat
vievät Nucksit aikanaan Cup-finaaliin saakka - King Richard 1981 ja Captain Kirk 1994.

Ilotulitus Disneylandin yllä

Jotain erikoista on tapahtumassa jääkiekkomaailmassa kun television jääkiekkolähetykset
päättyvät kuviin ilotulituksesta Disneylandin linnan yllä.

Kuka olisi ikinä uskonut, että viime kaudella 25:llä pisteellä playoffsien ulkopuolelle jäänyt ja
tämän kauden alussa kokemattoman valmentajan alaisuudessa vain kaksi ensimmäistä peliä
kymmenestä voittanut joukkue olisi nyt pudottanut läntisen konferenssin kaksi parasta joukkuetta
peräkkäin - puolustavan Stanley Cup-mestarin mukaanlukien.

Valmentaja Mike Babcock ei saa kunniaa tapahtuneesta samalla tavalla kuin jotkut pelaajistaan,
eikä haluakaan saada - playoffsit ovat pelaajien näyttämö, pelaajien aika loistaa. Babcockin
mukaan Anaheimin joukkue ansaitsi oman lupansa menestyä taistelemalla vaikean alun läpi -
Babcockin mukaan suunta kääntyi lokakuun lopun pitkällä pelikiertueella. Ensin Ducks sai
pahasti selkäänsä Torontossa - sitten taisteli seuravana iltana tasapelin Montrealissa. Kaksi
päivää myöhemmin Anaheim otti voiton Bostonissa ja sen pelin myötä koko joukkueen kurssi
sai uuden suunnan, jolla ollaan vieläkin nyt toukokuussa.

Ducksin pelaajat eivät voi ymmärtää sitä, ettei heidän valmentajansa nimeä ole NHL:n parhaan
valmentajan äänestyksen kolmen finalistin joukossa.

Anaheim ei ole yhden illan menestystarina. Babcock on koko kauden ajan toitottanut pelaajilleen
nykyhetkessä elämisen mantraansa: "seuraava pelimme on kauden tärkein". Valmentaja itse
myöntää etteivät pelaajat jaksa tähän uskoa koko 82:n pelin runkosarjan jokaisena iltana, mutta
playoffseissa idean myyminen onkin helppoa.

"Kaikki sanovat, että playoffseissa pelataan paras seitsemästä periaatteella, mutta todellisuudessa
kyse on kilpailusta siitä, kuka saa ensiksi neljä voittoa. Miksi kukaan antaisi vastustajalle
mahdollisuutta saada pelinkulkua puolelleen"; sanoi Babcock TSN:lle.

Babcock on tunnettu valmentajana, joka tekee paljon töitä ja viettää paljon aikaa valmennuksensa
parissa. (Ja ehkä myös siitä, että intesiivisenä miehenä hän välillä käyttäytyy hullusti) Ja hän vaatii
samaa kaikilta pelaajiltaan ja valmennusryhmältään. Peli kerrallaan, mutta aidon kokoinen Stanley
Cupin kuva Anaheimin pukuhuoneen seinällä muistuttaa unelmasta - vaikka Babcock elää aina tässä
hetkessä - siinä seuraavassa - kauden tärkeimmässä - pelissä.

Anaheimin menestyksen takana arkkitehtinä on toiminut GM Bryan Murray. Murray ei myöskään ole
mikään yhden yön menestystarina NHL:ssä - hän on toiminut joko GM:nä tai päävalmentajana jo 22:n
vuoden ajan. GM:nä Murray vietti seitsemän vuotta Florida Panthersissa (94-01) ja neljä Detroitissa
(90-94). Floridassa Murray kokosi laajennusjoukkueen, joka pelasi Stanley Cup-finaalissa jo
kolmannella kaudellaan 1996. Detroitissa Murray oli varaamassa pelaajia, kuten Slava Kozlov, Keith
Primeau, Martin Lapointe, Chris Osgood ja Darren McCarthy - pelaajia, jotka olivat tärkeitä tekijöitä
Wingsin myöhemmissä mestaruuksissa.

Päävalmentajana Bryan Murray valmensi 80-luvulla kahdeksan ja puolen vuoden ajan Washington
Capitalsia. Hänen alaisuudessaan Caps pelasi keskimäärin 95:n pisteen kausia ja pääsi joka kevät
playoffseihin. - ainoastaan Edmontonin Glen Sather valmensi joukkueensa useampiin voittoihin samana
ajanjaksona. Kyse ei siis ole yhden yön menestystarinasta tälläkään alueella Anaheimissa.

Murray itse sanoo yllättyneensä siitä, että joukkue onnistui pudottamaan Detroitin suoraan neljässä
pelissä. Hänen kunniakseen on annettava joukkueen täydentäminen Rob Niedermayerin ja Steve
Thomasin muodossa siirtotakarajalla. Menestys ei ole pelkästään maalivahdin ansiota.

Murray palkkasi juuri Babcockin valmentajakseen vuosi sitten luottaen tämän tapaan tehdä kovasti
ja peräänantamattomasti työtä ja uskoen siihen, että jossain vaiheessa joukkue ottaa valmentajansa
profiilin ja tulee valmentajansa näköiseksi. Hän oli oikeassa.

Mike Babcock ei koskaan pelannut NHL:ssä - usein kiistellään siitä onko valmentajan oltava
pelannut itse NHL-tasolla vai ei voidakseen valmentaa siellä. Ducksin GM riiteli asiasta joskus
entisen Montrealin GM:n Serge Savardin kanssa sanoen tälle, että "kun sinä pyörit jäällä minä
olin koulussa opiskelemassa opettajaksi". Savardin mielestä NHL:ssä ei voinut valmentaa ellei ole
siellä pelannut. Murrayn mielestä monet parhaat valmentajat eivät koskaan pelanneet korkealla
tasolla, mutta he ovat sen sijaan hyviä opettajia.

Anaheimin ylivoimapeli on suuri kysymysmerkki. Detroit kaatui neljässä pelissä eikä Ducks tehnyt
sarjassa yhtään ainoaa ylivoimamaalia. Tämä oli jotain täysin ennennäkemätöntä. Mitä pitemmälle
Ducks etenee, sitä enemmän ylivoiman on toimittava; pelaajien kuten Paul Kariyan on alettava
tekemään maaleja - Ducks ei voi voittaa jokaista peliä yhdellä maalilla.

Top Four

Jos NHL-seurojen talousasioista joku on kiinnostunut: Vain yksi NHL:n neljästätoista eniten
pelaajabudjettiinsa sijoittavasta seurasta on enää jäljellä konferenssien finaaleissa: New Jersey,
pelaajabudjetti $52.3 mill, kahdeksanneksi korkein NHL:ssä. Toisella kierroksella vain kolme
top-14:a oli jäljellä; NJ:n lisäksi kolmanneksi rankattu Dallas ($68 mill) sekä kuudenneksi eniten
pelaajistaan maksava Philadelphia ($59 mill).

Playoffisen ulkopuolelle jäivät kokonaan NHL:n suuripalkkaisin joukkue New York Rangers ($80 mill),
yhdeksänneksi suuripalkkaisin Los Angeles Kings ($49.6 mill), sekä pelaajabudjeteissa sijoilla
11-13 olevat San Jose Sharks($47,7 mill), Montreal Canadiens($44 mill) ja Chicago Blackhawks
($43 mill).

Ensimmäisellä kierroksella kaatuivat pelaajabudjettitaulukon toinen Detroit, neljäs St.Louis,
viides Colorado, seitsemäs Toronto, kymmenes Washington ja neljästoista NY Islanders.

Lännen finaaliin selviytynyt Anaheim on NHL:n viidestoista pelaajakustannuksissa, $42 miljoonan
pelaajabudjetillaan.

Viimeisen kahdeksan kauden aikana vain kolme joukkuetta - Detroit, Dallas ja Colorado ovat
voittaneet lännen mestaruuden; ottaen viisi Stanley Cup mestaruutta samalla. Tänä keväänä
tälle elitistiselle trendille tullaan laittamaan loppu.

Viimeksi kun joku lännen joukkue näiden kolmen ulkopuolelta edusti länttä oli 1994 - kun
Vancouver Canucks pelasi seitsemän ottelun finaalisarjan NY Rangersia vastaan.

Samanaikaisesti kuusi eri joukkuetta on edustanut itää, jossa todellinen tasa-arvon periaate on
vallinnut.

"Jiggy" & Rucchin

Anaheimin maalivahtisankari JS Giguere pelaa samalla butterfly-tyylillä (ranskaksi "style papillon)
kuin idolinsa Patrick Roy, samanlainen lasikuidusta tehty kaulasuojus maalivahdin maskistaan
roikkuen. Gigure on jopa ehtinyt tehdä pienen yrityksen kohti Royn kymmenen
playoff-jatkoaikaotteluvoiton ennätystä neljällä.

"Jiggy" vietti poikavuotensa Montrealissa ja sai jo 12-vuotiaana mailan Roylta - Giguere pelasi 30
peliä idolinsa mailalla häviten niistä vain yhden. "Isäni joutui liimaamaan mailaa kasaan viitisen kertaa,
jotta pystyin pelaamaan sillä, mutta se on yhä tallella vanhempieni kotona", sanoi Gigure viime
viikolla Edmonton Journalille. "En koskaan tule luopumaan mailasta".

Vuosia myöhemmin JS pelasi Calgaryn paidassa NHL-ottelun idoliaan vastaan eikä voinut uskoa
tapahtunutta todeksi - Giguere vielä pelasi voittavalla puolella tuossa ottelussa.

Giguerellä ja Roylla on muutakin yhteistä kuin pelityyli ja sama agentti Bob Sauve: Patrickin
ensimmäinen maalivahtivalmentaja NHL:ssä oli Francois "Frank" Allaire, joka nyt toimii
maalivahtivalmentajana Anaheimissa. Allaire on valmentanut myös Ottawan Patrick Lalimea.

Joskus junnuvahtina Giguere harjoitteli kesällä Allairen maalivahtikoulussa Montrealissa -
Allairella on maalivahtikouluja Kanadan lisäksi Japanissa ja Sveitsissä. Koulun oppitunneilla
hyvänä esimerkkinä näytettiin videolta aina Patrick Royn torjuntoja.

Giguere oli korkealle rankattu maalivahtilupaus junioreissa - hän pelasi Mike Babcockin
valmennuksessa Kanadan junnumaajoukkueessa - mutta Calgaryssä hän oli ilman suuntaa ja
ura polki paikallaan jonkin aikaa. Siirto Anaheimiin ja Allairen oppiin pelasti nuoren maalivahdin
peliuran.

Allaire opettaa yksinkertaista pelityyliä maalivahdilleen: tee torjunnat helpolla tavalla, anna
kiekkojen osua ja löytää tiensä suojuksiin - älä syöksyile ympäriinsä kiekkojen perään. Oppi on
mennyt hyvin perille.

"He has made it simple for me. I have a game plan", sanoo Giguere.

Gigueren mielestä hän on playoffseissa oppiakseen - tulokset eivät ole niin tärkeitä.
Allaire keskittyy valmentamisessaan oikeisiin suorituksiin; vaikka Jiggy torjui Mike Modanon
laukauksen neljännessä pelissä tilanteen ollessa 0-0 - torjunta pelasti mahdollisesti koko pelin
voiton - "Frank" kiinnitti huomiota tähän vasemmalla luistimella tehtyyn torjuntaan, koska
Giguere ei sitä tehdessään ollut oikeassa asennossa. Hän oli mennyt halpaan Brenden
Morrowin tehtyä pienen huijauksen ja laskeutunut alas liian aikaisin.

Oikea tyyli ja oikea sijoittuminen alusta loppuun on siis tärkeintä - tulokset lasketaan pelin
jälkeen. Toki voittaminen on hauskempaa kuin häviäminen.

Ottelujen jälkeen Giguere miettii torjuntojaan ja päästettyjä maaleja vain noin tunnin ajan eikä
anna pelin haitata yöuniaan. Jiggy miettii peliä vain keskiyöhön saakka - ensimmäisen viidennelle
jatkoajalle menneen Dallas-pelin jälkeen hän antoi itselleen puoli tuntia lisäaikaa - pelihän päättyi
vasta puoli yhden aikaan aamulla.

Francois Allaire on valmentanut Anaheimin maalivahteja seitsemän vuoden ajan - sitä ennen hän
vietti 12 vuotta Montrealin organisaation palveluksessa. Hän on julkaissut kolme jääkiekkoaiheista
kirjaa; yksi käsittelee maalivahtipeliä, toinen kesäharjoittelua ja kolmas urheilupsykologiaa -
henkistä valmentamista.

Giguere on samassa tilanteessa kuin Dallasin Marty Turco kauden jälkeen sopimuksensa kanssa -
nykyisen $900.000:n sopimuksen tilalle tullaan hakemaan jopa uutta paperia Jose Theodoren viiden
miljoonan taalan palkkaluokassa jos Ducks selviytyy Stanely Cup-finaaliin.

Turco taas ansaitsi viime kaudesta $850.000 rekisteröidessään NHL:n historian alhaisimman GAA:n
tuloksella 1.72.

Mielenkiintoisesti kummatkin pelasivat vuosi sitten Ruotsin MM-kisoissa Kanadan paidassa ja siten
tuntevat toisensa aika hyvin. Molemmat ovat vähän erilaisia maalivahteja siinäkin suhteessa, että
he juttelevat median edustajien kanssa mielellään - jopa pelipäivien harjoitusten jälkeen. Gigueren
mielestä elämä ei olisi kovin hauskaa, jos vähintään 82:ntena päivänä vuodessa ei voi puhua
kenellekään.

Kun Turco ei pane pahakseen, vaikka kenttäpelaajat tulevat välillä päälle tämän seikkaillessa
maalialueen ulkopuolella - myös Giguere pystyy pelaamaan aika hyvin vastustajan yrittäessä
ajaa maalivahtia päin kuten Dallas yritti toisen kierroksen toiseksi viimeisessä pelissä -
Gigueren keskittymistä yritettiin haitata antamalla tälle vähän mailaa käsille, työntämällä
puolustajia tämän päälle "vahingossa" ja monella muulla tavalla. Molemmat tuntuvat olevan
vahteja, joitten keskittymistä ei helposti saada pois tolaltaan.

Anaheimin sentteri Steve Rucchin pitää oman uransa huippuna peliä MM-kisoissa vuonna 1998,
jolloin hän sai pelata Zurichissä Kanadan paidassa veljeään Larryä vastaan - Larry edusti Italiaa
kahden passin miehenä ja pelasi puolustajana.

Velipoika Larry Rucchin kuoli viime kesäkuussa syöpään - vain 13 kuukautta sen jälkeen kun
lääkärit olivat tehneet ensimmäisen diagnoosinsa. Larry pelasi kahdeksan vuotta
ammattilaisena Euroopassa; Milanossa, Dusseldorfissa ja Berliinissä. Hän edusti Italiaa
Naganon olympiakisoissa.

Steve Rucchinin tie NHL-kaukaloihin oli erittäin poikkeava. Hän pelasi lukiokiekkoa Kanadassa
- ei juniorikiekkoa - ja meni yliopistoon (U of Western Ontario) opiskellakseen lääkäriksi, ei
pelatakseen kiekkoa.

Anaheimin nykyisin varaGM:nä toimiva David McNab (jonka isä Max pelasi viime viikon
kolumnissa mainitussa NHL:n historian pisimmässä pelissä ja oli myöhemmin NJ:n ja Washingtonin
GM, veli Peter taas pelasi NHL:ssä ja on nyt TV-selostaja Denverissä) on tunnettu yhtenä
parhaista NHL-scouteista ja tämä näki Rucchinin pelaavan kerran yliopistokiekkoa ja huomasi
ihmeekseen tämän olleen paljon paremman kuin kenenkään USA:n puolella yliopistokiekkoa
samana aikana pelanneen pelaajan. McNab pyysi Rucchinin valmentajalta nauhoja tämän
peleistä lainaksi ja pelkäsi nauhojen joutuvan 1994 supplemental draftin ensimmäisenä varaavan
Floridan käsiin niin paljon, että valehteli hukanneensa nauhat kun yliopistovalmentaja soitti
saadakseen ne takaisin.

Scoutit seuraavat USA:n yliopistokiekkoa hyvin tarkalla silmällä, mutta Kanadan yliopistoissa
pelaavia pidetään yleensä kiekkoilijoina, joitten ura ei enää tule pitemmälle nousemaan, koska
scoutit ovat heidät jo nähneet junnuissa ja todenneet heidän soveltuvan paremmin koulun penkille.
Rucchin pelasi itsensä kaikkien scouttausjärjestelmien ulkopuolelta huipulle ja vain Paul Kariya on
ollut Anaheimissa häntä kauemmin.

Tänä keväänä Steve Rucchin tehokkaasti pelasi Sergei Fedorovia vastaan sentterinä ensimmäisellä
kierroksella ja teki pelisarjan ratkaisseen voittomaalin neljännessä pelissä jatkoajalla. Toisella
kierroksella hän teki saman Dallasin Mike Modanolle. Yhdeksännellä kaudellaan Anaheimissa
Steve Rucchin on edelleen yksi NHL:n parhaiten pidetyistä salaisuuksista todella hyvänä kahden
suunnan sentterinä.

"Why did Bob Clarke not sign Curtis Joseph or Ed Belfour? Why, WHY, WHY, WHY??"

The Hockey News TV-ohjelman toimittaja Nick Kypreoksen ihmetys tuli monelle muullekin mieleen
kun Flyersin Roman Cechmanek päästi maaleja Ottawaa vastaan yrittäen torjua kiekkoja vaikka
mistä - kaikkialta, mutta ei maalin edestä. Varsinkin kun omaperäinen Cechmanek lähti Martin
Havlatia vastaan ja liukui persiillään yli siniviivan Havlatin tehdessä helpon maalin tyhjiin..

Cechmanekin puolustukseksi on todettava, että aina kun hän pelasi kauhean pelin playoffseissa
lennellen maalinsa edustan ohi ja yli milloin missäkin asennossa kiekosta riippumatta - hän aina
tuli takaisin ja pelasi loistavasti seuraavassa ottelussa. Mutta ratkaisevassa pelissä kauden
päättymisen uhatessa Cechmanek oli todella huono. Hän pelasi huonosti lauantaina ja seuraavassa
pelissä uudelleen maanantaina. Kaksi huonoa peliä peräkkäin ja kausi ohi.

Roman Cechmanekin kaltaiset epäortodoksisella torjuntatyylillä pelaavat maalivahdit tuovat ainakin
väriä kaukaloihin, mikä on hyvä asia. Mutta maanantaina Philadelphiassa Cechmanek ei pelannut
kuten pitäisi - hän päästi viisi maalia ensimmäisestä 30:stä laukauksesta eikä ollut joukkueen
voimakas selkäranka kuten maalivahdin pitää olla.

On aika helppoa ennustaa, ettei Roman Cechmanek pelaa Philadelphia Flyersin maalilla ensi kaudella.

Puolustaja Wade Redden on nousemassa NHL-pakkien eliittiin; hän pelaa kovempaa kuin aikaisemmin
ja näissä playoffseissa hän on todella tehnyt läpimurtonsa.

Idän finaali

Ottawan ja New Jersey Devilsin itäisen konferenssin finaalisarjasta tulee mielenkiintoinen pelisarja.
Mielenkiintoinen, ei jännittävä tai viihdyttävä - koska molemmat joukkueet pelaavat hyvin kärsivällistä
ja puuduttavaa puolustusvoittoista jääkiekkoa.

Itäisen konferenssin finaalisarja aloitetaan lauantaina Ottawassa.

Joukkueitten runkosarjan pelit menivät Senatorsin hyväksi kolme kertaa neljästä ja nämä kaksi
joukkuetta ovat hyvin toistensa kaltaisia tasaisia joukkueita. Tämän kauden playoffsien kaksi
parasta puolustuspelijoukkuetta, jotka pelaavat puolustusta saarnaavien valmentajiensa edessä -
samantyyppisellä systeemillä.

Ottawa Senators on NHL:n eliittiluokan joukkue, joka ei kuitenkaan vielä playoffseissa ole joutunut
kohtaamaan vertaistaan vastusta. New York Islanders ei ole NHL:n eliittiä - Philadelphia Flyers
olisi voinut olla, mutta kaatui pitkälti loukkaantumisiin - pahimpana Eric Desjardinsin puuttuminen
puolustuksesta loukkaantumisen takia; sekä väsymykseen, jonka aiheutti pitkälle venynyt
uuvutustaistelu Toronto Maple Leafsia vastaan ensimmäisellä kierroksella.

New Jersey Devils selvitti kaakkoisdivisioonan mestaruuden kymmenessä ottelussa ja on
saanut rauhassa levätä ja keskittyä idän finaaliin. Voidaan melkein sanoa Devilsin päässeen
näin pitkälle olemalla todella hiljaa - Devilsin tehokkaasti päättämät pelisarjat ovat olleet ohi niin
nopeasti ettei niistä ole mediassa pidetty yhtä paljon ääntä kuin muista peleistä.

Pakko sanoa, että Devilsin ja Tampan pelisarja ei ollut maailman viihdyttävintä jääkiekkoa
katsojan kannalta. Lightningin maalilaukaukset olivat erittäin mallia 6-5-6, 9-7-6 ja niin edelleen -
syynä Devilsin taktiikka laittaa 4-5 miestä siniviivalle pysäyttämään pelin kulku.
Ei ihme, että maalivahdit ovat tällaisissa pelisysteemeissä suurimpia tähtiä. Jos jääkiekkoa
pitää markkinoida maalivahtien pelaamisella...ollaan todella pahassa tilanteessa. NHL aloitti
jo harjoitusleirin alussa todella kovan kampanjan keskialueella tapahtivan estämispelin
poiskitkemiseksi. Kampanja puri ja tuloksena nähtiin enemmän maalitilanteita katsojien
iloksi. Kuten odotettua, nyt playoffseissa tuo kampanja on unohdettu.

Maalivahtipuolella Ottawa saa nyt vastaansa Martin Brodeurin - NHL:n 1-2 parhaan maalivahdin
joukosta - nousu porrasta ylöspäin verrattuna Garth Snowhun tai epätasaisesti pelanneeseen
Roman Cechmanekiin.

Varsinainen "Battle of Quebec" tullaan käymään tolppien välissä. Martin Brodeur on kokenut
playoffpelaaja; Patrick Lalime taas on juuri tullut pelaajaksi, joka henkisten ominaisuuksiensa
ansiosta pystyy voittamaan playoffseissa. Lalime pystyy pitämään keskittymisensä ja hermonsa
tasaisen viileinä. Ja nyt joukkuetoverit myös uskovat maalivahtiinsa Ottawassa. Philadelphiaa
vastaan Flyers pääsi tekemään maaleja aina pelien alussa, mutta Lalime taisteli joukkueelle
mahdollisuuden voittaa takaisin pelin edetessä.

Brodeur on NHL:n paras kiekkoa käsittelevä maalivahti - hänen mailapelinsä on tehnyt vanhojen
puolustajien; kuten Scott Stevensistä ja Ken Daneykosta elämästä helpomman, koska näitten
eikoskaan tarvitse kääntyä kiekkoa hakeakseen, heidän ei tarvitse pelätä takaapäin tulevien
karvaajien taklauksia jne. koska Brodeur hallitsee kiekon suvereenisesti. Stevens & Daneyko
voivat rauhassa keskittyä vastustajan kurittamiseen maalivahdin pitäessä huolen kiekosta ja he
ovat pitkittäneet peliuransa lähes nelikymppisiksi saaden kiittää Brodeuria paljosta.

Devilsillä on vielä puolustajia kuten Brian Rafalski tai Scott Niedermayer, jotka pystyvät tekemään
aloitussyöttöjä omalta alueelta.

Ottawan kiekonhallintaan perustuvan hyökkäyksen pelityyli saattaa olla heidän etunsa Jerseyä
ja varsinkin Martin Brodeuria vastaan. Boston ja Tampa Bay Lightning yrittivät pelata heittämällä
kiekkoa päätyyn eikä heillä ollut mitään mahdollisuuksia Brodeurin ehtiessä hakemaan kiekot ja
vielä syöttäessä niitä omilleen isolla maalivahdin mailallaan. Brodeur on niin voimakas ja älykäs
kiekon kanssa. Mutta Ottawan hyökkäys on erilainen.

Ottawan taktiikkana tulee olemaan saada kiekonhallintahyökkäys kovalla vauhdilla keskialueen
yli - Devils taas yrittää ottaa tämän vauhdin pois keskialueella. Brodeurin luokse päästäkseen -
tilanteissa, joissa Senatorsin hyökkäysvauhti pysäytetään siniviivalle joukkueen on otettava
Brodeurin taidot huomioon taktiikassaan kiekon saamiseksi päätyyn - kiekkoa on heitettävä
päätyyn ns."pehmeillä" "soft dumpings" tai poikki hyökkäysalueen toiseen kulmaan tms. jolloin
nopeudella kiekko voidaan saada takaisin ennen Brodeuria. Ottawa ei voi antaa Brodeurin
hallita kiekkoa päätyyn ja perään tilanteissa.

Martin Brodeurille on annettava etu tämän kokemuksen vuoksi. Brodeur on voittanut Stanley Cupin
jatkoajalla aikaisemmin - Lalimen on otettava paikkansa Quebecin provinssin parhaitten maalivahtien
joukossa vanhanaikaisella tavalla ansaitsemalla se. Siniviivalla Scott Stevens tulee Ottawan riesaksi.

NY Islandersilla tai edes Philadelphialla hyvästä puolustuksestaan huolimatta ei ole Stevensin kaltaista
pakkia, joka pystyy vaikuttamaan pelisarjan kulkuun omalla fyysisellä panoksellaan pelkästään.

Tulee olemaan hyvin mielenkiintoista nähdä miten Devilsin John Maddenia tullaan käyttämään
Ottawan hyökkäysmasinaa vastaan. Toistaiseksi Madden on ollut playoffsien parhaita pelaajia
pysäyttämällä vastustajan parhaat ja tekemällä vielä omia pisteitä päälle.

Suurin ero, jonka molemmat idän finaalijoukkueet tulevat kohtaamaan on kuitenkin vastustajan
tason nousu. NJ Devils on terve loukkaantumisilta välttynyt joukkue, joa on saanut levätä hyvin
ennen finaalia eikä sitä ennenkään joutunut koville kuten Ottawan edellinen vastustaja Philadelphia
joutui Torontoa vastaan. NY Islanders taas oli joukkue, joka tukeutui vain neljän puolustajan ja kahden
ketjun varaan.

Toisaalta Bostonin ensimmäisellä ja Tampa Bayn toisella kierroksella pudottanut New Jersey Devilskään
ei ole vielä joutunut kohtaamaan mitään sellaista vielä kuin mitä finaalissa tulee eteen Ottawan nopean
ja moniaaltoisen hyökkäyksen muodossa.

Mielenkiintoisesti Ottawalla on peräti kymmenen Euroopassa kiekkoilun perustaidot oppinutta pelaajaa,
New Jerseyllä vain kolme. "Euroopassa on paljon lahjakkaita pelaajia"; sanoi Ottawan GM John
Muckler. "En usko, että Euroopassa on parempia lahjakkuuksia kuin Kanadassa - Euroopan
pelaajien kehityssysteemit ovat erilaisia, mutta väittely siitä, mistä tulevat parhaat lahjakkuudet..
sitä on käyty jo vuosia."

Kaikella kunnioituksella Dallasin Derian Hatcheria kohtaan - Hatcher pääsi kolmen finalistin joukkoon
NHL:n runkosarjan parhaan puolustajan äänestyksessä Norris-palkintoa varten, mutta Scott Stevens
saattaa olla NHL:n aliarvostetuin puolustaja. NHL:ssä ei ole ketään toista pakkia, jota vastaan
pelaaminen olisi kovempaa tai pelottavampaa kuin Stevensin kohtaaminen.

Scott Stevens on legendaarinen kovuudestaan. "The man is sick. He´s an animal...nothing hurts
this guy," sanoi Scott Gomezkin kapteenistaan.

Stevens, joka pelasi neljännessä pelissä Tampaa vastaan huoltajien valmistama muovinen suojus
vasemman korvansa 15 tikkiä vaatineen haavan päällä. Stevens sai kolmannessa pelissä Pavel
Kubinan ampuman kiekon korvaansa - kiekon voima löi myös Stevensin leuan paikaltaan, mutta
mies pelasi silti seuraavan pelin ja teki siinä voittomaalin.

39-vuotias Scott Stevens on ollut NHL:n parhaita pakkeja pitkään, mutta ei ole koskaan voittanut
Norris Trophyä - hän on yltänyt äänestyksessä kahdesti kakkostilalle heti Ray Bourquen taakse.
Jotkut asiantuntijat sanoivat jo kymmenen vuotta sitten, että Scott Stevens oli tullut liian vanhaksi
ja hidastunut liikaa jäällä. Devilsin miehelle tarjoamaa kolmen vuoden mittaista sopimusta ihmeteltiin.

Mutta Stevens on osoittautunut yhdeksi parhaista urheilijoista, joita jääkiekkokaukaloissa on ehkä
koskaan nähty. NJ Devils saa kiittää paljosta kapteeniaan tänäkin vuonna vielä.

"If I´d known the game was going to go six periods, I could have walked"

Tampa Bay Lightning kaatui taistellen saappaat jalassa New Jersey Devilsiä vastaan toisella kierroksella.
Tampan joukkue on nuori ja nälkäinen; menossa oikeaan suuntaan ja tulee olemaan idän parhaita
joukkueita seuraavien vuosien aikana. "Big Dave" Andreychuk ei valitettavasti taaskaan onnistunut
playoffseissa kuten olisi toivottu. Andreychuk teki voittomaalin kolmannessa pelissä Tampassa -
ensimmäisen voittomaalinsa playoffseissa sitten kevään 1993, jolloin Dave pelasi Torontossa.

Andreychuk pelasi voittomaaliensa välillä 81 playoffpeliä - ennätys on Ray Bourquella: 143 playoff-
ottelua peräkkäin ilman voittomaalia.

Peräti 20 peliä on nyt Stanley Cupin playoffseissa ratkaistu otteluilla, joissa on tehty vain kolme
maalia tai vielä vähemmän. Yleisö varmasti haluaisi nähdä enemmän maaleja.

Boston Bruinsin GM Mike O´Connell antoi Sergei Samsonoville kritiikkiä Bruinsin internetsivulla
sanoen, ettei Sergei pelannut tarpeeksi fyysisesti playoffseissa. "You sign up to play hockey and
it´s a requirement that you hit", sanoi O´Connell - "If Sergei has to play the body, he has to do it."
Kritiikki voidaan tulkita alkavan sopimusneuvottelun ensilaukaukseksi - Samsonovin sopimus on
päättynyt ja hän yrittää kesän aikana saada monivuotisen jatkon Bostonista suuren palkankorotuksen
kera vaikka ei pelannut viime kaudesta kuin pienen osan ranneloukkaantumisen takia.

Bruins taas on tarjoamassa yksivuotista sopimusta pelaajayhdistyksen työehtosopimuksen loppuun
saakka. Samsonovilla on sama agentti kuin Kyle MacLarenilla (Neal Abbott), joten neuvotteluista
voi tulla hankalat.

Pittsburgh Penguins on saanut yli 40 hakemusta Rick Kehoen menettämän päävalmentajan pestin
täyttämiseksi GM Craig Patrickin mukaan. Patrick antoi kenkää omalle veljelleen Glenn Patrickille
perjantaina Penguinsin farmijoukkueen valmentajan pallilta. Ted Nolan lienee lähettänyt omat
paperinsa Craig Patrickille - Nashvillen apulaisvalmentaja Brent Petersonia pidetään edelleen
tämän työnhaun ykkösnimenä.

Mario Lemieux kirjoitteli nimmareitaan kymmeniin mailoihinsa huhtikuun alussa pelatessaan
viimeistä Penguins-peliään ja moni epäili katsoneensa tämän supertähden jäähyväisiä NHL:lle.
Ehkä Mario on nähnyt Penguinsin ensi kauden kausikorttimyyntiluvut ja on harkitsemassa paluuta.
Hänellä olisi ollut tähän mennessä ollut jo paljon aikaa ilmoittaa jääkiekkouran lopettamisesta.

NY Rangersin valmennusjohto on kertonut Eric Lindrosille tämän olevan liian painavan 243-paunaisena
ja pyytänyt tämän pudottamaan painoa kesän aikana. The Big E on 31-vuotias ja vähän vanhempi
pelaaja halutaan training campille nykyisin kevyempänä. Lindros voi ansaita ensi kaudesta yli 9
miljoonaa taalaa jos pysyy terveenä. Kaudesta 2004-05 isolla Ekillä on vielä seuraoptio 10.4
miljoonan dollarin edestä - mutta edes NYR tuskin sitä vapaaehtoisesti lähtee maksamaan.

New Jersey Devilsin valmentaja Pat Burns asuttaa joukkuettaan hotellissa playoffseissa - jopa
silloin kun ollaan kotona. Perjantaina Burns määräsi joukkueen bussin lähtemään hotellilta
vähän aikataulun aikaa aikaisemmin kohti Meadowlandsin hallia - juuri ovesta ulos astunut
Grant Marshall joutui juoksemaan bussin kiinni ehtiäkseen mukaan. Myöhemmin illalla
Marshall teki pelisarjan ratkaisseen voittomaalin. "Jos olisin tiennyt, että peli tulee kestämään
kuuden erän verran, olisin ehtinyt kävelemälläkin", murjaisi Marshall - hyvä hankinta
Devilsille. Grant Marshall ehti hankkimaan 59 ottelun verran playoff-kokemusta pelatessaan
Dallasissa 97-01 - Devilsit idän finaaliin vienyt maali oli Marshallin uran ensimmäinen
playoff-maali.

Washington Capitalsin valmentaja Bruce Cassidy peluutti Calle Johanssonia vain kahden
vaihdon ajan Capsin kauden päättäneessä pelissä kolmen jatkoajan aikana. Capitalsin
pelaajat pitivät tätä koko uransa Washingtonissa pelanneen puolustajan nöyryyttämisenä.
Maalivahti Olie Kolzig sanoi pitäneensä outona sitä, että pelaaja, joka on pelannut enemmän
playoffs-pelejä kuin koko muu Capsin puolustus yhteensä sai istua penkin päässä ratkaisevilla
hetkillä niin pitkään. Johanssonin ei uskota palaavan Washingtoniin ensi kaudeksi.

"It´s all about grease in the playoffs.."

Edmontonista kotoisin oleva Anaheimin ensimmäisen kierroksen varaus Joffrey Lupul on
viettänyt koko kevään ajan Anaheimissa harjoitellen joukkueen ylimääräisten kanssa
seuraten samalla joukkueen uskomatonta playoffs-menestystarinaa.

Valmentaja sanoi, että nuoren Lupulin uran kannalta playoffsien ilmapiirin ja pelitavan
näkeminen läheltä on hyvää koulutusta - Joffreylla on taipumus pelata nättiä kikkailupeliä,
johon pudotuspeleissä ei voi tukeutua. "It´s all about grease in the playoffs and if
Joffrey is going to play for us, he´ll have to have some grease in his game", sanoi valmentaja
Babcock.

Lupul tulee todennäköisimmin pelaamaan ensi kauden Ducksin AHL-joukkueessa.

Richard Matvichuk saattaa olla pelannut viimeisen pelinsä Dallas Starsin paidassa.
Starsin huhuillaan olevan treidaamassa Matvichukia joko Atlantaan tai Floridaan kesän
aikana säästääkseen pelaajabudjetissaan. Dallas on kiinnostunut Slava Kozlovista
Atlantassa tai Niklas Hagmanista Floridassa.

John Erskinen uskotaan olevan valmis ottamaan vakipaikan Starsin siniviivalla Matvichukin
tilalla. Myös Darryl Sydor saattaa olla kesän jälkeen muualla Dallasin tehdessä tilaa
Hatcherin, Marty Turcon ja Sergei Zubovin suurinumeroisille sopimuksille ensi kaudeksi.

Phoenix Coyotesin GM Mike Barnett ei pitänyt joukkueensa kurittomasta pelistä viime
kaudella - Coyotes oli NHL:n kolmanneksi eniten jäähyillyt joukkue; 27:s alivoimalla ja
21:s ylivoimalla - valmentaja Bobby Francis saattaa joutua pakkaamaan tavaransa, vaikka
sopimusta on vuosi jäljellä ja vaikka ollaan vain vuoden päässä mahdollisesta pelaajalakosta.

Maalivahtien seikkaileminen oman alueensa ulkopuolella kaukana siniseksi maalatun jään
turvallisuudesta saattaa tuoda uusia sääntöjä ensi kaudella NHL-kaukaloihin. On esitetty
jopa että maalivahdeille annettaisiin isompi alue molemmilla puolilla maalia, jossa luistella
tarvitsematta pelätä taklauksia. Vaikka sanotaankin, että maalivahtien tulee olla ns. "
vapaata riistaa" alueensa ulkopuolella, NHL GM:t eivät pidä siitä, että jopa yhdeksän
miljoonan taalan maalivahteja päin saa tulla sääntöjen mukaisesti. Säännön lempinimeksi
sopisi hyvin the "Marty Turco rule."

Ottawan erinomainen runkosarja Presidents Trophyineen jäi NHL:n palkintojen valitsijoilta
huomioimatta; vain valmentaja Jaqcues Martinin nimi esiintyi palkintoehdokkaiden listoilla.
Daniel Alfredssonin, Marian Hossan ja Patrick Lalimen esityksiä ei tulla palkitsemaan
kiiltelevillä esineillä.

Toronto Maple Leafs tulee aika varmasti sanomaan good-bye Jyrki Lumpeelle, Jonas
Höglundille ja Mikael Renbergille.

Steve Thomas on ollut yksi Anaheimin kevään suurimmista yllättäjistä. Silti Stumpyksi
kutsuttu pieni mies kaipaa Toronto Maple Leafsin paitaan. "Minulla on heikko kohta
Torontoa kohtaan edelleen; aina mietin mitä jos olisin vielä Leafsin paidassa kun he
voittavat pelejä," sanoi Thomas CTV Sportsnetin haastattelussa.

"Yhä edelleen tunnen, että minun pitäisi pelata Torontossa".
Thomas teki kuusi maalia viimeisessä playoffpelisarjassaan rakkaan Leafsin paidassa
ja luuli saavansa kutsun sopimustarjouksen muodossa seuraavaksikin kaudeksi.
Viisivuotiaasta lähtien Leafs-fanina ollut nyt 39-vuotias Thomas saa vähän helpotusta
Toronton ikäväänsä nyt kun Anaheim pelaa hyvin playoffseissa.

Sandis Ozolinsh, joka tuikkasi voittomaalin pelisarjassa Dallasia vastaan - miehen
ensimmäinen playoffmaali kolmeen vuoteen - omistaa Latvian ainoan täysimittaisen
18-reiän golf-kentän. Ozolinsh innostui golfista pelatessaan Coloradossa.
Yksi valmentaja Babcockin säännöistä Anaheimissa on se, että pelaajien on
parempi olla näyttäytymättä golf-mailat kädessään niin kauan kun jääkiekkokausi
jatkuu.

Poikana Latviassa Ozolinsh joutui rukoilemaan äidiltään lupaa saada pelata kiekkoa -
äiti halusi pojastaan taitoluistelijaa.

Hyviä uutisia Detroit Red Wingsin faneille.
38-vuotissynttäreitään viime perjantaina viettänyt Detroit Red Wingsin kapteeni Steve
Yzerman on pelata uransa 21:n kauden ensi kaudella. Polvivammoista kärsinyt
Yzerman on sopinut Wingsin GM Ken Hollandin kanssa tekevänsä sopimuksen ensi
kauden pelaamisesta ennen heinäkuun 1. päivää. Yzerman sanoi pysyneensä hyvin
muitten vauhdissa kauden lopussa ja uskovansa joukkueensa olevan entistä vahvempi
ensi kaudella. Yzerman ei halua lopettaa peliuraansa ikävään ensimmäisen kierroksen
häviöön - lisäksi hänestä tulee Red Wingsin organisaation sikariportaan mies heti kun
ura päättyyy.

Sergei Fedorovin tilanne on taas vähän erilainen. Fedorov tulee olemaan kesän suurin
free agent-nimi NHL:n kesämarkkinoilla. Joku muu joukkue tulee tarjoamaan paljon
Fedorovista, joka saa päättää jäädäkö Detroitiin vai lähteäkö muualle.

Tämä kausi oli Brett Hullin 18:a perättäinen vuosi playoffseissa - ennätys on Larry Robinsonin
nimissä, 20.

Entinen NHL-valmentaja Jacques Demers väittää kuulleensa luotettavalta taholta, että
Patrick Roy on lopettamassa uraansa. Jäämme odottamaan mitä tapahtuu.

Edmonton Oilersin johto kiisti jyrkästi viime viikolla julkisuuteen tulleet tiedot siitä, että
valmentaja Craig MacTavish olisi neuvotellut valmentamisesta Torontossa. Oilersin
Kevin Lowen mukaan MacT on vielä toistaiseksi sopimuksen alla jonkin aikaa eikä
edes lupaa puhumiselle muille seuroille ole. Toronton Ken Dryden kielsi puhuneensa
valmentamisesta kenenkään kanssa.

NY Islandersin valmentaja Peter Lavioletten uskotaan olevan matkalla muihin hommiin,
vaikkei GM Mike Milbury vielä asiaa myönnä.

"I have a horse leg.."

"Niko doesnt talk to anybody. Hes so quiet. He did have a good one earlier this year though.
He told the trainer he had a horse leg. It was a charley horse."

-Ron Tugnutt

Dallasin Niko Kapanen ja Jere Lehtinen eivät ole tunnettuja kovin puheliaina miehinä NHL:ssä.
Suomalaiseen tyyliin he antavat pelaamisensa puhua puolestaan. Lehtinen on jokavuotinen
ehdokas Selke Trophyyn, NHL:n parhaana puolustavana hyökkääjänä. Mutta palkitseminen
puolustuksellisista ansioista aiheuttaa sen, ettei Lehtisen maaleista puhuta yhtään mitään.

"Lehtinen ja Kapanen ovat puolustavia pelaajia", sanoi Jason Arnott Edmonton Journalille.
"Mutta Lehtinen teki yli 30 maalia eikä kukaan sanonut siitä mitään. Kukaan ei puhunut
asiasta yhtään mitään."

Kapasenkaan tekemisistä ei kukaan puhuisi yhtään mitään, mutta Parolan miehen tekemät
kaksi maalia viime lauantain pelissä Anaheimia vastaan Dallasin voittaessa 4-1 sentään
huomattiin. Ensimmäinen kerta kun Anaheim hävisi tämän vuoden playoffseissa ja ensimmäinen
kerta kun joku pääsi maalaamaan kahdesti Gigueren taakse - siihenkin siis tarvittiiin suomalainen.

Ensimmäisessä maalissa Kapanen ampui kiekon yli Gigueren läpiajosta - toisen hän teki vajaalla.

"Hän ja Lehtinen ovat samanlaisia", sanoi Jason Arnott. "Todella hiljaisia. Hyviä miehiä kuitenkin
pukuhuoneessa. Ja pelottomia jäällä pienikokoisiksi pelaajiksi. He ovat kavereita, jollaisia haluat
jääkiekkojoukkueeseesi, siitä ei ole epäilystä."

"Niko hämmästyttää minua joka päivä peliälyllään ja kovalla yrityksellään", sanoi valmentaja
Dave Tippett. "Hän tekee kaiken hyvin vähäeleisesti - hän vain tekee mitä pitää. Hän on kuin
samasta muotista tehty Lehtisen kanssa - he ovat kuin valmentajan unelmia."

"Kun laitat heidät jäälle, tiedät, että homma tullaan tekemään niinkuin pitää."

Niko Kapasen ensimmäinen NHL-kausi oli hyvää kolmosketjun sentterin peliä Mike Modanon ja
Jason Arnottin takana. Kapanen pelasi kaikki 82 peliä, tehden viisi maalia ja 29 syöttöä. Hänen
plus 25:sa oli joukkueen viidenneksi paras - paras kaikista NHL-tulokkaista.

"Toisessa joukkueessa toisenlaisessa roolissa Kapanen oltaisiin nähty hyvin erilaisissa tilanteissa
ja hänellä olisi ollut paremmat mahdollisuudet voittaa vuoden tulokkaan palkinto," sanoi Tugnutt.

MM-kisat kanadalaisin silmin

Jääkiekon maailmanmestaruuskisoja ei koskaan ole pelattu Kanadassa - maassa, jossa laji on
sentään keksitty ja jossa se on kehitetty. Kanadalaiset ovat keksineet kaiken jääkiekkoon liittyvän;
punaviivan, siniviivan, maaliviivan, vaihtamisen lennosta, maalivahtien suojukset; heidän ideansa
oli sallia syöttäminen eteenpäin ja nykyinen paitsio-sääntö, kanadalaiset keksivät laittaa pelaajien
numerot pelipaitojen selkään ja joku Patrickin veljeksistä oli niin nerokas jo vuosisadan alussa,
että keksi jääkiekon kaikista keksinnöistä ja parantamisideoista parhaan: tuomareille annetaan
jäähallista ihan oma huone, zeebrapaitojen ei tarvitse tulla pelaajien sekaan sitomaan luistinten
nauhojaan. Nerokasta.

Vain jääkiekkoa syvemmin ymmärtävä on voinut keksiä tämän.

Suurin osa NHL-pelaajista on tietenkin edelleen Kanadasta kotoisin ja maa on osoittanut kaikissa
kansainvälisissä turnauksissa, joissa parhaat pelaavat parhaita vastaan aina olevansa se maa,
joka on pakko voittaa jos mielii mestariksi; oli sitten kyse olympialaisista, junnujen MM-kisoista,
alle 18-vuotiaitten MM-kisoista tai syksyllä 2004 uudelleen pidettävästä World Cupista - eli
entiseltä nimeltään Canada Cupista.

Kanada on ainoa maa maailmassa, jossa on oma 24:n tunnin pelkästään jääkiekolle omistettu
televisiokanava - yhdellä maan suosituimmista ammattilaisjoukkueista on peräti oma
televisiokanavansa Torontossa, Leaf TV. Kanadalla on ollut joitakin historiallisia henkilöitä, jotka
ovat selvittäneet kansainvälisiä kriisejä tai keksineet lääketiedettä hyödyntäviä keksintöjä - mutta
kylmä tosiasia on se, että kaikki kanadalaiset merkkihenkilöt ja kansallissankarit ovat aina olleet
jääkiekkoilijoita jo yli sadan vuoden ajan.

Onkin outoa miksei kanadalaisten ole koskaan annettu järjestää sentään maailmanmestaruuskisoja
omassa lajissaan. Aikojen alussa Kanada menestyi MM-kisoissa ylivoimaisesti lähettämällä
amatöörien mestarijoukkueensa kisoihin. Vuonna 1954 Neuvostoliiton tulo kansainväliseen
jääkiekkoon voittamalla heti ensimmäisella kerralla maailmanmestaruus muutti tuon käytännön.

NHL-pelit ovat aina olleet suuren kanadalaisyleisön mielenkiinnon kohteena - MM-kisoihin
lähetettyjen amatöörien matkoista tehtyjä juttuja luettiin mielenkiinnolla - mutta suurin
suosikki oli silti edelleen NHL ja taistelu Stanley Cupista.

Seuraavana vuonna, 1955, Hullu-Bill Warwickin kahden veljensä kanssa johtama joukkue
Penticton Vees lähti Eurooppaan ottamaan maailmanmestaruus takaisin ja tällä kertaa jopa
media Kanadassa kiinnostui. Warwickin veljekset amatööriporukallaan nuijivat suuren ja mahtavan
CCCP:n maanrakoon voittamalla finaalin 5-0 ja viikon ajaksi he potkaisivat suuren ja mahtavan
NHL:n Kanadan lehtien etusivuilta.

"The NHL doesnt like that", sanoi Hullu-Bill - nykyisin pirteä lähes kahdeksankymppinen
mies minulle kysellessäni häneltä asiasta viime talvena.

Välillä MM-kisoja järjestävä eurooppalainen taho kielsi kanadalaisten osallistumisen kisoihin
moneksi vuodeksi omista syistään - kaikkien muitten maitten ammattilaiset saivat vapaasti
pelata kisoissa - mutta jostain kumman syystä eivät Kanadan passia kantavat tai pitkään ei
kukaan, joka oli pelannut rahasta Pohjois-Amerikassa. Tämä oli tekopyhyyden ja
kaksinaismoralismin huippu, todella huono vitsi.

Nykyisin MM-kisat ovat Kanadassa yllättävän paljon seurattu tapahtuma - Kanadan pelit voi
katsoa maan suosituimman urheilukanavan TSN:n lähettäminä joko suorana tai pari kertaa
myöhemmin lähetettävinä nauhoituksina. MM-kisojen maalit näytetään useimmissa television
urheilukimaroissa Stanley Cup-maalien jälkeen ennen baseball-tuloksia.

Ns. "jääkiekkoväki" Kanadassa seuraa kisoja aika kiinnostuneesti. Mutta suuri yleisö ei -
Kanadan peleistä ollaan tietoisia, mutta mikään ei voi syrjäyttää jännittävien Stanley Cup-
pelien asemaa - hyvällä syyllä. Jokaikinen Stanley Cup-ottelu on tiukka taistelu ja erittäin
tärkeä kummallekin yleensä tasavahvalle joukkueelle. Samaa ei voi millään sanoa MM-kisojen
peleistä. On hienoa, että jääkiekon maailmanlaajuinen suosio näkyy useiden maitten
edustuksena MM-kisoissa, mutta yleisöä huonoimpien maitten kanssa pelattavat merkityksettömät
pelit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Kanadalainen lehdistö seuraa MM-kisoja päivittäisillä
raporteilla, jotka löytyvät muutaman sivun NHL-seurannan takaa urheilusivujen sivulta numero
3 tai 4.

Kanadan perinteinen ottelu Venäjää vastaan tuntui saavan enemmän huomiota osakseen
kuin muut MM-kisaottelut. Venäjän valmentajan törkeä poistuminen paikalta pelin jälkeen
jäämättä kuuntelemaan voittajan kansallislaulua pantiin myös merkille. Venäjän valmentaja
tuntuu olevan ns. "vanhan kaartin" miehiä. Vahinko, ettei Bobby Clarke ollut paikalla
lyömässä häntä nilkkoihin vanhalla Sherwoodilla.

Jääkiekon MM-kisojen järjestäminen Kanadassa voisi auttaa kisojen asemaa ja varsinkin
suosiota maan kotimaassa - Kanada on anonut kisoja vuodelle 2007. Stanley Cupin suosiota
MM-turnaus ei koskaan tule ohittamaan kuten Euroopassa kuitenkaan.

Yhdysvaltojen puolella MM-kisaseurantaa saa itse etsiä. Varsinkin amerikkalaisten puolesta
koko MM-kisojen asema tuntuu täysin naurettavalta - lähinnä vitsiltä, joka ei edes ole hyvä.
Team USA oli viimeksi pidetyssä parhaat vs. parhaat turnauksessa Salt Lake Cityssä
finaalissa ja hopealla. Nyt samaa maata edustava toinen joukkue joutui hyvin lähelle tilannetta,
jossa se olisi joutunut karsimaan, jotta USA saisi oikeuden pelata ensi olympialaisissa, koska
maata edustava rivipelaajien joukkue ei menestynyt viime viikolla Suomessa. Tämä on täysin
naurettavaa.

Olympialaisiin pääsee suoraan maailman kuusi kovinta jääkiekkomaata. Stanley Cupin playoffsien
vuoksi Yhdysvaltojen parhaat pelaajat kuten Tony Amonte, Derian Hatcher, John LeClair tai
Jeremy Roenick muutama mainitaksemme - eivät voineet pelata MM-kisoissa Suomessa.

Olisi aika lopettaa se käytäntö, että nämä kuusi parasta valitaan MM-kisojen perusteella.

Usein saa suomalaisesta mediasta ja keskustelupalstoilta lukea sellaisia ajatuksia, että
MM-kisat ovat urheilullinen vaihtoehto suuren rahan Stanley Cupille. MM-kisat ovat pelkkää
businessta ihan samalla tavalla kuin Stanley Cup on - kyse on rahasta, sponsorien tekemästä
isosta tilistä - ei mistään urheilusta. Pelaajat ovat lihanpalasia, joitten tehtävänä on tehdä
rahaa turnauksen järjestäjille. Ainoa ero on tietenkin se, ettei MM-kisojen pelaajia voi
vapaasti myydä toisen maan joukkueeseen.

Urheilussa pelataan samoilla joukkueilla kauden alusta loppuun saakka. Siitä on kyse
urheilussa. Joukkueurheilussa tullaan hyväksi joukkueeksi sillä, että pitkän kauden
aikana joukkueen urheilijoista tulee yhtenäinen joukkue - ei odottelemalla jotain supertähteä
viimeisiin viiteen peliin viime hetkellä.

Se MM-kisoista. Ja pakko myöntää, että kuunneltuani netin avulla Suomi-Ruotsi peliä
keskiviikkona olo oli kuin hakkuuaukean laidalle jääneellä oravalla. Eli aika onneton.

Eikä ketään edes kiinnosta.

Jounin NHL-raportit Sport FM-radion taajuudella joka torstai.

» Lähetä palautetta toimitukselle