Huomioita ja esimerkki NHL-training campistä..
Edmonton Oilers pääsi aloittamaan kauden ilman sopimusristiriitoja,
kaikki pelaajat olivat mukana alusta lähtien. Ennen Glen Satherin
aikaan oli tavallista, että leiriltä puuttui pelaajia sopimusriitojen
vuoksi, mutta GM Kevin Lowen aikana ei vielä ole menetetty
yhtään miestyöpäivää kahteen vuoteen.
Oilersin harjoitusleiri alkoi perjantaina, syyskuun 13.
päivänä aamulla aikaisin - pelaajien oli ilmoittauduttava hallille jo
kello 6.30. Sitä ennen keskiviikkona ja torstaina jo oli pidetty
lääkärintarkastukset ja ensimmäiset kuntotestit. Näihin kuntotesteihin
kuuluu rasvaprosenttien mittaukset, hapenottokykytesti, erilaisia
voimatestejä, penkkipunnerrus ja joitakin muita, testi, jolla mitataan
käsien puristusvoimaa, kuntopyörätesti jossa mitataan nopean voiman
käyttöä; pyörää ajetaan täysillä viiden sekunnin ajan, sitten tauko,
taas viisi sekuntia täysillä jne.
Mielenkiintoisin kuntotesti oli mielestäni sellainen, jossa pelaaja
ajaa kuntopyörää - joka minuutti vastusta kovennetaa vähän.. testi
päättyy kun pelaaja ei enää pysty polkemaan enempää. Eli siinä
mielessä helppo testi - kun taju lähtee tai urheilija muuten vaan
putoaa lattialle… testi on ohi.
Oilers piti kovia jääharjoituksia ensin neljän päivän ajan vauhdin
ollessa koko ajan erittäin kovan. Tyypillistä nykypäivän NHL-
harjoitusleirimeininkiä; kovia luisteluharjoituksia, todella tiukkoja
ja fyysisiä pelejä harjoituksissa, joissa nähtiin nopeatempoista
peliä, armottomia taklauksia ja muutama kunnon tappelu kuten aina.
Muutama vuosi sitten muutamilla NHL-leireillä kokeiltiin tappelukieltoa -
myös Edmontonissa - mutta siitä päätettiin luopua. Kunnon
NHL-jääkiekko on kovaa tunteet esiin tuovaa peliä, jossa on parempi,
että rehelliset spontaanit tappelut sallitaan.
Oilers oli hankkinut leirille kaksi farmiliigoissa tappeluissa
kunnostautunutta pelaajaa; Shawn "Let’s Go" Legaultin ja Dallas
Andersonin, joille valmennusjohdon toimesta leirin alussa kiellettiin
tappelun aloittaminen Georges Laraquen kanssa. Niinpä nämä kaksi
luupäätä tappelivat keskenään heti leirin ensimmäisenä päivänä -
vielä kahdesti. Tässä vaiheessa valmentajat pyysivät kaveruksia lopettamaan
keskinäiset tappelut, jottei homma mene sirkukseksi.
Eniten huomiota herättänyt tappelu Oilers-leirillä käytiin kuitenkin
Oilersin kahden johtajapelaajiin kuuluvan pelaajan välillä. Kanadan
olympia- ja MM-kisajoukkueessakin kunnostautunut Ryan Smyth löi
mailallaan kapteeni Jason Smithiä vähän liian kovaa ja tästä
alkoi tappelu, jossa Ryan Smyth pääsi lyömään ensin avaten Jason
Smithin ylähuuleen aikamoisen haavan - onneksi tappelu loppui
ennenkuin Ryan Smyth pääsi hengestään.. Kahden veteraanipelaajan
tappelu oli pienoinen yllätys. Ja nämä kaksi pelaaja ovat vielä
hyvä kavereita keskenään - ennen ja jälkeen tämän tapauksen.
Georges Laraque, jota pidetään NHL:n raskaan sarjan mestarina -
on tullut harjoitusleirille huippukunnossa, yli kymmenen kiloa
kevyempänä kuin viime keväänä ja on näyttänyt todella hyvältä.
Edmonton Oilers saattaa olla koko NHL:n eniten kuntoharjoitteluun
panostava joukkue. Ainakin kaikkien pelaajien mielestä - pelaajien,
jotka ovat pelanneet muissa NHL-seuroissa - heidän mielestään Oilers
harjoittelee kovempaa kuin mikään muu NHL-seura.
Jääharjoitusten lisäksi joukkue veti yhtenä aamuna ennen jäälle
menoa kovan viiden kilometrin maastojuoksun, jonka ajat otettiin
ylös; toisena päivänä jääharjoitusten jälkeen vielä pidettiin kova
kuntopyörätesti - joku on ehkä salilla nähnyt kuntopyöriä, joissa
on kalorimittari - tässä testissä pelaajat polkevat pyörää täysillä
niin kauan kunnes 500 kaloria tulee mittarissa täyteen.
Suomalaispelaajat, Janne Niinimaa ja Jani Rita olivat tämän
testin parhaita.
Harjoitusjakson viimeisinä päivinä pidettiin joukkueen sisäinen peliturnaus
neljän eri ryhmän välillä. Edmontonissa jo perinteisesti tämä turnaus
tunnetaan Joey Moss Cupina, joukkueen huoltajan apulaisen mukaan.
Voittajajoukkueen hymyilevä kuva julkaistaan seuraavan päivän
lehdessä ja näitäkin harjoituksia on seuraamassa yleensä muutama
tuhat ihmistä.
Suomalaiset kunnostautuivat tässä turnauksessa - Jani Rita teki
Joey Moss Cupin voittomaalin jatkoajalla, Tony Salmelainen
teki eniten maaleja - neljä kappaletta pelaten voittajajoukkueessa,
kuten pelasi myös Janne Niinimaa, joka oli lähellä Cupin
pistepörssin voittoa yhdellä maalilla ja viidellä syöttöpisteellä.
Neljän kovan harjoituspäivän jälkeen veteraanipelaajille annettiin
tiistai vapaata - ensikertalaisten saadessa vähän yksilöllisempää
valmennusta Skyreach Centren jäällä harjoituksissa.
Harjoitusleirin ensimmäisen vaiheen jälkeen pelaajat jaettiin
ryhmiin, ensikertalaiset pelasivat perinteisen ottelun Albertan
yliopiston joukkuetta vastaan (häviten, Let’s Go Legaultin
saadessa vielä turpiinsa lääketieteen opiskelijalta), yksi ryhmä
lähti maaseudulle pitämään vielä yhdet harjoitukset ja yksi
ryhmä matkusti Winnipegiin pelaamaan ensimmäinen NHL-harjoitusottelu
Vancouver Canucksia vastaan.
Harjoitusotteluja pelataan yhdeksän kappaletta ennenkuin sarja alkaa
lokakuun 10.päivä.
Näissä otteluissa annetaan kaikille leirin kautta näyttömahdollisuuden lunastaneille
pelaajille mahdollisuus pelata joten kokoonpanot muuttuvat jokaiseen otteluun
paljon ennenkuin leirin loppuvaiheissa vasta aletaan pelata lähes NHL-kokoonpanolla.
On hyvä muistaa, että NHL-kulttuurissa nimenomaan harjoitusleiripeleillä
on erittäin suuri merkitys siihen, ketkä joukkueeseen otetaan. Vaikka
pelaaja tulee leirille isonumeroinen yhdensuunnan sopimus taskussaan,
silti mikään ei ole täysin varmaa ellei leiri mene hyvin.
Ja tämän jälkeen on vielä todella suuri askel varsinaisiin NHL-peleihin.
Juuri askel näytösotteluista kovaan NHL-otteluun on ratkaiseva ja
useimmille pelaajille se kynnys, jonka astumalla joko aukeaa ura
showssa tai sitten farmiliigassa.
PARKING FOR FINNS ONLY -
ALL OTHERS WILL BE TOWED
Tony Salmelainen on ollut leirin iloisin yllätys. Pieni, sähäkkä,
nopea luistelija, teki eniten maaleja oman joukkueen keskinäisissä
peleissä harjoituksissa. Pienellä profiililla leirille, mutta on herättänyt
paljon huomiota.
Mm. paikallisissa lehdissä on ollut juttuja Salmelaisesta - mielenkiintoisena
sivujuonena se, että Tonyn isä Tommi Salmelainen oli aikoinaan ensimmäinen
eurooppalainen jääkiekkoilija, joka on koskaan varattu NHL-seuraan - varauksen
teki St.Louis Blues. Edmontonin 72-vuotias kykyjenetsijä Lorne Davis oli siihen
aikaan St.Louisin palveluksessa ja muistaa miten isä varattiin - nyt uransa viimeisenä
vuotena vanha scoutti sai vielä nähdä pojan herättävän huomiota harjoitusleirillä.
Tommi Salmelaista on verrattu luistelutyyliltään Frank Mahovlichiin,
ja kun Kanadassa joku sanoo, että isäsi muistutti Frank Mahovlichia - se on
hyvin suuri kohteliaisuus.
Janne Niinimaa on kärsinyt samoista selkävaivoista kuin vuosi sitten, mutta on
silti ollut edelleen Oilersin puolustuksen ehkä paras pelaaja.
Tässä vaiheessa uraansa Niinimaa toimii leirillä esimerkkinä
nuoremmille pelaajille siitä miten töitä on tehtävä koko ajan samalla
toimien kummisetänä muille suomalaisille.
Niinimaa on kuuden hyvän NHL-kauden jälkeen jo siinä asemassa,
ettei farmijoukkueeseen laiteta enää vaikka pelaisi yhden huononkin
pelin harjoitusleirin aikana.
Jussi Markkanen on maalissa ollut Tommy Salon kanssa leirin parhaat kaksi
maalivahtia.
Jani Rita on nyt toisella NHL-leirillään ja sitä ennen jo oli kaksi vuotta sitten
luistelemassa Albertan yliopiston kuntoleirillä jossa Oilersin valmentajat
saivat häntä tarkkailla. Rita on koko ajan parantanut peliään joka osa-alueella,
ja vuosi Hamiltonissa AHL-liigassa on tehnyt todella hyvää varsinkin
miehen itseluottamukselle. Rita on todella lähellä ottaa paikan NHL-joukkueessa
jos harjoituspelit sujuvat hyvin. Jani Rita oli kuntotesteissä yksi joukkueen
kovimmista - esimerkiksi mainitussa 500:n kalorin kuntopyrätestissä.
Kari Haakana pelasi kovan harjoitusleirin vuosi sitten ollessaan täällä ja uskon
että hänelle olisi paikka NHL:ssä auennut kauden aikana jos hän olisi jäänyt
Pohjois-Amerikkaan pelaamaan, mutta hän palasi Jokereihin jo ennen joulua.
Tällä kertaa Haakana on pelannut varmaa puolustuspeliä - ei ehkä ihan yhtä
railakkaasti kuin viime vuonna, mutta kaikki mahdollisuudet ovat olemassa.
Edmonton Oilersilla on viisi puolustajan paikkaa periaatteessa varattu
veteraanipelaajille, Brewer, Jason Smith, Niinimaa, Staios ja Ferguson ovat
joukkueen viisi ensimmäistä puolustajaa. Tämän jälkeen on kaksi NHL-pakin
paikkaa avoinna varmoille oman pään pelaajille, jotka pystyvät ottamaan
hyökkäykset vastaan ja avaamaan peliä nopeasti. Paikasta käydään vielä
hirveä taistelu, mutta Haakanalla on omat mahdollisuutensa.
Oilers varasi kesän varaustilaisuudessa Jesse Niinimäen Tampereen Ilveksestä
ja myös häntä odotettiin leirille, mutta loukkaantumisen takia hän ei päässyt
tulemaan. Jos Niinimäki olisi ollut täällä, leirillä olisi ollut seitsemän suomalaista -
mutta kuusikin taitaa olla uusi Suomen ennätys.
HUOM! PIENI VAROITUKSEN SANA
Joka syksy olen suomalaisista medioista lukenut juttuja, joissa sanotaan sen
ja sen olleen NHL-seuransa harjoitusleirin paras pelaaja - parin viikon päästä
ihmetellään miksei tämä pelaaja saa peliaikaa tai miksi hän on saanut matkalipun
farmijoukkueeseen..
"ne ei tykkää suomalaisista, buhuu.."
On hienoa nähdä erinomaisia suomalaisesityksiä esimerkiksi juuri Edmonton
Oilersin - perinteikkään suomalaisseuran - training campillä. Tämä kertoo siitä,
että pelaajat ovat valmistautuneet leiriin huolella niin kuin pitääkin ja että heillä
on edellytykset vaikka miten korkealle kaiken onnistuessa - mutta on laitettava
kuitenkin vähän jäitä hattuun: harjoitukset ovat harjoituksia, kuntotestit hyviä
tapoja mitata pelaajien vahvuuksia ja tahtoa.
Mutta kun lähdetään harjoituksista oman joukkueen kesken, siirryttäessä
harjoitusotteluihin peli kovenee heti muutaman askeleen ja kun siirrytään
sieltä vielä NHL-sarjaotteluihin, koko tilanne muuttuu huomattavasti
kovemmaksi. Perinteisesti kokeneemmat pelaajat tulevat esiin pelin
tason koventuessa ja yleensä kokeneemmat pelaajat joitten pelipaikka
ei ole muutamasta harjoituksesta tai harjoituspelistä kiinni, nostavat
omaa tasoaan myös.
Tony Salmelainen on tähän mennessä ollut Edmontonin leirin iloisin yllätys.
Samalla tavalla kuin Paul Comrie - Oilersin ykkössentteri Mike Comrien
vanhempi veli - oli kolme vuotta sitten leirin sensaatio - Comrie jopa teki
harjoituspelissä Montreal Canadiensia vastaan hattutempun.
Kuitenkaan Paul Comrie ei pelannut kovin montaa peliä NHL:ssä lopulta.
Tänä vuonna hyökkääjä Jason Chimera on ollut useimpien mielestä
Oilersin leirin paras hyökkääjä. Silti ei ole takeita siitä, että
lähes koko uransa farmiliigassa pelannut Chimera edes ottaa paikan
NHL:stä.
Eli on hyvä iloita näistä suomalaisten esityksistä leireillä, mutta samalla pitää
muistaa, että tästä on vielä muutama askel tosipeleihin, joitten perusteella
pelipaikat jaetaan.
Edmontonissa suomalaisten lukumäärä putosi Suomen ennätys
kuudesta viiteen kun maalivahti Kristian Antila lähetettiin farmijoukkue
Hamilton Bulldogsiin, joka tällä kaudella on puoliksi Oilersin
farmipelaajien ja puoliksi Montrealin pelaajien kehityspaikka. Antila
pääsi pelaamaan Oilers-paidassa kauden ensimmäisessä harjoituspelissä
Winnipegissä viikko sitten päästäen kaksi maalia 13 laukauksesta. Antila
antoi ihan hyvän näytteen itsestään mielestäni ensimmäisellä
NHL-leirillään.
Maalivahdeista..
Edmonton tarkkailee vielä jäljelläolevissa harjoitusotteluissa nuoria
tulevaisuuden maalivahteja. Alaskasta kotoisin oleva Ty Conklin on
näistä toinen, todennäköisesti Hamiltonin ykkösmaalivahti alkavalla
kaudella. Toinen on vasta 18-vuotias Jeff Deslaurier, joka kuten
nimestäkin voi päätellä, on jälleen yksi ranskankielisen provinssin
Quebecin tuottamista maalivahdeista.
Deslaurier pelasi koko ottelun sunnuntaina Minnesotaa vastaan päästäen
taakseen vain yhden maalin. Toki noin nuori maalivahti myöhemmin
palautettiin juniorijoukkueeseensa kehittymään.
Quebecistä tulleita ns. butterfly eli perhostyylin-tyylin maalivahteja
oli viime kauden 30:n NHL-joukkueen ykkösmaalivahdeista peräti 12, mikä
on huomattavan suuri määrä. Kanadassa on kolme huipputason
A-junioriliigaa - näistä Quebecin liigassa jokaisella seuralla on
maalivahtivalmentaja erikseen, Ontarion liigassa noin joka toisella ja
täällä Lännessä ehkä noin joka neljännellä.
Maalivahtivalmentajien määrällä täytyy olla jonkinlainen yhteys tähän
ilmiöön. Sama ilmiö on nähtävissä myös Suomesta tulevien hyvien nuorten
maalivahtien määrässä. Hyvä maalivahtivalmennus tuottaa hyviä
maalivahteja - vain muutaman kauden päästä ollaan tilanteessa, jossa
suomalaisia NHL-ykkösmaalivahteja tullaan näkemään useampia yhtäaikaa.
Tähän mennessähän suomalaista ykkösmaalivahtia ei ole koskaan pelannut
NHL:ssä, ellei Tommy Saloa lasketa mukaan. Tommyhan on sujuvaa suomea
puhuva ruotsinsuomalainen.
Kanadalaisesta A-juniorikiekosta ja maalivahdeista puhuttaessa, on
mainittava yksi mielenkiintoinen nimi.
Edmontonista kotoisin oleva vasta 16-vuotias maalivahti Shannon Szabados
on ensimmäinen Kanadan Läntiseen juniorisarjaan eli WHL-liigaan koskaan
päässyt naismaalivahti. Näin tämän tytön pelejä pari kappaletta
B-junioritasolla aikaisemmin ja vaikka vastustaja yritti kaikkensa,
ajaen maalivahdin päälle tahallaan jne. tämä tyttö piti pintansa.
Tullaanko nainen näkemään joskus maalivahtina NHL:ssä? Tulevaisuus
näyttää..
Taistelu pelipaikoista kovenee..
Tony Salmelainen pelasi erittäin hyvän ottelun viime viikolla
harjoituspelissä Vancouver Canucksia vastaan Edmontonissa. Salmelainen
jatkaa yllätyksellisen hyvää harjoitusleiriään, hän teki kaksi
maaliinjohtanutta syöttöä tuossa ottelussa ja pelasi itsensä ainakin
yleisön sydämiin kertaheitolla. Salmelainen sanoi tulleensa Edmontoniin
ilman mitään odotuksia tai paineita, vain pelaamaan jääkiekkoa ja hyvin
on mennyt toistaiseksi. Nopeus on Tonyn paras valtti ja se on
Edmontonissa aina ollut arvokas ominaisuus NHL-pelaajissa.
Salmelainen sanoi saaneensa neuvoja leirille valmistautuessaan Jani
Ritan ja Janne Niinimaan lisäksi myös Jari Kurrilta.
Nyt on noin puolet harjoitusleirien peleistä pelattu ja pelaajia on
alettu pudottamaan NHL-seurojen pitämistä kokoonpanoista pois.
Seuraavan kahden viikon aikana taistelu pelipaikoista tulee kiihtymään.
Edmontonissa on jotenkin sellainen tunne, että jotain muutoksia tulee
kokoonpanossa tapahtumaan viime kauteen verrattuna. Nuoria, nopeita ja
taitavia uusia kykyjä on paljon: Ales Hemsky, Jani Rita, Jason Chimera,
Salmelainen - pelaajia, jotka eivät tarvitse muuta kuin kokemusta
NHL-peleistä tullakseen vakiopelaajiksi.
Oilers on muutenkin NHL:n nuorin joukkue, ja se saattaa nuorentua
entisestään.
Harjoituspelejä ei muuten televisioida edes Kanadassa.
Ajattelin, että näitten pelien televisioiminen voisi olla hyvä idea,
siten saataisiin yleisö taas kiinnostumaan jääkiekosta kesken
baseball-kauden ja moni pitäisi mielenkiintoisena uusien nimien
näkemistä tuttujen seurojen paidoissa, mutta yhden ottelun
TV-tuottaminen maksaa noin 40 tuhatta dollaria - eli on kallista -
eivätkä harjoituspelit kuulu suuriin kausipaketteihin.
Toronto Maple Leafsillä on oma 24-tunnin TV-kanavansa "Leaf TV"-joka
näyttää kaikki Toronton yhdeksän harjoitusottelua.
Esimerkkinä televisioinneista, Edmonton Oilersin 82:sta
perussarjaottelusta 68 televisioidaan Edmontonissa - loput voi nähdä
satelliittilautasen avulla vaikka paikallisessa pubissa. Kaikki Stanley
Cup-playoffs ottelut televisioidaan.
Edmonton Oilers on yrittämässä saada NHL:n All Star-ottelu
tänne pelattavaksi ulkojäällä yli 60 tuhannen ihmisen stadionille.
Tämä on mahdollista aikaisintaan 2007.
Nyt Oilers yrittää saada ensi kaudeksi lupaa pelata yksi sarjaottelu
ulkojäällä samalla stadionilla. Tämä olisi historian ensimmäinen kerta
kun NHL-ottelu pelattaisiin ulkona. NHL-ottelua ei koskaan ole pelattu
ulkona - harjoituspelejä on aikaisemmin pelattu ulkona, esimerkiksi
Las Vegasissa jopa, mutta sarjaottelua ei koskaan ole pelattu
ulkojäillä.
Ottelu Edmontonin Commonwealth Stadinilla pelattaisiin Calgary Flamesia
vastaan. Mielenkiintoisia ideoita, varsinkin jos helmikuussa
tulee 20 tai 30 asteen pakkanen..
Vuosi sitten syksyllähän Michiganissa kaksi yliopistojoukkuetta
kokeili samaa ideaa - he pelasivat ottelunsa ulkojäällä isolla
stadionilla 75 tuhannen katsojan edessä.
Liput hyvin kaupaksi
Kiekkoinnostus alkavalle kaudelle on Edmontonissa kova.
Kausikortteja on jo myyty yli 15 tuhatta kappaletta ja yksittäiset
liput NHL-peleihin ovat menossa kaupaksi hyvää vauhtia.
Viime kaudella 29 Oilersin kotiottelua oli loppuunmyytyjä,
kuuteen muuhun jäi alla 300 lippua myymättä kuhunkin -
tällä kaudella saatetaan myydä loppuun jopa 35 ottelua, ellei
peräti kaikkia 41:ä. Pelit esimerkiksi Dallasia, Detroitia,
Torontoa ja Montrealia vastaan on jo myyty loppuun kahta
viikkoa ennen sarjan alkua.
Tämä on hieno suoritus seuralta, jolla ei ollut kuin 6500
kausikorttilaista kaudella 1995-96.
Edmontonin NHL-pelien katsojalipuista suurempi osuus ostetaan
yksityisten jääkiekon ystävien toimesta kuin millään muulla
NHL-paikkakunnalla - eli yritysvieraitten osuus on suhteessa koko
liigan pienin. Omilla rahoillaan lippunsa ostaneet tulevat yleensä
aina paikalle ja luovat hyvän tunnelman. Huomattava osa yleisöstä
on vielä aika nuorta kansaa, mikä on myös hyvä asia.
Uudet säännöt..
NHL:n päätoimisto aloittaa jokaisen uuden kauden uhkaamalla,
että tällä kaudella pelistä tullaan kovalla tuomaripelillä kitkemään
siihen pesiytyneet mailallaestämiset ja kiekottomien estämiset
pois.
Yleensä jäähyjä annetaan ensimmäisissä otteluissa hirveät määrät,
sitten kaikkien hermostuessa vähän vähemmän, valmentajien
valittaessa tuomareille - ja viimeistään marraskuun puolivälissä
koko juttu on jo unohdettu.
Näin on tapahtunut jo kolmena vuonna ainakin peräkkäin, säännöt
ovat olleet erilaiset ensin harjoitusleirillä, sitten toiset joulun
aikaan ja täysin uudet taas playoffseissa.
Nyt NHL.n pomot väittävät olevansa tosissaan, tänä syksynä
sääntömuutoksissa tullaan pysymään. Jo viikkoa ennen training
campien alkua kaikkien NHL-seurojen toimitusjohtajat ja valmentajat
kutsuttiin Torontoon saamaan oppia sääntömuutoksista.
Heti ensimmäisenä harjoitusleiripäivänä pelaajille näytettiin liigan
tekemä video sääntömuutoksista, ja kuten Edmontonissa, heti
ensimmäisistä harjoituksista lähtien jäällä oli mukana tuomarit,
joitten tehtävänä oli tuomita uusien sääntötulkintojen mukaisesti ja
näin saada pelaajat tottumaan niihin alusta alkaen.
Tämä on tärkeä asia valmentajille - se valmentaja, joka saa joukkueensa
pelaamaan uusien sääntötulkintojen mukaisesti heti alusta alkaen ja
välttää jäähysumat - on tietenkin etulyöntiasemassa.
Edmonton Oilersin tyyliselle aggressiivista vastakarvapeliä pelaavalle
joukkueelle ja sen nopeaan luisteluun perustuvalle pelityylille
tästä ei voi olla mitään muuta kuin hyötyä.
Jos tämä "kahvaaminen" saadaan NHL:stä pois, eli vastakarvaajia
ei enää voi puskea pois tilanteista; laitaansa pitäviltä laitureilta
ei enää pysty koukkaamaan vauhtia pois ja yleensäkin kiekotonta
pelaaja ei saa hidastaa enää millään tavalla tuloksena olisi
parempaa jääkiekkoa, josta yleisökin pitäisi enemmän.
Puolustajille muutokset ovat kaikista suurimpia. Enää ei saa
mailaa laittaa hyökkääjän eteen ja siten ohjata tätä laitaa vasten
vaan mies on pysäytettävä luistelemalla ja taklaamalla tätä puhtaasti.
Tämän takia tulee vielä muutama veteraanipelaaja menettämään
leipäpuunsa ellei pysty sopeutumaan..
Two Minutes for Yapping!
Mielenkiintoinen sääntöuudistus alkavalla NHL-kaudella tulee
olemaan myös kahden minuutin käytösrangaistus pelaajalle,
joka protestoi joukkuekaverinsa saamaa jäähyä. Eli jos yksi
pelaaja saa jäähyn, ja toinen valittaa siitä tuomarille samantien -
joukkue joutuu pelaamaan kahden miehen alivoimalla.
Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, pysyykö NHL tällä kertaa
tällä linjalla…tullaanko sääntöjä tulkitsemaan samalla tavalla koko
kauden… ja tullaanko samoista rikkeistä antamaan rangaistuksia
samalla tavalla kolmannessa erässä kuten on annettu jo ensimmäisessä..
Peli yritetään nyt kerrankin tosissaan antaa takaisin taitaville
ja nopeille pelaajille.
Kyseessähän ovat jo sääntökirjassa valmiina olevien sääntöjen
noudattaminen, ei niinkään uusien sääntöjen esitteleminen, vaan
sääntötulkintojen tiukentaminen.
Nyt NHL sanoo olevansa tosissaan ja pelaajat ja seurat ovat ottaneet
viestin vakavasti, aikaisempien syksyjen kaltaisia jäähysumia ei
ainakaan vielä ole nähty pahemmin, eivätkä valmentajien ja median - Don
Cherryn johdolla - valitukset ole ainakaan vielä päässeet alkamaan.
Joitakin esimerkkejä..
Aikaisemmin viime kaudella puhutussa trap-puolustuksessa käytetty
pelaajan hidastaminen keskialueella mailaa käyttäen, englanniksi
sanotaan "locking", on tällä kaudella kahden minuutin jäähy, kuten sen
pitäisikin olla.
Sääntötulkinnalla halutaan NHL-valmentajien siirtyvän viihdyttävämpään
agressiivisen vastakarvapeliin trapin sijasta -kuten Edmonton Oilers
aina pelaa - silläkin riskillä, että vastustaja pääsee
vastahyökkäykseen ennemmin kuin ottaa kahden minuutin jäähy ja
alivoimatilanne trappia pelaamalla.
Moni muistaa viime kauden playoffseista NY Islandersin Michael Pecan
loukkaantumisen Toronton Darcy Tuckerin lonkkataklauksen takia.
Tuckerin taklaus ei sinänsä ollut sääntöjen vastainen, mutta se oli
alas kohti pelaajan jalkoja tähdätty. Alkavan kauden sääntötulkinnoissa
tuollaisesta lonkkataklauksesta tulee viiden minuutin jäähy.
Uuden tulkinnan mukaan taklaava pelaaja saa jäähyn jos hän taklaukseen
luistellessaan luistelee kohti taklattavaa pelaajaa ja taklaus kohdistuu
liian alas - kuten Tucker teki.
Jonkin verran on kuultu epäilyjä siitä, että tulkinta tulee viemään
lonkkataklauksen jalon taidon pois NHL:stä tekemällä sen laittomaksi
mutta siitä ei ole kyse. Esimerkiksi puolustajien taaksepäin
luistelemalla tekemät lonkkataklaukset - kuten Rob Blaken tai Igor
Ulanovin, kaksi hyvää esimerkkiä jotka tulevat mieleen - perstaklaukset,
tullaan edelleen hyväksymään.
Eli kun taklaaja luistelee samaan suuntaan kuin taklattava - esimerkiksi
Rob Blake luistellessaan takaperin hyökkääjän taklatakseen -
lonkkataklaus on ok.
Yksi temppu, jonka aikaisemmin pystyi NHL:ssä mailalla tekemään oli
"twister", tai "tölkinavaaja":ksi kutsuttu temppu, jossa puolustaja
laittaa mailansa hyökkääjän jalkojen väliin ja sitten pyöräyttää
tämän kumoon. Myös tästä tulee nyt kahden minuutin jäähy.
Viime kaudella olympialaisissa käytetty ja myös farmiliiga AHL:ssä
kokeiltu nopeat vaihdot ovat tulleet nyt NHL-tasolle. Yksinkertaisesti
kyse on siitä, että uuden direktiivin mukaan joukkueilla on 18 sekuntia
aikaa vaihtaa ja olla valmiita seuraavaan aloitukseen tai pelin
viivästymisestä annetaan kahden minuutin jäähy.
Kotijoukkueella on kahdeksan sekuntia aikaa tehdä vaihto, eli vaihtaa
pelaajat kentälle - vierailla vain viisi. Tämän jälkeen pelaajilla on
viisi sekuntia aikaa mennä paikoilleen aloitusympyrään.
Tätä ns. "hurry-up change"-vaihtoa ei kutsuta nopeutetuksi aloitukseksi,
koska itse aloitustatapahtuman tärkeys ja arvokkuus tahdotaan säilyttää
eikä siitä tahdota tehdä väkisin kiirehdittyä tapahtumaa. Kuitenkin
tämä uusi sääntö tulee muuttamaan pelitaktiikkaa siinä mielessä, että
kentälle menevillä pelaajilla tulee jo aloitukseen mennessään olla
tehtävät selvillä - aikaa taktikointiin ja keskusteluun ennen aloitusta
ei enää anneta.
Jos joukkueelta menee liian kauan aloitukseen valmistautumiseen,
sentteri heitetään pois aloitusympyrästä. Jos toinen aloittaja ei ehdi
valmistautua aloitukseen, hän saa kahden minuutin jäähyn pelin
viivästyttämisestä.
Kun aloittajaa näin herkästi vaihdetaan, kummankin pelaajan on nopeasti
tiedostettava uusi tehtävänsä.
Jos aloittaja yrittää vanhoja tuttuja viivästelytemppuja, esimerkiksi
vetää mailansa taaksepäin aloituspisteelta - tai kääntää selkänsä
aloituspisteelle - vielä viime kaudella paljon käytetty temppu - hän
lentää ulos aloituksesta. Jos taas aloittaja jää metrin puolentoista
metrin päähän odottelemaan aikaa saadakseen, kiekko pudotetaan jäähän
siitä huolimatta.
Harjoituspelit ainakin ovat menneet nopeammin uusien sääntöjen vuoksi
kuin aikaisemmin. Sunnuntaina näkemäni Edmontonin ja Minnesotan peli
kesti alusta loppuun vain 2 tuntia ja 13 minuuttia, keskimääräinen
runkosarjapeli viime kaudella kesti 2 tuntia ja 35 minuuttia.
Nopeutettuja vaihtoja tullaan pelien viimeisten kahden minuutin aikana
vähän löystämään ja pelaajille annetaan vähän enemmän aikaa. Silti
joittenkin pelaajienkin suusta olen kuullut epäilyjä. Esimerkiksi jos
tulee sellainen tilanne, että Mario Lemieux päättää viivästyttää
aloitusta vetämällä itsensä aloituspisteestä vähän taaksepäin.. antaako
tuomari Mariolle jäähyn? Ei varmasti anna.
Tai jos Joe Sakic päättää tehdä saman.
Valmentajille uusien sääntöjen tuominen kesken harjoituskauden tekee
työn entistä monimutkaisemmaksi, koska samalla kun sääntöihin
totutellaan on annettava peliaikaa mahdollisimman monelle, jotka
yrittävät antaa näyttöjä saadakseen pelipaikan.
Nopeutetut ottelut tulevat muuttamaan peluuttamista. Kolmen ketjun
pelaaminen tulee olemaan lähes mahdotonta, tai sitten pelaajien on
oltava erinomaisessa kunnossa - neljän ketjun peluuttaminen on
todennäköisempää.
Joittenkin hirmukuntoisten puolustajien yli 30 minuutin peliajat
saattavat myös lyhentyä.
NHL-joukkueet ovat tottuneet siihen, että ratkaisevissa tilanteissa on
aikaa lepuuttaa parhaita pelaajia, ja aikaa voitiin saada esimerkiksi
sentterin toimesta ohjaamalla liikennettä, neuvomalla muita pelaajia
tai joku pelaaja menee vaihtoaition luokse tarkistamaan mailaansa -
kaikki nämä on nyt poistettu.
Maalivahtien vaihtoihin tullaan tällä kaudella kiinnittämään enemmän
huomiota. Aikaisemmin valmentajat vaihtoivat maalivahtia esimerkiksi
yhden vaihdon ajaksi pelin kriittisillä hetkillä aikaa voittaakseen ja
lepuuttaakseen parhaita pelaajiaan, vrt. Mike Keenan - maalivahdin
hitaasti korjatessa varusteitaan tai tulemalla peräti pelaaja-aition
luokse korjauttamaan vehkeitään. Tällä kaudella kaikki tämä on laitonta
- maalivahtien on vaihdettava yhtä nopeasti kuin kenttäpelaajienkin,
varusteitten on oltava paikoillaan ennen jäälle menoa.
Nyt kun noin puolet NHL:n harjoituspeleistä on pelattu, jonkin verran
valituksia ja kommentteja uusiin sääntötulkintoihin ja niitten
varjopuoliin on jo kuultu. NY Rangersin puolustaja Tomas Kloucek
loukkaantui kahden Montreal Canadiensin karvaajan ajaessa tämän päin
päätylaidoitusta. Rangersin toimitusjohtajan Glen Satherin mielestä
karvaajat pääsivät Kloucekin luo niin nopeasti, koska heidän menoaan ei
enää voi kukaan hidastaa uusien sääntötulkintojen vuoksi.
Rangersin puolustaja Sylvain Lefebre ihmetteli miksei NHL samalla voinut
tuoda myös automaattista pitkää kiekkoa, jossa kiekkoa ei tarvitse
koskea. Mutta NHL:n toimitusjohtajat ovat aina vastustaneet tätä
"no-touch" pitkää kiekkoa, koska heidän mielestään kilpailu pitkistä
kiekoista on yksi jännittävä osa jääkiekko-ottelusta.
Tästä voidaan olla eri mieltä. Osa pitkistä kiekoista tietenkin päättyy
vihellykseen puolustajan ehtiessä koskemaan kiekkoa ensiksi, mutta
usein tilanteet johtavat myös kahinoihin ja tappeluihin karvaajien
ajaessa puolustajan päin päätyä.
NHL-kaukaloihin asennettujen päätyverkkojen tuomasta näköhaitasta on
tullut jonkin verran kommentteja katsojilta, mutta suurin osa ei koko
verkkoja edes huomaa tai pitää niitä tarpeellisina katsojien
turvallisuuden vuoksi.
Itse en sunnuntaina edes huomannut koko verkkoja kuin vasta toisen erän
aikana, ja katsoin veryttelynkin ennen peliä kokonaan..
Seuraava kolumni "27 päivää syyskuussa" käsittelee vuoden 1972
Neuvostoliiton ja Kanadan välistä historiallista pelisarjaa - se
ilmestyy alkuviikosta.
Jounin NHL-raportit taas Sport FM-radiossa torstaiaamuisin.
