Kovy , Shania & The Professor
Pittsburgh Penguinsin paras maalintekijä Alexei Kovalev on tehnyt
pitkän matkan Togliattin Lada-tehtaan varjosta NHL-supertähdeksi.
Kesän 1991 Draftissä NY Rangers GM Neil Smith sai raivokkaat
buuaukset ilmoittaessaan Moskovan Dynamon oikean laiturin olevan
Rangersin ensimmäisen kierroksen varaus.(15.)
Aloitettuaan Rangersissä Kovalev ei ensimmäisen kuuden NHL-kautensa
aikana tehnyt NHL-supertähtiluokan pisteitä. Kaikki näkivät
Kovalevin uskomattomat taidot mailankäsittelijänä, luistelijana
ja ampujana, mutta hän ei tuonut parasta peliään jokaiseen
otteluun ja siksi sai itseensä leiman epätasaisena pelaajana.
1994 playoffseissa Kovalev oli tärkeä osa Rangersin ketjua Kovalev-
Messier-Graves; hän oli tärkeä tekijä Messierin menestyksessä
sen kevään mestarijoukkueessa.
Rangersin entinen GM Neil Smith sanoi TSN:llä viime viikolla
aina pitäneensä Kovalevia jopa taitavampana pelaajana kuin Sergei
Fedorovia, mutta Kovalevin pelikäsitys NHL-tasolla ei ollut
samaa luokkaa - siksi Kovalevin nousu supertähti-luokkaan tapahtui
vasta 27-vuotiaana.
Marraskuussa 1998 Kovalev siirtyi Petr Nedved-treidissä Pittsburghiin.
Kovalevin läpimurtokausi tuli kaudella 1999-2000, jolloin hän
lunasti kaikki lupauksensa - ja sama on jatkunut siitä lähtien.
"Se, mitä näimme kaksi vuotta sitten ketjulta, jossa Kovalev
pelasi Martin Strakan ja Robert Langin kanssa - vakuutti meidät
siitä, että sillä kaudella Kovy pudotti häneen siihen saakka
kiinnitetyn leiman pois", sanoo Pensin valmentaja Rick Kehoe.
Tällä kaudella Kovalev on varsinkin nauttinut pelaamisesta Pensin
ykkösketjussa Mario Lemieuxin ja Alexei Morozovin kanssa. Heti
aluksi ensimmäisissä kymmenessä pelissä ketju teki 31 maalia ja
yhteensä 52 pistettä.
"Marion kanssa pelaaminen on helppoa. Mariolle on annettava
kiekko ja vähän tilaa. Sitten on vain mentävä maalille, ja
tiedettävä missä Mario on - hän löytää sinut varmasti", sanoi
Kovalev TSN:n haastattelussa.
Alexei Kovalevin taidoista kertoo sekin, että hänet on uran aikana
sijoitettu samaan ketjuun kolmen legendan, Mark Messierin, Wayne
Gretzkyn ja Mario Lemieuxin kanssa. Kukaan muu pelaaja ei voi
sanoa pelanneensa näiden kolmen kanssa.
Yksi asia, mitä moni ei tule ajatelleeksi Kovalevin peliä katsellessa:
hän on todella isokokoinen ja voimakas roikale, yli satakiloinen,
mutta teknisyyden ja alhaalla olevan painopisteen vuoksi ehkä
vaikuttaa pienemmältä. Bostonin Joe Thornton antaa samantyyppisen
harhakuvan, koska hän on erittäin liukas pelaaja kiekon kanssa.
Kirjoitin aikaisemmin syksyllä tällä palstalla Joe Thorntonin
olevan parhaan livenä nähneeni NHL-pelaajan tällä kaudella.
Lauantaisen Detroit-pelin perusteella on Sergei Fedorov nostettava
tuolle paikalle.
Oli odotettavissa, että Steve Yzermanin poissaollessa Fedorov
tulee pelaamaan hyvän kauden. Kaudella 1993-94 Yzerman missasi
yli 20 ottelua - tuolla kaudella Fedorov nousi esiin ja voitti
sekä Hartin NHL:n arvokkaimpana, että Selken parhaana puolustavana
hyökkääjänä - harvinainen yhdistelmä.
Sen jälkeen Sergei Fedorov on säästänyt parhaat pelinsä aina
playoffseihin, mutta tällä kaudella - Yzermanin ollessa toipilaana -
hän on taas noussut joukkueensa ykköstähdeksi.
Fedorov pelasi laidoillaan Igor Larionov ja Brett Hull. Pelin
jälkeen 42-vuotias Larionov sanoi ettei ollut koskaan ennen
pelannut laidalla. Valmentaja Lewis oli tehnyt päätöksen peluuttaa
tätä kolmikkoa yhdessä 25 minuuttia ennen ottelun alkua.
Fedorovin mukaan Igor on niin taitava ja kokenut pelaaja, ettei
pelipaikalla ole niinkään väliä - niin kauan kun pelataan siten,
ettei Larionov pienikokoisena pelaajana joudu puolustustilanteisiin
lähelle laitoja jne. Fedorov ja Larionov ovat silmäänpistävän
älykkäitä kiekkoilijoita - jokainen mahdollinen sekunnissa
tapahtuva tilanne pelissä on etukäteen mietitty.
"The Professor" on ehkä 160 paunaa painava hoikka
huippu-urheilija, jonka peli on älyn varassa, ei voiman.
Sergei Fedorov sanoi pelaavansa noin 22-23 minuuttia per ottelu -
enempää ei tarvitse pelata, joukkue on niin hyvä kaikissa ketjuissa.
Fedorov toki mielellään pelaisi 25 minuuttia.
Hull teki ottelussa uransa 685:n maalin kovalla laukauksella
tolpan kautta ohi Tommy Salon.
Larionov ei näytä olevan lähelläkään uransa loppua. Hän näyttää
korkeintaan 27-vuotiaalta - terveiden elintapojen malliesimerkki -
pari päivää aikaisemmin hän teki kauden ensimmäisen maalinsa
Calgaryssä, mutta Larionov on yksi niitä harvoja pelaajia, joitten
ei tarvitse edes tehdä maaleja ollakseen joukkueelleen tehokas.
Leafsin Shayne Corson on toinen tällainen pelaaja - tosin eri syistä.
Uskomatonta, että vanhan CCCP:n kiekkoikoni Igor Larionov on
edelleen huipulla, todella kotonaan NHL:ssä ja kaikkien arvostama.
Edmontonissa silmälaseihin sonnustautunut "Professor" sai kätellä
paljon tuttuja ja vastaanottaa ilmeisesti venäläisiltä siirtolaisilta
lahjoja pelin jälkeen Skyreachin käytävillä.
Fedorovin näkeminen oli kauden huippukohta…ok…parempi olla
rehellinen: näin Skyreachilla Shania Twainin elävänä ihan vierestä,
se oli kauden huippukohta. Who am I kidding..Shania is a yummy
mummy..
Kanadalainen urheilukanava TSN piti katsojaäänestyksen NHL:n
parhaista venäläispelaajista viime viikolla. Tässä tulokset:
1. S. Fedorov 42% äänistä
2. N. Khabibulin 14%
3. A. Mogilny 13%
4. P. Bure 12%
5. A. Kovalev 12%
Lista näyttää Anna Kournikovan entisten poikaystävien listalta -
Enrique Iglesiaksen plusmiinustilasto ei ilmeisesti ollut tarpeeksi
hyvä tällä kaudella.
Oilers otti hienon jatkoaikavoiton "home & home"-sarjan toisessa
osassa Detroitissa maanantaina. Jussi Markkanen pelasi maalissa
- Imatran miehen NHL-uran paras voitto ehdottomasti.
"Should one guy get fired or two? It’s your call, Harry."
Boston Bruins yrittää ilmeisesti dumpata Martin Lapointen suurta
sopimusta muualle Kyle McLarenin kanssa treidin muodossa, kuten
tälläkin palstalla on jo aikaisemmin huhuiltu. Kiinnostuneita
seuroja Coloradon (Alex Tanguay & Martin Skoula vaihdossa)
lisäksi ovat NY Rangers ja Toronto.
Valmentaja Hartleyn todella negatiivinen tapa haukkua pelaajansa
aina maanrakoon on alkanut rasittaa Avsin pelaajia. Martin
Lapointe oli aikoinaan Hartleyn valmentaman junnujoukkueen kapteeni.
Jos ja kun hän saapuu Denveriin, Hartley tulee saamaan lähes
automaattisesti valmentajalle lojaalin pelaajan pukukoppiinsa.
Lapointen ongelmana ei ole se, etteikö hän ole hyvä pelaaja -
kaikki muistavat hänen merkityksensä Red Wingsin mestarijoukkueissa -
hän on agressiivinen pelaaja, jonka panos saa koko joukkueen
peliin mukaan.Mutta ongelma on hänen vapaa-agentti markkinoilta
saama 5.5 miljoonan taalan sopimuksensa. Bruinsin omistaja Jeremy
Jacobs ja Detroitin pizzamies Mike Ilitch eivät tunnetusti ole kavereita
keskenään - Lapointen ottaminen järjettömällä rahalla oli ehkä
Jacobsin tapa näyttää pitkää nenää toiselle miljonäärille.
Bostonin sikariporras on Lapointen loukkaannuttua huomannut,
että joukkue pystyy johtamaan sarjaa tätä ilmankin - joten
ensimmäisenä tulee pöytään ajatus siitä, miten sopimuksesta
päästään eroon. Todennäköisesti Bruins tulee maksamaan osan
Lapointen sopimuksesta kun tämä siirtyy toiseen seuraan.
Colorado Avalanchen alivoimapeli on ollut surkeaa tällä kaudella;
Shjon Podeinia ja Stephane Yelleä kaivattaisiin.
GM Pierre Lacroix tietää, että Avs tarvitsee jonkinlaisen muutoksen,
jotta joukkue saadaan herätettyä.
Kyle McLaren on talonkokoinen (6"4, 235) pakki, joka pystyy
tekemään taklauksia, jotka vastustajat muistavat (kysykää vaikka
Richard Zednikiltä), mutta häntä pidetään loukkaantumisalttiina
pelaajana - hän ei ole pelannut yhtään ehjää kautta NHL:ssä.
Alex Tanguay ei ole vastannut odotuksiin. Hän teki kerran 27
maalia - lahjakkuutta, jolle paikkakunnan vaihto voisi tehdä
hyvää.
Martin Skoula on joskus puolustuspelissä riski, mutta kiekon
kanssa hän on puolustaja, jota Boston Bruins voisi tarvita.
Boston Bruins on niin hyvä Joe Thorntonin toimiessa joukkueen
ykköstykkinä, että ei voi kuin kuvitella miten hyvä joukkue olisi
jos LA Kingsin loukkaantunut Jason Allison vielä pelaisi siellä.
Allisonin polvivamma oli todella paha takaisku LA Kingsille. Nyt
Allison viettää viisi ja puoli tuntia joka päivä polven kuntoutuksessa -
hän on jo aloittanut kevyet luisteluharjoitukset, mutta mitään
kiirettä ei pidetä. Allison saattaa palata peleihin aikaisintaan
neljän viikon kuluttua.
Detroit Red Wingsin kolmosketju Kirk Maltby - Kris Draper - Darren
McCarty on ketju, joka pystyy pysäyttämään toisen joukkueen
parhaan ketjun, pelaamaan alivoimatilanteet ja vielä päälle
tekemään maaleja, 12 maalia toistaiseksi tältä ketjulta. Hyvä
esimerkki Detroitin joukkueen syvyydestä ja ketjujen välisestä
balanssista.
Kirk Maltby ja Kris Draper ovat erittäin vaarallisia alivoimapelaajia
luistelutaitonsa vuoksi, varsinkin Draper on niin nopea luistelija,
että hän pystyy vajaalla luomaan vaarallisia tilanteita väärään
päähän. Maltbylla taas on jo tässä vaiheessa kautta koossa neljä
alivoimamaalia - NHL:n ykkönen. Maltby sanoi lauantaina, että
tuntui oudolta tehdä maali pari päivää aikaisemmin Calgaryssä
viidellä viittä vastaan. Maltbyn maalisaldo on viisi, näistä siis
neljä alivoimamaalia.
Hockey Night in Canadan kommentaattorit mainitsivat lauantaisen
ottelun Edmontonissa olleen todellinen herkkupala jääkiekon ystäville,
koska nähtävillä oli kaksi NHL:n eliittiluokan puolustajaa, Nicklas
Lidström ja Janne Niinimaa.
Detroitin Nicklas Lidström on asettanut standardin puolustajille
NHL:ssä viime vuosien pelaamisellaan. Varsinkin sijoittujana
kaikilla puolilla pelikenttää Lidström on ehkä NHL:n paras pelaaja.
Edmontonin Janne Niinimaa ei ole kovin kaukana seuraavasta
tasosta enää NHL-puolustajana. Lauantaina Niinimaa pelasi
viidensadannen ottelunsa NHL:ssä ja teki uransa 250:n pisteen
samalla syöttämällä Todd Marchantin maalin. Niinimaa tulee saamaan
tilanteessa käytetyn kiekon muistoksi kehystettynä myöhemmin.
Lidström on NHL:n kolmanneksi eniten jääaikaa pelannut pelaaja noin
vähän alle 29:n minuuttia per peli, Niinimaa vähän alle 28 minuutilla
neljäs. Pisteet Lidströmillä 13, Niinimaalla 12.
(NHL:n jääaikalistan kärjessä ovat Adrian Aucoin ja Sandis Ozolinsh -
molemmat yli 30 minuuttia per peli)
Niin Lidström kuin Niinimaakin ovat omien joukkueensa arvokkaimpiin
kuuluvia pelaajia - molemmat osaavat pelata kiekon kanssa
erinomaisesti - mutta monet ovat yllättyneitä siitä, miten fyysinen
puolustaja Niinimaa on.
Allekirjoittanut pitää Lidströmiä NHL:n top-5 pakkina, mutta
en ole koskaan pitänyt häntä liigan parhaana siitä syystä, että
Lidström ei pelaa taklauspeliä ollenkaan. Hänen puolustuspelinsä
perustuu oikeaan sijoittumiseen, jonka loistava liikkuvuus tekee
mahdolliseksi ja mailalla sitomiseen ja rikkomiseen. Itse haluan
nähdä huippupakilta myös taklaustaitoja, lonkkataklauksia ja
taklauksia olkapäällä a la Rob Blake ja Chris Pronger. Mutta
tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni.
Lidström on voittanut Norris-palkinon NHL:n parhaana pakkina
jo kahdesti peräkkäin - nyt hän on kolmen parhaan puolustajan
joukossa maaleissa, pisteissä, ylivoimapisteissä ja plusmiinus-
tilastossa - kolmas Norris on työn alla.
Ed Jovanovski ja Sergei Zubov on laskettava ensimmäisen neljänneksen
perusteella myös Norris-ehdokkaiksi.
Itse antaisin äänen NHL:n parhaan joukkueen Zuboville, joka on
pakkien pistekärjessä. NHL:n parhaan joukkueen pelinrakentaja,
tehokas ylivoimalla, mutta myös parantanut 5-5 pelaamistaan
huomattavasti.
Zubovin pelityyli on Niinimaan tavoin hyökkävänä pakkina riskialtista -
joskus tyylin takia tulee kiekonmenetyksiä ja tilanteita vastustajalle -
mutta tehokkuus kaataa vaa’an plussan puolelle.
Calder-palkinnon ehdokkaaksi neljänneksen perusteella on helppo
nimetä Blackhawksin Tyler Arnason; viime kauden vuoden tulokas
AHL:ssä. Hän on rookie, jonka peli on täysin valmista NHL-tasolle,
samassa ketjussa Kyle Calderin kanssa hän pelaa kaikissa tilanteissa,
ylivoimaa, tasakentällisin, alivoimaa - kaikkea hyvin.
Atlantan hankittua Byron Dafoe ykkösvahdikseen edullisella hinnalla,
tilanne panee miettimään mihin Trashersin viime kesänä varaama
Kari Lehtonen sopii tässä kaaviossa. Tampan scoutti Peter
Mahovlich sanoi aikaisemmin Lehtosesta:"The best young goalie
I’ve seen since Patrick Roy."
Atlanta käytti NHL:n historian korkeimman eurooppalaiseen
maalivahtiin käytetyn varausvuoron Lehtoseen - aikamoinen satsaus.
Trashin GM Don Waddell sanoi TSN:n haastattelussa toivovansa
Dafoen pysyvän joukkueessa pitempään ja tulevan olemaan sopiva
veteraanivahti kenen kanssa Lehtonen voi optimaalisissa olosuhteissa
aloittaa NHL-uransa ehkä jo ensi kaudella jos tämä päättää ylittää
Atlantin.
Toistaiseksi Atlanta pitää ilmeisesti kaikkia kolmea vahtiaan
mukanaan samalla kun mahdollisia kauppoja etsitään - pakki on
toivomuslistalla - Uwe Krupp syrjässä, Richard Smehlik on
loukkaantunut.
Waddell on Wings GM Ken Hollandin ja Sabresin GM Darcy Regehrin
kanssa nykyisin Detroitin "Senior Vice-President"-tittelillä
toimivan Jim Devellanon opissa sikaripuolelle nousseita miehiä.
Devellano omistaa kuusi Stanley Cup-sormusta. Hän aloitti St.Louisin
scouttina Scott Bowmanin alaisuudessa 1967 ja suositteli myöhemmin
Bowmania Detroitin omistaja Mike Ilitchille kuuluisin seurauksin.
Devellanon kyvyt kykyjenetsijänä auttoi rakentamaan NY Islandersin
dynastian 1980-luvun alussa - Devellanon suosituksesta GM Bill
Torrey palkkasi valmentajaksi entisen St.Louis Bluesin kapteeni
Al Arbourin. Arbour valmensi Islandersit neljään mestaruuteen.
Devellanon aloitteesta NHL:n Entry Draft siirrettiin hotellien
konferenssihuoneista isoille areenoille ja suureksi mediasirkukseksi
vuonna 1980 - 1987 Draft pidettiin ensi kerran USA:ssa, Joe Louis
Arenalla. Viimeisin Jim Devellanon ideoista tuli käyttöön 1999;
NHL-ottelut tasapeliin päättyessään saivat jatkoajan, joka pelataan
neljällä kenttäpelaajalla ja häviäjä saa lohdutuspisteen.
Kaksi paikallista liikemiestä osti Buffalo Sabresin ottaen samalla
taakakseen $30 miljoonan velan Sabresin hallista. Velka saattaa
mennä vielä veronmaksajien maksettavaksi. Uusien omistajien
tullessa he yleensä tuovat omat sikarimiehensä ja jopa valmentajansa
tullessaan - yksi potentiaalisista Sabresin ostajista olisi melkoisella
varmuudella tuonut Ted Nolanin takaisin - mutta GM Darcy Regierin
paikka on suhteellisen turvattu, hänellä on kuuden vuoden sopimus.
Regier ei tule koskaan erottamaan valmentajaansa Lindy Ruffia,
paitsi jos saa omistajilta samanlaisen ukaasin kuin Vancouverin
GM Harry Neale 80-luvun alussa, jolloin Neale sai valita, erottaako
Roger Neilsonin vai haluaako lentää "portista" ulos yhdessä
Rogerin kanssa - Neilson sai lähteä..
Pelaajiin seuran omistajakuviot eivät vaikuta eivätkä vaikuttaneet
pätkääkään - niin kauan kuin palkkashekit ilmestyivät joka kuun
15. ja 31. ja ne sai lunastettua pankissa.
Kanadalaisen Sportsnet-urheilukanavan kommentaattori ja entinen
NHL-peluri Nick Kypreos kertoi, että hänen pelatessaan Washingtonissa
omistaja Abe Pollinilla oli joskus harvoin tapana käydä tervehtimässä
pelaajia Capsin pukuhuoneessa. Pollin tunsi toki suuret tähdet,
kuten Rod Langwayn, Scott Stevensin ja Dino Ciccarellin jo
ulkonäöstä, mutta ei muita pelaajia. Niinpä vähemmän tunnetut
pelurit tekivät kepposen omistajalleen siirtelemällä jokaisen
omalla paikalla olevia nimilappuja kun Pollin tuli huoneeseen.
Kuuden kuukauden ajan Abe kutsui Kypreosta Tim Berglundiksi.
Sabresin pelaajien kannattaa käydä henkilökohtaisesti kiittämässä
kahta uutta omistajaansa, jotka pelastivat NHL-seuran. Mutta ei
kannata odottaa, että he muistavat nimeltä..
2004
Vuosi 2004 häämöttää jokaisen NHL:stä välittävän mielessä pienen
huolen aiheena. NHL:n ja pelaajayhdistyksen sopimus päättyy
silloin ja uusi diili on tehtävä - toivottavasti jo hyvissä ajoin ennen.
Pienten kanadalaisten - ja muittenkin - markkina-alueitten
joukkueitten kohtalo tullaan päättämään syksyllä 2004 viimeistään.
Edmontonissa esimerkiksi NHL-seuran toimiminen on koko kaupungin
ja ympäristöalueitten ihmisten yrityksen varassa. Seuran omistaa
nelisenkymmentä paikallista omistajaa, jotka ovat sijoittaneet
rahansa siksi, että he pitävät oman NHL-seuran olemassaoloa tärkeänä.
Oilersin omistajat eivät ole köyhiä - kuten joskus on saanut
artikkeleista tai keskustelufoorumeilta lukea - monet seuran
omistajista pystyisivät ostamaan koko seuran itselleen jos
haluaisivat, mutta sijoituksena se ei olisi järkevää, varsinkin
kun tulevaisuudesta ei ole mitään takeita vielä.
Vuonna 2004 NHL:n ja Oilersin kaltaisten seurojen on saatava
aikaan sopimus, jolla kaikkia 30:tä NHL-seuraa johdetaan yhteisenä
busineksena, ja heikoimpia lenkkejä pidetään tärkeinä, tai
joukkue tulee siirtymään muualle. Omistajilla ei ole enää halua
sijoittaa rahojaan enempää seuran toimintaan, kuten he ovat jo
muutaman kerran tehneet.
Tämän todettuamme, Oilersin tilanne on suorastaan kadehdittavan
hyvä. Joukkue ei aloittanut kautta kovin hyvin. Alkuohjelma oli
raskas, mutta viime päivien aikana on otettu voitot Minnesotasta,
St.Louisista, Calgarystä, Chicagosta ja Detroitista ja Öljy on jo
piste per ottelu tahdissa ja lähellä playoffs-rajaa. Takkuisesta
alusta huolimatta joukkue pelaa kotona 98%:n katsomoille
yleisökapasiteetista, Öljy on myynyt viidenneksi eniten kausikortteja
koko NHL:ssä - yli 15.000 - seura on kymmenen parhaan joukossa
kun lasketaan yleisön sisäänpääsymaksuina tuoma kassa - senkin
jälkeen kun heikko Kanadan dollari on muutettu US taalaksi.
Kaikki hyvää rahaa seuralle tuovat katsoja-aitiot on Edmontonissa
myyty - seura on tehnyt kaiken mahdollisen menestyäkseen taloudellisesti
mitä kuvitella saattaa. Oilersilla on televisiointisopimus. Edmonton
Oilers on kuin malliesimerkki siitä miten jääkiekkoseuraa pitää hoitaa.
Mutta kaikesta tästä huolimatta "The City of Champions" on
vaarassa menettää NHL-joukkueensa 2004. Ongelma on Kanadan
dollarin heikko arvo US dollariin nähden. Jos Kanadan taala olisi
samanarvoinen US taalan kanssa, Edmonton olisi kuuden parhaiten
taloudellisesti kannattavan NHL-seuran joukossa.
NHL:n pelaajayhdistys NHLPA voi hyvin sanoa, että pelaajia ei
voi syyttää Edmontonin ongelmasta, koska ongelmana ei sittenkään
ole pelaajien palkkiot vaan Kanadan heikko dollari.
Kysymys on siis, miten tähän ongelmaan löytyy ratkaisu. Isojen
ja rikkaitten maiden valuutat ovat jääkiekkomaailman vallan
tavoittamattomissa.
NHL:llä on jo ohjelma kanadalaisten seurojen auttamiseksi -
yhteisestä kassasta annetaan kanadalaisille seuroille rahaa kun
tietty määrä kausikortteja on myyty. Mutta USA:nkin puolella
on seuroja, joilla on vaikeuksia. Esimerkiksi miten Nashvillen
kaltainen organisaatio voi kuvitella auttavansa kanadalaisia
seuroja, koska ei itse edes ole kannattava.
Jotain olisi tehtävä. Kolmeakymmentä businessta pitäisi jotenkin
pystyä johtamaan yhtenä.
Jääkiekko on urheilulaji, kulttuuria kanadalaisille; eikä se
saisi aina olla pelkästään businessta. Toivottavasti NHL ei
koskaan kokonaan joudu itse jääkiekkokulttuurista välittämättömien
businessmiesten rahantekovälineeksi. Edmontonissa esimerkiksi
on pelannut ammattilaisjoukkueita 1920-luvun alusta lähtien,
kaupungin jääkiekkokulttuurin juuret menevät paljon pitemmälle
kuin Oilersin liittyminen NHL:ään 1979. Olisi sääli menettää
maailman parhaaseen liigaan kuuluva joukkue pelkästään huonon
valuutan takia.
Edmonton Oilers on NHL:n toiseksi nuorin joukkue. Nuorin
sellaisina peli-iltoina kun Igor Ulanov pukee Floridassa paitaa
päälleen - siinä kulkee ero Pantherseihin verrattuna, heh.
Levyhanskalla päin pläsiä
Jokainen, joka on joskus saanut maalivahdin blokkerista mojovan
iskun naamaansa - ja tämän kirjoittaja on, heh - voi sympatiseerata
viime viikolla Islesin Garth Snown levyrin peräti neljästi
suoraan päin pläsiä saaneen Sheldon Keefen kanssa. Keefe teki
sen virheen, että otti Roman Hamrlikia poikittaisella ja siitä
Snow katsoi tarpeelliseksi puuttua tapahtumien kulkuun.
Blokkerin kanssa tappeleminen on "no-no" NHL:ssä ja Snow sai
ansaitun pelikiellon.
Boston Bruinsin roikaleenkokoinen Glen Murray on yksi NHL:n
aliarvostetuimpia pelaajia. Hattutemppu ja syöttö Flamesia
vastaan ja 13 maalia jo koossa.
Calgaryllä menee niin huonosti, että valmentaja Greg Gilbert
saattaa piankin saada kengänkuvan takapuoleensa, mutta ei
pidä yllättyä siitäkään jos vielä GM Craig Buttonkin saa potkut.
Button on tehnyt joitakin hyviä kauppoja, mutta Ronald Petrovickyn
päästäminen pois ilmaiseksi oli outo juttu esimerkiksi.
Jos Gilbert vapautetaan tehtävästään, kuka tilalle Calgaryn
ykkösvalmentajaksi? Jostain syystä nimi Bob Gainey tulee mieleen;
Gainey oli Buttonin pomo Dallasissa aikoinaan.
Jarome Iginla on lähes 25 pistettä jäljessä vuodentakaisesta
pistetahdistaan - suuri syy Calgaryn ongelmille. Vuosi sitten
Jaromella oli jo 20 maalia - nyt vain 4. Calgaryllä menee todella
surkeasti; maalintekijät eivät tee maaleja, Chris Drury loukkasi
sormensa Bostonissa ja on syrjässä, maalivahdit eivät saa mitään
torjuttua..
Mikä ihme vaivaa Eric Lindrosia ja Pavel Burea?
Pavel teki Anaheimia vastaan maalin, joka muistutti "vanhaa"
Russian Rocketia. Vanhoista puheenollen, Mark Messier on
Rangersin paras maalintekijä toistaiseksi - yllättäen.
Lindros on menettänyt itseluottamuksensa, yhdeksän miljoonan
dollarin mies kolmella maalilla. Ei ole oikein syyttää Lindrosia
Rangersin onnettomasta alusta toisaalta. Treidihuhuihista Eric
ei ole huolissaan:"You know, when I hear the rumours that I’m
going to get traded back to Philly - that’s when I’ll start to
get worried"..
Lindros oli ennen pelottava ilmestys jäällä, joka tuhosi kaiken
alleenjäävän ja teki maaleja. Nyt hän luistelee kuin vältellen
kontaktia. Rangers on kuitenkin parantanut viime aikoina.
Jaromir Jagr kärsii nivusvammasta eikä ole ollut vielä tällä kaudella
Pittsburghin aikojen kaltainen pelaaja jäällä. Jagr lupasi, että
toisella neljänneksellä Caps saattaa tehdä eniten maaleja koko
NHL:ssä - samalla kun Jagr puhuu hyökkäyksestä ja maaleista,
valmentaja Bruce Cassidy puhuu puolustuspelistä…ehkä valmentaja
ja pelaaja eivät tässä ole ihan samalla aaltopituudella..
Kauden ensimmäisen neljänneksen jälkeen Habsin Jose Theodore
on päästänyt keskimäärin 1.5 maalia enemmän per peli kuin vuosi
sitten. Onneksi Jeff Hackettin avulla Les Canadiens on playoffs-
rajan yläpuolella idässä.
NY Islandersin valmentaja Peter Laviolette sai sakot todettuaan,
että "tuomarointi oli häpeällistä". Floridan Mike Keenan taas
otti viiden tuhannen taalan pikavoiton sanottuaan seitsemän
sanaa:"The game was finished by the officials".
Olli Jokinen käytti tervettä maalaisjärkeä ihmettelemällä häviön
syyttämistä tuomareitten niskoille pelissä, jossa Panthersit
ampuivat vastustajan maalivahdille vain 15 laukausta.
Jääkiekkoraamattu "The Hockey News" teki uusimmassa numerossaan
koko sivun jutun Olli Jokisen noususta tällä kaudella NHL:n eliittiin.
Jo kolmannessa NHL-joukkueessaan nuoren uransa aikana, artikkelissa
Jokinen tunnustaa suunnitelleensa jo paluuta koti-Suomeen ennen
kuin Mike Keenanin tulo Floridan valmentajaksi muutti kaiken.
"Ensimmäinen ajatukseni tänne tultuani oli, että joko jokainen
maailman kykyjenetsijä oli väärässä Ollin suhteen (hän oli korkea
kolmas varaus kesällä 1997) - enkä uskonut siitä olleen kyse -
tai sitten hänet yksinkertaisesti oli laitettu liian nuorena
tilanteeseen, jossa hän todennäköisesti ei menestyisi", sanoo
Mike Keenan.
"Hän on vastannut luottamukseen, jota hänelle on osoitettu. Annoin
hänelle tilaisuuden vuosi sitten ja hän käytti sen hyväkseen. Hän
tuli harjoitusleirille erinomaisessa kunnossa ja on tehnyt todella
kovasti töitä".
Keenan on tunnetusti jokaisessa valmennuspaikassaan toiminut
aina samalla tavalla: hän on valinnut mielestään alisuorittavia
pelaajia kohteikseen ja alkanut tehdä heistä pelaajia - jos vain
heidän henkinen kanttinsa kestää. Keenan onnistui St.Louisissa
Chris Prongerin ja Bostonissa Joe Thorntonin kanssa.
On tyypillistä korkeille varauksille joutua liian nuorina NHL-peleihin -
odotukset ovat aivan liian korkeita ja kun palaute on negatiivista
pelaaja menettää itseluottamuksensa ja kehitys lähtee väärään
suuntaan. Jokisen lahjakkuudesta ei koskaan ole ollut epäilyksiä;
kaksi treidiä seurasta toiseen, paluu Suomeen ensimmäisellä
kaudella ja paljon turhauttavia aikoja (Islanders-ajat voidaan
suunnillen unohtaa) käytiin läpi ennenkuin Jokinen on nyt
osoittamassa scouttien olleen oikeassa viisi kesää sitten.
Kaikki tuntenevat Jokisen tehopisteet, mutta hän on myös todella
korkealla hyökkääjien jääajassa NHL:ssä, peräti viidentenä
pelaten 22:47 per ottelu tätä kirjoitettaessa.
Floridan vieraillessa Phoenixissä Mike Keenan mittautti kaukalon
leveyden ja ilmoitti Coyotesin kotikaukalon olevan 13 jalkaa liian
kapean - NHL:n säännöt määräävät kaukalon leveydeksi 85 jalkaa.
Florida ainakin taistelee peleissään nuorella joukkueella - se
meni jatkoajalle hiljattain seitsemässä vierasottelussa peräkkäin.
Puolustaja Dmitri Yuskevichin olisi kuvitellut olleen hyvän
esimerkillisen veteraanin Panthersin nuorille pelaajille. Viime
kaudella Yuskevich halusi pelata potentiaalisesti hengenvaarallisen
vaivan kanssa. Vähän aikaa sitten hän heittäytyi laukauksen
eteen Phoenixiä vastaan saaden kiekon suoraan nenänvarteensa
todella pahan näköisesti. Tikkauksen jälkeen Yuskevich palasi
jäälle ja pelasi pelin loppuun osoittaen todellista rohkeutta ja
päättäväisyyttä. Ehkä hän ei ollut Keenanin suosikkeja..
Anaheimissa Steve Rucchin luuli tehneensä hattutempun sunnuntaina,
katsojat ryhtyivät jo tavan mukaan heittämään hattujaan jäälle - kun
Rucchinin kolmas maali hylättiinkin väärän vaihdon vuoksi.
Rucchin, joka on vuosia pelannut kaiken huomion saavan Paul
Kariyan varjossa, teki kolme maalia kolmella laukauksella sunnuntain
ottelussa - näistä yksi siis hylättiin.
"I feel bad for the people who lost their hats for nothing. They
can take it out with the referees", sanoi Rucchin.
"I am not Greek, I am Macedonian.."
Vancouver Canucks on tehnyt sopimustarjouksen Ed Jovanovskille -
erikoistilannepelaamisessa loistava Canucks on sopivasti parhaiten
menestynyt kanadalaisseura NHL:ssä juuri nyt - hyvä aika neuvotella
sopimuksia pelaajan kannalta.
Eddien isä Kostadin pelasi aikoinaan futista ammattilaisena entisessä
Jugoslaviassa - Jovanovski on makedonialainen, kuten Öljyn Steve
Staios.
Canucksin ykkösketju Näslund-Morrison-Bertuzzi on tehnyt yli puolet
joukkueen maaleista. Viime aikoina Brendan Morrisonia on peluutettu
muissa ketjuissa - silti hän on joukkueensa ykköspistemies.
‘Nucksin GM Brian Burke sai toisen kesän peräkkäin kuulla arvostelua
siitä, ettei hän tehnyt muutoksia joukkueeseen. Mutta kärsivällisyys
on nyt kannattamassa; nuoret pelaajat, kuten Dan Cloutier, Jovanovski
ja Todd Bertuzzi ovat kypsyneet tähdiksi ja nuori joukkue on
sulautumassa yhteen. Harward Law Schoolista valmistunut Burke
opettaa harrastuksekseen kursseja Brittiläisen Columbian Yliopiston
oikeustieteellisen opiskelijoille aineenaan "Sports Law".
Trevor Linden ohitti maanantaina entisen Canucks-kapteeni Stan
"The Steamer" Smylin Canucksin kaikkien aikojen pistemiehenä.
Linden on ollut Vancouver Canucksin johtaja vuosien ajan, vaikka
välillä joutui muualle Mike Keenanin takia. Trevor Linden oli
nuorempana hyökkäävä pelaaja, joka on uransa toisella puoliskolla
tullut luotettavaksi puolustavaksi hyökkääjäksi. Hän ansaitsee
arvonimen kaikkien aikojen "Mr. Vancouver Canuck."
Lindenin historiallinen piste oli vielä vajaalla tehty maali -
Canucksin erikoistilannepelaaminen rules - ja se oli voittomaali,
joka varmisti seitsemän pelin voittoputken. Nucksin penalty kill
on NHL:n ylivoimainen ykkönen 91%:lla.
Dan Cloutier oli maalissa kaikissa Canucksin yhdeksässä voitossa
marraskuussa. Jarkko Ruutu on vaikeassa tilanteessa istuen
enimmäkseen pressboxissa seurassa, joka kulkee voitosta toiseen.
Nashvillellä taas oli vain kaksi voittoa ensimmäisistä 20 pelistä.
Seura ei ole päässyt playoffseihin kertaakaan ensimmäisen neljän
kauden aikana - sikariporras ilmoittaa joukkuetta rakennettavan
draftin kautta. Mutta ehkä Nashvillen tulisi satsata taaloja ja
hankkia jokunen kokenut tähtipelaaja ennenkuin Predatorsin
halli muutetaan hevostalliksi yleisön hylättyä.
Hyvä nähdä Pensin Martin Straka taas jäällä. Sunnuntaina Straka
teki hienon maalin ampumalla kiekon ylänurkkaan Miikka Kiprusoffin taakse - Penguinsin legendaarinen tv-selostaja Mike Lange heitti
tilanteeseen yhden mainioista bravuureistaan: "Straka is smiling like
a butcher’s dog"..
NHL on peluuttanut yleensä nuoria tuomareita yhdessä kokeneempien
zeebrojen kanssa, mutta vuodenvaihteen jälkeen tuomaripareja
tullaan sekoittamaan siten, että kaksi nuorta päätuomaria voi
tuomita pelin, kaksi kokenutta jne. Muutos päätettiin tehdä,
koska huomattiin nuorten tuomareitten joko varoneen, etteivät
nöyryytä veteraania tai jääneen taustalle, jotta kokeneempi voi
tehdä ratkaisut. Uusien tuomareitten halutaan ottavan enemmän
vastuuta - kun molemmat ovat nuoria, se on pakko tehdä.
Minnesotan valmentaja Jacques Lemaire on lopettanut maalivahtiensa
Manny Fernandezin ja Dwayne Rolosonin kierrätyksen - nyt se, jonka
peli kulkee pelaa useamman pelin peräkkäin. Lemaire tietää, että
Stanley Cupin playoffseissa menestyvät joukkueet menevät aina
yhden maalivahdin kantamana.
Nilkan nyrjähtäminen voi olla todella paha loukkaantuminen
maalivahdille. St.Louisin Brent Johnson ei ole pelannut vielä
sekuntiakaan tällä kaudella. Sean Burke - joka voitti 33 peliä
Phoenixille viime vuonna ja olisi monen mielestä ansainnut Hart-
palkinnon - kärsii samasta vaivasta. Molempien paraneminen
on hidasta ja kestää vielä useampia viikkoja.
Theoren Fleuryä ei näkynyt Chicago Blackhawksin Länsi-Kanadan
kiertuella vähän yli viikko sitten. Yleisesti uskottiin Theon
tekevän paluun jäälle kaikessa rauhassa USA:n Kiitospäivän pelissä
Phoenixissä torstaina. Kanadassa Fleuryn paluu olisi muuttunut
mediasirkukseksi. Mutta Fleury tulee ilmeisesti harjoittelemaan
pari viikkoa ennenkuin hän tekee paluun.
Eddie Belfour on pelannut loistavasti sen jälkeen kun Don Cherry
arvosteli tämän peliä Toronton maalilla julkisesti amerikkalaisessa
radio-ohjelmassa. Belfouria Grapesin kommentti ei häirinnyt - hän
sanoi haastattelussa kuuluvansa Cherryn ihailjoihin; Cherry on
aina pitänyt Eddien puolta kun tämä on ollut uransa alamaissa -
kunnioituksen osoittaminen CuJolle oli Eddien mielestä ok.
Eddie otti viime viikolla kaksi nollapeliä peräkkäin - Leafs on
joukkueena alkanut pelata tarkkaa puolustuspeliä yritettyään
alkukauden "run & gun"-tyylillä vaihtelevalla menestyksellä.
Pakko ihailla Eddiä - ensin ei kelvannut enää Dallasille - sitten
tuli Torontoon, jossa sai aluksi pelkkiä buuaksia kotiyleisöltä.
Ykkösehdokas Vezina-palkintoon ensimmäisen neljänneksen perusteella?
Nikolai Khabibulin. Toisena Martin Brodeur, joka pelasi Devilsin
joka ikisen pelin viime viikonloppuun saakka. Devilsin pelityylillä
Brodeur joutuu torjumaan vain 20-25 laukausta illassa, joten hän
saattaa hyvinkin pelata vielä 75 peliä ennen runkosarjan päättymistä.
Dallasin Marty Turco on pelannut jo kolme nollapeliä ja pitää
toiseksi parasta torjunta%:ia.
Mario Lemieux on aika selvä ehdokas Hart-palkintoon - le numero
66 on ollut mukana 66%:ssa Penguinsin maaleista.
Jonain päivänä Minnesotan Marian Gaborik tulee voittamaan Hartin.
20-vuotias johtaa liigaa 15 maalilla. Gaborik pelaa kuusi minuuttia
vähemmän per ottelu kuin Lemieux (18:15 - 24:15), mikä on aika
uskomatonta maalien ja tehojen valossa.
Kolme voittomaalia. Ensimmäisellä kaudellaan Gaborik oli plusmiinus-
tilastossa miinuksella, viime kaudella nollilla ja nyt plussan
puolella. Tähän Wildin valmennus on erityisen tyytyväinen.
Gaborik oli kesän 2000 draftissä Edmontonin toivelistan kärjessä -
mutta vasta 17:lla vuorolla varannut Öljy ei tietenkään päässyt
lähellekään. Kent Nilssonin mainion scouttaustyön perusteella
Oilers varasi Alexei Mikhnovin, josta ei ole sen jälkeen kuultu..
St.Louis Blues on pudonnut maan pinnalle ja on nyt todellisen
maalivahtiongelman kanssa tekemisissä. Tom Barrasso ei ole
vielä vakuuttanut - "Fast Freddie" Brathwaite ei myöskään.
On the left side with Gretzky & Kurri..
Suomen maajoukkueen uusi valmentaja Raimo Summanen muistetaan
hyvin Edmontonissa. Summanen pelasi ensimmäisen NHL-pelinsä
Oilersin paidassa 1984 ketjukavereinaan Jari Kurri ja Wayne Gretzky.
Summanen pelasi 151 peliä Öljyn riveissä tehden 76 pistettä -
hänellä oli paljon taitoja, mutta hän ei onnistunut vakiinnuttamaan
paikkaa ensimmäistä Stanley Cupiaan tavoitelleen ryhmän
kokoonpanosta, koska hän - Edmonton Journalille itse antamansa
lausunnon mukaan - ei pelannut puolustuspeliä tarpeeksi vahvasti.
Paikalliset median edustajat ovat ihmeissään kuullessaan Summasen
olevan nykyisin tunnettu ääntään käyttävänä valmentajana - Edmontonin
pukukopissa hänet muistetaan yhtenä hiljaisimmista pelaajista kautta
aikojen.
Kukaan ei tietenkään ole myöskään unohtanut Reijo Ruotsalaista.
"Reijo Ruotsalainen oli paras luisteleva puolustaja, mitä koskaan olen
NHL:ssä nähnyt Paul Coffeyn ja Bobby Orrin jälkeen - vain nuo kaksi
olivat häntä parempia," kertoi Hockey Hall of Fameen jo muutama
vuosi sitten mediasiiven puolelle kutsuttu Edmonton Journalin Jim
Matheson viime viikolla.
"Rexy näytti aina siltä kuin hän olisi 12-vuotias; lapsenkasvoinen,
pienikokoinen, mutta uskomattoman taitava pelaaja. Hän oli yksi
sellaisista pelaajista, jotka saivat pelin näyttämään helpolta. 2-3
potkua omasta päästä ja hän oli jo keskikentällä - niin hyvä luistelija
Rexy oli. Hän oli todella hiljainen mies pukukopissa, mutta tiedän
muitten pelaajien kuten Messierin ja Gretzkyn kunnioittaneen häntä,
koska hän oli niin taitava jäällä. Reijo lähti omasta tahdostaan
Edmontonista ja NHL:stä pois, vaikka Oilers olisi halunnut hänet
pitää."
Oilersin radioselostaja Rod Phillips muistaa Summasen hyvin, koska
käyttää edelleen silloin tällöin Summasen hänelle jättämiä luistimia.
Ruotsalaisesta Philips sanoi seuraavaa:
"Rexy oli maailmanluokan jääkiekkoilija. Oilersin joukkue oli
80-luvulla todella hyvä, mutta Ruotsalainen sopi joukkueen pelityyliin
täydellisesti luistelutaitonsa ansiosta. Hän oli hiljainen, mutta
miellyttävä kaveri, joukkuekavereittensa seurassa rentoutunut. Hän
pystyi tekemään 70 jalan avaussyöttöjä keskialueelle - a great player."
"Reijo Ruotsalainen oli pelaaja, joka tuli meille kahdesti
kesken kauden ja hän toi jotain sellaista, joka meiltä puuttui",
sanoi Öljyn GM Kevin Lowe viime viikolla.
Reijo Ruotsalaisellahan on kunnia olla todennäköisin syy siihen, että
NHL-sääntöjä muutettiin. Pelaajaa ei saa enää tuoda Euroopasta - ilman
että tämä läpäisee waiver draftin, kuten tapaus Frank Banham osoitti -
tämä sääntömuutos tuli voimaan muistaakseni 1990-91.
Kevin Lowe selvitti syyn siihen, miksi Oilers aina varasi Reksan
waiver draftissä joka pidetään joka vuosi aina ennen sarjakauden alkua.
Moni suomalainen tietää, että Reijo varattiin vuosia, mutta ei
ehkä ole koskaan kuullut tarkalleen miksi.
Syy oli se, että waiver draftissä nuoria pelaajia ei tarvitse suojata -
Oilersilla on aina ollut niin paljon tällaisia nuoria prospekteja
listoillaan ja organisaatiossaan, että seuralla ei usein ole ollut
tarpeeksi varsinaisia nimiä suojattavaksi, jotta haluattaessa
voitaisiin toimia toisinpäin ja ottaa jostain muun seuran listalta
suojaamaton nimi Edmontoniin. Niinpä Glen Sather aloitti Reksan
varaamisen aikoinaan - jossain vaiheessa traditiosta tuli aikamoinen
vitsi, muut GM:t jo pyysivät Satheriä ottamaan Ruotsalainen pois
listalta, koska tämä oli jo lopettanut peliuransa. Vasta Lowe teki
tämän ja lopetti tradition.
Jounin NHL-raportit Sport FM-radiossa joka torstai.