Mielipide

NHL-juttuja 24.4.2003

NHL / Kolumni
Tämänkertaisissa jutuissa käännetään katse viimeisen viikon tapahtumiin Stanley Cupin playoffseissa. Seitsemännet pelit, valmentajien taistelut, The Big Dog Eats First, ensimmäistä kertaa "Onside":n historiassa kehutaan Sedinejä, sulattakaa vanha Walt!, valmentaja Babcockin omituinen "game plan", tarina Detroitin mustekaloista - vaikka niitä ei tänä keväänä nähdäkään, Jere Lehtinen, playoff-tilastoja, The 6-Dollar Haircut, Bouw ja paljon muuta turhaa toisenkäden tietoa NHL:stä.

Seventh Heaven

Tiistai-ilta oli todellinen karkkipäivä NHL-jääkiekon seuraajille - peräti kolme ensimmäisen kierroksen
playoffsarjaa ratkaistiin tuona iltana seitsemännessä pelissä. Lopulta kaikki kolme näitten sarjojen voittajaa nousi 3-1 tappioasemista 4-3 otteluvoittoihin.

Minnesota Wild aiheutti kevään toiseksi suurimman yllätyksen nousemalla voittoon 3-1 tappioasemasta voittaen kolme viimeistä peliä Colorado Avalanchea vastaan. Colorado Avalanche näytti - varsinkin Denverissä pelatuissa kotipeleissään - joukkueelta, joka pelasi kuin olisi pelännyt häviämistä.

Seitsemännen pelin jatkoajalla tulleessa ratkaisumaalissa Coloradon hyökkäysketju jäi seisomaan Andrew Brunetten noustessa kiekon kanssa maalin edustalle ikäänkuin odottaen, että pakkipari Rob Blake & Derek Morris kyllä hoitaa homman ja pian antaa kiekon takaisin ylös. Kukaan ei pelannut myötäkarvaa ja Brunette pääsi rauhassa päättämään Avsin kauden. Ehkä Coloradon muut pelaajat luottivat liikaa tähtiluokan pelaajiensa varaan kuten tässäkin tilanteessa.

Kun Avs hävisi kuudennen pelin Minnesotassa Richard Parkin tekemällä ylivoimamaalilla, valmentaja Tony Granato yritti muuttaa tilanteen positiivisemmaksi sanomalla, että "mikä voisi olla parempaa kuin saada pelata seitsemäs peli kotihallissa" - tähän kyyniset Denverin median jäsenet totesivat, että parempaa olisi voinut olla esimerkiksi pelisarjan ratkaiseminen jo viidennessä tai kuudennessa pelissä.

Minnesota voitti kolme neljästä vieraspelistä tässä sarjassa - joukkue pelasi kuin sillä ei todellakaan ollut mitään hävittävää. Pelisarjan ratkaisumaalin jatkoajalla tehnyt Andrew Brunette on koko NHL-uransa ajan vuosi vuodelta tullut paremmaksi maalintekijäksi - on vaikeaa ymmärtää miten Atlanta Trashersin GM Don Waddell laski miehen aikoinaan pois ilmaiseksi. Minnesota Wildin joukkue koostuu pitkälle pelaajista, jotka eivät muille kelvanneet.

Kuten Andrew Brunette totesikin seitsemännen Avs-pelin jälkeen - Minnesota Wild on joukkue. 20:n miehen joukkue ilman yhtään supertähteä. Useimmille pelaajille Minnesotassa pelaaminen on toinen tai kolmas mahdollisuus ylipäätään päästä pelaamaan NHL:ssä.

Joukkueen yhtenä vahvuutena on myös kaksi hyvää maalivahtia. Manny Fernandez korvasi Dwayne Rolosonin kahdessa viimeisessä ottelussa ja varsinkin seitsemännessä teki paljon loistotorjuntoja pitäen joukkueensa mukana pelissä. Emmanuel Fernandezin laittaminen maalin suulle uransa ensimmäisiin playoffotteluihin ratkaisevissa katkolla olevissa peleissä oli aikamoisen rohkea teko valmentaja Jacques Lemairelta - teko, joka kannatti.

Minnesota voitti neljä ottelua yhdellä maalilla maalein 3-2 ja teki seitsemän kolmestatoista maalistaan ylivoimamaaleilla. Erikoistilanteiden hyvin pelaaminen on hyvän valmentajan merkki - 11:n Stanley Cup sormuksen omistaja Jacques Lemaire tässä tapauksessa - ja Wild todella yllätti Colorado Avalanchen monista katsojista puhumattakaan ensimmäisellä kierroksella.

The Big Dog Eats First

Vancouverissa pelatussa seitsemännessä pelissä St.Louis Bluesilla oli mahdollisuus viedä peli jo sen alussa Martin Rucinskyn tehtyä 1-0 heti ensimmäisellä minuutilla. Ensimmäisen viiden minuutin aikana Bluesilla oli vielä paikkoja mennä 2-0 johtoon ylivoimapelissä; Keith Tkatchuk pääsi yksin läpi Dan Cloutierin eteen, mutta ei onnistunut. Bluesilla oli jo vastustaja köysissä.

Pakko antaa tunnustusta Sedinien kaksosille tasoitusmaalista, joka tässä ottelussa muutti koko pelin
kulun. Daniel sai kiekon maalin takana, syötti Henrikille ja peli oli tasan 1+1. Sedinin veljekset ovat pelanneet hyvin näissä playoffseissa.

Tämän jälkeen Vancouver aloitti luistelun ja otti pelin haltuun fyysisellä pelillä - koko Nucks vs. Blues oli kovaa taklauspeliä alusta loppuun, ns. "dog eat dog"-peliä - ja Vancouver Canucks oli isompi koira lopussa. The big dog eats first, kuten Amerikassa sanotaan.

Monesti jääkiekon seuraajat katsovat vain ottelujen lopputuloksia sanoen, että "tuo oli selvä homma", jne.
ymmärtämättä sitä, että useimmiten jääkiekko-ottelun ratkaisevat vain 1-2 todella ratkaisevaa tilannetta. Pienet asiat määräävät sen, kuka lopulta voittaa ottelun.

Canucksin henkinen kapteeni Trevor Linden teki alivoimamalin ja lisäsi yhden syötön tiistain seitsemännessä pelissä lisäten legendaansa ratkaisevien pelien sankarina. Todd Bertuzzi lupasi jo neljännen pelin jälkeen, että Nucks palaisi takaisin ja Tuzzi johti itse nousua esimerkillään. Tuzzi voitti lopulta kovan kaksinkamppailun Barret Jackmanin kanssa - näitten kahden taistelu oli yksi ensimmäisen kierroksen parhaista viihde-elämyksistä katsojan kannalta. Yksi Vancouverin vahvuuksista lisäksi on se, että joukkueen puolustajat nousevat paljon ylös tilanteisiin - aina kun Canucks voittaa pelin, puolustajien nimiä on maalitilastoissa - varsinkin ylivoimalla. Paljon enemmän kuin monilla muilla joukkueilla.

Nucksin ykkösketju teki vain yhden maalin sarjan neljässä ensimmäisessä pelissä, mutta paransi sitten peliään.

Bluesin maalivahti Chris Osgood pelasi hyvän sarjan akrobaattimaisilla torjunnoillaan, mutta lopulta
Dan Cloutier otti maalivahtien duellin. Ehkä myös Blues luuli voittaneensa pelisarjan ollessa jo 3-1 heidän
hyväkseen - neljännen pelin voittaminen on aina kaikkein vaikeinta - jopa niin vaikeaa, kuten näissä pelisarjoissa tuli ilmi - ettei sitä koskaan voiteta. Kun kaveri saadaan köysiin - hänet on tyrmättävä.

Nuorten maalivahtien esiinmarssi on ollut yksi huomattava teema ensimmäisellä kierroksella: aikaisemmin playoffseissa kokemattomammat vahdit ovat nyt rekisteröineet ensimmäisiä pelisarjavoittojaan. Marty Turco, JS Giguere, Nikolai Khabibulin ja nyt vielä Dan Cloutier. Cloutier on osoittautunut todelliseksi taistelijamaalivahdiksi; polvi- ja nilkkavaivoista selviydyttyään ja päästettyään aluksi helppoja maaleja Cloutier selvitti ensimmäisen kierroksen yhtenä sen sankareista.

Patrick Roy taas tuskin lopettaa uraansa pettymykseen. Hän ei ottanut mailallaan kiekkoa pois Andrew Brunettelta juuri ennenkuin tämä ratkaisi pelisarjan voiton kuten yleensä tekee eikä näyttänyt olleen parhaimmillaan - mutta hän tulee todennäköisesti pelaamaan vielä yhden kauden.

Vancouver Canucksin ja St.Louis Bluesin pelisarja oli kovaa taistelua puolelta toiselle, joukkueet kärsivät
loukkaantumisista ja sairauksista - Bluesin pelaajia vaivasi flunssaepidemia, Al MacInnis loukkaantui - jne., mutta loppujen lopuksi pelisarjaa väritti eniten kahden erinomaisen valmentajan kaksintaistelu. Toisella
kierroksella Minnesotan Jacques Lemaire saa vastaansa Vancouverin Marc Crawfordin, josta hän saattaa saada itselleen vastusta valmentajana - Granato/Tocchet parivaljakosta ei tähän loppujen lopuksi ollut hyvän alun jälkeen.

On annettava tunnustusta rookievalmentajille Tony Granato ja Rick Tocchet, jotka pärjäsivät lähes loppuun saakka aivan hyvin vastapuolen kokeneelle valmentajavelholle pelisarjassaan. Moni NHL-valmennuksen piirissä varmasti epäili miten kokeneen Stanley Cup-ehdokkaan penkin taakse voidaan päästää kokematon valmentajapari, mutta he hoitivat hommansa häviöstä huolimatta hyvin. Avs voitti divisioonansa pelaamalla hyvin runkosarjan viimeisenä päivänä ja valmennuksellisti piti Minnesota Wildia pitkään köysissä näitten omilla aseilla - mutta lopulta ei onnistunut voittamaan Jacques Lemairea, 11:a Stanley Cupin miestä. He eivät pystyneet tekemään lopullista tyrmäystä vaikka Lemaire oli jo köysissä.

Jarkko Ruutu pääsi pelisarjan edetessä pelaamaan ja on pelannut todella hyvin. Playoff-tyylinen kiekko sopii Ruutulle.

Kurinalaisuuden puute maksoi Torontolle

Philadelphia Flyers ja Toronto Maple Leafs pelasivat niin paljon jatkoaikoja seitsemän pelin sarjassaan, että loppujen lopuksi tarvittiin 532 peliminuuttia ja viisi sekuntia ratkaisemaan paremmuus. Enemmän minuutteja seitsemän pelin sarjassa on Stanley Cupin historiassa pelattu vain vuonna 1939 Bostonin ja NY Rangersin välisessä sarjassa(553:08). Kova semifinaalisarja NYR:n ja New Jerseyn välillä vuonna 1994 vei tasan 506 minuuttia.

Philadelphiassa Flyers ratkaisi seitsemännen pelin jo pelin alussa parilla nopealla maalilla rankaisemalla Toronton virheistä puolustuspelissä. Kurinalaisuuden puute omassa päässä maksoi Leafsille paikan toiselle kierrokselle. Valmentamisen kautta kauden mittaan opetettavat yksinkertaiset asiat jäivät ratkaisevissa paikoissa unohduksiin - Toronton pelaajat eivät ajatelleet puolustuspeliä ja peli ja samalla pelisarja ja kausi päättyi siihen.

Pat Quinnin valmentaminen nosti kulmakarvoja muutenkin - 15 maalia runkosarjassa tehnyt Tie Domi löysi itsensä penkin päästä neljännessa ottelussa lähes koko kolmen jatkoajan ajan, ja Leafs hävisi Philadelphian peluuttaessa kaikkia neljää ketjuaan. Typerää. Tie Domi oli joukkueensa viidenneksi paras maalintekijä runkosarjassa ja teki enemmän maaleja kuin Robert Reichel, Mikael Renberg, Jonas Höglund, Travis Green tai Darcy Tucker - pelaajat, jotka kaikki pelasivat paljon kolmella jatkoajalla...ja hävisivät.

Samanaikaisesti Ken Hitchcock peluutti tietenkin omaa kovanaamaansa Donald Brashearia joka neljäs vaihto varmasti ihmetellen Quinnin ratkaisevaa virhettä. Eikä Tie Domi ole koskaan ole ollut ongelma puolustavana pelaajana - hän on ansainnut oikeuden pelata jatkoajalla.

Philadelphian hyökkääjien suuri koko oli Toronton suurimpia ongelmia. Keith Primeaun kaltaisia roikaleita ei pystytty pitelemään. Suurin osa playoff-maaleista NHL:ssä tehdään menemällä suoraan kovaa maalille, järjestämällä maskia maalivahdin eteen, aiheuttamalla rebound-tilanteita ja ohjaamalla kiekkoa uusiin suuntiin aivan maalin edustalta - Philadelphia Flyers tekee kaikkia edellisiä ehkä enemmän kuin muut NHL-joukkueet ja tekee maalinsa tällaisista tilanteista useammin kuin muut - Toronton puolustajat eivät
pystyneet vastaamaan. Primeaun lempinimi on "The Big Dog"...The Big Dog eats first..

Jeremy Roenick sai Darcy Tuckerilta mojovan taklauksen viidennessä ottelussa pudoten hitaasti jään pintaan. Kun Roenickilta kysyttiin mahdollisesta aivotärähdyksestä hän vastasi:"Im not gonna go check for one. Im not gonna let those doctors near me, they can only cause trouble for me right now." Roenick ja Tucker iskivät yhteen jatkuvasti ja jatkoivat suunsoittoaan veryttelyissä punaviivan yli. Tuckerin kova sääntöjen rajamailla ollut taklaus oli JR:n mielestä "a great hit."

Ottawa Senators tulee aloittamaan toisen kierroksen perjantaina kotonaan Philadelphia Flyersia vastaan.
Ottawa voitti NY Islandersin kovan joukkuesyvyytensä ja nopeutensa avulla. Kolmosketjun sentteri Mike Fisher pelasi erinomaisen sarjan - jonkin vuoden sisällä mahdollinen Selke Trophy ehdokas.

Ottawan pelaajat ovat saaneet rauhassa levätä useampia päiviä pudotettuaan NYI:n jo neljässä pelissä Flyersin taistellessa Toronton kanssa täydet seitsemän.

Kaikkien kolmen tiistaina seitsemänteen peliin kautensa päättäneitten seurojen johdossa ja valmennuksessa tullaan varmasti näkemään muutoksia kesän aikana. Pat Quinn saattaa Torontossa joutua keskittymään toiseen tehtävään joko valmentajana tai GM:nä, mutta ei enää toimi molemmissa. Valmentajatilannetta tullaan varmasti tarkastamaan myös niin Coloradossa kuin St.Louisissakin.

Sulattakaa vanha Walt!

Anaheim Mighty Ducks teki viime viikolla yhden Stanley Cupin historian suurimmista yllätyksistä pudotettuaan hallitsevan mestarin Detroit Red Wingsin suoraan neljässä ottelussa heti ensimmäisellä kierroksella. Edellinen kerta kun hallitseva mestari on pudotettu heti playoffsien alussa tapahtui 1952 kun Detroit pudotti Toronton.

Disney-yhtiön omistama NHL-joukkue aloitti kymmenen vuotta sitten samannimisen lastenelokuvan kyydittämänä Anaheimissa ja ihan alussa menestyi lippuluukulla hyvällä markkinoinnilla, joka ällötti jääkiekkopuristeja ankkapilleineen ja maskotteineen joukkueen nimestä ja Aku Ankka-logosta nyt puhumattakaan.

Aika erikoinen yhteensattuma on se, että Disneyn omistama baseball-seura Anaheim Angels - jonka pelistadion on näköyhteyden päässä Ducksin hienosta hallista - pudotti niinikään playoffseissa syksyllä oman lajinsa suuren ja mahtavan ison rahan superjoukkueen NY Yankeesin kaikkien yllätykseksi ja voitti lopulta baseballin World Series-mestaruuden.

Jos Disneyn UnderDucks on matkalla kohti Stanley Cupia - ehkä olisi aika sulattaa vanha Walt mukaan paraatia ja juhlia varten..

Ducksin ensimmäistä kauttaan NHL:ssä valmentava Mike Babcock valmensi kaksi edellistä kautta Cincinnatissä AHL:ssä joukkuetta, joka oli Anaheimin ja Detroitin yhteinen ykkösfarmijoukkue. Niinpä Babcock oli itse asiassa ollut itse mukana kehittämässä Detroitin organisaation peli- ja
valmennuskäytäntöä ja tunsi sen aika hyvin.

Kauden alussa Babcockin pelisuunnitelmaa vähän ihmeteltiin. Hän halusi kaikkien joukkueensa pelaajien pystyvän tarpeen tullen pelaamaan kaikkien muitten kanssa ja siten hän totutti esimerkiksi hyökkääjänsä pelaamaan 6-7-8:n muun hyökkääjän kanssa niin, että tarvittaessa kenen tahansa
kanssa pelaaminen ei tuntuisi epämukavalta.

Sitten kun playoffseissa vastustaja yritti kaataa Ducksin tekemällä vastakkainpeluutuksia asettamalla tiettyjä pelaajia jäälle - Babcock sotki heidän kuvionsa aivan täysin sotkemalla ketjukoostumuksia pelisuunnitelman kärsimättä. Detroit meni pahasti vipuun.

Babcockin valmennusta lähempää seuranneet pitävät tätä mestarillisena pelitaktikkona, jonka joukkueet ovat aina todella hyvin valmistautuneita jokaiseen otteluun. Jokainen pelaaja tietää tehtävänsä, Babcockin "game plan" on kaikki kaikessa ja suunnitelmassa on pysyttävä.

Anaheimin Rob Niedermayer oli ensimmäisen playoff-kierroksen suurimpia yllättäjiä - oli vaikeaa uskoa katselevansa samaa miestä, joka ei ollut mahtua Calgary Flamesin joukkueeseen viime kaudella.

Toisessa ottelussa Anaheimia vastaan Detroit oli ylivoimaisesti niskan päällä kaksi ensimmäistä erää rankaisten kovalla fyysisellä pelillä ja pommittaen JS Gigueren maalia ravoisasti - sitten kolmannessa Niedermayer vastasi fyysiseen peliin ja järjesti kaksi maalia syötöillään. Niedermayerin jääaika pelisarjassa oli keskimäärin 22 ja puoli minuttia per peli - korkea määrä hyökkääjälle.

Mielenkiintoisesti Detroit on hävinnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana kolme kertaa Kaliforniasta tulleille joukkueille ensimmäisellä kierroksella; San Joselle 1995, Los Angelesille 2001 ja nyt siis Mighty Ducksille.

Toisaalta, vaikka UnderDucksin voitto neljässä ottelussa suoraan kokeneesta veteraanitähtijoukkueesta onkin kaikki sohvaltaan pudottanut ihmeyllätys; vasta jälkeenpäin olemme tutkineet tilastoja ja huomanneet esimerkiksi sen, että Anaheim on tammikuun 1. päivän jälkeen runkosarjan loppuun
voittanut 25 peliä ja ottanut 56 pistettä - vain kaksi vähemmän kuin Detroit.

Anaheim ei tehnyt paljon maaleja - vain noin 2.5 maalia per ottelu runkosarjassa, mutta sarjan toisen puoliskon aikana Ducksin maaliin päästettiin 25 maalia vähemmän kuin Detroitin maaliin.

Maalivahti Jean Sebastien Giguere ei myöskään ollut täydellisestä tuntemattomuudesta playoff-sankariksi vihannesauton lavalta pudonnut mies - Giguere voitti uuden vuoden jälkeisistä peleistään 20, hävisi vain 8, 2 tasapeliä; torjuntaprosentin ollessa 92.9. NHL:n kärjessä
kaikissa tilastoissaan kauden toisella puoliskolla. Ehkä joku olisi voinut nähdä Ducksin tulevan...jos olisi osannut katsoa.

"Ever smelt a half-boiled octopus? Not exactly Channel no 5.."

Luc Robitaille varmaankin tietää peliuran ainakin Detroitissa olevan ohi - Lucky Luke tulee saamaan mukavan miljoonan dollarin kädenpuristuksen lähtiessään. Robitaille teki vain 11 maalia viime kaudella pelaten nelosketjussa. Hän toivoo vielä saavansa sopimuksen jostain muualta - joutuen todennäköisesti tyytymään ainakin puoleen viime kauden neljän miljoonan dollarin sopimuksestaan.

Igor Larionov otti nimilappunsa pukukopissa oman lokeronsa kohdalta pois ja tämä voidaan nähdä symbolisoivan sitä, että myös Igorin päivät Detroitissa ovat ohi. Mutta Larionov itse sanoo haluavansa pelata vielä. "Minulla on vielä jotain jäljellä tankissa", sanoi Igor itse.

Jos Wings haluaa Larionovin takaisin ensi kaudella - hänkin joutunee tyytymään puoleen entisestä miljoonan dollarin sopimuksestaan.

Sergei Fedorovin tasoitettua neljäs peli onnekkaalla maalin eteen sutaisulla - joka meni maaliin Niclas Hävelidin luistimesta - Ankkalammen jäälle lensi muutama iljettävä
mustekala. Joku paikalla ollut Detroitin kannattaja yritti taikauskoisesti muuttaa Wingsin onnea tällä vanhalla iljettävällä tavalla.

Tämän vanhan yleensä Detroitissa nähdyn erikoisen playofftradition juuret juontuvat niinkin kaukaa kuin vuoden 1952 playoffseista.

Sisilialaisen kalabusineksessä toimineen perheen vesa nimeltään Jerry Cusimano keksi keväällä 1952, että Detroitilla oli hyvä mahdollisuus ratkaista Stanley Cup suoraan kahdeksassa ottelussa selvitettyään ensin semifinaalit suoraan neljässä ja johdettuaan finaalissa Montrealia vastaan jo otteluvoitoin 3-0 - nykyisinhän Stanley Cup-mestaruuteen vaaditaan 16 voittoa neljästä pelikierroksesta.

Niinpä Cusimano päätti heittää mustekalan jäälle ajatellen, että sen kahdeksan lonkeroa toimisi hyvän onnen enteenä suoraan kahdeksassa ottelussa ratkaistavalle Stanley Cupille.

Huhtikuun 15., 1952 pelatussa ottelussa ensimmäinen mustekala lensi Detroitin Olympia-hallin jäälle - Wings voitti Montrealin maalein 3-0 ja vei Kannun tuona iltana.

Jerry Cusimano kuoli auto-onnettomuudesssa pian tuon historiallisen ensimmäisen mustekalan heiton jälkeen, mutta hänen veljensä Pete jatkoi iljettävien lonkero-otusten viskaamista jäälle vielä vuosien ajan. Noin puolitoista kiloa painavat mustekalat keitetään ensin kunnolla, jotta
niistä saadaan tarpeeksi kovia heittämistä varten; heittotekniikka suunnilleen samanlainen kuin käsikranaatin heittäjällä kyynärpää lukittuna. Vielä keittämisen jälkeenkin mustekalat haisevat todella hirvittävälle.

Mutta tänä keväänä ei mustekaloja enää tulla näkemään. "Everybody feels bad for us", sanoi Chris Chelios pakatessaan kamojaan Detroitissa. "But we dug our own grave and now we´ll have to live with this the whole summer."

Jere Lehtinen The Hockey Newsin ehdokas Selke Trophyn voittajaksi

Frank J. Selke palkinto on NHL:ssä annettu vuodesta 1978 lähtien pelaajalle, joka "parhaiten loistaa pelin puolustuksellisissa aspekteissa" - vapaasti käännettynä.
Eli valinnan tekevät jääkiekkokirjoittajat joutuvat tekemään valinnan sellaisen asian perusteella, jota harva jos kukaan yleensä edes pitää silmällä.

Puolustavan hyökkääjän erinomaisuus tulee esiin kun tämä auttaa pitämään vastustajan parhaitten hyökkäävien pelaajien nimet poissa valotaululta. Tällaisen pelaajan on oltava
tekninen, osattava sijoittua aina oikein ja pelattava kurinalaista peliä. Ja jos kaiken tämän tekee todella hyvin - tällainen pelaaja jää hyvin usein huomaamatta.

Montrealin legendaarinen Bob Gainey voitti Selken viidesti sen jälkeen kun palkintoa alettiin jakaa - ja Selken nimeksi sopisikin paremmin "Bob Gainey Trophy". Mutta etenkin 90-luvun alussa palkinnosta tuli jonkinlainen lohdutuspalkinto hyville monipuolisille hyökkääjille, jotka
eivät olleet tarpeeksi hyviä voittamaan muita palkintoja. Viime vuosina palkinnon voitto on mennyt pelaajan maineen perusteella eri osoitteisiin - mitään selkeää tilastollista keinoa parhaan puolustavan NHL-hyökkääjän valitsemiseksi ei ole.

Jääkiekkoraamattu The Hockey News teki tuoreessa numerossaan vertailun viiden eri tilastollisen faktan perusteella: joukkueen päästämät maalit, alivoimapeli, pelaajan jääaika vajaalla, tasakentällisin sekä plusmiinustilasto. Näitten perusteella saatiin seitsemän parasta pelaajaa esiin: Kirk Maltby, John Madden, Michal Handzus, Jere Lehtinen, Wes Walz, Mike Fisher ja Magnus Arvedsson.

Tämän jälkeen THN kääntyi asiantuntijoiden puoleen ja Lehtisen nimi nousi kerman pintaan. Jere Lehtisen taidoista jääkiekon perusasioissa kertoo mielenkiintoisesti tarina siitä, kuinka harjoitusleirillä uusi valmentaja Dave Tippett pyysi apulaistaan Rick Wilsonia laittamaan kasaan
videon viidestä eri pelitilanteesta, joitten suorittamiseen Starsin valmennus oli tyytyväinen edellisellä kaudella.

Wilson teki videonsa, hän kasasi viisi eri tilannetta, jotka Starsin pelaajat pelasivat oikein - ongelmana oli vain se, että kaikissa viidessä esimerkissä videon tähtenä esiintyi sama mies, Jere Lehtinen.

29-vuotias Lehtinen pelasi suurimman osan kaudesta vasemmalla laidalla ketjussa Niko Kapasen ja Brenden Morrowin kanssa vastustajan parhaita ketjuja vastaan. Playoffseissa Edmontonia vastaan Morrow nostettiin ykkösketjuun Modanon ja Scott Youngin kanssa - Lehtisen ja Kapasen ketjussa pelasi Rob DiMaio.

Jere Lehtisen hyviin playoffesityksiin olemme jo tottuneet vuosien varrella, mutta on myös annettava tunnustusta Niko Kapaselle - ensikertalaiselle, joka pelasi ensimmäisen pelisarjan kuin veteraani.

Lauantai-iltana jääkiekkokausi päättyi Edmontonissa Dallasin ratkaistessa kuudes peli kolmannessa erässä Mike Modanon unelmalaukauksella saatuaan sitä ennen hienon lättysyötön poikittain Oilersin puolustusalueen läpi mailojen yli suoraan omaan lapaansa loistavat playoffsit pelanneelta Sergei Zubovilta.

Dallas voitti Edmontonin joukkueella, joka aina keksi keinon ottaa voiton tiukoissa tilanteissa eri tavoilla. Stars piti keskittymisensä voittamiseen pelisarjassa, joka oli tunnepuolella varsinainen vuoristorata molemmille joukkueille. Tietenkään Oilersilla ei ole pelaajia, kuten Sergei Zubov tai Mike Modano, jotka pystyvät pienenkin tilanteen saatuaan ratkaisemaan pelisarjoja.

Häviäminen jälleen kerran ensimmäisellä kierroksella oli taas katkera paikka Edmonton Oilersin kannattajille ja tietenkin itse joukkueelle. Ehkä resurssit eivät yksinkertaisesti riitä - hävittyään Oilersille 1997 seitsemännessä pelissä jatkoajalla Dallasin johto tunnisti ongelmaksi maalivahtipelin. Seuraavana kesänä heti heinäkuun 1. palkattiin Ed Belfour vapaa agentti-markkinoilta.

Seuraavana vuonna ongelmaksi tunnistettiin maalinteko - Brett Hull palkattiin markkinoilta suurinumeroiseen sopimukseen.

Seuraavana vuonna Dallas Stars voitti Stanley Cupin.

Edmonton Oilersilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää kasvattaa omat pelaajansa oman organisaation piirissä ja yrittää niillä. Onneksi joukkue ei kuitenkaan ole sortunut pelaamaan tylsää trappiä vaan jatkaa yhtenä yleisöystävällisimmistä joukkueista. Dallasin ja Edmontonin
pelisarja oli jälleen kerran ensimmäisen kierroksen parasta kiekkoa viihdyttävyyden kannalta.

Veteraani Kirk Muller sanoi, että ainoa pelisarja johon hän omalta peliuraltaan voi verrata Oilers vs. Stars sarjaa ovat Montrealin ja Quebecin muinoiset taistelut playoffseissa.

Joitakin Oilers-johdon siirtoja sopii silti epäillä. Oilers laittoi kuudenteen peliin Dallasia vastaan Georges Laraquen ylivoimapeliin ja toi farmista kokemattoman Marc Andre Bergeronin pelaamaan puolustajan paikalle ylivoimapeliin. Hätäisiä viime hetken siirtoja, joilla taataan häviö Dallasin kaltaiselle kovalle joukkueelle. Kevin Lowe antoi kaksi palasta ylivoimapelistään pois siirtotakarajalla ja siitä Oilers maksoi kalliisti häviämällä taas
kerran playoffsien ensimmäisellä kierroksella.

Pieni Jere Lehtinen-haastattelu; Edmonton, huhtikuun 19. 2003, pelin jälkeen

Kys: "Olet ollut näissä playoff-sarjoissa mukana aikaisemminkin - miten tämänvuotinen rankkaa itsensä muihin verrattuna?"

Jere:"No, aika saman kaavan mukaan kuin aikaisemminkin. Tiukkoja vääntöjä on ollut - Edmonton pelaa kovaa fyysistä peliä, niinkuin nytkin pelasivat koko sarjan. Meidän on sitten täytynyt mätsätä se samalla lailla."

"Silloin -97 me pelattiin ensimmäisen kerran ja silloin hävittiin; mutta muuten me ollaan sitten voitettu, vaikka nämä ovat aina olleet tiukkoja pelejä. Vaikea, vaikea joukkue pelata, varsinkin täällä Edmontonissa - yleisö on täällä aika hyvin mukana."

Kys:"Derian Hatcher sanoi, että tämän joukkueen voiton perustana on se, että se aina keksii keinoja voittaa pelit ratkaisevissa tilanteissa. Miten itse näet voiton perustat?"

Jere:"Joo, sinänsä totta, kuten tänäänkin - me johdettiin 2-0 ensiksi, mutta sitten Oilers tuli tasoihin ja sai hyvän menon päälle. Mutta kuitenkin kokeneita jätkiä tässä joukkueessa - kaikki tietää että jatkamalla vaan meidän omaa peliä voitetaan. Se on osoittautunut hyväksi ja kun pelataan vaan, kyllä se ratkaisu sieltä tulee jossain vaiheessa. Nythän se tuli aika myöhään, mutta ei sillä sinänsä ole mitään väliä. Jatkoajalle oltaisiin muuten tietysti menty."

"Sinänsä se osoittaa tämän joukkueen kokemuksen aika hyvin; vaikka ollaan ensin johdossa, sitten toinen joukkue tulee tasoihin ja pääsee hyvin mukaan niin pystytään silti rauhoittamaan tilannetta kuitenkin ja kaivamaan jotain kautta ratkaisua, vaikka se olisi ollut tietenkin helpompi tehdä siinä 2-0 tilanteessa, meillä oli aika paljon paikkoja muuttaa tilanne 3-0:aan - se olisi ollut aika paljon helpompi tilanne."

Kys: "Mites omat esitykset, oma rooli ja oma ketju?"

Jere: "Mun mielestä - tossa juteltiin juuri pelin jälkeen - että ehkä seuraavassa sarjassa onnistuttaisiin enemmän. Nikon ja DiMaion kanssa on nyt pelattu yhtä peliä lukuunottamatta yhdessä - aika hyvin me ollaan mun mielestä pelattu, aika hyvin ollaan saatu luotua tilanteita, vaikkei maaleja ole saatu juuri tehtyäkään. Mutta muutenkin nämä pelit on tällaisia parin kolmen maalin pelejä - tietenkin semmoisessa olisi hyvä tehdä jossain välissä joku maalikin - mutta sinänsä ihan hyvä, että saatiin luotua tilanteita ja paikkoja ja ehkä niitä alkaa menemään sisäänkin. Siinä mielessä on parannettavaa, mutta mun mielestä koko joukkue pelasi aika tasaisesti ja meidän kenttä pelasi hyvin koko sarjan läpi - tietenkin tämä ykköskenttä melkein teki sitten kaikki maalit."

Kys:"Moni sanoi juuri siitä, että yksi suurimmista eroista oli se, että parhaat pelaajat pelasivat paremmin kuin toisen joukkueen parhaat pelaajat."

Jere:"Aivan, Edmontonilla oli myös tasainen neljä kenttää, jotka kaikki pelasivat ja kyllä meilläkin pelasivat kaikki hyvin ja nyt mennään eteenpäin sitten."

Kys:"Et ole varmasti ehtinyt vielä miettimään sitä, mutta Anaheim on seuraavassa vastassa ja luvassa on mielenkiintoinen sarja?"

Jere:"No en ole ehtinyt, mutta nehän pelasi hyvin neljällä voitolla Detroitia vastaan. Niillä on hyvä joukkue - pelattiin tokavika peli niitä vastaan runkosarjassa ja ne sai sinne ennen trading deadlinea muutamia hyvä jätkiä eli niillä on aika vahva joukkue kokonaisuudessaan. Sinänsä siitä tulee kova sarja taas."

Kys:"Nyt kun ollaan puhuttu näistä kokeneista pelaajista - mitä mieltä olet tästä suomalaisesta rookiesta?"

Jere:"Mitäs se, se pelaa kuin kokenut. Se pelaa hyvin kyllä, niinkuin on pelannut koko kauden tosi hyvin kyllä. Että kun katsoo näitä pelejä, millaisia nämä ovat kuitenkin, kun mennään vähän ylemmäksi - täällä täytyy pelata vähän paremmin playoffseissa - peli on nopeampaa ja fyysisempää. Hyvin on pysynyt vauhdissa. Tosi hyvin ja on ollut kivaa kun on pelattu yhdessä ja ollaan ihan hyvin pelattu".

Onnea Dallasin "suomalaisketjulle" jatkossa ja kiitos juttutuokiosta Jere Lehtiselle.

Voittaminen ei kiinnosta NJ:n yleisöä

New Jersey Devils ei vahvoista ensimmäisen playoffkierroksen peleistään huolimatta onnistunut myymään halliaan kertaakaan loppuun Boston Bruinsia vastaan pelatuissa peleissä. Pelisarjan päättänyttä viidettä peliä vaivautui katsomaan vain vajaat 16.500 katsojaa yli 19 tuhatta paikkaa sisältävään halliin.

Devilsin kovuudesta kertoo jo sekin, että joukkue pöllyytti Bostonin saamatta paljoakaan apua Patrik Eliasilta (yksi syöttö) tai Scott Gomezilta (0 pistettä). Nämä kaksi pystyvät aiheuttamaan paljon tuhoja kun saavat pelinsä kulkemaan.

Gomez kärsii päävammasta, joka hyväksyttäköön selitykseksi. Valmentaja Pat Burns on aina peluuttanut kahta hyökkäävää kovalla energialla pelaavaa ketjua sekä karvaavaa
ja isokokoista kolmos- ja nelosketjua. Patrik Eliaksen tehottomuus hyökkäävässä ketjussa on ollut paha pettymys Burnsille. Elias ei koskaan ole ollut entisensä
menetettyään kaverinsa Jason Arnottin ja Petr Sykoran muualle pelaajakaupoissa.

Puolustava hyökkääjä John Maddenin tehtävänä oli varjostaa Joe Thorntonia, mutta ehkä Jumbo Joen olisi pitänyt toimia ennemmin Maddenin päällystakkina. Madden teki
kahdeksan pistettä, ampui 24 laukausta ja oli plus neljä pelisarjassa - Thornton sai aikaan vain kolme pistettä, 12 laukausta ja oli miinus viisi.

JS Giguere ja John Madden ovat toistaiseksi olleet koko playoffsien parhaat pelaajat.

Boston kärsi Sergei Samsonovin poissaolosta pitkään sarjan aikana ja tämä teki puolustuksellisen keskittymisen helpommaksi Devilseille. Samsonovin mukanaolo terveenä koko sarjan alusta alkaen olisi voinut muuttaa pelien kulun toiseen suuntaan.

New Jersey Devilsin veteraanipakki Ken Daneyko ei saanut pukea neljännessä pelissä Bostonia vastaan - Daneyko ei sitä ennen ollut missannut playoffpeliä koskaan pelaten 165:ssä pelissä.

Daneyko itse otti kohtalonsa tyynesti vastaan sanoen, ettei 39-vuotiaalle tämä ratkaisu ollut enää mikään yllätys. "Jos olisin 29-vuotias, tarina voisi olla toisenlainen", sanoi
Daneyko.

Daneyko otettiin pois, jotta Richard Smehlikille voitaisiin antaa peliaikaa. Daneyko teki paluun pelisarjan ratkaisseeseen seuraavaan peliin.

Big Dave & The Lightning vs. Butch Cassidy & The Sundance Kid

Tampa Bay Lightning taisteli seurahistoriansa ensimmäisen kerran voiton playoffpelisarjasta pudottamalla Capitalsit Washingtonissa sunnuntaina Martin St.Louisin hienolla kolmannella jatkoajalla tekemällä voittomaalilla, joka syntyi ylivoimalla Capsin otettua kakkonen väärästä
vaihdosta.

Tampa hävisi sarjan kaksi ensimmäistä peliään kotonaan, sitten voitti neljä seuraavaa. Tampaa on pidettävä myös yhtenä tämän kevään hienoista tarinoista.

Todella harvinaisella tavalla Washington sai jatkajalla jäähyn väärästä vaihdosta - playoff-sarjaa ei liene ratkaistun väärän vaihdon aiheuttaman jäähyn ansiosta kuin viimeksi 1979 kun Don Cherryn Boston Bruins hävisi semifinaalien seitsemännen pelin Montrealille - Guy Lafleur pääsi tasoittamaan pelin väärän vaihdon aiheuttaneesta ylivoimasta ja Montreal voitti lopulta jatkoajalla, meni finaaliin ja voitti helposti NY Rangersin.

Voidaan sanoa, että epäonninen tapahtunut oli pelisarjan ratkaiseva tilanne ja nuoren valmentaja Bruce "Butch" Cassidyn lyhyen uran ratkaiseva tilanne - mutta Caps hävisi neljä ottelua peräkkäin voitettuaan kaksi ensimmäistä. Joukkueella oli muutamia muitakin virheitä kuin väärä vaihto kuudennen jatkoajalla. Silti ikävä tapa hävitä.

Valmentaja John Tortorella teki ensimmäisen pelin jälkeen onnistuneen siirron pudottaessaan Ruslan Fedotenkon pois ykkösketjusta ja nostaessaan Martin St.Louisin tämän tilalle
Vincent Lecavalierin ja Vaclav Prospalin vierelle. Tämä ketju murskasi Washingtonin.

Pelisarjoja ratkaistaan aina siten, että se, jonka parhaat pelaajat ovat parempia kuin toisen parhaat pelaajat - vie voiton. Yksi vanhoista Stanley Cup playoff-kliseistä, mutta aina osoittautuu todeksi.(vrt. Modano & Zubov vastaan Edmontonin parhaat)

Tampan ykkösketju teki yhteensä 17 pistettä neljässä viimeisessä ottelussa - näistä 10 maaleja - selvästi pelaten Washingtonin ykkösen Jagr, Lang ja Bondra suohon. Capsin
tähtien pisteet vain 4.Washingtonin tähdet olivat esillä kahdessa ensimmäisessä pelissä - Tampan parhaat tämän jälkeen.

Calgary Flamesin johdon typeryyttä on paljon ihmetelty viime aikoina, koska seura antoi lähes ilmaiseksi pois JS Gigueren ja Dwayne Rolosonin maaliltaan - mutta ei pidä unohtaa, että playoff-sankari Martin St.Louis oli myös Calgaryn hylkäämä pelaaja. Flamesin johto piti St.Louisia liian pienenä.

Martin St.Louis - joka kantaa pelinumeroa #26 idolinsa Mats "Le Petit Viking" Näslundin mukaan - teki 8 pistettä (viisi maalia) pelisarjassa Washingtonia vastaan hieno sarjan päättänyt voittomaali mukaanlukien.

Tampan puolustaja Jassen Cullimore sai 70:n tikin haavat huuleensa ja leukaansa Dainius Zubruksen tiltattua tämän naaman laitaa vasten 5:n pelin lopussa.

Samassa ottelussa koko pelisarjan hyvin Jaromir Jagria vastaan taistellut Pavel Kubina sai Jagrin laukauksen suoraan naamaansa kun peliaikaa oli vain nelisen minuuttia
jäljellä. Pakkiparin yhteiset tikit ylittivät sadan.

Ei ole harvinaista kuulla hävinneen joukkueen valmentajan suusta valitusta tuomaripelistä, mutta Washingtonin valmentaja Bruce Cassidy oli ihan oikeassa sanoessaan tuomareitten tehneen väärän jäähytuomion perjantaisessa viidennessä pelissä heidän annettua Olaf Kolzigille
kaksi plus kaksi korkeasta mailasta. Mr. Bettman oli ennen pudotuspelejä pyytänyt ettei tuomareita haukuttaisi julkisesti, mutta Cassidy oli oikeassa - tuomareitten pitäisi tuntea sääntökirja.

Kolzig oli kiekon kanssa kulmassa ja ampui kiekon sieltä pois - nostettuaan ison maalivahdin mailansa ylös laukauksen takia Kolzig vahingossa tuli huitaisseeksi Vinnie Lecavalieria päin naamaa neljän tikin edestä. Lecavalier luisteli itse mailan tielle.

NHL:n sääntökirjan sääntä numero 61 sivulla 22 sanoo selvästi, että pelaaja voi laukausta tehdessään osua toiseen pelaajaan mailallaan joko vetäessään mailaa taakse ennen laukausta tai maila voi nousta laukausta saatettaessa; mutta vahingossa tapahtuvaa kontaktia toiseen pelaajaan tällä tavalla ei pidetä rangaistuksena.

Kolzig ei ole mikään mailaansa huiteleva ronhaxtall muutenkaan - hän ei saanut ainoatakaan jäähyä koko runkosarjan aikana.

Nikolai Khabibulin hävisi pari tasaista playoffsarjaa Phoenixin paidassa, mutta pelasi todella loistavasti ratkaisevissa tilanteissa ja otti uransa ensimmäisen pelisarjavoiton.

Tampa Bayn kapteeni Dave Andreychuk uskoo itse joukkueensa mahdollisuuksiin voittaa Stanley Cup itäisen konferenssin kuudennesta rankingistä huolimatta. Andreychuk on pelannut 16 kertaa playoffseissa, mutta ei ole koskaan saanut nauttia shampanjaa loordi Stanleyn Kannusta.

"Big Dave" on pelannut 1516 NHL-ottelua runkosarjassa ja pelannut kuudessa eri seurassa. Hänet on treidattu kolme kertaa; näistä kaksi kertaa joukkueisiin, joilla oli erinomaiset mahdollisuudet voittaa Stanley Cup - Torontoon 1993 ja Coloradoon Ray Bourquen kanssa siirtotakarajalla 2000. Andreychuk treidattiin New Jersey Devilsiin, hallitsevaan Stanley Cup-mestariin vuonna 1995, mutta 1996 joukkue missasi playoffsit kokonaan. Coloradosta
Andreychuk teki sopimuksen takaisin Buffaloon kesällä 2000 ja missasi siis seuraavan vuoden Stanley Cup juhlat Denverissä.

Andreychuk on tehnyt 20 vuoden aikana NHL:ssä 613 maalia ja 1281 pistettä - Big Dave aloitti jo 1983 Buffalossa vanhassa 21:n joukkueen NHL:ssä. Hän tulee aika varmasti saamaan oman paikkansa Hockey Hall of Famessa uran jälkeen, mutta aika mahdollisesti ilman Stanley Cup-sormusta.

Vielä tällä kaudella 39-vuotias Andreychuk teki 20 maalia - seura antoi hänelle halutessaan mahdollisuuden siirtyä muualle siirtotakarajalla, mutta Dave halusi katsoa miten pitkälle Tampa Bay pääsee. Andreychuk, yli 600 maalia mieheltä, joka ei scouttien mukaan koskaan ole osannut edes luistella - hän osaa korvata puutteensa pelaamalla oikein
sijoittuneesti puolustustilanteissa.

Stanley Cup-sormuksista puheenollen - Detroit Red Wingsin Stanley Cup-sormukset viime vuodelta tulivat maksamaan 32 tuhatta US taalaa kappale; niissä on 82 timanttia ja rubiinia. Sormukset on suunnitellut ja valmistanut sama Calgaryssä majaansa pitävä yritys, joka teki myös baseballin Anaheim Angelsin World Series-sormukset samassa hintaluokassa.

Tilastoja

Stanley Cupin ensimmäinen pelikierros teki seuraavista pelaajista jatkoaika-sankareita:

Paul Kariya, Anaheim, Game 1

Steve Rucchin, Anaheim, Game 4

Todd White, Ottawa, Game 3

Vince Lecavalier, Tampa, Game 3

Martin St.Louis, Tampa, Game 6

Richard Park, Minnesota, Game 6

Andrew Brunette Minnesota, Game 7

Tomas Kaberle Toronto, Game 3

Mark Recchi, Philadelphia, Game 4

Travis Green, Toronto, Game 6

Ensimmäisen kierroksen jälkeen playoffsien pistepörssin kärki näyttää seuraavalta:

D.Weight STL 5+8=13

M.Modano DAL 4+6=10

S.Zubov DAL 4+6=10

M.Recchi PHI 6+3=9

J.Sakic COL 6+3=9

Kaikkien aikojen pistepörssi playoffsien seitsemänsissä peleissä:

D.Gilmour 11 3+10=13

M.Messier 9 5+7 =10

T.Linden 6 5+5 =10

J.Jagr 7 1+9 =10

A.Oates 5 3+5 =8

"You are called netminders. Mind the net!"

Yksi suurista teemoista Stanley Cupin ensimmäisellä kierroksella on ollut vanha kysymys siitä, pitäisikö maalivahtien tulla ulos maaliltaan pelaamaan kiekkoa kenttäpelaajien sekaan.

Vanhan viisauksen mukaan sellaisten maalivahtien, jotka eivät osaa käsitellä kiekkoa varmasti isolla mailallaan tulisi pysyä maalillaan sinisen jään päällä. Useimpien valmentajien mielestä maalivahdin on kuitenkin pelattava myös maalialueen ulkopuolella tarvittaessa - ja jos hän ei
ole siinä tarpeeksi hyvä, sitten hänen on vain tultava paremmaksi.

Näissä playoffseissa on nähty paljon tilanteita, jotka ovat johtaneet maaleihin maalivahtien tultua maaliltaan ulos turhan takia. Curtis Joseph lähti maalin taakse hortoilemaan Ducksia vastaan ja Stan Chistov maalasi heti vanhanaikaisella; Dan Cloutier teki saman Bluesia vastaan -
Tyson Nash rankaisi.

Dallasin Marty Turco on omaa luokkaansa tässä asiassa. Stars oli todella kovilla Turcon ollessa poissa nilkkavamman takia, mutta heti palattuaan Turco on jatkanut seikkailujaan kaukalon kulmissa jokaisessa pelissä.

Ja yllämainittu Olaf Kolzigin jäähytapaus. Vaikka tuomari teki väärän tuomion, koko onnettomuudelta oltaisiin vältytty jos Ollie olisi antanut pakin hakea kiekon kulmasta.

"If I were an NHL coach, these NHL goaltenders would scare me so much, I wouldnt let my dog run loose in the backyard", sanoi asiasta TSN urheilukanavan kommentaattori Dave Hodge, heh.

NHL antoi ennen playoffsien alkua muistion seuroille, että tuomarit tulisivat suojelemaan maalivahteja. Mutta maalivahdit itse asettavat itsensä vaaratilanteisiin luistelemalla ulos maaliltaan.

6-Dollar Haircut

Tie Domi pelasi kovaa Toronton paidassa verisessä Philadelphia-sarjassa, mutta itse asiassa hän on koko ikänsä ollut Philadelphia Flyersin fani. "Minulla oli Bobby Clarken pelipaita pikkupoikana", sanoi Domi viime viikolla. "Löin jopa kaksi etuhammasta rikki polkupyöräni ohjaustankoon näyttääkseni samannäköiseltä kuin hän ollessani 10-vuotias. Sain aika hyvän selkäsaunan
vanhemmiltani."

Vancouver Canucksin jämerä puolustaja Brent Sopel on aika hyvin tunnettu pitkistä hiuksistaan. Hän kertoi The Hockey Newsille saaneensa fanipostissa joltakin "kannattajalta" kuusi dollaria kirjekuoressa ja kirjeen, jossa häntä pyydettiin menemään parturiin. "En mennyt parturiin, mutta pidin rahat", sanoi Sopel.

Dany Heatleystä on helppoa veikata ensi kauden kapteenia Atlanta Trashersille. Saksassa syntynyt Heatley - hänen isänsä pelasi ammattilaisena Saksassa - on vasta 22-vuotias, Trash pelasi koko viime kauden ilman vakituista kapteenia.

Florida Panthersin seuraavaksi kapteeniksi on ennusteltu Olli Jokista, joka Edmonton Journalin mukaan saattaa olla pyytämässä neljän miljoonan dollarin vuosipalkkaa tehtyään 36 maalia ja 65 pistettä kaudella. Olli hiipui vähän kauden lopussa; vain neljä maalia ja kaksi syöttöä viimeisissä 20 pelissä.

Nashvillessä apulaisvalmentajana toiminut Brent Peterson saattaa olla vahvoilla Pittsburgh Penguinsin seuraavaksi päävalmentajaksi Rick Kehoen saatua potkut. Peterson oli ehdolla kun Kevin Constantine palkattiin 1997 ja GM Craig Patrick piti tästä niin paljon, että tarjosi paikkaa apulaisena. Peterson - joka edellisellä kaudella oli valmentanut Portland Winterhawksin Memorial Cupin mestariksi (Marian Hossa yhtenä pelaajista) - sanoi ei kiitos ja siirtyi Nashvilleen.

WHL-valmentajana Peterson sai kunniaa auttamalla ensimmäisen kierroksen varauksia kuten Adam Deadmarsh, Jason Wiemer ja Brenden Morrow kehittymään NHL-pelaajiksi. Hän on juuri sellainen nuorten pelaajien opettamiseen kykenevä valmentaja, jonka Penguins tarvitsee.

Tuomarilinja Stanley Cupin playoffseissa on ollut todella vaihteleva tänä vuonna. Seitsemänsissä peleissä ja muutenkin tärkeissä ratkaisupeleissä, joissa pelisarjojen voittajia ratkotaan, toivoisi ettei pelaajille annettaisi ratkaisevissa paikoissa enää jäähyrangaistuksia siitä, että on toista vahvempi tai on hengittänyt toisen päälle. Pelaajien itsensä tulisi saada ratkaista paremmuutensa -
tuomarin tehtävä on viheltää pois rikkomukset, joilla rikotaan maalipaikoissa olleita pelaajia. Muuten, let the boys play..

Nopeajalkainen sentteri Todd Marchant oli Anson Carterin lähdettyä Oilersin paras hyökkääjä kaudella. Marchantin uskotaan tekevän vapaana agenttina sopimuksen NY Rangersin kanssa kesällä. Rangersillä ei ole yhtään kunnon peliä rakentavaa sentteriä ja GM Glen Sather tarvitsee porukkaansa lisää nopeutta kipeästi.

Myös puolustaja Cory Cross saattaa kadota Edmontonista pelattuaan hyvin top-4 pakkina kauden lopun. NY Rangers voi hankkia Crossin takaisin vapaana agenttina heinäkuun 1. jälkeen. Useammat NHL-joukkueet lienevät kiinnostuneita
isokokoisesta Crossista tämän päätettyä kausi hyvillä peleillä Edmontonissa.

Aika moni hyvä NHL-pelaaja kieltäytyi kutsusta edustaa Kanadaa Helsingin MM-kisoissa; jotkut esittivät loukkaantumisen, toiset sopimuksen puuttumisen syyksi jäädä Suomen koneesta pois. Toisilla taas syy oli yksinkertaisesti se, ettei heitä kiinnostanut.

Pelaajat, kuten Ray Whitney, Geoff Sanderson, Daymond Lankow, Mike Johnson, Robyn Regehr ja Jarome Iginla kieltäytyivät kukin eri syiden takia.

Detroitin Kris Draper, Kirk Maltby ja Mathieu Dandenault päättivät kaikki lähteä MM-kisoihin synkän playoffin jälkeen. Wingsin "Grind Line"-ketjun Draper vitsaili lähtevänsä Suomeen suojelemaan rämäpäisestä pelityylistään tunnettua ketjukaveriaan Maltbyä.

Kannattaa pitää kisoissa silmällä vasta 19-vuotiasta Jay Bouwmeesteriä, jota monet pitävät parhaana isokokoisena luistelevana puolustajana mitä ehkä koskaan on nähty. Bouwmeester oli ainoa 19-vuotias NHL-joukkueen ykköspuolustaja viime kaudella. Hänellä ei ollut onnea
saada tulla NHL-peleihin kokeneen pelaajan opastuksella kuten esimerkiksi kolme vuotta vanhempi 22-vuotias St.Louis Bluesin Barret Jackman sai tehdä Al MacInniksen parina koko
kauden ajan.

Ensimmäinen NHL-kausi oli kova nuorelle Bouwmeesterille ottaen huomioon ettei tämä hyötynyt veteraanipelaajien läsnäolosta nuoressa joukkueessa Floridassa - joukkueessa,
joka hävisi paljon pelejä. Kova opettavainen vuosi lahjakkaalle Bouwmeesterille, joka pelasi 20:09 per peli - paljon peliaikaa 19-vuotiaalle.

Bouwmeesterin rooli Panthersissä tuli entistä vaativammaksi Sandis Ozolinshin treidin jälkeen. Häntä peluutettiin usein vastustajan parasta ketjua vastaan viidellä viittä vastaan
tilanteissa - siinä yksi syy siihen, ettei nuorukaisen plus-miinus tilasto ollut hyvä.(-29)

Valmentaja Mike Keenan on sitä mieltä, että Panthersin nuorten pelaajien on parannettava voimaa - kauden lopussa Keenan peluutti Bouwmeesteriä vastakkain Philadelphian Keith
Primeauta vastaan testatakseen tämän voimia. "The Big Dog":illa oli vähän vaikeuksia Bouwmeesterin kanssa, joka painaa noin 210 paunaa ja tulee varmaankin lisäämään
ainakin viitisen kiloa lihasta lisää ennenkuin saavuttaa uransa parhaat vuodet.

Jay Bouwmeester on hyväasenteinen jääkiekkoilija; valmentajan toivetyyppi - hän mietti ehkä kymmenen sekuntia ennenkuin vastasi kutsuun lähteä Suomeen myönteisesti.
Ennen kisoihin lähtöä Bouwmeester treenasi Calgaryssä muitten Albertan miesten Dany Heatleyn ja Kyle Calderin kanssa jäällä.

Jay Bouwmeester ei tule voittamaan Calder-palkintoa NHL:n parhaana tulokkaana - miinus 29:llä joukkueessa, jota hädin tuskin kukaan valitsijoista koskaan näkee pelaavan ei riitä.
Mutta hänen luisteluaan kannattaa katsoa MM-kisoissa - Bouwmeester luistelee jo nyt nopeammin takaperin kuin jotkut NHL-pelurit etuperin.

Jounin NHL-raportit Sport FM:n taajuudella joka torstai

» Lähetä palautetta toimitukselle