Mielipide

NHL-juttuja 17.4.2003

NHL / Kolumni
Tämänkertaisissa NHL-jutuissa sekalaisia huomioita ja juttuja Stanley Cupin ensimmäisen viikon tapahtumista. The Wings get quacked!, Style papillon, "The Cops are here for the Hansons", Derian Hatcher, Georges Laraque ja monia muita. Lopuksi vielä Marty Turcon syvällinen ajatus siitä, miksi Stanley Cupissa oikein pelataan..

Wings get quacked!

Suurin ja mielenkiintoisin tarina tämän vuoden Stanley Cup playoffseissa on ehdottomasti ollut Mighty Ducks of Anaheimin ja puolustavan Cup-mestarin Detroit Red Wingsin yllätyksellinen pelisarja.

Kukaan ei olisi voinut etukäteen uskoa, että keskiviikkona tämä sarja olisi jo katkolla Anaheimissa kotijoukkueen yrittäessä katkaista sen. Detroit on dominoinut pelejä lähes täysin, mutta Anaheimin maalivahdin Jean Sebastien Gigueren fantastinen peli on antanut Anaheimin kenttäpelaajille jokaisessa pelissä mahdollisuuden voittaa peli tekemällä pari maalia toisessa päässä.

Mighty Ducksin uusi valmentaja Mike Babcock on onnistunut saamaan joukkueensa uskomaan pelisysteemiinsä ja itseensä - Babcockilla on perustutkinto liikuntatieteestä ja jatko-opintoja urheilupsykologiasta ennen täällä Albertassa pienessä Red Deer Collegessa aloitettua valmentajauraa, joten hän tietää ehkä jotain psykologisesta valmistautumisesta.

Anaheimin tunnettu ongelma on ollut joukkueen nopeuden puute keskialuetta ylitettäessä, mutta Babcock on keksinyt miten menestyä tästäkin puutteesta huolimatta - Ducks pitää kiekkoa edessään pelatessaan, pelaa trappia tarvittaessa ja joukkue on onnistuneesti lisännyt paljon kokemusta joukkueen hyökkäyspäähän.

Valmentajien kommentit ovat olleet vielä oudompia tässä pelisarjassa - Detroit ilmoittaa olevansa tyytyväinen peliinsä - vaikka tulosta ei tule - kun taas Anaheimin Babcock sanoo koko ajan joukkueensa pystyvän parempaan. Valmentaja-Miken mielestä Ducks pelaa vieläkin vähän liian varovaisesti kovaa vastustajaansa vastaan.

Tätä raporttia viimeisteltäessä Ducks on juuri ottanut neljännenkin pelin voiton Anaheimissa Steve Rucchinin jatkoaikamaalilla. Detroit olisi tarvinnut Dominik Hasekia ja Scotty Bowmania vielä yhden kerran.

Ennen Game 4:a puhuttiin jonkin verran edellisestä NHL-joukkueesta, joka oli onnistunut nousemaan kolmen pelin tappioasemasta pelisarjan voittoon - 1975 NY Islanderista.
Sattumalta Wingsin päävalmentaja Dave Lewis ja Ducksin apulaisvalmentaja Lorne Henning olivat kumpikin tuon joukkueen jäseniä.

Al Arbour oli vetänyt harjoituksissa pelaajilleen viivan jäähän ja sanonut, että ne, jotka uskovat, että voitto voidaan vielä ottaa..ylittäköön viivan. Kaikki pelaajat ylittivät viivan.

Valitettavasti Lewisin kokemus vastaavanlaisesta tilanteesta ei nyt auttanut.

On annettava tunnustusta fantastisen JS Gigueren lisäksi myös Ducksin kenttäpelaajille - mitä pitemmälle pelisarja venyi sitä enemmän voitot olivat myös kenttäpelaajien voittoja. Steve "Stumpy" Thomas itsekin tietää, että tämä voi olla hänen kiekkouransa viimeinen tilaisuus pelata playoff-pelejä ja hän suorastaan säteilee energiaa ja innostusta kuin 20 vuotta nuorempi mies konsanaan.

Stanislav Chistov on Thomasia ja Adam Oatesia 20 vuotta nuorempi - hän täytti juuri 20 vuotta. Chistov ei ole kovin kookas varreltaan, mutta hän ei epäröi osallistua fyysiseen
peliin - hän on kauden aikana tehnyt kaiken, mitä valmentaja Babcock on pyytänyt.
Voittomaalin tekeminen tiukassa Stanley Cup-pelissä on kova juttu tämän ikäiselle pelurille.

Toinen Babcockin esilletuoma pelaaja on puolustaja Kurt Sauer, puolustava pakki, jota Babcock valmensi WHL:n Spokanessa aikaisemmin. Erinomaisia pelejä.

Rucchinin hienon voittomaalin syötti Keith Carney, joka on yksi parhaita vähän mainostettuja puolustajia koko NHL:ssä ja on ollut sitä jo pitkään. Uskomattomia minuuttimääriä pelaava aina plussan puolella uransa aikana ollut pakki. Joku saattaa muistaa Carneyn Chicagosta, jossa hän pelasi Chris Chelioksen parina.

Neljännessä pelissä nelikymppinen veteraani Adam Oates osoitti taistelukykynsä luistelemalla itseään paljon nopeamman Mathieu Dandenaultin ohi kiekkoon kiinni
saadakseen sen syötettyä Paul Kariyalle pelin tasoitusmaalia varten. Oates on aliarvostettu pelintekijä, jonka pistekeskiarvo playoffseissakin on yli piste per pelattu ottelu.

Style papillon

Anaheimin maalivahti JS Giguere on jälleen yksi Quebecin provinssista tulleita butterfly eli perhosmaalivahteja.
Hän on isokokoinen vahti, joka liikkuu aina juuri sen verran
kuin torjunta edellytttää - ei milliäkään pitemmälle.
Perhostyylisenä hän torjuu myös kiekkoja joita ei edes itse näe.

Jean Sebastien Giguere teki yhden Stanley Cupin historian hienoimmista pelisuorituksista torjuessaan 64:stä laukauksesta 63 kolmannelle jatkoajalle venyneessä ensimmäisessä pelissä Detroitin Joe Louis -areenalla viikko sitten. Hän oli oikein sijoittunut jokaista laukausta varten, kontrolloi reboundinsa ja pelasi täydellisesti loppuun saakka.

Kolmannella jatkoajalla hän jopa veteraanivahdin tavalla keskeytti pelin "loukkaantumisen" takia. Ducksin huoltajat kiirehtivät jäälle hätiin..JS vinkkasi näille "tuskiensa" keskeltä silmää..ja Anaheim sai pienen tarvitsemansa lepotauon.

Gigueren torjuntaprosentti oli helppo laskea kahden ensimmäisen pelin jälkeen - hän oli torjunut 97 laukausta tasan sadasta. Kolmannessa hän torjui vielä paremmin ja nosti torjuntaprosenttinsa uskomattomaan 97.1:een.

Kun maalivahti pelaa näin hyvin, vastustajat alkavat yrittää liikaa - he ampuvat kohti maalin nurkkia uskoen, että tätä vahtia ei tavallisella laukauksella voiteta ja kun mietitään liikaa, tähdätään liikaa ja kunnioitetaan maalivahtia liikaa - lopuksi ei saada hyviä laukauksia
aikaan. Sama ongelma on nähtävissä usein joukkueilla, jotka pelaavat huippumaalivahteja kuten Patrick Royta vastaan. Yritetään osua täydellisillä laukauksilla yläkulmiin jne.

Anaheim sai Gigueren kesän 2000 varaustilaisuudessa vaihtokaupassa Calgaryltä toisen kierroksen varausoikeutta vastaan. Giguere itse kiittää kehityksestään Ducksin
maalivahtivalmentaja Francois Allairea. Calgaryllä ei edes ole täysipäiväistä palkattua täysipäiväistä maalivahtivalmentajaa. Se, jolla nykypäivän NHL:ssä ei tätä ole, on aikaansa jäljessä.

Myös Minnesota Wildin erinomainen maalivahti Dwayne Roloson oli aikaisemmin Calgaryn omaisuutta. Rolosonin uran pelasti Buffalo Sabresin kustannuksella tehty silmäleikkaus, jonka jälkeen miehen ura käänty uuteen nousuun. Maalivahtina tietenkin on hyvä, jos pystyy näkemään kiekon.

Ollessaan Dominik Hasekin varavahtina Buffalossa Roloson meni tapaamaan osaavaa silmälääkäriä ja tänään hän kiittää tätä NHL-uransa noususta kakkosvahdin osasta aloittajaksi.

Gigueren lisäksi pelaaja, joka on todella yllättänyt hyvillä peleillä näissä playoffseissa on Calgarystä saatu Rob Niedermayer. Aikoinaan huippulahjakkaana prospektina pidetyn Niedermayerin peliura lähes pysähtyi Floridassa ja myöhemmin Calgaryssä, mutta nyt hän on uuden valmentajan luottamuksen ansiosta tehnyt uuden tulemisen.
Anaheimin paras hyökkääjä ensimmäisellä kierroksella -
kuka olisi tätäkään uskonut etukäteen.

Monet syyttävät sormet ovat osoittaneet maalivahti Curtis Josephia. CuJo ei ole pelannut huonosti - torjuntaprosentti 92.5%, mutta häneltä vaaditaan ottelujen varastamista yli-inhimillisin ottein jos Wings mielii enää nousta. Kova paikka Curtis Josephille joutua seisomaan maalillaan
läpi pelien suurimman osan ajasta toimettomana, mutta sitten oltava valmiina kun laukauksia tulee.

Manny Legace - Wingsin kakkosvahti - on hyvä maalivahti, mutta hänenkään kokeilemisensa CuJon tilalla ei olisi helppo ratkaisu. "You gotta let the big horses run..", kuten sanotaan.

Viimeisissä otteluissa Ducksin pelaajat tuntuivat löytäneen heikon kohdan CuJon sijoittumisessa - laukaukset menivät yli Josephin oikean olkapään.

Ja kuten todettua, maalivahtipeli ei ole Detroitin ongelma. Manny Legacekaan ei tekisi yhtään maalia. Olisi eri asia, jos Joseph olisi tehnyt pahoja virheitä, olisi pelannut liikaa tms.

Detroitin maalintekijöitten on pakko parantaa otteitaan tai Wings pääsee nauttimaan golf-kentistä hyvin pian. Jääkiekko-otteluja ei voiteta tekemällä yksi maali. Detroitin supertähtien, kuten Brett Hullin, Sergei Fedorovin ja Brendan Shanahanin on saatava kiekkoja toisen pään maaliin.

Psykologisesti voisi luulla Detroitin kenttäpelaajien käyttävän CuJon kovaa kohtaloa motivaationa - "meidän on voitettava yksi CuJolle"-tyyliin.

Detroit on niin hyvä joukkue, että vieläkin kolmen perättäisen tappion jälkeen moni uskoo, että jossain vaiheessa joukkue keksii tavan päästä Gigueren ohi ja voittaa pelejä Anaheimia vastaan.

Vuosi sitten Detroit hävisi Vancouveria vastaan pelisarjan kaksi ensimmäistä ottelua, mutta onnistui myöhemmin käyttämään hyväkseen Dan Cloutierin epäonnistumista Canucksin maalin suulla voittamalla neljä seuraavaa.

Detroitin GM Ken Holland kertoo viime vuodesta mielenkiintoista tarinaa, jonka hän uskoo muuttaneen pelisarjan kulun: Kun Red Wings tappioasemassa 2-0 oli saapunut Vancouveriin - joukkueen bussia seurasi koko matkan hotelliin Canucksin väreillä ja tunnuksilla maalattu auto,
jota ajaneet fanit huutelivat solvauksia pelaajille ja näyttivät harjoja - tämä symbolisoiden 4-0 pelisarjavoittoa eli englanninkielen sanaa "sweep"..

Detroitin pelaajat olivat antaneet näitten Canucks-fanien riehua, mutta jokaikinen oli tuijottanut bussin ikkunasta ulos, nähden kaiken, mutta sanomatta sanaakaan. Detroit voitti tämän episodin jälkeen kaikki neljä peliä ja lopulta Stanley Cupin.

"The Cops are here for the Hansons"

Dallas Starsin ja Edmonton Oilersin kova pelisarja on sisältänyt odotetusti kovia kamppailuja, fyysisiä kovia pelejä - toisessa ottelussa tilanne pääsi jopa käsistä, varsinkin ottelun viimeinen erä meni suorastaan hulinaksi.

Dallasilla oli peräti 19 ylivoimapeliä toisessa pelissä - näistä Stars teki kolme maalia.

Kolmannessa erässä Oilers otti viisitoista jäähyrangaistusta. Valmentaja Craig MacTavish antoi pelin jälkeen kohua herättäneen lausunnon sanoen antaneensa pelaajilleen käskyn "lähettää fyysinen viesti" vastustajille siitä, että vaikka peli oli hävitty - tilanne 5-1 - pelisarja tulisi vielä olemaan pitkä.

Peli meni sellaiseksi hulinaksi, että ottelun jälkeen median tuviessa pukuhuoneeseen, yksi Edmontonin pelaajista murjaisi Lämäri-elokuvasta tutun repliikin: "Poliisit ovat täällä hakemassa Hansonin veljeksiä". Heh.

Dallasin GM Doug Armstrong tulkitsi tämän käskyksi teloa tahallaan niin monta Starsin pelaajaa kuin mahdollista - tämä voidaan tietenkin tulkita myös tyypilliseksi playoffsien
mediapeliksi. Toisen pelin kolmannessa erässä mm. Cory Cross löi Stephane Robidasia mailalla päähän avaten kuuden tikin haavan Robidasin silmäkulmaan ja löi vielä poikittaisella mailalla tätä päähän Robidasin pudotessa jäähän polvilleen.

Philippe Boucherin taklattua Oilersin Mike Comrien puhtaasti vasten laitaa Oilersin kapteeni Jason Smith lähti tappelemaan Boucherin kimppuun luistelemalla tämän perään lähes koko kaukalon läpi.

Dallasin valmentaja Dave Tippett piti Mike Modanon pelaajapenkillä säästääkseen tähtensä tahallisilta vahingoittamisyrityksiltä. Yksi Tippetin tekemistä muutoksista pelisarjassa oli siirtää laituri Brenden Morrow ykkösketjuun - tämä on ollut onnistunut ratkaisu, esimerkiksi toisessa pelissä Morrow-Modano-Young - ketju teki kahdeksan pistettä ja dominoi peliä.

Cross sai yllämainitusta tempustaan tuhannen dollarin sakon NHL:ltä. Derian Hatcher - joka sai ensimmäisessä ottelussa ottelurangaistuksen taklattuaan Steve Staiosta törkeästi
kyynärpäällä päähän - meni kolmantena miehenä väliin Jason Smithin aloittamaan käsikähmään toisessa ottelussa puolustamaan Boucheria. Kyseessä ei ollut edes oikea
tappelu, yhtään iskua ei annettu - mutta silti Hatcher sai tästä ottelurangaistuksen ja NHL:n sääntöjen mukaan sai istua seuraavan pelin katsomossa kahden ottelurangaistuksen vuoksi.

Pelaaja voidaan playoffseissa siirtää katsomoon yhden ottelun ajaksi pelirangaistuksella, jos tämä saa kaksi ottelurangaistusta. Suihkuun taas voi päästä taklaamalla takaapäin, solvaamalla tuomaria, pelaamalla rumasti mailalla tai ns. "yleisen luokan" rikkeillä; kyynärpäätaklauksella, ryntäämisellä, pelipaitarikkeellä(paitaa ei ole kiinnitetty housuihin), kolmantena miehenä tappelussa, tahallisesta vahingoittamisyrityksestä tai jos pelaaja on ottanut kolme viiden minuutin rangaistusta saman playoffkevään aikana.

Jos taas pelaaja, kuten Hatcher saa yhden pelin istuttuaan vielä yhden suihkutuomion - hän saa istua kaksi ottelua lisää.

Derian Hatcher on NHL:n pääkonttorin tuttu pelikieltojen vuoksi - hänet on tuomittu aikaisemmin NHL:n toimesta eri rikkeistä viisi kertaa. Keväällä 1999 hän ei pelannut Oilersia vastaan playoffseissa ollenkaan saatuaan neljän ottelun pelikiellon rikottuaan Jeremy Roenickin leuan kolmesta kohtaa kovalla kyynärpäätaklauksella maksuksi Roenickin aikaisemmasta kovasta Mike Modanoa kohtaan
tekemästä taklauksesta. Kaikki kolme, Hatcher, Roenick ja Modano ovat tietenkin hyviä kavereita USA:n maajoukkueessa.

Oilers käytti hyväkseen Hatcherin poissaolon sunnuntaina ottaen hienon 3-2 -voiton kolmannessa pelissä. Hatcherin tehtyä paluun neljänteen peliin tiistaina Edmontonin pelaajat selvästi yrittivät härnätä ja ärsyttää Hatcheria koko ajan saadakseen tämän tappeluun ja ottamaan taas yhden pelikiellon; MacTavish yritti aina Hatcherin ollessa jäällä lähettää Georges Laraquen tätä vastaan, mutta Tippett taas fiksusti aina veti noissa tilanteissa Hatcherin jäältä pois.

Hatcher olikin neljännen pelin suuri voittaja pysyen poissa jäähyaitiosta, pelaten lähes 30 minuuttia jääden tehotilastossa lukemiin plus kaksi. Mielenkiintoisesti ottelun jälkeen Hatcher kertoi veteraanituomari Dan Marouellin käyneen kertomassa hänelle tietävänsä mitä Edmontonin pelaajat yrittävät tehdä ja lupasi pitää silmällä, että sääntöjen puitteissa pysyttäisiin.

Jussi Markkanen pelasi toisessa ottelussa viimeiset 14 minuuttia - suurinumeroisesti hävityssä ottelussa tärkeä tapa pitää Tommy Salon itseluottamus yllä seuraavaa peliä silmälläpitäen. Markkanen päästi ensimmäisen kohti tulleen Ulf Dahlenin laukauksen taakseen, mutta sen jälkeen piti maalin puhtaana tekemällä 11 torjuntaa.

Markkaselle on annettava tunnustusta tästä 14 minuutista - hän joutui torjumaan ylivoimaa vastaan lähes koko ajan.

Jussi Markkanen on vasta kolmas suomalainen maalivahti, joka on koskaan pelannut NHL:n Stanley Cup playoffseissa. Kari Takko pelasi Minnesota North Starsin paidassa keväällä 1989
ja 1990 neljässä ottelussa, aloittaen näistä yhden hävityn pelin. San Jose Sharksin Miikka Kiprusoff on pelannut playoffseissa 2001 ja 2002 neljässä eri ottelussa aloittaen näistä kaksi.

"Kipper" on toistaiseksi ainoa suomalainen NHL-vahti, jonka playofftilastoon on merkitty voitto.

Jarmo Myllys, Hannu Kamppuri, Jari Kaarela tai Markus Mattson eivät koskaan pelanneet
playoffseissa.

Cup Crazy at Skyreach!

Edmontonin Skyreach Centressä pelatuista kahdesta ottelusta sunnuntaina ja tiistaina tuli todellisia kansanjuhlia tunteja ennen ottelun alkua hallin parkkipaikoilla alkaneilla grillijuhlilla. Elävä musiikki soi, paikalta sai ilmaisia väliaikaisia tatuointeja ja hiusten värjäystä Oilersin väreihin ja tietenkin hyvää kanadalaista olutta. jne. Sisällä itse hallissa meteli oli kovin mitä Edmontonissa on koskaan nähty.

Edmontonissa juhlittiin aikoinaan 80-luvun menestyksiä hyvin, mutta ei niin railakkaasti kuin nykyisin. Köyhät vuodet 90-luvun puolivälissä ja välillä uhannut seuran menettäminen kokonaan saivat fanit arvostamaan NHL-jääkiekkoa niin paljon, että nykyisin Edmonton on playoffseissa ehkä koko NHL:n äänekkäin halli.

"Olen pelannut 19 vuotta enkä ole aikaisemmin nähnyt näin kovaäänistä rakennusta", sanoi Kirk Muller - yksi Dallas Starsin veteraaneista, kevään 1993 Stanley Cup-mestari.

Audiomittareilla Edmontonin hallin metelin ilmoitettiin nousseen 110 desibelin voimakkuuteen. Vertailun vuoksi: Kahden ihmisen tavallinen keskustelu nousee noin 60:een db:n, ruohonleikkurin ääni 90:n db:n ja suihkukoneen moottorin ääni noin 120:een Db:n voimakkuuteen.

Meteli oli niin kova lähes koko ajan, että puhuminen vieressä istuvan kanssa oli mahdotonta - pelaajat eivät pystyneet kommunikoimaan jäällä ja penkillä puhuminenkin huutamatta oli vaikeaa. Kansallislaulujen laulajan ääni katosi kokonaan hurjan metelin alle.

Yleisö toimi kolmannnen Edmontonin voittaneen ottelun "seitsemäntenä pelaajana" äänellään; kun ottelua oli vain vajaa minuutti jäljellä ja Dallas oli ylivoimatilanteessa yrittämässä raivokkaasti tasoittaa peli, pelikelloa rukattiin taaksepäin muutama sekunti. Tähän toimenpiteeseen meni ikuisuudelta tuntunut 3-4 minuuttia - koko tämän ajan yleisö seisaaltaan seisten piti niin kovaa tunnelmaa yllä ettei pelimomentin annettu siirtyä Dallasin puolelle.

Legendaarinen valmentaja Scotty Bowman on sanonut, että Game 4 on aina playoff-pelisarjan tärkein ottelu. On suuri ero siinä, lähdetäänkö viidenteen peliin tasatilanteessa 2-2 tai toisen johtaessa jo 3-1 sarjan ollessa jo katkolla.

Dallas otti neljännen pelin pelaamalla vähän kovempaa karvauspeliä ja palaamalla omaan pelisysteemiinsä. Jere Lehtisen tuttuun puolustuspeliin kulminoituu koko Dallas Starsin vastakarva - Lehtinen ei anna vastustajan puolustajalle yleensä mitään muuta mahdollisuutta
kuin lyödä kiekko pleksin kautta ylös - mikä ei sinänsä ole huono ratkaisu NHL:ssä kiekon menetykseen verrattuna, mutta ei yhtä hyvä kuin lavasta lapaan avaus.

Derian Hatcherin paluu oli merkittävä asia, kuten myös Marty Turcon erinomainen peli. Turco pelasi neljännessa samalla tavalla kuin perussarjassa.

Suomalaisittain hienoa oli ensikertalaisen Niko Kapasen NHL-uran ensimmäinen maali, joka sinetöi Dallasin 3-1 voiton ja hiljensi täysin Edmontonin hurjan yleisön koko loppupelin ajaksi.

Tilanne lähti Edmontonin siniviivan alta, jossa Rob DiMaio ensin syötti kiekon Jere Lehtiselle, joka yhdellä nopealla kosketuksella antoi kiekon tilanteesen nopeudellaan saapuneelle Kapaselle - Kapanen nosti kiekon rystyllä yli Tommy Salon.

Toiseen peliin valmentaja Tippett siirsi Lehtisen ketjuun Kapasen laituriksi, ja myös tämä siirto on tuottanut hedelmää.

Marty Turcon parhaita avuja maalivahtina ovat hänen luistelutaitonsa ja mailankäsittelytaitonsa. Turco luistelee mielellään kulmiin ja nopeudellaan saa kiekot sieltä ennen vastustajan karvaajia. Neljännen ottelun toisessa erässä Turco meni kulmaan ja taklasi siellä Oilersin Ales Hemskyn pois kiekosta. Vähän vaikea tilanne kenttäpelaajalle, joka todennäköisesti saisi heti jäähyn
jos olisi taklannut ensin kulmaan tullutta maalivahtia kiekosta.

Turco kertoi pelin jälkeen, että 19 kautta NHL:ssä viheltänyt veteraanituomari Dan Marouelli kävi puhumassa hänelle tilanteesta sanoen, että maalivahti voi sääntöjen mukaan tulla maaliltaan ja osallistua taklauspeliin - mutta samalla varoittaen, että näin tekevä maalivahti tekee itsestään samalla "vapaata riistaa". NHL:ssä tälllä tyylillä pelaava maalivahti saattaa hyvin noeasti joutua
vastustajien ohimennessään antamien "vahinko" iskujen kohteeksi tai peräti yksinkertaisesti jäädä "vahingossa" alle kun hyökätään suoraan maalille.

Maalivahteja on suojeltava, mutta kun vahti itse lähtee tällaisiin tilanteisiin hänen on pystyttävä vastaamaan omista teoistaan.

Edmonton on toistaiseksi onnistunut hyvin pitämään Dallasin vaarallisimman pelaajan Mike Modanon aisoissa - Oilersin pelitaktiikan pääteemoja on puolustaminen Modanoa vastaan niin puolustajien kuin hyökkääjienkin toimesta. Modano sai vain kaksi laukausta aikaan kolmannessa pelissä ja vain kaksi neljännessa.

Edmontonin ja Dallasin pelit ovat olleet tasaisia kamppailuja viimeisissä peleissä, mutta Dallasia on pidettävä suosikkina pelisarjan siirtyessä Dallasiin viidenteen pelin torstaina ennenkuin lauantaina
Edmontonin hurja yleisö saa joukkueet eteensä vielä kerran.

Edmonton on menestynyt nopealla suunnanmuutospelillä - nopeilla pelin avauksilla omasta päästä, joilla Dallasin karvaajat on saatu karistettua jaloista ensimmäisessä ja kolmannessa pelissä.

Kuten usein tapahtuu pudotuspeleissä - täysin uusia pelaajia nousee eturiviin tähdiksi ja ratkaisijoiksi.
Näin myös Edmontonilla. Fernando Pisani on laituri, joka nostettiin talvella farmijoukkueesta Showhun normaalia parin pelin näyttöä varten, mutta hän pelasi niin hyvin, että on todennäköisesti tullut NHL:ään jäädäkseen.

Kotikaupungissaan pelaava italialaisen siirtolaisen poika on jo 26-vuotias ja kokenut ammattilaiskiekkoilija AHL:stä. Pisani pelaa virheetöntä puolustuspeliä ja luovaa hyökkäyspeliä. Kolmannessa ottelussa Edmontonissa hän oli yksi ottelun tähdistä tekemällä pelin tasoittaneen maalin ja johtaen Oilersia viidellä laukauksella. Aina kun Pisani tekee maalin, Skyreachin hallissa soitetaan Abban "Fernando":a - ja aina kun Abbaa soitetaan, ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.

Oilersin isokokoinen enforcer Georges Laraque pelaa aina hyvin Dallasia vastaan fyysisen kovuutensa ansiosta, mutta nyt hän on piristänyt joukkueensa peliä myös maalintekijänä.

Playoffseissa suurin osa NHL:n tappelijoista löytää itsensä penkin päästä tai pressboxista, poikkeuksina jotkut jääkiekkoilijana hyvin pärjäävät kovanaamat, kuten Tie Domi ja Donald Brashear. Laraquen vahvuuksina ovat tämän
tavaramerkki kiekonkuljetukset isolla kropalla kiekkoa suojaten kaukalon kulmissa - kiekkoa on lähes mahdotonta ottaa isolta Shorshilta pois näissä tilanteissa - ja tämän kova fyysinen peli.

Georges Laraque on isokoisempi mies kuin mitä jääkiekossa on yleensä totuttu näkemään.Hän saapui harjoitusleirille elämänsä kunnossa vain 245 paunaisena ja haaveili 20-20-20
kaudesta - 20 maalia, 20 syöttöä ja 20 tappelua. Mutta kausi oli rikkonainen loukkaantumisten vuoksi. Playoffseissa pelaaja saa aina mahdollisuuden syntyä uudelleen.

Sunnuntain ottelussa Laraque teki maalin vanhanaikaisella ja sai tällä koko yleisön villiksi ja loi uskoa omaan joukkueeseensa.

Vancouverin superketju kateissa

Huom. raportti kirjoitettu ennen keskiviikon neljättä peliä

Sr.Louis Blues johtaa pelisarjaa 2-1 ennen keskiviikon neljättä peliä Missourissa. Vancouverin Markus Näslund ei ole tehnyt yhtään maalia kolmessa ensimmäisessä pelissä. Bluesin Doug Weight taas on pelannut loistavasti playoffseissa takkuisen runkosarjan jälkeen - kolme maalia ja kaksi syöttöä.

Blues on pysäyttänyt Näslundin luistelun siniviivalle samalla tavalla kuin Detroit teki vuosi sitten
puolustamalla tätä vastaan edestä ja aiheuttaen painetta vielä takaapäin. Näslundin mahdollisista
selkävaivoista huhutaan, mutta playoffsien aikana loukkaantumisista ei anneta selvää tietoa.

Todd Bertuzzin on pitänyt aisoissa vasta 22-vuotias Tuzzia yli 20 kiloa kevyempi keltanokka Barret Jackman.

NHL:n runkosarjan parhaan hyökkäysketjun kolmas mies, sentteri Brendan Morrison on pelannut kolmikosta parhaiten playoffseissa - pelaten hyvää puolustuspeliä, alivoimia jne, mutta hänkään ei löydä tiukasti pidettyjä ketjukavereitaan ja on ollut pisteittä.

Canucksin ylivoimapeli on onnistunut vain kolmesti 24:stä ylivoimastaan - ja näistäkin ykkösketju on tehnyt vain yhden. Vancouverin ongelmana on pääsy Bluesin kenttäpuoliskolle tiukkaan vartioidun keskikentän läpi - taktiikkaan tullee muutoksia keskiviikkona.

Todella outoa on Vancouverin kannalta ollut se, että superketjun pelaajat ovat kunnostautuneet lähinnä jäähyilyssä - 38 minuuttia Näslundille, Bertuzzille ja Morrisonille. Joku kolmesta on istunut jäähyllä neljästi St.Louisin rankaistessa ylivoimalla - Blues on tehnyt kuusi yv-maalia sarjassa.

Vancouver on yhden ketjun joukkue - ja kun tämä yksi ketju onnistutaan pitämään pois ottelupöytäkirjasta,
joukkue on ongelmissa.

St.Louis pelaa erittäin hyvää puolustusvoittoista jääkiekkoa - Vancouverin on löydettävä hyökkäystehoa ykkösketjun ulkopuolelta tai saatava supervitja maalien makuun. Pelit tullaan ratkaisemaan hyökkäämällä. Kuten Toronto-Philadelphia sarjassa, myös tässä on loppujen lopuksi ratkaisevaa se, miten puolustukset pystyvät pelaamaan toisen joukkueen hyökkäyspeliä vastaan.

Al MacInnisin loukkaannuttua Vancouverissa tervehtyvän Chris Prongerin osuus peleissä tulee suuremmaksi. Ylivoimapelissä MacInnista tullaan kaipaamaan eniten.

Boston Bruins vielä hengissä

Neljännessä pelissä Boston pelasi selkä seinää vasten ja voitti työvoiton sarjaa lopettamaan saapuneesta
New Jersey Devilsistä.

Jeff Hackett on ollut joukkueensa tärkein pelaaja Bostonissa pelatuissa peleissä - ilman häntä Bruins olisi
jo tilaamassa aikoja paikallisilta golf-kentiltä. Laukaukset neljännen pelin ensimmäisessä erässä 14-6
Devilsin hyväksi esimerkiksi. Hackett teki paluun sormenmurtumisen jälkeen ja pelasi hyvin kolmannessa
pelissä ja vielä paremmin neljännessä.

Jos maalivahti Jeff Hackett pystyy jatkamaan erinomaista peliään New Jerseyssä viidennessä ottelussa, Bostonilla voi olla mahdollisuudet tuoda pelisarja takaisin Bostoniin vielä kuudenteen peliin.

Joe Thornton sai ensimmäisen maalinsa pelisarjassa vasta neljännessä pelissä Bostonissa - sekin ylivoimalla. John Maddenia on käytetty Thorntonin päällystakkina onnistuneesti tätä ennen.

Thorntonin onnistuminen on elintärkeää Bruinsille.

Boston onnistui tekemään peräti viisi maalia Martin Brodeurin taaksen tiistaina Bostonissa - Bruinsin on
pystyttävä pelaamaan samalla pelityylillä New Jerseyssä päästäkseen kuudenteen otteluun.

Alex Mogilny & Toronto

Alexander Mogilny on ollut playoffsien paras maalintekijä toistaiseksi viidellä maalilla - näistä kolme hattutemppu heti ensimmäisessä ottelussa Philadelphiaa vastaan. Yksi Mogilnyn maaleista on syntynyt alivoimalla, kaikki muut 5 vastaan 5 pelissä - ei yhtään ylivoimalla.

Mogilny loukkaantui lievästi kolmannessa ottelussa saatuaan mailasta kasvoihinsa - hän kävi varmuuden vuoksi neurologisissa testeissä, ja hänen välillä ilmoitettiin olevan pelikunnossa keskiviikon neljännessä pelissä. Sittemmin Mogilny on asetettu sairaslistalle toistaiseksi.

Mogilnyn panos Leafsille on elintärkeä - hän on tehnyt puolet joukkueen kymmenestä maalista ja antanut päälle vielä yhden maaliin johtaneen syötön. Viisi maalia vain kymmenestä laukauksesta - laukausprosentti siis 50!

Muut Toronton pelaajat ja jopa valmentaja Pat Quinn pilailivat Mogilnyn loukkaantumisesta kysyttäessä;
"jos menette kysymään Mogilnyltä jotain ja hän vastaa normaalilla tavalla - hän on loukkaantunut. Mutta
jos hän antaa sarkastisia vastauksia, hän on ok", sanoi Tie Domi.

Alex Mogilny on tunnettu kuivasta sarkastisesta huumoristaan haastatteluissa. Kerran hän tahallaan ilmoitti lehtimiesten kuullen kärsivänsä neljän tuuman mittaisista peräpukamista vain nähdäkseen meneekö tämäkin juttu lehteen...Se meni.

Toronto otti kolmannen pelin dramaattisen voiton käyttäen vain yhdeksää hyökkääjää, mutta tulee keskiviikkona käyttämään 12 hyökkääjää ja kuutta pakkia.

Philadelphia on kova joukkue, joka voitti pelejä koko kauden puolustuksen avulla ja vielä lisäsi sopivasti hyökkäystä pelaajakaupoilla kauden lopussa. Mutta Phillyn ongelma on edelleen maalitolppien välissä.

The Island is sinking

Keskiviikkona Long Islandilla pelataan myös NY Islandersin ja Ottawan neljäs ottelu.

Islanders onnistui voittamaan pelisarjan ensimmäisen pelin Ottawassa selvästi 3-0, mutta Ottawa käänsi pöydän ympäri heti seuraavassa ottamalla myös 3-0 voiton.

Kolmas peli Long Islandilla saattoi ratkaista pelisarjan Ottawan otettua voitto toisella jatkoajalla. On henkisesti helpompaa päästä yli ottelusta, joka on hävitty selvästi - kuten Oilersin 6-1 tappio Dallasissa - kuin paljon voimavaroja ja toivoa syöneestä jatkoaikatappiosta.

Ottawa on tyylistään poiketen ottanut paljon jäähyjä tässä pelisarjassa, mutta heidän onnekseen Islandersin ylivoimapeli ei ole onnistunut maksattamaan jäähyistä onnistuen vain kahdesti 22:sta ylivoimastaan. Ottawan agressiivinen neljän miehen jäähyntappo on onnistunut useimmiten pilaamaan Islandersin ylivoimakuviot ennenkuin he ovat ehtineet saada sitä käyntiin hyökkäysalueelle.

Playoffseissa ylivoimapelia ei aina saada toimimaan kuten runkosarjassa, koska vastustajilla on yhteen joukkueeseen keskittyessään aikaa katsoa videoita ja tutkia miten juuri tämän joukkueen erikoistilannepelaamista voidaan häiritä.

Tasoittaakseen pelisarjan NYI:n on tehtävä enemmän maaleja. Viisi maalia ensimmäisissä kolmessa pelissä ei ole tarpeeksi paljon. Islesin suuret tykit ovat olleet hiljaisia näissä playoffseissa - Alexei Yashin on tehnyt pari maalia, mutta esimerkiksi Michael Peca on pidetty pisteittä - Pecalla ei ole kuin yksi laukaus maalia kohti kolmessa ottelussa. Peca on pelaaja, joka pystyy auttamaan joukkuetta monella muulla tavalla kuin tekemällä maaleja, mutta nyt NYI tarvitsee maaleja kaikilta kipeästi.

Peluutukset ovat olleet mielenkiintoinen aihe tässä pelisarjassa. Ottawan valmentaja Jacques Martin peluutti kolmannessa kolmannelle jatkoajalle venyneessä ottelussa neljää hyökkääjäketjua kun taas Islesin Peter Laviolette käytti pääasiassa vain kolmea ja lähes pelkästään neljää puolustajaa.

On selvää, että jatkoaikojen venyessä se joukkue, joka pystyy luisteluttamaan jäälle levänneitä pelaajia on etuasemassa. Ottawan joukkueen syvyys saattaa yksinkertaisesti olla se tekijä, johon pelaajamateriaaliltaan kapeampi NYI kaatuu.

Kolme eniten jääaikaa saanutta Islandersin pakkia pelasivat yli 39 minuuttia kukin - Ottawan eniten jääaikaa pelannut puolustaja Zdeno Chara pelasi vain 35 minuuttia.

Tätä raporttia viimeisteltäessä NYI on hävinnyt neljännen pelinsä Islandilla - viides pelataan heti torstaina Ottawassa Islandersin pelatessa selät seinää vasten.

Muita NHL-juttuja

Tiistaina Toronto Maple Leafsin veteraanihyökkääjä Shayne Corson erosi joukkueesta kesken playoffsien. Hän ei päässyt enää pukemaan viimeisissä peleissä.

Corsonin tekoa voidaan toisaalta pitää itsekkäänä - voidaan sanoa, että pelaajan on oltava joukkuepelaaja playoffsien läpi. Suurin ongelma Leafsin kannalta on tietenkin, ettei Corsonin tilanteesta haluttu saada koko joukkuetta pilaavaa haittatekijää. On ehkä parempi, että Corson poistui hiljaa
paikalta sen sijaan että olisi jäänyt tilanteeseen, jota hän tunnepelaajana ja tunneihmisenä ei olisi voinut kestää pilaamatta joukkueen ilmapiiriä toisella tavalla.

Shayne Corson on ollut urallaan kahden NHL-joukkueen kapteeni, tunnettu hyvänä playoffs-pelaajana, joka on parhaimmillaan kovan paineen alla ratkaisevissa tilanteissa, etenkin pelatessaan ilman kiekkoa.

Mutta jokaisen hyvänkin urheilijan ura loppuu joskus. Kova paikka sellaiselle, joka itse luulee vielä pystyvänsä antamaan jotain joukkueelleen.

Edmontonissa Dallasin kovat veteraanit Lyle Odelein ja Claude Lemieux harjoittelivat tiistaina ylimääräisiä harjoituksia jäällä, koska he eivät olleet enää illan pelaavassa kokoonpanossa.

Pelin katsominen pressboxista on varmasti kovasti ylpeyden päälle ottava asia näille kahdelle Stanley Cup-mestarille, mutta kumpikaan ei valittanut kohtaloaan sanallakaan vaan he
vetivät treeninsä läpi.

Varsinkin Lemieux on NHL:n lähihistorian parhaita playoffspelaajia.Claude Lemieux on voittanut neljä Stanley Cupia kolmen eri seuran riveissä ja hänen 19 voittomaaliaan playoffseissa on kaikkien aikojen tilastoissa kolmas. Vain neljä pelaajaa on koskaan pelannut enemmän playoffpelejä kuin Lemieuxn 228.

Calgaryn GM Craig Button sai kenkää viime viikolla - heti paikan saatuaan hän kesän 2000 laajennusdraftissä päätti varata yhden maalivahdin kahden sijasta ja vaihtoi siten JS Gigueren Anaheimiin...suojaten Fred Brathwaiten. Buttonia edeltänyt GM Al Coates oli taas mies, joka laski Dwayne Rolosonin menemään. Ei voi olla hyvä tapa menestyä yrityksellä, jonka tapana on aina antaa kaikille kenkää..jossain vaiheessa pysyvyys on eduksi.

Teemu Selänne sai viime viikolla mainitun lisäajan tehdä päätöksensä käyttää optiovuotensa San Josessa. Jotkut kiekkokirjoittajat uskovat Teemun valitsevan vapaan agentin statuksen ja päätyvän vielä Anaheimiin Paul Kariyan kaveriksi.

Ville Nieminen on pelaaja, jonka rooli auttaa enemmän hyvää joukkuetta kuin huonoa. Nieminen oli arvokas pelaaja omassa roolissaan Coloradossa, mutta Pittsburghin tyyppisessä
joukkueessa hän ei pääse oikeuksiinsa. Toivoisin, että Nieminen tullaan treidaamaan jonnekin muualle Pittsburghistä. Jarkko Ruutu Vancouverissa pelaa vähän samantyyppistä roolia, mutta ei ole yhtä hyvä kiekollisessa pelissä kuin Nieminen.

Pittsburgh taas antoi valmentajansa Rick Kehoen mennä muihin tehtäviin, koska joukkue tarvitsee enemmän opettajamaista valmentajaa nuorille pelaajilleen.

Maalivahtivalmentajista puheenollen - Martin Brodeur arvosti omaansa, Jerseyn vahtien valmennuksesta vastaavaa Jacques Caronia niin paljon, että teetti tälle lahjaksi replikan omasta Salt Lake Cityn olympiamestaruussormuksestaan.

Igor Larionov saattaa olla lähellä uskomattoman kiekkouransa päätöstä päivä päivältä. Igor on ollut niin kauan mukana, että Calgary Flamesin Oleg Saprykinin isä pelasi Igorin
kanssa samassa joukkueessa maalivahtina. Vuonna 1981 auto-onnettomuudessa syksyllä 1981 kuollut legenda Valeri Harlamov ehti ennen kuolemaansa pelata Larionovin kanssa
samassa ketjussa Ruotsissa pelatussa harjoitusottelussa.

Theoren Fleuryn ilmoitettiin viime viikolla laitetun takaisin NHL:n Pelaajayhdistyksen päihdeohjelmaan kuuden kuukauden palkattoman pelikiellon lisäksi. Tämä ei tule kenellekään yllätyksenä; kysymys onkin miksei tätä tehty jo tammikuussa Fleuryn jouduttua vaikeuksiin Columbuksessa yökerhon ovimiesten kanssa. Luulisi Fleuryn sairautta hoitavien lääkäreitten jo silloin pystyneen tekemään selvän diagnoosin, että hana oli taas avattu.

Fleuryn agentti Don Baizley sanoi Edmonton Journalissa, että lääkärit ovat nyt päättäneet tehdä tämän ammattimaisen päätöksensä potilaansa suhteen - potilas on siis sana, jota
käytetään. Samalla Baizley kiisti huhut Fleuryn siirtymisestä Sveitsiin pelaamaan ensi
kaudeksi kun Blackhawks ostaa tämän NHL-sopimuksen ulos.

Yhä enemmän näkee kannanottoja NHL-pelaajien MM-kisoihin osallistumista vastaan. Osallistuminen on osa molemminpuolista sopimusta, jonka toinen puoli on osallistuminen olympialaisiin jne. Ongelmana on varsinkin pohjois-amerikkalaisten NHL-pelaajien haluttomuus
pelata kisoissa.

The Old Guy Award

NHL-seurojen ehdokkaat Bill Masterton Trophyn voittajan valitsemiseksi on julkaistu.

Minnesota North Starsia edustanut Bill Masterton löi päänsä jäähän ja kuoli tammikuun 15., 1968.

Suomessa tämä arvostettu palkinto tunnetaan paremmin nykyisin sen ansiosta, että vuosi sitten se annettiin Saku Koivulle. Palkinto annetaan pelaajalle, joka parhaiten on osoittanut peräänantamattomuutta, urheilumieltä ja omistautumista jääkiekolle kovista koettelemuksista huolimatta.

Tämän vuoden voittajaksi on helppoa veikata Steve Yzermania tai Peter Forsbergia, mutta joitakin omia suosikkeja löytyy listalta.

Atlantan ehdokas on vanha sotaratsu Jeff Odgers, joka on pelannut yli 800 ottelua NHL:ssä; yksi liigan kunnioitetuimpia johtajia. Yli 300 tappelua liigassa - yleensä puolustaen jotain joukkuekaveria.

Teemu Selänne ja Olli Jokinen ovat omien NHL-seurojensa ehdokkaita - Jokinen tuntuu palkinnon arvoiselta pelastettuaan NHL-uransa hienolla kaudellaan, mutta ehkä hän on liian nuori voittamaan tämän palkinnon, jota Brett Hull kutsui nimellä "The Old Guy Award".
heh

Chicago Blackhawksin ehdokas on 34-vuotias pakki Steve Poapst, joka lähes lopetti kiekkoilemisen kesällä 2000 pelattuaan yhdeksän vuotta farmiliigoissa. Hän sai vielä
kauan odotetun mahdollisuuden Chicagossa ja oli menneellä kaudella Hawksin ykköspakki pelatuissa minuuteissa ja plusmiinustilastossa.

Paras monista hyvistä ensimmäisen viikon playoff-kommenteista tuli Edmontonissa tiistaina Dallasin maalivahti Marty Turcolta. Turcoa oli arvosteltu ankarasti muutaman ensimmäisten pelin jälkeen. Kun häneltä kysyttiin tiistaina sunnuntain kolmannesta hävitystä ottelusta -
vastaus tuli näin:

"Olen siirtänyt kaikki ajatukset siitä ottelusta jo taakseni. Tänään ajattelin sitä, että jääkiekkojumalat koettelevat minua; testaavat miten pystyn tästä selviytymään ja kunnon kanadalaisena haluan tietenkin miellyttää heitä".

"On suuri kunnia saada pelata tässä pelisarjassa ja olla mukana playoffseissa", olen ajatellut ja uneksinut tällaisissa peleissä pelaamisesta koko elämäni ajan."

Siinä se siis tuli...Stanley Cupissa ei pelata rahasta, ei kunniasta, palkinnoista.. vaan jääkiekkojumalien miellyttämiseksi..

Jounin NHL-raportit Sport FM radion taajuudella joka torstai

» Lähetä palautetta toimitukselle