His name is Mud. His legend eternal
Modere "Mud" Bruneteaun nimi on kuulunut NHL:n legendoihin jo 67:n vuoden ajan. Detroit Red
Wingsin rookie pelasi ensimmäisessä Stanley Cup playoffottelussaan maaliskuun 24-25 vuonna
1936 ottelussa, joka vielä nykyisinkin muistetaan NHL:n playoffhistorian pisimpänä otteluna.
Mud Bruneteaun nimi on kirjoitettu NHL:n ja Stanley Cup-historiaan tuon ottelun voittomaalin
tekijänä ja sankarina.
Bruneteau oli ensimmäisellä NHL-kaudellaan tehnyt vain kaksi maalia runkosarjassa. Mudin
maali oli ainoa historiaan jääneessä maratonottelussa - peliaikaa oli maalin syntyessä pelattu
176 minuuttia 30 sekuntia - maali tuli kuudennella jatkoajalla ajassa 16.30.
Ottelu, jossa Mud legendaarisen maalinsa teki oli ensimmäinen finaaliottelu paras viidestä
pelisarjassa - Detroit otti Stanley Cupin suoraan kolmella voitolla Montreal Maroonsia vastaan. Maali syntyi vasta aamulla puoli kolmen aikaan.
Edellinen ennätys oli tehty kolme vuotta aikaisemmin Toronton Maple Leaf Gardenissa huhtikuun
3. 1933. Maple Leafsin ja Boston Bruinsin välisessä semifinaaliottelussa. Toronton Ken Doraty
ratkaisi ottelun 164:n minuutin ja 47 sekunnin pelin jälkeen. Ottelu oli kestänyt kokonaisuudessaan
viisi tuntia ja kolmekymmentä minuuttia; se oli alkanut kello 20.30 illalla ja päättyi kello 1.45.
Legendaarinen Eddie Shore pelasi tuossa ottelussa - Shore menetti kiekon tilanteessa, josta Doraty
pääsi päättämään ottelun. Shore oli samalla kaudella ensimmäinen puolustaja, joka voitti Hart
Trophyn NHL:n arvokkaimpana pelaajana.
NHL:n presidentti Frank Calder järjesti tapaamisen Toronton GM Conn Smythen ja Bostonin Art
Rossin kanssa ehdottaen, että peli ratkaistaisiin jollakin tavalla - kolikkoa heittämällä, ottamalla
maalivahdit pois, tai millä hyvänsä tavalla. Stanley Cupin finaalit alkaisivat seuraavana päivänä
New Yorkissa vain noin 17 tunnin sisällä ja NY Rangers oli kieltäytynyt siirtämään finaalin alkua.
Pelin jälkeen väsynyt Toronton joukkue siirtyi suoraan New Yorkiin vievään junaan - Rangers vei
Stanley Cupin helposti.
Yksi tästä ottelusta eniten kerrotuista legendoista koskee radioselostaja Foster Hewittia, joka
oli äänessä yhtäjakoisesti koko viiden ja puolen tunnin ajan - siihen aikaan hän luki mainokset itse
ja puhui läpi erätaukojen pitääkseen kuulijat ajan tasalla. Foster kertoi kuulijoille ottelun edetessä
Maple Leaf Gardensin ovien olevan auki - Conn Smythe oli antanut luvan päästää yön pimeydessä
paikalle saapuvia katsojia sisään ilmaiseksi.
Hewittin "Hockey Night in Canada" - nykyisen TV-ohjelman edeltäjä - radioitiin jo siihen aikaan koko
Kanadassa - vuoden 1933 maratonpeliä saatettiin kuunnella Tyyneltä valtamerelta Atlantille.
Neljä 30-luvun NHL-pelaajaa pelasi molemmissa legendaarisissa maratonotteluissa - kukaan heistä
ei ollut voittamassa molemmissa peleissä. Yksi heistä - Joe Lamb, oli häviäjän puolella kummallakin
kerralla. Joe-parka.
"Great night to be a babysitter!"
Tämän vuoden Stanley Cup playoffsit ovat erikoiset jo sen takia, että Tampa Bay Lightning,
Minnesota Wild ja Anaheim Mighty Ducks selvisivät toiselle kierrokselle. Toinen erikoisuus on
ollut useammille jatkoajoille venyneet ottelut. Näitä pelejä on valvottu katsomassa nyt jo
seitsemän kertaa tänä keväänä - seitsemän sivuaa vuodelta 1996 olevaa ennätystä.
Jo ensimmäisellä kierroksella kuusi ottelua venyi vähintään toiselle jatkoajalle. Kun Anaheim ja
Dallas pelasivat pelinsä viidennelle jatkoajalle toisen kierroksen ensimmäisessä ottelussa - ennätys
sivuttiin - seuraavalla kerralla vuodesta 2003 tulee ennätyksellinen. Kuten aikaisemmasta kävi
ilmi, useampien jatkoaikojen pelaaminen Stanley Cupissa ei ole mitään uutta. Kuitenkin
viimeisten kymmenen vuoden aikana on pelattu enemmän tällaisia maratonotteluja voittajan
selvittämiseksi kuin kultaisella 80-luvulla, jolloin tehtiin enemmän maaleja, maalivahtien varusteet
eivät olleet samanlaisia kuin nykyisin ja joukkueet eivät olleet yhtä tasavahvoja. Nykyajan pelaajat
ovat niin kovakuntoisia, että he eivät väsy yhtä helposti kuin ennen.
Claude Lemieuxin aloittama valitus JS Gigueren ylisuurista maalivahdin pelihousuista on uusin
käänne keskustelussa nykypäivän maalivahtien varusteitten merkityksestä ottelujen vähämaalisuuteen.
NHL tullee aloittamaan housujen mittailun samalla tavalla kuin polvisuojuksia on aikaisemmin
mittailtu, tai tappelijoitten ylisuuria paitoja. Claude Lemieux taas - kerran aikaisemmin urallaan
playoffsien parhaana palkittu, neljä kertaa Stanley Cupin voittanut mies - taitaa olla uransa
lopussa. Valmentaja Dave Tippett on pitänyt Claudea viltissä ja lehdistökatsomossa paljon
eikä tunnu siltä että entinen playoffsankari enää pystyy muuhun kuin täytepelaajan osaan.
Viime torstaina oltiin suhteellisen lähellä NHL:n historiaa Anaheimin ja Dallasin ensimmäisessä
toisen kierroksen ottelussa. Ducksin Petr Sykora lopetti pitkän illan Texasin yössä 48 sekuntia
viidennen jatkoajan alkamisen jälkeen. Lähes 141 minuutin ottelu siis.
Ottelu kesti kuusi tuntia pelata - neljänneksi pisin ottelu Stanley Cupin historiassa - aiemmin
mainittujen 30-luvun pelien lisäksi edelle menee vain Philadelphian ja Pittsburgin lähes 12 minuuttia
pitempään kestänyt peli kolme vuotta sitten. Silloin Keith Primeau - The Big Dog - teki maalin
yli nyt Dallasin penkillä istuneen Ron Tugnuttin.
Ottelussa nähtiin täysin uskomattomia minuuttimääriä pelaajilta - Anaheimin puolustaja Keith
Carney pelasi 56 minuuttia vaihtaen läpimärät luistimensa kuivempiin 12 kertaa. Carney pelasi
lähes jokaikisen vaihdon aina Mike Modanon tullessa jäälle.
Dallasin Sergei Zubov pelasi käsittämättömät 63 minuuttia. Hyökkääjäpelaajista Dallasin Modano
oli jäällä 55 minuuttia - Anaheimin Rob Niedermayer 52.
ESPN:n selostaja Steve Levy heitti hyvän kommentin Ducks vs. Stars pelin siirtyessä viidennelle
jatkoajalle murjaistessaan, että "tämä on hieno ilta lastenvahdeille".
10 tuhatta katsojaa oli vielä paikalla ottelun lopussa ja antoi suosionosoitukset molemmille
joukkueille lopussa. On selvää, että maratonottelu tulee painamaan siihen osallistuneitten
jaloissa sitä seuraavissa otteluissa - ei pelkästään heti seuraavassa pelissä, mutta myös
sitä seuraavissa.
Anaheimin varatoimitusjohtaja David MacNab soitti neljännen jatkoajan jälkeen isälleen - entiselle
Washington Capitalsin GM Max McNabille, koska hän tiesi isänsä pelanneen tuossa historiallisessa
Stanley Cupin pisimmässä ottelussa Detroitin paidassa Mud Bruneteuaun joukkuekaverina. Max
McNabin mukaan Mud oli ottelussa kymmenentenä hyökkääjänä eikä päässyt jäälle montaakaan
kertaa ennen legendaarista maaliaan. Mudin paita oli ainoa Detroitin pelaajien paidoista joka ei
ollut läpimärkä pelin päätyttyä puoli kolmen aikaan aamulla.
The Jetpool
Kaksi kuukautta sitten reitensä yhteentörmäyksessä Ottawan Chris Phillipsin kanssa loukannut
Billy Guerin pääsi takaisin peleihin 3 ottelussa pitkän ja vaivalloisen toipumiskauden jälkeen.
Yksi Guerinin käyttämistä hoitokeinoista oli uiminen Mike Modanon talossa olevassa vastavirta-
altaassa. Guerinin ei tarvinnyt maksaa jäsenmaksua hienolle kuntosalille "jetpoolia" käyttääkseen -
Modanon "salille" joukkuekaverit pääsevät tuomalla tölkin pari tennispalloja isännälle.
Guerinin paluu voidaan nähdä epätoivoisen, 2-0 tappiolla pelisarjassa olevan joukkueen yrityksenä
tehdä mitä tahansa, jotta laivan kurssi saataisiin käännettyä. Guerin on ostettu joukkueeseen juuri
siksi, että hänellä on hyvä maine tärkeiden pelien pelaajana eikä nyt ole varaa antaa hänen enää
olla sivussa.
Mike Modano otti tuhannen dollarin pelaajasakon tuomareitten arvostelemisesta Dallasin hävittyä
Game 2. Modano valitti Anaheimin pelityylistä. "We were slashed and hooked so much our arms
looked like heroin addicts´," sanoi Modano jatkoajalla hävityn ottelun jälkeen. Modanon mielestä
Anaheimin menestys pelisarjassa perustuu roikkumiseen ja kiinnipitämiseen - hän itse piti jalkansa
liikkeessä ja sai vastustajalle kaksi jäähyrangaistusta - mutta ei pitänyt sitä riittävänä tuomareitten
Don Koharskin ja Brad Watsonin taholta.
Ducksin GM Bryan Murrayn mukaan Modanon valitukset ilmeisesti kuultiin NHL:n pääkonttorilla,
koska seuraavassa pelissä ylivoimatilanteet olivat tasan 4-4.(6-2 Ducksin eduksi edellisessä)
Murray on itse huolissaan ainoan tähtipelaajansa Paul Kariyan kohtelusta pelisarjassa - Kariya
on jo kahdesti taklattu kovilla taklauksilla selkään pää edellä päin laitaa Rob DiMaion ja Claude
Lemieuxin toimesta. Tähtipelaajia kuten Kariya ja Modano pitääkin ottaa tarkasti, mutta kunnioitusta
osoittaen - selkääntaklaukset ovat samassa sarjassa kuin mailalla lyöminen päähän.
Anaheimin rookie-valmentaja Mike Babcock vietti 40-vuotis syntymäpäiväänsä tiistaina - hän on
nuorempi kuin sentteri Adam Oates. Babcockin mantra pukuhuoneessa on koko kauden ollut
"Next game is the biggest game of the year". Runkosarjan alusta saakka. JS Giguere sanoo,
ettei muista valmentajan toistaneen sittemin tutuksi tullutta sanomaansa vielä harjoitusotteluissa.
"Its like your marriage", vertaa valmentaja Babcock. "The most important year is the one youre
in".
"Only if JS Giguere breaks his leg.."
Paul Kariya on tehnyt playoffseissa pari tärkeää maalia - kolmannella jatkoajalla Detroitia
vastaan tehty voittomaali sekä neljännessä pelissä Detroitia vastaan tehty maali - ja hän on
muuten pelannut kuten playoffseissa pitääkin pelata varmaa puolustuspeliä. Mutta muuten
supertähtiluokkaan lukeutuva Kariya ei ole loistanut.
Kariya sanoo itse saaneensa valmentaja Ron Wilsonilta ohjeen ensimmäisen NHL-vuotensa
jälkeen pelata paremmin ilman kiekkoa. Sen jälkeen Kariya on seurannut muita NHL:n
kapteeneja, kuten Steve Yzermania ja Joe Sakicia ja yrittänyt pelata samalla tavalla.
Mutta Yzerman on voittanut playoffsien pistepörssin kerran ja Sakic kaksi kertaa - Kariya ei
ole vielä pystynyt selvästi ratkaisemaan pudotuspelejä omalla panoksellaan samalla tavalla
kuin nämä kaksi - tai esimerkiksi Dallasin Mike Modano.
Paul Kariya on tehnyt viisi pistettä seitsemässä ottelussa tänä keväänä, mutta parhaitten
pelaajien on oltava parhaita pelaajia kahden kuukauden ajan playoffseissa jos joukkue mielii
menestyä kunnolla.
Modano, Sakic ja Yzerman ovat tietenkin senttereitä ja Kariya vasen laituri ja pelitapa siksi
erilainen - Modano esimerkiksi johtaa hyökkäyksia aina maila lavassaan - Kariyan peli on kiekon
syöttämistä, luistelua tilanteisiin ja sen saamista takaisin myöhemmin hyökkäyksessä.
Paul Kariyalta sopii odottaa enemmän tärkeissä otteluissa. Tietenkin häntä varjostetaan ja
häntä vastaan pelataan suorastaan törkeästi kuten Dallas-otteluissakin on nähty..ja mies itse
lopulta välittää vain yhdestä tilastosta: kuinka monta peliä Anaheim voittaa joukkueena.
Jokaisen UnderDucks-voiton myötä viime viikolla San Jose Sharks-aikansa päättäneen Teemu
Selänteen tarpeellisuus ryhtyä uudelleen Paul Kariyan joukkuekaveriksi pienenee - ellei Selänne
halua pelata joukkue- ja pistebonuksiin perustuvalla sopimuksella. Tai niin siis on mediassa
uumoiltu - tämän kirjoittaja ei tiedä ko. sopimusasioista yhtään mitään. Petr Sykora on Anaheimin
ykkösketjun laituri tällä hetkellä.
Nyt kovissa playoff-taisteluissa Mighty Ducksia vastaan pelaava Dallasin sentteri Mike Modano itse
asiassa esiintyi alkuperäisessä Disneyn "Mighty Ducks"-elokuvassa kymmenen vuotta sitten.
Modano ja Minnesota North Starsin entinen kovanaama Basil MacRae saivat muutaman vuorosanan
kumpikin. Modanon roolihenkilön nimi oli, heh, "Michael".
Ducksilla saattaa hyvinkin olla koko NHL:n paras kakkosmaalivahti. Sveitsiläinen Martin Gerber,
joka valmentaja Mike Babcockin mukaan saattaa vielä pelatakin playoffseissa "jos Giguere
katkaisee jalkansa."JS Gigueren loistavat pelit playoffseissa saattavat tehdä Gerberistä myyntitavaraa
- etenkin, koska Anaheimin GM Bryan Murray uskoo farmijoukkueensa maalivahdin Ilya Bryzgalovin
olevan valmis NHL-tason kakkoseksi. Edmonton Oilers saattaisi olla joukkue, joka on kiinnostunut
Gerberistä.(Treidattuaan ensin Tommy Salon)
Oikeastaan Gerber pääsi "pelaamaan" toisessa ottelussa Dallasia vastaan ensimmäisen erän
lopussa. Brenden Morrown tasoitettua pelitilanne 1-1:een 1.2 sekuntia ollessa pelikellossa jäljellä.
Anaheimin pelaajat luulivat erän loppuneen - 14 pelaajaa lähti jo pukusuojaan JS Giguere mukaanlukien.
Niinpä Gerber sai mennä seisomaan siniviivan alle sekunniksi Dallasin pelaajien kerjätessä
tuomarilta pelin viivytysjäähyä Ducksille.
"Id already taken off my Jersey", sanoi JS Giguere. "I just wanted Martin to get a little action."
Anaheimin kuuden yhden maalin erolla ottaman voiton putkessa neljä voitoista tuli jatkoajalla.
JS Giguere torjui noissa otteluissa 254 laukausta 265:stä ja on ehdoton Conn Smythe Trophy
suosikki varhaisessa vaiheessa. Giguere muistaa varmasti idolinsa Patrick Royn ennätykselliset
kymmenen perättäistä jatkoaikavoittoa Montreal Canadiensin paidassa keväältä 1993.
Ducksin puolustaja Keith Carney muistaa vuoden 1993 myös erittäin hyvin - Carney pelasi Buffalon
puolustajana tuolloin pelisarjassa Patrick Royta vastaan - Roy voitti kolme peliä jatkoajalla suoraan
4-0 päättyneessä pelisarjassa.
Dallasin ilkeä puolustaja, kapteeni Derian Hatcher pelaa ikäänkuin olisi koko ajan ehdonalaisella.
Seuraavasta pahasta rikkeestä tulee kahden ottelun pelikielto. Hatcher on parhaimmillaan
pelatessaan sääntöjen rajamailla ja pelitehokkuus selvästi kärsii varovaisuuden takia.
Good-bye to $30 million or so
Playoffseista pois jääminen tai ensimmäisellä kierroksella putoaminen on raskas isku isolla budjetilla
toimiville menestyksen varaan budjetoiville NHL-seuroille. Colorado Avalanche tuo loppuunmyydyssä
Pepsi Centerissä pidetyillä runkosarjan otteluillaan noin $740.000 verran tuloja kassaan per ottelu ja
oli laskenut playoffsien toisen kierroksen pelien tuovan noin $2.5 miljoonaa per peli - kolmannen ja
neljännen kierroksen pelit vielä sitäkin enemmän.
Häviäminen Minnesotalle ensimmäisellä kierroksella merkitsi siis noin $30 miljoonan menetystä.
Minnesotan Andrew Brunette - joka hymyili onnellista voittajan hymyä upotettuaan Coloradon
maalillaan - on yksi NHL:n parhaista vähän mainostetuista pelaajista - hän teki kolmen vuoden
$3:n miljoonan sopimuksen Minnesotan kanssa viime syksynä. "I love the subtle deals nobodys
thinking of" - kuten Washingtonin GM George McPhee sanoo.
Kukaan ei tunnu säälivän Washington Capitalsia - joukkuetta, joka näyttää aina niin hyvältä paperilla,
mutta joka ei koskaan menesty erikoisesti playoffseissa. Viimeisten 13 vuoden aikana Caps on jo
neljä kertaa hävinnyt playoffsarjan, jota ovat itse ensin johtaneet 2-0 otteluvoitoin.
Seitsemän vuoden, $78:n miljoonan sopimuksella pelaava Jaromir Jagr teki playoffseissa yhdessä
pelissä kaksi maalia, mutta jäi muuten piiloon. Jagr on nyt kahden Capsissä pelatun runkosarjan
aikana saanut kokoon 156 pistettä eli hän on kuitannut päätähuomaavat $141.000 per piste.
Mitä Washington tekee JJ:llä? Jättiläismäinen sopimus on äärimmäisen vaikeaa saada treidattua
toiseen seuraan.
Jagrin turhautumisen ymmärtää; hän itsekin sanoo ettei voi pelata keskinkertaisesti. Kahden
Washingtonin kautensa aikana JJ on kerran missannut playoffsit kokonaan ja toisella kerralla
pudonnut kuudessa ottelussa.
"Our goal-scorers didnt score and theirs did", sanoi valmentaja Bruce Cassidy Capsin hävittyä
Tampa Baylle. Omistaja Ted Leonsis sanoo katsovansa investointinsa kannattavuutta pitkällä
tähtäimellä - Cassidy ei ilmeisesti ole omistajansa suosiossa ja saattaa tulla dumpatuksi ennen
pitkää.
St.Louis Blues ei taaskaan saanut tarvitsemaansa esitystä maalivahdiltaan ja sai siirtyä golf-kentille.
Seuralla oli joskus 90-luvun puolivälissä Curtis Joseph maalillaan, mutta Mike Keenanin hirmuhallinnon
aikana CuJokin lähteä - Keenan ei pitänyt hänestä. Kaksi vuotta sitten GM Larry Pleau yritti tosissaan
hankkia Dominik Hasekia, mutta kauppoja ei saatu aikaiseksi ja The Dominator siirtyi Detroitiin.
Blues tuskin tekee uutta sopimusta Chris Osgoodin kanssa - ei ainakaan samalla $4 miljoonan per
kausi sopimuksella kuin tähän saakka. Osgood pystyy edelleen pelaamaan hyvin, mutta ei
onnistunut playoffseissa niin hyvin kuin olisi pitänyt.
Huhut kertovat, että Coloradossa 20:n minuutin jääaikoja pelannut puolustaja Greg DeVries olisi
tekemässä sopimusta Toronton kanssa. Avs tarjosi nyt vapaana agenttina olevalle DeVriesille
useamman kauden sopimusta viime syksynä, mutta tämä ei laittanut nimeään paperiin.
Mr. Bean
Philadelphia Flyersin ja Ottawa Senatorsin pelisarjassa on nähty maalivahtipeliä, koventunutta
intensiivistä peliä ja lopulta jopa värikkäitä lausuntoja kokeneelta valmentajalta Kenny Hitchcockin
toimesta.
Erikoisella tyylillä torjuva Dominik Hasek sai NHL:ssä lempinimekseen "Kramer" suositun Seinfeld-
TVsarjan hahmon mukaan. Jos Hasek oli Kramer - Philadelphia Flyersin Roman Cechmanek
näyttää ihan Mr.Beanilta huonona päivänä, kuten toisen kierroksen ensimmäisessä pelissä Ottawaa
vastaan.
Cechmanek ei vakuuttanut Toronto-sarjassakaan, mutta tuntuu parantavan mitä suuremman
työmäärän eteen joutuu.
Toisessa pelissä Ottawassa Roman Cechmanek taas pelasi ilmiömäisesti - yksi parhaista
maalivahtien esityksistä mitä tänä keväänä on nähty. 33:n torjunnan nollapeli.
Kolmannessa pelissä Philadelphiassa taas Ottawa otti kotikenttäedun takaisin Wade Reddenin
yllätettyä Cechmanek jatkoajalla maskin takaa korkealle etukulmaan uponneella laukauksella.
Junnumaalivahdeille jo opetetaan, että jos kiekko on oman alueen kulmassa, etkä sitä näe - peitä
sen puoleinen kulma. Omalla tyylillään pelaava Cechmanek taas hävisi pelin joukkueelleen
yrittämällä liikkua nähdäkseen kiekon pelaajien takaa samalla hetkellä kuin Redden heitti kiekon
kohti maalia. Junnuvirhe maksoi aikamiesammattilaisten tärkeän ottelun voiton.
Flyersin GM Bob Clarke on yrittänyt puhua John LeClairille saadakseen tämän pelaamaan ilkeämmin.
Johnny ei ole tehnyt odotetunlaisesti maaleja playoffseissa - hän pystyisi kovemmalla pelityylillä
hankkimaan itselleen enemmän tilaa maalipaikoissa, mutta 34-vuotiaana ei enää niin vaan muuteta
pelityyliä. LeClair on iso ja vahva roikale, mutta ei koskaan ole pelannut kovalla tyylillä.
Ottawa Senators vastasi hyvin Flyersin fyysiseen peliin kolmannessa pelissä ja osoitti olevansa joukkue,
joka pystyy pelaamaan kovaa taklauspeliä.
Toisessa ottelussa neljä Philadelphian pelaajaa sai tikkejä kasvoihinsa Ottawan pelaajien mailoista.
Philadelphian valmentaja Ken Hitchcock raivosi ottelun jälkeen uhkaamalla etenkin Kim Johnssonin
silmäkulmaan 25 tikin ventin huitonutta Martin Havlatia.(Havlat ei saanut tilanteesta edes jäähyä)
"Were playing a dirty hockey team", sanoi Hitchcock. "The thing that bothers me is the careless
use of the sticks. We almost lost a guy for the series because of it yesterday. To me, if Martin
Havlat is going to play the game then he should be playing by the rules that everybody else is. "
"I think theres a couple of players who bother me. They need to change or else there will be
consequences."
Hitchcock saattoi pelata mediapeliä kommenteillaan. Vähän samaan tyyliin kuin Wayne Gretzky
Salt Lake Cityn olympialaisissa Tsekki-pelin jälkeen, jossa Hitch oli apulaisvalmentajana. (Moni
muistaa Roman Hamrlikin kovan mailaniskun Theoren Fleuryn niskaan - ei rangaistusta). Ottawan
pelaajat ja valmennusjohto eivät tarttuneet Kenny Hitchcockin syöttiin eikä ryhtynyt pelaamaan samaa
peliä mediassa toisinpäin. On vähän vaikea sanoa oliko Hitchcockin tarkoituksena saada Ottawa
miettimään omaa pelityyliään vai saada NHL:n johto miettimään samaa asiaa - tarkoituksena saada
muutama vihellys toisinpäin ja muutama ylivoimapeli seuraavassa pelissä.
Ottawa on pelityyliltään joukkue, joka pelaa mailalla häiritsevää peliä. Mutta 25:n tikin haava silmän
päälle on jo kaikkea muuta kuin häiritsemistä.
Kapteeni Daniel Alfredsson ei ole tehnyt paljoa näissä playoffseissa. Alfredssonilta odotetaan paljon
viime kauden playoffsien jälkeen - silloin hän oli paljon esillä ja teki todellisen läpimurtonsa; 7 maalia
ja 13 pistettä 12 playoffpelissä, Darcy Tuckerin kauden päättänyt törkeä selästätaklaus jne. Mutta nyt
Alfredsson on pudonnut aikaisemmalle tasolleen - vain yksi maali seitsemässä pelissä. Kaksi vuotta
sitten hän teki vain kolme 14:ssa pelissään. Ottawa ei tee paljon maaleja playoffseissa, mutta
kapteenilta odotetaan enemmän.
OILERS CADDIES NEEDED!
-kyltti edmontonilaisen ravintolan ikkunalla
Edmonton Oilersin GM Kevin Lowe syytti pelaajiaan - tietenkin - joukkueensa putoamisesta jälleen
kerran Dallasille playoffsien ensimmäisellä kierroksella. Todellisen pommin Lowe pudotti kuitenkin
ilmoittaessaan että valmentaja Craig MacTavish saattaa lopettaa Oilersin valmentamisen "filosofisten
erimielisyyksien" vuoksi.
Normaalitapauksessa erimielisyys filosofiassa valmentajan ja GM:n välillä tarkoittaa sitä, että
valmentaja haluaa nostaa palkkionsa $600.000:sta $900.000:iin kaudessa, mutta Lowe ja MacT
ovat pitkäaikaisia parhaita ystäviä, joten kyseessä voi olla jotakin syvempää. Syvempää jopa kuin
sellainen vaihtoehto, että MacTavish haluaa ulos Oilersista päästäkseen valmentamaan NY
Rangersia, jonka riveissä pelaajan voitti viimeisen Stanley Cup-sormuksensa 1994.
Ehkä MacTavish ei usko pystyvänsä puristamaan enempää Oilersilta nykyisissä olosuhteissa;
ehkä hän ei usko pystyvänsä nostamaan joukkuetta seuraavalle tasolle. Oilersin tyylinä ei ole
hankkia menestystä Anaheimin tai Minnesotan tapaan pelaamalla tukahduttavaa puolustusta,
trappiä ja roikkumista yleisön tylsyttämiseksi. Oilersin identiteettinä on jo kauan ollut kovaa
luisteleva ja yleisöä viihdyttävä nopea ja aggressiivinen peli. Mutta tällaisen pelityylin joukkueen
vieminen seuraavalle tasolle vaatii taitavia pelaajia ja MacT on jo nyt muutaman vuoden aikana
saanut valmentajana seurata parhaitten pelaajien siirtymistä aina muualle pelaajakauppapäivinä.
Jos MacTavish jättää Edmontonin; Kevin Lowe siirtyisi todennäköisesti itse penkin taakse
valmentamaan.Lowe toimi jo yhden kauden ajan päävalmentajana ennen Glen Satherin lähtöä New
Yorkiin - koska mahdollinen lakko/työsulku häämöttää NHL:ssä vain runsaan vuoden päästä, uuden
valmentajan palkkaaminen ei vaikuttaisi järkevältä.
Parin viikon kuluttua NHL-agentit tulevat tapaamaan NHLPA:n pomon Bob Goodenown selvittääkseen
pelaajien kannan tulevissa neuvotteluissa NHL:n uudesta työehtosopimuksesta. Kolmen prosentin
miehet tietenkin haluavat asiakkaittensa pelaavan - tapaamisesta tulee varmasti mielenkiintoinen.
Return of the WHA
NHL:n työehtosopimuksen päättyessä syksyllä 2004 ja työsulun/lakon häämöttäessä entistäkin
todennäköisempänä - joukko liikemiehiä, joista osalla on kokemusta urheiluseurojen omistamisesta
koripallon NBA:stä, suunnittelee samana syksynä aloittavan World Hockey Association:in aloittamista.
Tällä kertaa WHA:lla pyritään tarjoamaan vaihtoehto suurelle NHL-sirkukselle. WHA:n touhumiehet
ovat identifioineet 22 markkina-aluetta Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joissa uskotaan olevan tarpeeksi
paljon kiinnostusta ja pelaamiseen sopivia halleja jo valmiina.
Vuonna 1972 aloittanut ja 1979 lopettanut WHA tuli tunnetuksi siitä, että liigan vaikutus nosti NHL-
pelaajien palkkoja - 2003 aloittava WHA taas pyrkii toimimaan vastuuntuntoisesti tuomalla mukaan
10 miljoonan dollarin palkkakaton per joukkue.
WHA aloittaa toimintansa jos se saa 12 joukkuetta valmiiksi aloittamaan toimintansa syksyllä
2004. Liiga suunnittelee oman farmiliigansa, WHA2:n toiminnan aloittamista jo ensi syksynä
10-12 seuran toimesta.
Nähtäväksi jää miten suunnitelma kehittyy - miten NHL:n työehto-ongelmat siihen mahdollisesti
vaikuttavat - ja syntyykö WHA uudelleen. Ensimmäisenä tulee mieleen uusi liiga, joka tullessaan
on vähän parempi kuin AHL.
Dangerous Devil
New Jersey Devils ei ole onnistunut myymään katsomoa täyteen kotipeleissään, mutta on
voittanut kaikki viisi playoffseissa kotona - Jamie Langenbrunner on ollut joukkueen tähti tehden
vähintään maalin jokaisessa - neljä voittomaalia mukaanlukien.
Dallas Starsin kesällä 1993 35:ntenä varaama 27-vuotias Langenbrunner on vastannut Devilsin
hänelle antamaan suurempaan rooliin - hän oli perussarjassa Devilsin toiseksi paras pistemies
22 maalilla ja 55 pisteellä 78 ottelussa - uran parhaat pisteet toistaiseksi.
Langenbrunner on kaikkien arvostama taistelijapelaaja. Jotkut saattavat pitää Langenbrunnerin
pistetehtailua yllättävänä - Dallasissa miehen rooli putosi luotetusta kahden suunnan oikeasta
laiturista kolmannen ketjun jyräksi. Kolmen viimeisen Stars-kauden aikana Langenbrunnerin
jääaika putosi tasaisesti yhdellä minuutilla joka vuosi - häntä alettiin pitää karvaajana, joka oli
menettänyt parhaan maalijyvänsä.
Ennen vuosi sitten siirtotakarajalla tullutta siirtoa Devilsiin Langenbrunnerin jääaika per ottelu oli
enää vain 15:45 ja hän sai pelata hyökkäystilanteissa enää harvoin. Joukkuepelaajana hän ei
koskaan valittanut kohtalostaan ja teki mitä pyydettiin, vaikka tilanne oli vaikea.
Jersey tarvitsi maaleja, ja Langenbrunner ei ole pettänyt.
Hän itse mainitsee urheilupsykologin kanssa tehdyn yhteistyön auttaneen pelin paranemisessa -
Langenbrunner sanoo rentoutuvansa paremmin nyt innostumatta liikaa. Langenbrunnerin teho
playoffseissa ei ole uusi juttu - kun Dallas voitti Stanley Cupin 1999, Langenbrunner oli yksi
mestarijoukkueen parhaista pelaajista 10 maalilla, joista kolme oli voittomaaleja.
Devilsin GM Lou Lamoriello tutustui Langenbrunnerin asenteeseen toimiessaan USA:n olympiajoukkueen
johtajana Naganossa 1988. Salt Lake Cityn kisoihin hän ei saanut edes try-outtia ja oli siitä
pahoillaan.
Martin Brodeur ei ole antanut julkisuuteen tulleitten avio-ongelmiensa vaikuttaa peliesityksiinsä.
Brodeur piti maalinsa puhtaana lauantaihin saakka 132 minuuttia 25 sekuntia putkeen ja torjui
Martin St.Louisin läpiajon putken rikkouduttua auttaaksen Devilsin voittoon.
Tampa Bay Lightningin puolustaja Pavel Kubina oli tuomassa kiekkoa yli punaviivan juuri ensimmäisen
vaihtonsa lopussa kolmannessa ottelussa Tampassa - hän ampui kiekon kohti maalia ja osui vahingossa
suoraan Scott Stevensin korvaan. Stevens sai 15:n tikin haavan korvaansa ja saattaa tarvita plastiikka-
kirurgin apua.
Tietenkin jos Scott Stevens käyttäisi nykyaikaisissa kypärissä olevia korvaa suojaavia malleja -
hän ei olisi loukkaantunut ainakaan yhtä pahasti. Kaikki uudet kypärät tulevat valmiina tehtaana
korvia suojaava läppä paikallaan - tai/ja osaavat NHL-huoltajat voivat asentaa kypärän sisään pehmeämpää
muovia olevia lisäsuojuksia. Mutta korvaläpät eivät ole yhtä tyylikkäitä...suurin osa NHL-pelaajista
pelaa kypärillä, joista on korvasuojukset erikseen otettu pois. Stylin is important!
Jos joku sanoo, etteivät kovapintaiset NHL-pelaajat tarvitse korvasuojuksia kypäriinsä - Devilsin
ehdottomasti kovapintaisin pelaaja Ken Daneyko käyttää korvasuojuksia omassa kypärässään.
Osa mediasta ja jopa jotkut New Jerseyn pelaajista ilmeisesti myös pelasivat mediapeliä epäillessään
Kubinan ampuneen kiekon tahallaan Stevensiä päähän - järjetön väite. Kubina itse on väitteistä todella
hämmästynyt ja pahoillaan - kuten kuka tahansa olisi - ja toivoo saavansa tavata Stevensin pelisarjan
jälkeen. Devils-pelaajien mielestä Kubina näytti luistelevan jäällä hymy kasvoillaan Stevensin pudottua
jäälle ilmestyneeseen verilammikkoon.
Tampa Bay ei ehkä pääse pitemmälle kuin tämä toinen kierros Stanley Cupissa, mutta jo nyt joukkue
on näyttänyt monille epäilijöille pudottamalla Washingtonin pelisarjassa, joka alkoi Capsin kahdella
perättäisellä voitolla.
Nimet, kuten Martin St.Louis, Vincent Lecavalier, Brad Richards ja Vaclav Prospal ovat tulleet
aika hyvin tunnetuksi tämän kevään aikana.
"They`re not a hockey team. They´re a cult."
Vancouver Canucksin GM Brian Burken mielestä Minnesota Wildin pelaajat uskovat aivan kaiken mitä
valmentajavelho Jacques Lemaire sanoo sanoessaan Wildin olevan enemmän uskonlahkoa kuin
jääkiekkojoukkuetta muistuttavan ryhmän.
Minnesota Wild on nuorena yllättäjäjoukkueena hyvässä tilanteessa pelatessaan kotona innokkaan
yleisönsä edessä. Kokeneempi joukkue - kuten Detroit tai Colorado - yrittäisi vain pelata omaa peliään
ja rauhoittaa tilannetta ja jopa yleisöä - mutta Wild saa siitä vain lisää energiaa.
Minnesota voisi hyvinkin olla hyvässä johdossa tässä pelisarjassa - Vancouver pääsi tasoittamaan
toisen pelin Vancouverissa aivan pelin lopussa voittamalla aloituksen Wildin päädyssä ja saamalla
nopean tilanteen maalile vieden pelin jatkoajalle.
Minnesotan ja Vancouverin pelit NHL:n runkosarjassa ovat aina olleet täynnä vihamielisyyksiä ja
rumia otteita. Niinpä oli vain ajan kysymys, koska toisen kierroksen playoffs-sarja pääsisi tunnelmaltaan
vähintään vihaisen kylätappelun tasolle ja sinne noustiinkin Vancouverissa pelatun toisen ottelun lopussa.
Sunnuntaina Wildin voitettua peli 3-2 lähes joukkotappelu alkoi jäällä loppusummerin soitua. Minnesotan
Brad Brown kävi lyömässä Todd Bertuzzia tämän katsoessa muualle ja tästä innostuivat molempien
joukkueitten pelaajat. Matt Cooke pudotti Matt Johnsonin jäähän lyömällä tätä mailalla nilkkaan.
Seitsemän sekuntia ennen pelin loppua Wildin puolustaja Willie Mitchell joutui pieneen kärhämään Trevor
Lindenin kanssa maalin edessä ja tuomari lähetti molemmat jäähyaition sijasta pukuhuoneeseen viettämään
jäähyrangaistuksensa. Mutta Mitchell ei mennyt pitemmälle vaan katsoi pelin loppusekunnit omalta
pelaajapenkiltään. Pukuhuoneeseen määrätty Willie Mitchell ilmestyi takaisin jäälle ja luisteli suoraan
Ed Jovanovskin kimppuun. Normaalitapauksessa runkosarjassa jäälle takaisin kesken jäähyn palaava
pelaaja saa automaattisen kymmenen pelin pelikiellon. Mitchell on ollut Wildin paras puolustaja ja ehkä
paras pelaaja playoffseissa ja hänen menettämisensä kymmenen ottelun ajaksi olisi ollut Minnesotalle
kohtalokasta.
Voidaan väittää, että Willie Mitchell palasi jäälle juhliakseen pelin voittoa yhdessä joukkuekavereittensa
kanssa, mutta sääntö ei tunne eroa sillä millä tarkoituksella pelaaja jäälle takaisin tulee - vain sillä, mitä
hän siellä tekee on merkitystä. NHL toimi armeliaasti ja mielestäni oikeudenmukaisesti antaessaan
Mitchellin jatkaa playoffseja normaalisti. Kuten oikeassakin oikeudessa, myös NHL:n lakia tulkitsevalla
oikeusistuimella on oikeus tulkita määräyksiä tilanteitten mukaan.
Maanantaina NHL kuitenkin antoi varoitukseksi Minnesota Wildille $25.000 sakot tapahtuneesta.
Vihamielisyyksiin päättyneen toisen ottelun ilma puhdistettiin heti seitsemän sekuntia kolmannen pelin
alun jälkeen aloitetulla tappelulla Matt Johnsonin ja Brad Mayn välillä. May piti hyvin puoliaan paljon
raskaammassa sarjassa ottelevaa Johnsonia vastaan.
Ennen peliä ilmestyvissä aloituskokoonpanoissa esiintyneen Matt Johnsonin nimi oltiin varmasti
huomattu Canucksin pukuhuoneessa - valmentaja Lemaire ei lähettänyt Johnsonia aloittamaan peliä,
jotta tämä saisi mahdollisuuden rikkoa Jari Kurrin maaliennätyksen..
Minnesotan veteraani Cliff Ronning ei pelannut kolmannessa pelissä - ottelun jälkeen valmentaja
Lemaire varmaankin mietti, että Ronningin taitoja ja kokemusta oltaisiin tarvittu ylivoimapelissä.
Valmentaja Lemaire ei harrasta mediapeliä - hän ei suostu arvostelemaan tuomareita eikä mitään
muutakaan - hän ei edes seuraa mitä media joukkueesta kirjoittaa playoffsien aikana - pelinauhoja
tutkiessaan hän vääntää volyymin pois. Niin täydellisesti Lemaire haluaa keskittyä.
Nuori Marian Gaborik on pelaaja, jonka vastustajan on pakko pitää erityistarkkailun alaisena koko
ajan. Jarkko Ruutu on tehnyt tässä aika hyvää työtä, vähän Esa Tikkasen tapaan puhumalla korvaan
ja ärsyttämällä ja taklaamalla ja seuraamalla tätä ympäriinsä. Aluksi Gaborik tuskin välittää Ruutun
härnäämisestä, mutta pelisarjan edetessä tämä varmasti saa nuoren tähden hulluuden partaalle.
Colorado Avalanche ei ehkä kunnioittanut nuorta Gaborikia tarpeeksi eikä identifioinut hänen
merkitystään näin selvillä toimenpiteillä. Ja maksoi siitä.
En tiedä olenko ainoa, joka on sitä mieltä, että Minnesota Wild on pelannut niin hyvin kuin
pystyy tässä pelisarjassa ja näissä playoffseissa. Joukkue ja valmentaja Lemaire eivät pysty
puristamaan paljoa enempää mehua kalliosta.
The International Grind Line
Kanadan MM-kisoissa pelaavan maajoukkueen GM Steve Tambellini tiesi mitä teki kutsuessaan
kisoihin kaksi kolmannesta Detroit Red Wingsin kuuluisasta "Grind Line" -jarruketjusta eli Kris Draperin
ja Kirk Maltbyn. Suomen Turussa pelatussa ottelussa Ruotsia vastaan ketju sai ensimmäisen kerran
töitä pitääkseen Peter Forsbergin edes jotenkuten aisoissa ja onnistui tehtävässään hyvin.
"We´re the International Grind Line", sanoi Draper Tre Kronorin kaaduttua Turussa. "We have a lot
of respect for Latvia and Belarus but they dont have a Peter Forsberg on their hockey club."
Parasta katsottavaa pelissä oli Draperin ja Forsbergin vastakkainpelaaminen koko pelin ajan.
Loppuunmyydyssä Turkkun hallissa huomiota herättävät täältäpäin katsottuna katsomoon parkatut
sponsorin autot. Kanadan joukkueen johtajat vitsailivat ennen loppuunmyytyä Ruotsi-peliä menevänsä
katsomaan peliä auton etupenkiltä, koska muualla ei ole enää tilaa - ja käyttävänsä äänimerkkiä
aina Kanadan tehdessä maalin.
Paras pohjoisamerikkalaisessa mediassa esiintynyt kommentti MM-kisoista tuli nuorilla prospekteilla
takellelleen USA:n valmentajalta Lou Vairolta Venäjä-ottelun jälkeen. USA pelasi parhaan pelinsä
Venäjää vastaan häviten maalilla. Vairon mielestä joukkueitten erona oli yksi mies:
"If Ilya Kovalchuk plays for us we win. So we´ll have to try and organize a passport for him tomorrow."
Keskiviikon ottelut
NJ Devils otti 3-1 voiton Tampassa neljännessä pelissä keskiviikkona ja pelisarja siirtyy nyt viidenteen
otteluun New Jerseyhin hyvässä johdossa 3-1. Hyvä tilanne Devilsille, yksi voitto riittää siirtymiseen
seuraavalle kierrokselle.
Korvansa loukanneen Scott "Van Gogh" Stevens pelasi yli kovaa 27 minuuttia, oli plus kaksi ja
teki maalin. Vuonna 2000 playoffsien parhaana palkittu Stevens on soturi - hänen pelaamisensa
oli epävarmaa ennen ottelua, mutta hän pelasi ja pelasi hyvin.
Kolmannessa ottelussa Tampa oli käyttänyt Stevensin poissaoloa tutulta vasemman pakin paikaltaan
hyväkseen ja itse asiassa teki kaksi maalia hyökkäyksistä, jotka vietiin tätä kautta Devilsin maalille.
New Jersey pelasi tuttua kurinalaista peliään; odottaen kärsivällisesti mahdollisuuksiaan ja käyttämällä
hyväksi. Tampa teki muutaman virheen ja Devils rankaisi niistä.
Anaheim Mighty Ducks vei myös oman pelisarjansa johdon tilanteeseen 3-1 -- viides peli pelataan
Dallasissa lauantaina. Ducks - joka voitti kuusi ensimmäistä playoffotteluaan tällä kaudella yhdellä
maalilla - sitten hävisi yhden - voitti taas tuttuun tapaan niukasti 1-0.
Anaheimin hävittyä edellisessä ottelussa ensimmäisen pelinsä näissä playoffseissa hyvin suurella
mielenkiinnolla odotettiin miten joukkue reagoi tähän seuraavassa ottelussa.
Anaheimin Mike Leclerc teki playoffsien toisen maalinsa pelin loppuvaiheissa ylivoimalla Jason
Arnottin otettua jäähyn. Arnott otti kolmannessa erässä kaksi huonoa kurinalaisuutta osoittavaa
jäähyä ja toinen näistä johti siihen, että Dallasin pelikausi on hyvin lähellä loppumistaan.
Molemmat Leclercin maalit ovat olleet voittomaaleja.
Toisessa jäähyssä Jason Arnott otti kaksi minuuttia poikittaisesta mailasta lyödessään Rob
Niedermayerin jäähän selästä. Tällaisessa tilanteessa ei ole kyse yhden pelaajan turhautumisesta -
pitäisi ajatella koko joukkuetta - vastustajan voi tyrkätä kumoon pitäen mailasta kiinni yhdellä
kädellä. Dallas on erittäin hyvä alivoimalla pelaava joukkue playoffseissa - nyt Anaheim on
onnistunut ylivoimalla kahdessa ottelussa peräkkäin.
Ducksin maalivahti JS Giguere otti ensimmäisen nollapelinsä playoffseissa, torjuntaprosentti on
nyt uskomaton 96. Giguere on ollut Mighty Ducksin suurin tarina tänä keväänä - ja joukkue tulee
jatkossakin ratsastamaan tällä miehellä niin kauan kuin pystyy.
Anaheim voitti NHL:n runkosarjassa eniten otteluita yhden maalin erolla ja jotenkin
näyttää siltä, että joukkue on täysin tottunut tälaisiin tiukkoihin tilanteisiin eikä hätäänny niistä.
Epäilijät uskoivat jo Anaheimin kuplan puhjenneen Dallasin voitettua edellinen ottelu Anaheimissa
Jere Lehtisen tehtyä kaksi maalia - mutta tämän joukkueen kohdalla ei ole kyse missään kuplassa
pelaamisesta. Anaheim on todella kova joukkue.
Maalivahti Marty Turco Dallasin maalissa pelasi jälleen erittäin hyvän ottelun, mutta sattui taas
pelaamaan sillä puolella joka teki yhden maalin vähemmän. Nämä kaksi maalivahtia näimme vuosi
sitten MM-kisoissa edustamassa Kanadaa - ja nyt he ovat vastakkain Stanley Cupin playoffseissa.
NHL nimesi palkintoehdokkaat
Hart: Martin Brodeur, Markus Näslund, Peter Forsberg
Vezina: Marty Turco, Ed Belfour, Martin Brodeur
Norris: Al MacInnis, Derian Hatcher, Nicklas Lidström
Jack Adams: John Tortorella, Jacques Lemaire, Jacques Martin
Calder: Rick Nash, Henrik Zetterberg, Barret Jackman
Lady Byng: Alex Mogilny, Nicklas Lidström, Mike Modano
Frank Selke: Wes Walz, John Madden, Jere Lehtinen