TPS - JUK
KAL - HPK
KOO - SPO
KÄR - ÄSS
LUK - ILV
TAP - JYP
FLA - TOR 2.00
CBJ - MTL 2.00
WSH - NYI 2.30
CAR - OTT 2.30
CGY - DET 4.00
ARI - PIT 4.00
VAN - BUF 5.00
NJD - ANA 20.00
COL - LAK 22.00
Mielipide

Muukalaisten virta Raumalla

LIIGA / Kolumni
Robert Kron ja Marian Cisar ovat Lukon tämän hetken nimekkäimmät ulkomaalaisvahvistukset. Ennen heitä lukuisat vieraan passin omistaneet pelimiehet ovat kantaneet Lukon sinikeltaisia värejä.

Ulkomaalaisvahvistukset ovat tulleet jäädäkseen SM-liigaan. Välillä vierastyöläisten määrää on rajoitettu enemmän, välillä vähemmän. Euroopan yhdentymisen myötä normaalien työläisten tapaan jääkiekkoilijoidenkin liikkuminen vapautui, ja yhä useammat ovat katselleet työpaikkaa oman maansa rajojen ulkopuolelta.

Aluksi ulkomaalaisvahvistus oli poikkeuksetta kanadalaispelaaja. Itä-Euroopan rajojen avautumisen myötä myös entisten Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian kiekkoilijat ovat löytäneet Suomeen.

Raumalla on vuosien myötä nähty Kanadan, USA:n, Venäjän, Latvian, Ukrainan, Tsekin, Slovakian ja Ruotsin kansalaisia. Melkoisen kirjava muukalaisvirta on siis kulkenut kanaalikaupungin lävitse.

Hakuammuntaa aluksi

Ensimmäisen kerran Lukko palkkasi ulkomaalaispelaajia kaudella 1977-78. Allan Globensky on saavuttanut kulttiaseman Lukon ulkomaalaispelaajien listassa. Parhaiten hänet muistetaan yrityksestään kuristaa KooVeen Arto Jokinen kaukalossa, ja myös Ässien Veli-Pekka Ketola sai kokea Globenskyn nyrkkien tehon. Raumalta Globensky suuntasi Australiaan ja ryhtyi koripalloilijaksi. Hurjimpien huhujen mukaan Globensky oli ennen Rauman-vierailuaan toiminut jopa itsensä Muhammed Alin sparrarina. Globenskyn tilille merkattiin kauden aikana yksi syöttöpiste.

Yhdessä Globenskyn kanssa Raumalle matkusti Tom Serviss. Puolustajaksi hankittu mies osoittautui lopulta keskushyökkääjäksi ja teki 36 ottelussa kohtuulliset tehopisteet (6+16).

Kaudella 1980-81 Lukko turvautui jälleen ulkomaanapuun. Pitkin syksyä oli Raumalla huhuttu, että Lukko hankkii ison veden takaa oikein tekijämiehen huteran puolustuksensa turvaksi. Nimi Larry Goodenough oli vahvasti esillä, ja tämä lähes 250 NHL-peliä pelannut veteraani olisikin ollut melkoinen vahvistus. Vielä edellisellä kaudella hän oli tahkonnut rahaliigaa, ja olipa mies voittanut aikoinaan jopa Stanley Cupinkin. Lopulta Goodenough ei kuitenkaan Raumalle tullut. Mutta Peter Shier-niminen pakki tuli.

Shier oli huomattavasti edeltäjiään onnistuneempi hankinta, 27 ottelussa syntyi 18 tehopistettäkin. Samalla hän oli myös joukkueen paha poika 46 rangaistusminuutillaan. Lukko päätti kauden karsintoihin HPK:ta vastaan. Lukolla ei ollut karsinoissa vaikeuksia, ja viimeisessä ottelussa turhautunut HPK aloitti kaukalossa tappelun Hannu Savolaisen johdolla. Shier esitteli poliisin taitojaan ja pisti Mr. HPK:n kunnolla ojennukseen.

Jan Neliba oli SM-liigan kaikkien aikojen ensimmäinen tsekkipelaaja. Neliba liittyi vahvistamaan Lukon puolustusta syksyllä 1984. Kielimuuri haittasi aluksi Neliban sopeutumista, mutta mies opetteli kahden Lukko-kautensa aikana suomen kielen. Jälkimmäinen kausi oli päättyä ikävissä merkeissä. Neliba potkaisi Arto Jokista Jyväskylässä käydyssä ottelussa, ja hänelle langetettiin neljän ottelun pelikielto. Seurajohto halusi lähettää Neliban kotiin, mutta pelaajien ja valmentajan painostuksen ansiosta Jan sai jäädä Raumalle ja pelata vielä kauden viimeisen ottelun.

Brad Palmer kantoi Lukko-paitaa kaudet 1985-87, mutta kärsi koko ajan selkävaivoista. Stanley Cupin loppuottelussa 18-vuotiaana lupauksena esiintynyt Palmer muistetaan lähinnä hirmuisesta lyöntilaukauksestaan, jota hän kuitenkin pääsi käyttämään valitettavan vähän. Kahden kauden aikana hänelle kirjattiin vain 53 ottelua, joissa syntyi kuitenkin kiitettävät 21+14 tehopistettä.

Measures saapuu

Palmerin karistettua Rauman tomut jaloistaan Lukko esitteli yleisölleen kaksi uutta kanadalaista, puolustajat Neil Bellandin ja Allan Measuresin.

Kokenut mursunviiksinen Belland oli valmentajan ihannepelaaja: pelasi oman paikkansa tarkasti eikä koskaan koheltanut vastustajan maalin takana. Vaatimaton ja hiljainen mies, joka ei koskaan tehnyt itsestään numeroa, mutta jota monet pitävät Lukon kaikien aikojen parhaana ulkomaalaispuolustajana. Lukko-kannattajien harmiksi Bellandin vaimo ei viihtynyt Raumalla, ja miehen tie vei vain yhden kauden jälkeen Itävaltaan.

Samaan aikaan Bellandin kanssa Raumalle tullut Allan Measures viihtyi pitempään. Hyvin luisteleva ja kaikkensa peliin laittava nuori kanadalainen pelasi itsensä nopeasti yleisön suosikiksi. Measures sai tittelikseen välihyökkääjä. Matti Keinonen on todennut pelänneensä aina, kun Measures oli kentällä. Mutta hän tiesi, että vastustajaa pelotti myös. Eri syistä vain.

Pieni maila ja suuri sydän olivat yhdistelmä, joka huomattiin. Tuosta suuresta sydämestä ja kovasta kipukynnyksestä saatiin konkreettista näyttöä, kun Measures pelasi ensimmäisellä Suomen-kaudellaan pudotuspelejä jalkapöytä murtuneena. Ja hyvin pelasikin, tuloksena oli SM-hopeaa ja toistaiseksi Lukon ainut finaalipaikka SM-liigan historiassa.

Measuresin uran ensimmäinen Lukko-jakso päättyi todella ikävästi. Palattuaan kesällä Kanadasta hän sai lukea lehdestä tulleensa myydyksi Ilvekseen. Vasta teetetty Lukko-korvis kävi tarpeettomaksi. Lukko yritti kovasti tehdä Measuresista Suomen kansalaista, mutta kun päätöstä ei kuulunut puoleen eikä toiseen, se kyllästyi odottamaan ja hankki riveihinsä tsekki Kamil Kastakin. Kukaan ei viitsinyt kertoa siirtohankkeesta Measuresille itselleen. Jälkeenpäin kauppaa voi pitää täydellisen epäonnistuneena, sillä Kastak lähetettiin takaisin kotimaahansa jo ennen joulua.

Kun Vasili Tihonov kokosi Lukko-joukkuetta kahden vuoden projektiinsa, Allan Measures isoine sydämineen oli ensimmäinen pelaaja, jonka hän halusi mukaan. Measuresin uusi Lukko-ura ei kuitenkaan sujunut suotuisten tuulien merkeissä, vaan loukkaantumiset seurasivat toistaan.

Measuresin ura päättyi ikävästi ja ennenaikaisesti. Ensin Jokereiden Tom Koivisto taklasi Measuresia selkään sillä seurauksella, että tämä lensi pää edellä laitaan. Niska vaurioitui tästä siinä määrin, että Allun vasen käsi osittain halvaantui väliaikaisesti. Lopullinen niitti tuli Jyväskylässä, kun Tomi Hirvonen taklasi Measuresin jälleen pää edellä laitaan. Tuon taklauksen jälkeen Measures ei enää kaukaloon palannut.

Measures pelasi todella kunnioitettavan uran. 600 SM-liigaottelua 14 kauden aikana on merkittävä suoritus keneltä tahansa. Kun otetaan vielä huomioon, että kyse on ulkomaalaispelaajasta, saattaa suoritus jäädä suorastaan ainutlaatuiseksi.

Tsekkituonnissa ongelmia

Jan Neliban jälkeen seuraava tsekkipelaaja nähtiin Lukon paidassa kaudella 1989-90. Arnold Kadlecilla oli takana komea maajoukkueura, mutta sopeutuminen SM-liigaan oli hankalampaa kuin MM-mitalien voittaminen. Kadlec törmäsi Raumalla totaalisesti kielimuuriin. Pisteiden valossa kausi oli kohtalaisen onnistunut, sillä Kadlec saalisti 4+11 tehopistettä 29 ottelussa.

Kamil Kastakin kanssa samaan aikaan kesällä 1993 Lukkoon tuli tsekkikeskushyökkääjä Petr Korinek. Pitkätukkainen Korinek jakoi vahvasti kannattajien tunteet: yksi tykkäsi, toinen ei. Korinek ratkaisi syötöillään monta ottelua Lukolle ja teki kovat lukemat pistepörssiin, mutta puolustaminen ei miestä kiinnostanut. Korinek taisteli koko kauden tasapäisesti Tero Arkiomaan kanssa parhaan pistemiehen kultakypärästä, mutta plusmiinus-tilasto kertoi eron miesten esityksissä. Mies jatkoi yhden kauden jälkeen Raumalta KalPaan, jossa sama tarina jatkui: pisteitä kertyi, mutta plusmiinus-tilasto ei mairitellut. Korinek pelasi liigaa vielä Porin Ässienkin riveissä, jossa hän esitteli kaikkien yllätykseksi hyvän puolustavan sentterin otteita. Ässissä vastaavasti tehopisteet jäivät saamatta.

Ruotsissa hyvin maaleja tehneen Kastakin korvaaja löytyi 1. divisioonasta, Joensuun Kiekko-Pojista. Kovaa laukonut slovakki Lubomir Kolnik oli tehnyt divarissa hurjaa jälkeä, ja esiintyi edukseen myös Raumalla. Korinekin ja Arkiomaan ohella Kolnik oli kolmas Lukko-pelaaja, joka tuolla kaudella pystyi suurin piirtein piste per peli -tahtiin.

Huippunimiä maalin suulle

Legendaarinen Vladimir Myshkin vartioi Lukko-maalia kaudella 1990-91. Entinen huippumaalivahti oli kuitenkin jo parhaat päivänsä nähnyt, ja kausi oli Lukolle vaikea. Kausi päättyi liigakarsintoihin, mutta Lukon onneksi kokenut Myshkin löysi torjuntavireen oikeaan aikaan. Ilman Myshkinin huipputorjuntoja Lukko olisi tuolloin saattanut lähteä pitkälle matkalle divarin syövereihin.

Myshkin koki Raumalle saapuessaan aluksi melkoisen kulttuurishokin. Päästyään ensimmäistä kertaa Raumalla kauppaan Myshkin osti kassikaupalla ruokaa ja totesi jälkeenpäin, että piti ostaa kun kerran oli. Kauden aikana Myshkinin otteisiin yritettiin löytää varmuutta esimerkiksi rahtaamalla miehen vanhat pelivarusteet Moskovasta Raumalle.

Kauteen 1991-92 lähdettäessä Lukko halusi tilkitä maalinsuunsa mahdollisimman hyvin. Haaviin tarttui Petr Briza, ja pian nähtiin Lukon onnistuneen hankkeessaan täydellisesti. Briza pelasi Lukossa kaksi kautta, ja hänet valittiin molemmilla kausille SM-liigan All Stars -maalivahdiksi. Briza esitti runkosarjassa hämmästyttävän korkeaa ja tasaista suoritustasoa. Pudotuspeleissä tsekkivahti ei kuitenkaan ollut parhaimmillaan, eikä Lukko pystynyt voittamaan ainuttakaan play off -ottelua Brizan ollessa maalin suulla. Niin Ässät kuin HPK:kin pudottivat Lukon ensimmäisellä kierroksella ja puhtaalla pelillä.

Briza tunnettiin todella fiksuna ihmisenä ja todellisena ammattimiehenä. Mies saattoi pätkiä mailansa palasiksi päästettyään helpon maalin harjoituksissa, eikä hän koskaan syytellyt toisia virheistään. Briza siirtyi kahden Rauman-vuoden jälkeen Saksaan Landshutiin huolimatta Lukon ennätyssuuresta palkkatarjouksesta.

Lukko päätti lähteä kauteen 1994-95 kokemattomilla maalivahdeilla. Iiro Itämies, Kimmo Vesa ja Sami Lehtinen yrittivät täyttää Jarmo Myllyksen tyhjiksi jättämät suuret saappaat, mutta lopulta joukkueen johtomiehet päätyivät hankkimaan maalivahdin ulkomailta. New York Rangersin farmijoukkueen Binghamptonin maalin suulta löytyi isokokoinen vasenkätinen veräjänvartija, joka osoittautui todelliseksi sateentekijäksi. Boris Rousson saapui Raumalle ja Lukko nousi pitkään voittoputkeen. Kauden päätyttyä Rousson valittiin liigan parhaaksi maalivahdiksi. Rousson viipyi Raumalla kolme kautta ja valloitti paikan raumalaisen kiekkoyleisön sydämissä.

Rousson löysi Raumalla oman imagonsa The Who -yhtyeen kappaleen "Boris The Spider" kautta. Hänet puettiin hämähäkkivarusteisiin, ja imago on seurannut miestä myös Lukon jäätyä taakse.

Roussonia pidettiin luonteeltaan pitkälti Petr Brizan kaltaisena, äärimmäisen fiksuna ihmisenä. Torjunnoiltaan Rousson oli peripohjoisamerikkalainen: eleettömästi peittämällä torjuva ja mahdollisimman pitkään pystyssä pysyvä.

Roussonin vaimon synnytys osui Lukon kannalta huonoon hetkeen, kevään 1995 pudostuspelien aikaan. Marie-Claude Rousson matkusti Kanadaan synnyttämään ja Boris jäi Raumalle torjumaan kauden tärkeimpiä torjuntoja. Hämähäkkimiehen mietteet olivat kuitekin muualla, eikä hän pystynyt esittämään parastaan. Seuraavan vuoden pudotuspeleissä hän kuitenkin oli mies paikallaan, ja Lukko juhli pronssimitaleita.

Kaudella 1994-95 maailman kovimman jääkiekkoliigan NHL:n pelaajat asettuivat lakkoon. Työsulun aikana osa pelaajista lähti etsimään työpaikkaa muualta. Myös Lukko oli kiinnostunut saamaan riveihinsä nimekkään vahvistuksen. Esisopimus tehtiin Washington Capitalsin Joe Juneaun kanssa, mutta lopulta kanadalaissentteri ei koskaan Lukko-paitaa ylleen pukenut. Neuvotteluja oli käyty myös ainakin Peter Forsbergin ja Jaromir Jagrin kanssa, mutta molemmat pelasivat lopulta lakon aikana kotimaidensa sarjoissa.

Lukko halusi pelaajan, joka saattaisi pelata kauden loppuun Raumalla ja päätyi ratkaisussaan Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin entiseen ketjukaveriin, kuuden Stanley Cupin Glenn Andersoniin. Olkapäävammasta kärsinyt Anderson ei pystynyt esittämään ihmeitä. Hän teki pelaamassaan neljässä ottelussa tehot 1+1, ja suuntasi NHL-lakon päättymisen jälkeen St. Louis Bluesiin.

Andersonin tieltä väistyi HPK:ssa pistepörssiä dominoinut Tomas Kapusta, joka ei oikein koskaan löytänyt parasta osaamistaan Raumalla. 16 pistettä 25 ottelussa ei ollut vallan huonosti, mutta odotuksiin mies ei pystynyt vastaamaan. Lukko-paita vaihtui porilaiseen punanuttuun kesken kauden.

Ruotsalaisten maihinnousu

Lukon historian ensimmäinen ruotslainen oli entinen NHL-jyrä Robert Nordmark. Monen mielestä jykävä puolustaja on Lukon kaikkien aikojen paras ulkomaalainen. Nordmark viipyi Raumalla vain kauden 1995-96, mutta oli tuona aikana joukkueen henkinen johtaja niin vaihtoaitiossa kuin pukukopissakin. Nordmark muodosti Joni Lehdon kanssa pelottavan pakkiparin kentän molemmissa päädyissä. Kauden aikana syntyneet 16 maalia puhuvat omaa selvää kieltään Nordmarkin hyökkäystaidoista. Lukosta Nordmark jatkoi pronssimitali kaulassaan Sveitsin Zürichiin.

Keväällä 1996 ns. Bosman-tapaus avasi siirtomarkkinat. Lukko hankki riveihinsä viisi ruotsalaista: Peter Högardhin, Oscar Ackeströmin, Patrik Rossin, Mattias Lööfin ja Mattias Olssonin.

Hankinnoista selvästi onnistunein oli rämäpäinen puolustaja Ackeström, jonka välihyökkääjämäiset otteet herättivät nopeasti kiinnostusta muuallakin. Ilves nappasi Lukon löydön riveihinsä, ja lopulta Ackeström ehti pelata liigaa vielä Hämeenlinnan Pallokerhonkin riveissä.

Mattias Lööf oli taitava keskushyökkääjä, joka ei kuitenkaan koskaan oikein löytänyt itseään Lukossa. Timo Tuomi ei nähnyt Lööfissä ykkössentteriä, ja Lukko purki ruotsalaisen sopimuksen yhden kauden jälkeen.

Vakavasta loukkaantumisesta toipunut Patrik Ross oli maalintekijätyyppi, mutta hänkään ei esittänyt Raumalla mitään erikoista ja saikin pakata matkalaukkunsa kesken kauden. Ross suuntasi kulkunsa Saksaan.

Mattias Olssonin Lukko-ura päättyi kesken kaiken polvivammaan. Olsson palasi Ruotsiin, ja pelasi vielä loppukauden Västeråsissa.

Peter Högardh tuli Raumalle selkävaivaisena eikä koskaan saanut kunnollista tilaisuutta näyttää kykyjään. Högardh joutui hakemaan vauhtia kauteensa Uudenkaupungin Jää-Kotkistakin, kunnes lopulta Lukko kauppasi miehen kesken kauden Espooseen. Tässä yhdessä Lukon historian huonoimmista kaupoista Raumalle matkasi venäläispuolustaja Sergei Makarov. Jälkikäteen on irvailtu Lukon johdon luulleen saavansa sen hieman nimekkäämmän Sergei Makarovin. Högardh teki Espoossa maaleja, Makarov teki Raumalla virheitä.

-Vaikea Raumalla oli kuntoon päästä, kun ei päässyt pelaamaan, Högardh kommentoi päästyään Espooseen.

Syksyllä 1996 SM-liigan portit olivat sulkeutumassa EU:n ulkopuolisilta pelaajilta kun Japanin sarjassa kovat tehot tehneen puolustaja Anatoli Fedotovin lyhyt visiitti joukkueessa päättyi alkuunsa. Suomessa harjoitusleirillä olleen Rouenin joukkueesta kaapattiin viime hetkillä kanadalaispuolustaja Patrick Thompson, joka ei kuitenkaan osoittautunut liigatason pelaajaksi. Thompson päätti kautensa ykkösdivisioonan Kärppien riveissä.

Thompsonin kanssa samanaikaisesti Lukon puolustuksessa hääri toinenkin kanadalainen, jykevärakenteinen Scott Humeniuk. Hän saalisti puolustajalle kelpo tehopisteet (6+11), mutta rohmusi myös 108 rangaistusminuuttia.

Humeniuk pelasi yhden kauden Saksan DEL-liigan Augsburgh Panthersissa ennen paluutaan Pohjois-Amerikkaan. Ura jatkui ECHL-liigan Baton-Rouge Kingfishissä, mutta sai traagisen lopun. Humeniuk sai halvauskohtauksen kesken alkuverryttelyn. Hänen vartalonsa oikea puoli halvaantui, ja kiekkoura oli ohi.

Yhdeksästä Lukon paitaa kauden aikana kantaneesta ulkomaalaisesta vain Oscar Ackeström jatkoi uraansa Raumalla.

Katseet itään

Kesällä 1997 Lukko tavoitteli Volga Expressinä tunnettua venäläiskaksikkoa Igor Maslennikov ja Sergei Vostrikov. Valtavia tehoja Italiassa mättäneiden miesten tulon piti olla jo selvää, kun jälleen kerran nähtiin että kaiken takana on lopulta nainen. Vostrikovin vaimo ei halunnut lähteä Raumalle, ja kauppa tyrehtyi alkuunsa. Jälkeenpäin koko Volga Expressin siirtoepisodia on pidetty kaksikon agentin keinona kiristää parempia numeroita Bolzanon tarjoamaan jatkosopimukseen.

Hätävarana löydettiin Pohjois-Amerikan farmiliigoista latvialainen keskushyökkääjä Aigars Cipruss, jonka nimi ei sanonut keskivertofanille yhtään mitään. Cipruss osoittautui lopulta todella hyväksi hankinnaksi.

Lähdettäessä kauteen 1997-98 Lukolla oli asettaa rivii kaksi farmiliigoissa hurjia tehoja naputellutta ja NHL:n portteja kolkutellutta pelimiestä: Jan Kaminsky ja Brian Loney. Kummankaan kohdalla homma ei kuitenkaan natsannut. Voimahyökkääjä Loney teki maaleja, mutta otti myös jäähyjä, eikä viihtynyt Raumalla. Hän pakkasi laukkunsa jo 12 ottelun jälkeen. Kaminsky pelasi 38 ottelua, mutta ei päässyt sille tasolle mitä olisi itse halunnut. Siirtoajan jo umpeuduttua Kaminsky suuntasi muille maille, ei Lukko saanut hänen tilalleen enää edes vastaavaa miestä.

Ukrainan maajoukkuemies Bogdan Savenko tuli try-outille, teki kahdeksassa ottelussa 1+1 tehot eikä saanut jatkosopimusta. Savenko nähtiin myöhemmin SM-liigassa Kuopion KalPan riveissä.

Boston Bruinsin organisaatiosta löydettiin karhumainen venäläispuolustaja Denis Tshervjakov. Tälle ei merkitty ainuttakaan tehomerkintää, rangaistusminutteja tosin senkin edestä. Tshervjakov jatkoi Tapparaan, joka ei löytänyt käyttöä pienikokoiselle kanadalaishyökkääjälle Ryan Duthielle.

Loppuvuodesta 1997 Tanskan pääsarjaseura Hvidore IK ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, mikä sai Latvian maajoukkuehyökkääjä Leonids Tambijevsin etsimään uutta seuraa. Lukko oli jo aikaisemmin ollut Tambijevsin perässä, ja tuolloin oli oikea hetki houkutella mies joukkueeseen. Monet olivat vahvasti sitä mieltä, että Tanskan pääsarjasta on täysin mahdotonta löytää vahvistus SM-liigajoukkueeseen. Tambijevs kuitenkin osoitti nämä arviot pian virheellisiksi.

Valmentaja Timo Tuomi istutti Tambijevsin Aigars Ciprussin rinnalle, ja ketjun kolmannen lenkin muodosti Tapparasta kaapattu Ryan Duthie. Aiemmin keskushyökkääjänä pelannut Cipruss siirtyi laitaan tekemään peliä, ja kovaa töitä tehnyt Duthie pelasi keskellä. Näin syntyi huipputehokas "metriketju", joka veivasi toisenkin kerran vastustajan puolustuksen täysin pyörryksiin. Cipruss voitti joukkueen sisäisen pistepörssin

-Arvostan kunnon maalintekijöitä, jotka eivät turhaan kieputtele vaan pistävät lötää pussiin, Tuomi kommentoi tuoreeltaan hankintaansa. Ja maaleja Tambijevs osasi tehdä.
130 pelaamassaan ottelussa Tambijevs merkkautti tehot 57+48.

Duthie pelasi vain puolikkaan kauden Lukossa, mutta Cipruss ja Tambijevs jatkoivat yhdessä vielä toisenkin kauden. Tuolloin rinnalla nähtiin varsin nimekkäitä pelureita. Ensin Lukko kaappasi Toronto Maple Leafsin organisaatiosta Zdenek Nedvedin. NHL:ssäkin pelannut tsekki ei puolikkaan kautensa aikana päässyt aivan sinuiksi SM-liigan kanssa, mutta parempaa oli luvassa.

Vielä suurempi kala tarttui verkkoon talousahdinkoon ajautuneeta KalPasta. Teemu Selänteen ja Paul Kariyan entinen ketjukaveri Roman Oksjuta saapui Raumalle joulun tienoilla. Kivitalon kokoinen venäläinen ei kuitenkaan ollut se sateentekijä, mitä hänestä odotettiin. Oksjutalle ei merkitty ensimmäistäkään maalia Lukko-paidassa, rangaistusminutteja senkin edestä. Aki-Petteri Bergin taklauksesta aiheutunut aivotärähdys piti lisäksi Oksjutan pitkään poissa kaukaloista.

"Big Bad Roman" jakoi kannattajien tunteita vähän samalla tavoin kuin Petr Korinek. Selvästi taitavan ja romuluisen kolossin otteet keräsivät ihailua, kun mies oli pelipäällä. Monien mieliin kuitenkin painunut se toinen puoli Oksjutasta. Markus Kankaanperä muistanee edelleen, ettei kaikkia parane mennä tökkimään tilanteen jälkeen. Roman pillastui ja luisteli pitkän matkaa pakoon yrittävän Kankaanperän perässä takoen molemmilla nyrkeillä tätä päähän. Oksjuta jos kuka oli mielialapelaaja, ja valitettavasti Raumalla kiinnostus suuntautui enemmän rulettiin kuin jääkiekkoon.

Florida Panthersin organisaatiosta hankittiin ruotsalaispuolustaja Mikael Tjällden, jonka kausi loppui kesken kaiken aivotärähdykseen. Vamma ei lopulta onneksi päättänyt Tjälldenin uraa.

Hinta-laatu-suhteeltaan todella edullinen vahvistus oli nuori latvialaispuolustaja Atvars Tribuntsovs, jonka Lukko kaappasi 1. divisioonan Kokkolan Hermeksestä. Nuoren miehen yhteydessä ei voida niinkään puhua vahvistuksesta vaan ulkomaalaispelaajasta, joka tuli Raumalle kehittymään.

Kauden 1998-99 aloitti Lukossa myös lupaava ruotsalainen hyökkääjä Patrik Wallenberg. Mies kuitenkaan ei löytänyt tehojaan Lukossa ja palasi 19 ottelun jälkeen kotimaahansa.

Cipruss jätti Lukon kahden kauden jälkeen. Siirto Pelicansiin tuli täytenä yllätyksenä, sillä kaikki oli sovittu jo valmiiksi Lukon kanssa. Pahat kielet kertovat Ciprussin kyllästyneen Tambijevsin kitinöihin. Cipruss on viihtynyt pitkään Suomessa ja edustanut Pelicansin lisäksi Jokereita, HIFK:ta ja SaiPaa.

Tambijevs oli Tuomen luottomies, mutta Vasili Tihonovin astuttua Lukon peräsimeen alkoivat ongelmat. Taustalla puhuttiin olevan Venäjä-Latvia-asetelman, tai toisaalta vanhat kaunat Pardaugava Rigan ajoilta. Yhtäkaikki kaksikko ei tullut toimeen keskenään, ja Tambijevs kaupattiin kesken sopimuskauden Saksaan, Iserlohniin.

Zdenek Nedved palasi syksyllä Raumalle huippukunnossa. Mies laukoi hurjat 28 maalia ja voitti joukkeen sisäisen pistepörssin. Nedved jatkoi Lukossa vielä kolmannenkin kauden, ja muodosti tuolloin Pasi Saarelan ja Petri Pakaslahden kanssa joukkueen ykkösnyrkin. Omat pojat -projektin myötä Nedved todettiin liian kalliiksi, ja miehen ura jatkui HPK:ssa.

Lukon A-junioreissa pelasi kaksi kautta latvialaiskeskushyökkääjä Janis Sprukts, jonka Vasili Tihonov nosti yhdeksän ottelun ajaksi myös liigarinkiin. Raumalta Spruktsin tie vei vuodeksi Kanadaan, jossa hän pelasi hyvän kauden QMJHL:n Acadia Bathurst Titanissa. Yhden kauden jälkeen Sprukts suuntasi jälleen Suomeen, Mestiksen Vaasan Sportiin.

Kanadalainen kivijalka

Rakentaessaan joukkuetta kaudelle 1999-2000 Vasili Tihonov halusi joukkueensa peruskiveksi kokeneen kanadalaismaalivahdin. Valinta osui aluksi Danny Lorenziin, mutta lopulta kauden alkaessa Lukon maalia vartioi Tom Draper: mies, joka oli tehny tyhjäksi Lukon mestaruushaaveet Tapparan riveissä toistakymmentä vuotta aikaisemmin. Lorenz päätti viime hetkellä jäädä Pohjois-Amerikkaan perhesyihin vedoten.

Draper oli oiva isähahmo Lukolle. Lukko meni muutaman vuoden tauon jälkeen pudotuspeleihin, mistä on pitkälti kiittäminen loistavan kauden torjunutta Draperia. Kauden loppupuolella Draper oli mukana mieliä kuohuttaneessa ja muisteihin kaivertuneessa episodissa, kun Jokereiden kovanyrkki Sean Gagnon lähti kostamaan Zdenek Nedvedin törmäystä Jokeri-vahti Pasi Nurmiseen. Gagnon hyökkäsi suoraan aloituksesta mailoineen Draperin kimppuun, ja kunnon mylläkkä oli valmis.

Vaikka Draper viihtyi Raumalla todella hyvin, Lukko-ura jäi yhden kauden mittaiseksi. Perhe oli Draperille kaikki kaikessa, ja kun Raumalta ei englanninkielistä koulua löytynyt, täytyi etsiä toinen paikka perheen esikoisen koulunkäynnin aloittamiseen. Tie vei Espooseen ja Bluesin veräjän suulle.

Draperin apuna hääri tasokas puolustus, johon kuului Tsekin maajoukkuemies Martin Stepanek. Kentällä eleettömän varmasti oman pään pelannut Stepanek löysi loppukaudesta myös hyökkäystehoja, ja hänen taitonsa huomattiin myös muualla. HIFK tarjosi Stepanekille yhden Lukko-vuoden jälkeen sellaista tiliä, mihin raumalaisilla ei ollut resursseja vastata.

Draperia seurasi toinen kokenut kanadalainen, Bruce Racine. Jälleen Lukko löysi oikean miehen, ja Racine kohosi liigan parhaaksi maalivahdiksi. Racinekin pelasi vain yhden kauden Lukossa. Tästä voitaneen syyttää lähinnä Racinen agenttia. Bruce itse sanoi, ettei Lukko missään vaiheessa tehnyt hänelle sopimustarjousta, Lukon johto puolestaan piti miehen palkkapyyntöä kohtuuttomana. Racinen ura jatkui Venäjän liigan Ak Bars Kazanissa, josta tämä kuitenkin halusi pois jo kesken kauden. Suomi oli osoittautunut turvallisemmaksi paikaksi elää, ja Racine suuntasi Tampereen Ilvekseen.

Juuri ennen kauden 2000-2001 alkua Vasili Tihonov löysi Ranskan liigassa kovia tehoja keränneen järkälemäisen kanadalaishyökkääjä Jimmy Provencherin, josta piti tuleman Tihonovin projektipelaaja. Provencherin laukaus oli huippuluokkaa, mutta kolme tehtyä maalia kertoo hyvin, miten usein mies pääsi kutiaan käyttämään. Liike ei riittänyt läheskään SM-liigavauhtiin. Provencher vieraili yhden ottelun verran myös Mestiksen UJK:ssa. Sittemmin Provencher löysi kotinsa jälleen Ranskasta.

Omat pojat -projekti

Kausi 2001-2002 meni Lukolta taloutta tervehdyttäessä, ja kauteen lähdettiin ilman ulkomaalaisia. Kausi näytti muodostuvan nuorelle joukkueelle liian raskaaksi, ja ulkomailta ruvettiin etsimään isähahmoja. Colorado Avanlanchen organisaatiosta löytyi puolustaja Dan Smith, joka osoittautui huikealla varmuudella oman tonttinsa siivoavaksi peruspakiksi. Yhdessä Tuomas Grönmanin kanssa Smith muodosti pakkiparin, jonka jäälläollessa vastustajalla oli varsin ikävät oltavat. Hyvät otteet Raumalla poikivat Smithille NHL-sopimuksen Tampa Bay Lightningiin.

Seuraavaksi Ismo Lehkonen aisti joukkueen kapteenin Pasi Saarelan turhautuneisuuden ja halusi tälle maajoukkuetason pelintekijän. Slovakki Michal Hreus saapui hätiin ja esitti kotidebyytissään Tapparaa vastaan huikeita otteita. Hreus kirjautti heti tehot 1+2, mikä ei kuitenkaan kertonut juuri mitään hänen tuossa ottelussa järjestelemistään maalintekopaikoista.

Hreus oli kuitenkin jostain mysteeriksi jääneestä syystä vain yhden ottelun mies. Hän putosi ensin vilttiketjuun ja löysi itsensä lopulta katsomon puolelta. Hreus matkusti kotiinsa jo ennen kauden päättymistä.

Kesällä 2002 Lehkonen päätti löytää ulkomailta apuja Omat pojat -projektiin. Ensin haaviin tarttui AHL:ssä pitkän uran tehnyt pienikokoinen kanadalaissentteri Jason Cipolla. Hyvällä asenteella töitä tehnyt ja fiksuksi ihmiseksi osoittautunut Cipolla ei missään vaiheessa sopeutunut SM-liigaan. Osansa ennakoitua heikompiin esityksiin oli heti kauden alussa loukkaantuneella kädellä. Jo ennen joulua mies joutui pakkaamaan tavaransa. Uusi pelipaikka löytyi Saksan DEL-liigan Iserlohnista.

Washington Capitalsin farmista löytyi Jason Ulmer, jonka Portland Piratesin fanit olivat valinneet suosikkipelaajakseen. Ulmerin sopeutumista haittasi olkapäävamma, mutta vähitellen hän pääsi kiinni liigarytmiin. Kauden edetessä Ulmer on noussut yhdeksi Lukon parhaista pelaajista, ja etenkin alivoiman tappajana hän on suorastaan loistava.

Todellinen yllätyshankinta oli Quinn Hancock. Juuri ennen liigastarttia Lukko kiinnitti tämän Saksassa Augsburgh Panthersissa pelanneen puolustavan yleishyökkääjän riveihinsä, ja teki onnistuneen kaappauksen. Hancock nousi nopeasti johtamaan Lukon ykkösketjua.

Itsenäisyyspäivän tienoilla Raumalla alkoi levitä huhu todella kovan luokan vahvistuksesta. NHL:n Nashville Predatorsissa hyvillä tehoilla pelanut Marian Cisar saapui neljän ottelun testisopimuksella Raumalle. Vaikka Cisar ei koeajallaan juuri pisteillä juhlinut, Lukko teki hänen kanssaan sopimuksen kauden loppuun saakka.

Cisarin saapuminen tiesi käytännössä sitä, että Jason Cipolla joutui etsimään uuden työpaikan. Siitäkin huolimatta Cipolla otti entisen joukkuekaverinsa Cisarin loistavasti vastaan ja helpotti kaikin tavoin tämän sopeutumista Raumalle.

Washington Capitalsin kykyjenetsijät scouttasivat Lukolle Princetonin yliopiston kasvatin, ECHL:ssä alkukauden pelanneen jenkkipuolustaja David Schneiderin. Hyvin luisteleva ja kiekkovarma Schneider tuli aluksi try-out-sopimuksella ja onnistui vakuuttamaan Lukon johdon kyvyillään loppukauden kattavan sopimuksen arvoisesti.

Eikä siinä vielä kaikki. Suuren kohun saattelemana Lukko nappasi Euroopan rahaseurojen edestä 771 NHL-ottelun Robert Kronin, joka oli alkukauden yrittänyt löytää vielä pelipaikkaa maailman kovimmasta kiekkoliigasta. Kun sopimusta ei syntynyt, Kron suuntasi Eurooppaan. Miehen pitkä pelitauko herätti pientä epäilystä, mutta jo ensimmäisestä ottelustaan alkaen Kron esitti ammattimiehen otteita.

Maalivahdit huippuja, hyökkäyksessä ongelmia

Lukko on kautta linjan löytänyt ulkomailta todella hyviä maalivahteja. Petr Briza oli takuuvarma maajoukkuemies, mutta muut ulkomaalaisvahdit olivat ainakin jossain määrin riskihankintoja. Boris Roussonista kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan, Tom Draperia ja Bruce Racinea pidettiin liian vanhoina. Muistissa oli vielä Vladimir Myshkin, ainut epäonnistuneeksi luokiteltavissa oleva maalivahtihankinta.

Myshkinkin oli huippumies, mutta tuli Raumalle viisi vuotta liian myöhään. Briza, Rousson, Racine ja Draper olivat aikanaan liigan parhaita maalivahteja. Myshkinin puolustukseksi on sanottava, että hän pelasi parhaat ottelunsa juuri silloin kun pitikin.

Puolustukseenkin Lukko on löytänyt helmiä. Allan Measures-Neil Belland-pari nuoren Jarmo Myllyksen edessä takasi Lukolle seuran historian ensimmäisen SM-liigafinaalipaikan.

Robert Nordmark ja Oscar Ackeström edustivat ruotsalaishankintojen eliittiä. Myös tsekki Martin Stepanek oli liigan ehdotonta kärkikastia. Lukko-fanien harmiksi Nordmark ja Stepanek viihtyivät kanaalin partaalla vain yhden kauden.

Hyökkäyspäähän ei niin loistavia hankintoja ole onnistuttu tekemään. Leonids Tambijevs teki paljon maaleja Aigars Ciprussin syötöistä, mutta oli myös kiukuttelijan maineessa. Brad Palmer oli hyvä hankinta, mutta selkävaivat pilasivat molemmat Lukko-kaudet.

Zdenek Nedved pelasi yhden huikean kauden ja oli hyvä hankinta, mutta ei silti mikään sykähdyttävä tähti. Petr Korinekin pisteet olivat hyvät, mutta miehen puolustusasenne oli kaukana siitä mitä sen olisi pitänyt olla.

Roman Oksjuta, Jan Kaminsky, Brian Loney, Tomas Kapusta ja Michal Hreus ovat suuria kysymysmerkkejä. Miehiä, joilta odotettiin paljon, mutta jotka eivät lopulta saaneet mitään aikaan.

Robert Kronilla onkin hyvät mahdollisuudet nousta Lukon kaikkien aikojen parhaaksi ulkomaalaishyökkääjäksi. Jos hän ei sitä vielä ole tehnyt.

» Lähetä palautetta toimitukselle