Mielipide

Musta marraskuu on historiaa

LIIGA / Kolumni
Ensimmäisen adventtisunnuntain pakkasessa voidaan kääntää katseet juuri loppuneeseen kuukauteen. Liigan pienimmällä budjetilla pelaava ja ennakkoveikkauksissa taas jumboksi ennustettu JYP saalisti yhtä vaille täydet pisteet marraskuun kahdeksasta ottelusta ja on noussut sarjataulukossa jo sijalle neljä. Väkisinkin hiipii keskisuomalaisfanin mieleen yksinkertainen ajatus: miten tämä kaikki on mahdollista?

JYP kohtasi marraskuun peleissä Ilveksen, Bluesin, Kärpät, Lukon, SaiPan, Tapparan, Ässät ja Pelicansin. Otteluista neljä pelattiin kotona ja neljä vieraissa. Maaliero oli vakuuttava, 32-14. Myös lokakuun kolme viimeistä peliä päättyivät JYP:n voittoon tai jatkoaikatappioon, joten pisteputkella on mittaa yksitoista peliä ja voittoputkella kuusi. Yksitoista peliä ilman pisteetöntä ottelua on JYP:n organisaation uusi ennätys. Viimeisen yhdentoista ottelun saldo on 20 pistettä. Tällä tahdilla koko kauden pelaava joukkue olisi kerännyt runkosarjan päätyttyä 101 pistettä.

Kolme tasaista hyökkäysketjua

JYP:n valmennus on alkusyksyn jälkeen löytänyt toimivat ja tasaiset ketjukokoonpanot, joita ei ole muutettu moneen otteluun. Varmasti ketjuja jossain vaiheessa täytyy muokata, mutta niin kauan kuin peli kulkee eikä kukaan loukkaannu, siihen ei ole tarvetta. Kolmesta ensimmäisestä ketjusta mikä tahansa kykenee tekemään ottelun voittoon tarvittavat maalit. Kolmen ylivoimakentän käyttäminen kuvastaa myös osaltaan JYP:n materiaalin tasaisuutta.

Useimmiten pelien aloituskenttänä toimiva Tuomas Mikkonen - Janne Hauhtonen - Pavel Vostrak on ketjuista ehkä heikoin, jos puhutaan kiekollisesta taidosta. Mikkonen ja Hauhtonen ovat enemmän vääntöpelaajia ja Vostrakkaan ei ole tyypillinen tshekkitaituri, vaan pohjoisamerikkalaistyylinen voimamies, joka laukoo paljon ja kovaa. Hauhtosen ketjun rooli on vääntää kulmissa ja luoda maalintekopaikkoja lähinnä voimalla - Vostrakia (187 cm / 91 kg), Hauhtosta (191 cm / 94 kg) tai Mikkosta (188 cm / 86 kg) ei yhdellä kädellä tuuppimalla maalinedustalta siivota.

Ketjun pisteistä suuri osa on syntynyt ylivoimapelissä. Se saa yllättävänkin paljon ylivoima-aikaa siihen nähden, että varsinainen kiekollinen taito sillä ei ole erikoisen hyvä. Pelaajien parhaista osa-alueista - Hauhtosen aloitukset, Vostrakin siniviivapeli - on kuitenkin pelaajat oikein roolittamalla paljon hyötyä ylivoimalla. Vostrakin maaleista suurin osa on syntynyt suorilla laukauksilla ja usein kaukaa maalista, joten hänen tulivoimansa on yksi JYP:n ylivoimapelin kulmakivistä. Hauhtosen ketjun pelaajat ovat tehneet tällä kaudella yhteensä 13 maalia.

Peluutusjärjestyksessä toinen ketju on Tomas Chlubna - Eric Perrin - Harri Sillgren. Tämä kokeneista pelimiehistä kasattu koostumus pelaa rauhallista ja perinteistä syöttöpeliä. Iso, vahva ja maaliahne Chlubna pelaa maalin edessä, Perrin rakentaa peliä ja Sillgren tekee mitä milloinkin - päättää hyökkäykset tai syöttää, jos ketjukavereilla on parempi maalipaikka. Sillgren oli alkukaudesta JYP:n hyökkäyksen pahin alisuorittaja, mutta vähitellen hän on herännyt ja vain huono onni on pitänyt hänen maalimääränsä näin alhaisena. Perrin on selkeä vahvistus, joka taistelee, liikkuu, rakentaa peliä ja puolustaa esimerkillisesti. Chlubnan nyt tuntevat jo melkein kaikki - puolentoista kauden aikana 80 liigapeliä ja 47 maalia. Tämä tshekkivahvistus on kaukaloiden veijari, joka virnuilee ja puhuu omiaan vastustajan pelaajille. Chlubnan paras ominaisuus on ehdottomasti sijoittuminen - usein hänen maalinsa tulevat vahingossa, kun ketjukaverin laukaus muuttaa hänestä suuntaa tai hän huomaamattaan ohjaa syötön verkkoon. Mies kykenee kuitenkin valitsemaan paikkansa maalintekosektorilla siten, ettei hänen tarvitse kuin seistä paikallaan ja viimeistellä maalit.

Perrinin ketju pääsee pelaamaan paljon ylivoimaa, koska sillä on selkeä ja toimiva roolitus. Perrin rakentaa peliä, Chlubna seisoo hakattavana maalin edessä ja Sillgren on b-pisteiden välissä joko laukomassa suoraan Perrinin syötöstä tai odottelemassa maalinedustalta kauemmas kimpoavia irtokiekkoja. Ketju ei ole fyysisesti kovin vahva, joten puolustuspäässä pakkien tehtävä on mennä vääntämään kaksinkamppailuja omalle joukkueelle. Perrinin ketjun pelaajat ovat vastanneet tällä kaudella 26 maalista.

Kolmannessa hyökkäävässä ketjussa pelaavat Tuomas Pihlman, Jarkko Immonen ja Antti Virtanen. Tämä ketju on yllättänyt ehkä eniten, jos katsotaan pelaajien edelliskausien meriittejä. Pihlman ja Immonen ovat kehittyneet viime kaudesta eniten ja liian vähälle huomiolle jäävä kiekkotaituri Antti Virtanen on ollut taas tuttu luotettava itsensä. VIP-ketju on tähänastisissa peleissä viimeistellyt 23 maalia.

Tuomas Pihlmanin kehitys polki pari vuotta Mika Saarisen alaisuudessa paikallaan, mutta Matti Alatalo on saanut kaivettua entisestä yksiulotteisesta voimahyökkääjästä esiin myös kiekollisen puolen. Toki vielä nuoren pelaajan kehitykseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin valmennus, mutta tällaisia esityksiä tämän ikäiseltä omalta kasvatilta ei JYP-paidassa ole nähty sitten Risto Kurkisen, eli jotain uutta on Alatalo kyennyt tuomaan pelaajien valmennukseen. Iso ja vahva Pihlman taklaa ja vääntää entiseen malliin, mutta osaa nyt myös tehdä maaleja ja rakentaa ketjukavereille paikkoja. Väläyksiä Pihlmanin kyvyistä on nähty ennenkin - esimerkiksi viime kaudella neljän maalin ilta Kärppiä vastaan - mutta tänä syksynä otteisiin on löytynyt tasaisuutta. Pihlman on 50 tehopisteen vauhdissa ja jos ei herpaantumista keväällä tapahdu, roikkunee hän maajoukkueen mukana viimeiseen saakka. Mahdollinen on myös NHL-sopimus New Jersey Devilsiin, joka on viime vuosina harrastanut nuorten pelaajien ottamista organisaatioonsa varhaisella iällä. Pihlmanin NHL-sopimus olisi toteutuessaan valtava uskottavuusvoitto JYP:n organisaatiolle, sillä omat kasvatit ovat viime vuosina lähteneet suurempiin seuroihin kehittyäkseen kansainvälisen tason pelaajiksi. Edellinen NHL:ään Jyväskylästä lähtenyt oma kasvatti on Risto Kurkinen keväällä 1987.

Jarkko Immonen oli jo olla entinen lupaus huonosti menneen viime kauden jälkeen, mutta maisemanvaihdos Jyväskylään auttoi ja Rantasalmen mies on vakiinnuttamassa paikkaansa liigatasolla. Immonen oli C- ja B-juniori-ikäisenä ikäluokkansa parhaita maailmassa, mutta kehitys hiipui hetkeksi ja mies varattiin NHL:ään vasta viime kesänä. TPS:n organisaation ja Ässien kautta Jyväskylään eksynyt pelaaja on pelannut erittäin kypsästi, eikä nykyisiä otteita katsellessa uskoisi, että tämä on vasta Immosen ensimmäinen liigakausi vastuullisessa roolissa.

Antti Virtanen vastaa ketjun kolmantena miehenä kiekollisesta pelistä. Pihlmanin vääntäessä kulmissa ja Immosen puolustaessa Virtanen tekee kiekolliset ratkaisut joko syöttämällä tai päättämällä hyökkäykset itse. Virtanen on fyysisesti liigan heikoimpia pelaajia, mutta käsien herkkyys ja pelisilmä ovat kansainvälistä tasoa. JYP:ssä hän on ollut eniten kotonaan fyysisen maalintekijän rinnalla, kuten viime kaudella Chlubnan ja nyt Pihlmanin ketjussa. Virtanen on myös ehdottoman tärkeä lenkki ylivoimalla.

Valmennus on toiminut

Matti Alatalo on tähänastisessa tehtävässään onnistunut enemmän kuin hyvin. Lähinnä kakkosvalmentajana ulkomailta kokemusta hankkinut Alatalo on saanut materiaalista irti lähes kaiken mahdollisen ja pystynyt viemään monen pelaajan uraa eteenpäin. Maalinteko on monesti henkimaailman asia, mutta tuskin pelkästään henkimaailman asioilla voi selittää sitä, että halvimmalla materiaalilla pelaava JYP on tehnyt tämän kauden liigassa viidenneksi eniten maaleja. Mitä harjoituksissa on oikeasti tehty toisin, sen tietävät vain pelaajat ja valmentajat, mutta jokin syy tähän on oltava.

Joukkueen taktiikkapuoli on myös onnistunut. Edellisvuosina vieraspelien kanssa tuskaillut ryhmä on nyt toisella sijalla vieraspelien pisteissä ja jos voittoputki jatkuu tiistaina Hämeenlinnassa, nousee JYP jaetulle ykkössijalle Jokerien kanssa. JYP:n maalivahdit ovat pelanneet vieraissa yhteensä neljä nollapeliä ja joukkue on päästänyt vieraspeleissä alle kaksi maalia ottelussa - keskiarvo on 1,83 maalia. Vain Jokerien keskiarvo on alempi, 1,46. Esimerkiksi kolmantena vieraspelitaulukossa majaileva Kärpät on päästänyt keskimäärin 3,23 maalia vierasottelussa, vaikka on voittanut vain yhden pelin vähemmän. Tarkkaan puolustukseen perustuva taktiikka on siis kantanut hedelmää.

Kesällä Petr Tonin lähdön yhteydessä puhuttiin JYP:n heikentyneen kovasti, kun sen ainoa todellinen tähti vaihtoi maisemaa. Nyt näyttää siltä, että JYP on kääntänyt tasaisuuden vahvuudekseen. Joukkue on todellakin Joukkue ja ulkomaalaisetkin pelaavat aina oman pään kautta. Avainpelaajia ei jouduta kuormittamaan liikaa, koska ylivoimakenttiä on kolme ja alivoimassa pelaavat eniten nelosketjun miehet. JYP on kääntänyt monta peliä vasta kolmannessa erässä edukseen, mikä kertoo paitsi henkisen puolen vahvuudesta myös siitä, että avainpelaajia ei ole peluutettu loppuun jo pelin alussa.

Miltä näyttää loppukausi?

Tällä hetkellä JYP:llä ei ole hätää. Putkessa on helppo pelata ja tämän viikon pelit häntäpään joukkueita vastaan osoittivat sen, että joukkue ei leiju vaan jaksaa nöyrästi painaa omaa peliään voittaakseen ottelut. Leijumiseen ei toki ole edelleenkään varaa, koska tilanteet vaihtuvat ja sijoitus putoaa nopeasti, jos pisteitä ei enää putoile. Vaikka alkukausi on ollut näin hyvä, pelkkä playoffpaikkakin olisi joukkueelta loistava saavutus, enemmästä on turha haaveilla. Pudotuspelejäkään ei Jyväskylässä ole vuosikausiin nähty.

Joukkueen todellinen kantti mitataan vasta seuraavan tappion jälkeen. Pitkässä sarjassa tulee monenlaisia jaksoja jokaiselle joukkueelle ja JYP:llekin on heikompi aika vielä taatusti tulossa. Se, miten nopeasti tappioista selvitään ja miten paljon pisteitä kyetään keräämään parempina aikoina, ratkaisee lopullisen sijoituksen.

Pientä epävarmuutta aiheuttaa myös joukkueen kuntopohja. En toki halua epäillä Matti Alatalon ammattitaitoa, mutta näyttöjä hänen valmentamansa liigajoukkueen jaksamisesta läpi kauden ei luonnollisesti vielä ole. Jos Mika Saarisen kunto-ohjelmilla joukkueella oli vaikein jakso marraskuussa, ehkä Alatalon aikana se jakso on vielä tulossa? Jos joukkue pelaa hyvin loppusyksystä, ajoittuuko heikoin jakso keväälle, kun pelataan tosipelejä? Vai tuleeko todellista notkahdusta missään vaiheessa?

Tuleva viikko näyttää sen, mihin tästä joukkueesta todella on. Kaksi pistettä olisi hyvä saavutus, neljä pistettä loistava ja pisteputken jatkuminen lauantain jälkeenkin jotain käsittämätöntä. Leijumiseen ei ole varaa faneillakaan, joten toivottavasti muistetaan realiteetit, eikä lähdetä veikkaamaan murskavoittoja HPK:sta, Jokereista tai TPS:stä. Monta pistettä täytyy sarjassa vielä kerätä.

» Lähetä palautetta toimitukselle