HPK - JUK
KAL - TAP
KOO - ILV
KÄR - TPS
SPO - IFK
ÄSS - JYP
FLA - BUF 2.00
NJD - PIT 2.00
PHI - TBL 2.00
CAR - NYR 2.00
MTL - CBJ 2.30
STL - TOR 3.00
MIN - ANA 3.00
DAL - NSH 3.30
EDM - ARI 4.00
Mielipide

Moderni Pohjois-Amerikka, keskiaikainen Suomi

MAAJOUKKUE / Kolumni
Nuoret Leijonat on pelinopeudessa valovuoden jäljessä Pohjois-Amerikan joukkueita. Turnauksesta on tulossa Suomelle pannukakku, elleivät yksilöt pelasta.

Alkulohkon ottelut Yhdysvaltoja ja Kanadaa vastaan ovat osoittaneet synkällä tavalla, että Jussi Ahokkaan valmentama Nuoret Leijonat pelaa vastustajiaan heikompaa viisikkopeliä. Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkue on tilanteessa, jossa se joutuu kuromaan vastustajien pelitapaetua kiinni pelaajamateriaalillaan, joka tosin ei ole sekään turnauksen kärkeä.

Tilanne on paradoksaalinen. Aiemmin Suomi on kuronut laadukkaalla viisikkopelillä vastustajien etua pelaajamateriaalissa. Asetelma on kääntynyt päälaelleen lyhyessä ajassa.

Suomi pelaa Buffalossa keskiaikaista jääkiekkoa, jota tahdittaa avauspelaamisen köyhyys. Samaan aikaan esimerkiksi Kanada ja Yhdysvallat pelaavat monipuolista ja -rytmistä jääkiekkoa, joka tuottaa viisikon pelinopeutta.

Kuvaavaa Suomen pelitavassa ovat tilanteet, kun puolustajalla on aikaa avata rauhassa peliä. Suomi pelaa joko suoraan pystyyn painollista laitaa tai pelaa yhden pakki–pakki-syötön, jonka jälkeen kiekko syötetään niin ikään painolliseen laitaan.

Suomi pelaa Buffalossa keskiaikaista jääkiekkoa, jota tahdittaa avauspelaamisen köyhyys.

Pelinopeuden kannalta syötöt suoraan pystyyn ovat kaikkein heikoimpia. Niitä on todella vaikea saada haltuun, koska kiekko tulee suoraan selän puolelta. Diagonaalisyöttöjä painottomaan laitaan Suomi käyttää hävyttömän vähän.

Miten Kanada tai Yhdysvallat sitten pelaavat pelinopeampaa jääkiekkoa?

Pohjoisamerikkalaisista joukkueista jaksetaan puhua edelleen voimakkaasti pystyyn pelaavina. Käynnissä olevat nuorten kisat ovat viimeistään osoittaneet, että Pohjois-Amerikassa pelataan nykyään modernia kiekkokontrollijääkiekkoa.

Niin Kanada kuin Yhdysvallat valitsevat sen tylsän puolinopean pakki–pakki-lähdön sijaan hidastuksen, jossa pelataan yhden sijaan kaksi pakki–pakki-syöttöä, usein jopa enemmän. Se yksi ylimääräinen syöttö puolustajien välillä sopivasti hidastaa vastustajan puolustusta ja toisaalta lisää omaa hyökkäyspelinopeutta.

Samaan aikaan usein hyökkääjä kelaa alhaalta vauhtia. Näin keskialueella voidaan edetä vauhtieron turvin. Sen vuoksi Kanada ja Yhdysvallat näyttävät paljon luisteluvoimaisimmalta kuin Suomi, vaikka pelaajamateriaalissa ei niin isoa eroa ole.

Suomen puolustajan avatessa peliä kaikki kolme leijonahyökkääjää luistelevat puolustavan viisikon syliin. Ei ole pelinopeutta, vauhtieroa eikä minkäänlaista suorahyökkäysuhkaa. Peli näyttää hämmästyttävän hitaalta.

Tätä tahtia Suomen turnauksesta on tulossa pannukakku odotuksiin suhteutettuna. Näin laadukkaasta pelaajamateriaalista Suomi on tuskin saanut aiemmin nauttia, mutta silti joukkue on kaukana turnauksen kärkijoukkueista. Silloin katseet kääntyvät valmennukseen ja pelitapaan.

Yksilöt voivat tosin hinata Suomen vielä kärkimaiden vanaveteen.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös