Mielipide

Missiopelaajat suurennuslasin alla

LIIGA / Kolumni
JYPin joukkue teki mahalaskun yhdessä. Porukalla menestystä ei tullut, mutta joukkoon mahtui pelaajia, jotka onnistuivat henkilökohtaisella tasolla.

Jyväskylässä kausi 2006-2007 halutaan todennäköisesti unohtaa mahdollisimman äkkiä. Sijoitus 12 ei hampaita naurata, mutta moni pelaaja otti kehitysaskeleita omassa tekemisessään.

Jatkoajan JYP-toimitus jakoi jokaiselle joukkueessa pelanneelle 1-5 hurrikaania sen mukaan, kuinka pelaaja onnistui suorituksessaan. Määrä on suhteutettu häneen kohdistuneisiin odotuksiin, joten arvosanat eivät ole suoraan verrannollisia toisiinsa.

Voittava maalivahti puuttui

Sinuhe Wallinheimo



(40 ottelua; torjuntaprosentti 92,14; 2,95 päästettyä maalia ottelua kohden; 2 nollapeliä)

Wallinheimon kausi 2005-2006 antoi odottaa torjujalta paljon. "Sinkun" torjuntaprosentti 40 ottelussa on kelpo lukema, mutta voittavaksi maalivahdiksi hän ei koskaan noussut. Hän on persoona, jota jokainen joukkue tarvitsee. Tempaukset kaukalossa saattavat sekoittaa vastustajan ajatukset hetkeksi, mutta sooloilut koituivat muutaman kerran myös kohtaloksi joukkueelle.

Pekka Tuokkola



(20; 91,89 %; 2,62; 1)

22 ottelussa lähes sama torjuntaprosentti Wallinheimon kanssa kertoo, että Tuokkola onnistui tuuraajan roolissaan hyvin. Sai torjuntavastuuta Wallinheimon lepuutellessa jäseniään ja jäi mieleen perusvarmana torjujana.

Ensi kaudella JYPin maalivahtiosastolla lienee kaikki kunnossa, mikäli tämän kauden kaltaisilta loukkaantumisilta vältytään. Sekä Wallinheimo että Tuokkola jatkavat vuoden mittaisilla sopimuksillaan hurrikaanipaidassa.

Joni Myllykoski



(3; 93,02 %; 1,81; 0)

Käväisi JYPissä joulun molemmin puolin yhdeksän ottelun mittaisella visiitillä. Pelasi puolitoista ottelua ja yritti vakuuttaa valmennusjohdon otteillaan. Otteet olivat kiitettävät, mutta harmittamaan jäi se, ettei Myllykoski missään vaiheessa saanut todellista tilaisuutta näyttää.

Näiden kolmen maalivahdin lisäksi luukkua kävivät avaamassa 19-vuotiaat JYP-nuoret Niko Kaulio ja Janne Pekkarinen. Pelisekunteja heille ei kuitenkaan kertynyt.

Vain Jyri Marttinen onnistui

Jyri Marttinen oli JYPin puolustuksen johtohahmo läpi kauden. Hänen varaansa oli helppo rakentaa, vaikka loukkaantumiset ravistelivat rivistöä. Viimeisiä otteluita runnottiin läpi toisinaan viidellä puolustajalla.

Miska Kangasniemi
(39 ottelua, 1 maali + 3 syöttöä = 4 pistettä, -2, 68 jäähyminuuttia)

Saapui Jyväskylään kohinalla isosta paluumuuttajasta. Jyväskyläläiset odottivat kieli poskella kuuluisia Tööttimaisterin avojään pommeja, mutta niitä ei missään vaiheessa nähty. Kangasniemen kaudessa ei tuntunut onnistuvan mikään – ei fyysinen eikä kiekollinen peli, ei puolustaminen eikä hyökkäyksien tukeminen. Yksi suurimmista pettymyksistä, mutta saa vielä voimassa olevalla sopimuksella uuden mahdollisuuden ensi kaudeksi.

Eerikki Koivu
(45, 0+2=4, -4, 85 min)

Oli ainut lähes koko kauden pelanneista, joka ei saanut maalimerkintää tililleen. Oli hieman hukassa läpi vuoden, eikä peli Kangasniemen kaverina auennut missään vaiheessa. Kaksi ottelua Juha Salmun pakkiparina antoi jääkaappi-pakastimen kokoiselle miehelle uutta virtaa – molemmista peleistä Koivu saa yhden tähden.

Koivu on pelaaja, joka jakaa mielipiteitä. Omista junioreista liigarinkiin noussut puolustaja on aina mukava asia, mutta jotain Koivun otteista vielä puuttuu. Sopimus päättyy tähän kauteen, joten edessä lienee maisemanvaihdos.

Miika Huczkowski


(41, 1+3=4, -5, 44 min)

Jos viime kaudella "Husen" tavaramerkki oli virheettömyys ja luotettavuus omassa päässä, sattui tälle kaudelle aivan liikaa virheitä. Ei päässyt omalle tasolleen juuri missään vaiheessa, mikä varmasti johtui osaksi loukkaantumisista. Näkymättömän työn tekijä, mutta kiekon kanssa teki toisinaan itseään vähän liian näkyväksi. Yli 19 minuuttia jääaikaa ottelussa kohden kuitenkin on kova saldo.

Erkka Leppänen


(10, 0+1=1, -4, 4 min)

Kymmenkunta liigaottelua A-nuorten otteluiden ohessa ja yksi syöttöpiste. Pitkä loukkaantuminen pilasi koko kauden. Lupauksia antavia otteita etenkin hyökkäyspelaamisessa. 20-vuotiaasta Leppäsestä tulee vielä olemaan palon iloa JYPin takalinjoilla.

Jaako Niskavaara



(39, 7+10=17, -5, 66 min)

Tahmean alun jälkeen vahvaa nousukiitoa kevääseen. Siniviivalämäri huimasi katsojat kovuudellaan, mutta Niskavaara ei ihan pystynyt hyödyntämään sitä edelliskauden tapaan.

Marttisen lähdön jälkeen näytti, että Niskavaara pystyy paikkaamaan hyökkäyspäähän jääneen loven, mutta käsivamma päätti kauden äkillisesti.

Tomi Källarsson

(35, 1+5=6, 0, 44 min)

Tuli eräänlaiseksi täytemieheksi Kovasen lähdön ja loukkaantumisten myötä. Alussa otteet poikivat loppukauden mittaisen sopimuksen, mutta taso romahti kevättä kohden. Kokemuksen tuomaa johtajuutta olisi kaivattu.

Juha Salmu




(48, 3+9=12, 0, 67 min)

Oli yksi niistä joukkueen harvoista, jotka ottivat kehityksen valtavan harppauksen. Luova pelaaja, joka ei epäile käyttää kovuuttaan maalin edustalla. Siniviivalaukaus lähti muutamasti viuhuen ja kiekkoshow viihdytti yleisöä jopa useammin kuin kerran. Yksi joukkueen valopilkuista, joka nähdään viihdyttämässä Hippoksen yleisöä myös ensi kaudella.

Henrik Forsberg



(49, 1+3=4, -3, 85 min)

Leppäsen lisäksi toinen omista junioreista nousseista puolustajista. Ennakkoluulotonta ja kypsää peliä läpi kauden. Kolautti SM-liigauransa ensimmäisen maalin tammikuussa ja rymisteli vastustajia seinille nimiä katsomatta. Vielä nuori, mutta tulevaisuudessa hänen varaansa voidaan jo laskea.

Lähteneet puolustajat:

Tommi Kovanen

(17, 2+2=4, -8, 58 min)

Kapteeni, jonka otteet kaukalossa hankaloittivat taivalta enemmän kuin olivat hyödyksi. Jätti joukkueen syksyllä kovien myrskyjen jälkeen ja lähti mökilleen haravoimaan. Kovanen saa yhden haravan siitä, että hänen lähtönsä jälkeen seuraavassa pelissä JYP voitti Ässät puhtaasti 5-0.

Jyri Marttinen





(44, 13+17=30, +7, 78 min)

Koko kaudella joukkueen tärkein pelaaja, joka olisi kelvannut varmasti mille tahansa muullekin joukkueelle. Puolustuspäässä äijä, hyökkäyspäässä korvaamaton puolustaja. Osoitti taitavansa maalinteon myös rangaistuslaukauksista. Yli 23 minuuttia jäällä pelissä on kova lukea, mutta ”Jyssy” säilytti tasonsa illasta toiseen. Kaiken tämän lisäksi jätti vielä JYPin rahakirstuun mukavat korvaukset tammikuussa.

Monta pientä valopilkkua

JYPin teemat hyökkääjistössä tällä kaudella oli pelipaikan ansaitseminen urheilullisesti. Hyökkääjiä oli paljon ja jokainen heistä joutui tekemään töitä työpaikkansa eteen. Ketjujen jatkuva muuttuminen häiritsi kentällisten hitsautumista yhteen, mutta toisaalta kokoonpanoissa oli varaa, mistä valita.

Juha-Pekka Hytönen



(56, 11+17=28, 8, 44 min)

Vahva kausi ja edeltäjäänsä nähden erinomainen kapteeni. Teki oman yhden kauden piste-ennätyksensä ja oli työnteollaan jokaisessa vaihdossaan esimerkkinä muille. Jos Hytösen kaltaisia pelaajia olisi ollut JYPissä enemmän, olisi JYP ollut playoffeissa. Lukeutuu JYPin joukkueesta yhdeksi ensi kauden tärkeimmistä pelaajista.

Miikka Männikkö



(54, 14+25=39, -10, 34 min)

Pelasi ailahtelevan kauden. Surffasi välillä vailla päämäärää kaukalossa, mutta hurjalle tuulelle intoutuessaan nakutti pisteitä liukuhihnalta. 39 tehopistettä kertoo, ettei kausi mennyt penkin alle, mutta silti vielä Se Jokin jäi puuttumaan tähden tittelistä. Siirto Ilvekseen ensi kaudeksi saattaa olla juuri se tarvittava vapauttava tekijä.

Arsi Piispanen
(36, 2+4=6, -5, 16 min)

Tämän piti olla the Kausi, jolloin on Piispasen vuoro astua parrasvaloihin. Kuinka kävikään – aineksia pelimieheksi on, mutta ei millään saanut itsestään juuri mitään siihen viittaavaakaan irti. Loukkaantui tammikuussa ja kausi päättyi ennen aikojaan. Joukkueen kannalta kenties jopa onneksi.

Jari Jääskeläinen


(46, 4+14=18, +10, 26 min)

Löysivät Hytösen kanssa jälleen toisensa, teki tutkaparinsa tavoin oman piste-ennätyksensä. Tärkeä lenkki ykkösketjussa. On kehittynyt kiekollisessa roolissa roimasti, joskin hieman fyysisyyden kustannuksella. Tekee paljon duunarin työtä – sellaisia pelaajia JYPin kuluneen kauden joukkueessa on arvostettava.

Valtteri Tenkanen


(34, 4+9=13, -3, 4 min)

Tenkanen vakuutti seurajohdon jatkosopimuksen arvoisesti kuluneen kauden suorituksilla, vaikka jälleen kerran kausi jäi hyvin rikkonaiseksi. Loukkaantumiset vaivaavat jatkuvasti ja pelituntumaan pääseminen kestää aina pisempään. Tuplasi kuitenkin aiemman piste-ennätyksensä ja väläytteli hyökkäyspäässä muutenkin. Puolustamisessa eniten kehityttävää.

Ossi Louhivaara


(34, 8+4=12, +5, 10 min)

Loukkaantumiset pirstaloivat Karhulan Kanuunan kauden täysin. Haahuili syksyn täysin muissa maailmoissa, mutta kevään edetessä sai jonkinlaista otetta pelistä. Keskiverto kausi, jossa pisteet jäivät suureksi pettymykseksi. Lupaukset tulevaisuudesta antavat jonkin verran anteeksi, mutta ensi kaudella pitäisi alkaa tuloksiakin syntyä.

Miika Lahti



(44, 6+6=12, -8, 20 min)

Lahti pelaa huikeita ottelumääriä ikäänsä nähden, kun mukaan laskee liigaringin lisäksi A-nuorten kamppailut. Jaksaa kuitenkin illasta toiseen, eikä ole tällä kaudella nukkunut pommiinkaan. Energistä yrittämistä, ja kauden aikana syntyi Lahden oma piste-ennätyskin. Toisaalta nousu huipputasolle vaatii sitä, ettei hyökkääjä ole turvallaan jokaisessa pelitilanteessa.

Tuomas Vänttinen


(54, 10+15=25, -4, 46 min)

Odotukset Vänttiselle olivat korkeat, mutta syksy meni mieheltä penkin alle. Tehot olivat kiven alla välillä jopa 11 ottelun ajan. Keväällä mies alkoi päästä mukavaan vauhtiin Filppulan rinnalla ja maalejakin alkoi syntyä. Mies tuntuu syttyvän vasta keväällä huippuvireeseensä – ensi kaudella hänen soisi yltävän parempiin suorituksiin jo heti syksystä lähtien.

Mika Niemi



(35, 2+6=8, -4, 24 min)

Jukurikolmikon keskushyökkääjä väläytteli muutaman kerran syksyllä pirteästi, mutta vajosi kauden edetessä kevääseen tavallisten tallaajien tasolle. Kärsi Alatalon ketjulotosta hieman, sillä mukavia otteita esittänyt jukuriketju hajotettiin pitkäksi aikaa.

Samuli Piiroinen

(47, 7+4=11, -9, 24 min)

Oli syksyllä Niemen ja Sipiläisen kanssa hyvässä vireessä, mutta tahti hyytyi äkkiä. Kykenivät kolmikkona iloiseen pörräämiseen hyökkäyspäässä, mutta omissa soi hivenen liian usein. Super-Samulinakin syksyllä tunnettu Piiroinen kaipaa jämeryyttä ja päättäväisyyttä otteisiinsa, jotta ensi kausi lähtee toisille raiteille heti alusta lähtien.

Olli Sipiläinen


(55, 5+6=11, -9, 20 min)

Jukurikolmikosta kauden aikana näkyvimmin kehittynyt pelaaja. Teki syksyllä enemmän pisteitä, mutta alkoi vasta keväällä ottaa roolia kentällä. Otti ajoittain isännän roolia, vaikka pienikokoinen hyökkääjä onkin. Koko jukurikolmikon toivoisi saavan ensi kaudella peliaikaa yhdessä, sillä koossa ollessaan kolmikolta nähtiin myös iloisimpia ilmeitä.

Tommi Hannus





(20, 9+5=14, +5, 14 min)

Liittyi joukkueeseen lokakuun lopulla vaihtokaupassa Tero Koposta vastaan. Osoitti heti alusta lähtien olevansa pelaaja, joka pystyy kylmänviileisiin ratkaisuihin yksin. Yhteispeli Filppulan kanssa alkoi olla vahvasti uomissaan, mutta harmillinen loukkaantuminen katkaisi kauden tammikuussa. Selkävamma ei ottanut helpottaakseen, vaan kausi päättyi ennen aikojaan. Hannus tulee olemaan yksi JYPin maalinteko-osaston tärkeimpiä lenkkejä ensi kaudella.

Riku Rahikainen


(47, 3+2=5, -11, 135 min)

Yleisöpelaaja viimeisen päälle. Oli osaltaan peluutuksen uhri ja yhtä virhettä seurasi usein penkkikomennus. Seitsemän ja puoli peliminuuttia ottelua kohden ei ollut sitä, mitä Rahikainen lähti JYPistä hakemaan – eivätkä toisaalta otteetkaan sitä, mitä häneltä odotettiin. Fyysisenä pelaajana ykkösluokkaa, mutta miinuslukema kertoo korutonta tarinaa; omissa soi aivan liian usein.

Ilari Filppula




(54, 15+26=41, +1, 36 min)

Oli alkukaudesta pimennossa, mutta innostui kevättä kohden manipuloimaan kenttätapahtumia välillä miten tahtoi. Petasi maalipaikkoja ketjukavereilleen kuin liukuhihnalta ja harhautteli vastustajia maagisella kiekonkäsittelyllään. Innostui loppukaudesta olemaan toisinaan jopa joukkueen fyysisimmäksi taklaajaksi, jossa hänellä on aiemmin ollut eniten kehittymisen varaa.

Lähteneet hyökkääjät:

Carlo Grünn



(27, 2+11=13, 0, 8 min)

Ehti pelata ainoastaan syyskauden ennen loukkaantumistaan. Pääsi hyödyntämään vahvuuksiaan vain harvoin ja sai tammikuussa odotetun siirron Espooseen. Tämä kausi alkoi olla Grünnin viimeisiä näytön paikkoja, mutta loukkaantuminen pilasi mahdollisuuden. Vauhtia ja tilannekovuutta mieheltä löytyi, mutta toimitusjohtaja Seppäsen mukaan ei olisi kuulunut enää ensi kauden suunnitelmiin.

Johannes Alanen

(43, 2+6=8, -17, 12 min)

Ei saanut juuri mitään aikaiseksi koko kaudella. Yritystä ajoittain riitti, mutta kun ei, niin ei. Miinuslukemat olivat järjettömät, eikä suoritukset kaukalossa olleet juuri kaartelua kummempaa. Alatalon luoton hän oli ansainnut, mutta tammikuun lopussa hän sai matkata Grünnin seurana Espooseen. Siirto oli kaikkien osapuolien voitto.

Tero Koponen


(15, 0+1=1, -3, 0 min)

Mukavan edelliskauden jäljiltä odotukset Koposta kohtaan olivat muullakin kuin perustallaaja-osastolla. Koponen ei kuitenkaan saanut nostettua profiiliaan neloskentän sentteristä ylemmäksi, joten kauppa Raumalle oli oiva vaihtoehto.

» Lähetä palautetta toimitukselle