IFK - LUK
HPK - SAI
ILV - KÄR
ÄSS - JUK
OTT - COL 2.00
PHI - BOS 2.30
CGY - BUF 4.30
VAN - EDM 5.00
ARI - SJS 5.00
Mielipide

Mika Alatalo kuntoutuu hyvää vauhtia

LIIGA / Kolumni
Tepsin sisupussi Mika Alatalo loukkasi keväällä polvensa pahasti. Eturistiside napsahti poikki ja edessä oli leikkaus ja puolen vuoden kuntoutusjakso. Polvi on parantunut hyvin. Katse onkin suunnattu kaukaloon ja halu kentälle on kova.

Vasemman polvesi eturistiside napsahti poikki toukokuussa. Millaisessa tilanteessa vahinko tapahtui?

- Pelasimme jalkapalloa ja jotenkin jalka osui toisen kaverin reiteen. Polvilumpio meni taaksepäin ja sitä kautta ristiside poikki. Tilanne oli vahinko ja siinä oli vaan huonoa tuuria. Puolentoista viikon päästä jalka leikattiin ja kolmisen viikkoa sen jälkeen sain aloittaa kuntouttamisen.

- Kymmenen viikkoa sitä on nyt oikein hyvin kuntoutettu, mutta ei se vielä riitä. Oikeastaan ollaan vasta vähän yli puolenvälin. Polvi alkaa vahvistua vasta kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta. Kun eturistiside menee poikki, se on heikoimmillaan kolmen kuukauden kohdalla. Sitä en kyllä ymmärrä, mutta niin se vaan on.

Millaista kuntoutus on ollut?

- Paljon tehdään toistoja pienillä painoilla. Uintia ja allasjumppaa on ollut myös. Olen saanut alkaa juosta ja luistella hiljaa. Sivuttain kylki edellä on menty hyppyjuoksua. Normaalia treeniä, mutta rauhallisella tahdilla ja paljon toistoja. Punttisalilla on päivittäin tehty prässiliikkeitä. Aikaa menee paljon.

Milloin Mika Alatalo palaa lääkärien ennusteen mukaan kaukaloon?

- Puolesta vuodesta puhutaan. Kun leikkaus tehtiin toukokuun 15. päivänä, niin loka- marraskuun vaihteessa. Ei siinä oikein ole oikotietä. Sitten polven pitäisi alkaa kestää. Vaatii vuoden, ennen kuin polvi on kokonaan vanhassa mallissa.

- Kävin joukkueen mukana jäällä tekemässä niitä alkukiertoja. Niissä olen ollut mukana muutamia kertoja, mutta mihinkään kamppailuharjoituksiin en saa osallistua. Yksinäistä luistelua kentän ympäri. Kaarreluistelua, niin sivusiteetkin vahvistuvat.

Alla vaikea kausi ja päälle paha loukkaantuminen. Kesä on varmasti ollut henkisesti rankkaa aikaa.

- Onhan se ollut. Ei ole muutenkaan ehtinyt juuri lomia pitää. Leikkauksen jälkeen pariin viikkoon en voinut oikein tehdä mitään, mutta sen jälkeen on ollut täysinäistä hommaa. Ei auta, näitä sattuu. On ollut raskasta, kun on joutunut miettimään, miten jalka palutuu normaaliksi. Kovasti pitää vaan tehdä hommia ja uskoa siihen, että jalka kuntoutuu.

Millaisia väliaikatietoja olet saanut polven kuntoutumisesta?

- Kuntoutuminen on hyvässä vauhdissa. Kävin kolmen kuukauden tarkastuksessa ja kaikki oli ok. Ruuvit olivat paikallaan ja kaikki vaikuttaa hyvältä. Malttia pitää olla, sillä polven kanssa ei saa nyt törmätä mihinkään. Tukisäikeitä rakentuu koko ajan ristisiteen ympärille, ettei se hajoa, kun jotain tekee nopeasti tai maksimipainoilla. Tähän asti on mennyt hyvin. Jos tulee joku takapakki voi olla, ettei saa pariin viikkoon tehdä mitään.

- Jäälle mennessä pitää olla polvituki. Kuntojumpparimme kanssa olemme tehneet hyvin töitä. Se on auttanut paljon. Kuntopyörä on tullut aika tutuksi. Nyt kun on saanut ruveta juoksemaan, alkaa tuntua siltä, että polvi voisi vaikka kestääkin. Alussa vähän vihloo, mutta kun paikat lämpiävät on kuin juoksisi terveellä jalalla. Täyttä ei saa tietenkään juosta. Sellaisia 45 minuutin lenkkejä.

Maajoukkue kiinnostaa

Sinulla alkaa kolmas kausi Tepsissä tällä rupeamalla. Ikää on kertynyt 32 vuotta. Vieläkö NHL kangastelee mielessä?

- No ei se oikein. Viime kesän jälkeen oli pientä viritystä, mutta järkevää tarjousta ei tullut. Kahden suunnan tarjous tuli. Floridaan olisi ollut mahdollisuus mennä. Jos minulla ei olisi perhettä ja olisin nuorempi, olisin voinut lähteäkin. Ajattelin, ettei heidän hyökkäyksensä ole niin kova. Sinne olisi voinut mahtuakin. Enpä tiedä enää. Ei se ole enää suunnitelmissa. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mitä tapahtuu.

Onko TPS luonteva vaihtoehto jatkossakin?

- On se. Olen kuitenkin pelannut täällä parhaat vuodet NHL-vuosien kanssa. Täällä on asuttu ja viihdytty hyvin. Tepsi on hoitanut asiat mallikkaasti. Ei minulla ole mitään sanomista. On tärkeää, että Tepsillä on tarkoitus joka vuosi pärjätä huipulla ja tavoitella sitä mestaruutta, eikä mitään kahdeksatta sijaa.

Aravirta vaihtui Summaseen keväällä. Olisitko vielä tilaisuuden tullen maajoukkueen käytettävissä?

- Kyllä mielenkiintoa löytyy. Pari vuotta sitten Tshekin turnaus meni hyvin, mutta jatkoa ei tullut kauden myöhemmässä vaiheessa. Jotenkin ei ollut sellaista luottamusta, enkä saanut vakiinnutettua paikkaa, jotta olisin pystynyt olemaan mukana kisoihin asti. Olen edelleen kiinnostunut, mikäli paukkuja riittää ja nyt saan tuon polven kuntoon sekä pysyn terveenä.

Moni pelaaja haluaa jatkaa kiekkoilun parissa erilaisissa tehtävissä pantuaan luistimet naulaan. Nähdäänkö Mika Alatalo jonakin päivänä valmentajan, kun joskus toivottavasti vuosien päästä lopetat aktiiviurasi?

- Toivottavasti muutamia vuosia olisi vielä ja saisi pelata huipulla. Kyllä sitä valmennushommaa on tullut mietittyä. Kun tuossa on valmentajia vuosien varrella seurannut, niin se on kova maailma. Henkisesti pitää olla valmis. Minun linjanhakuni on varmaan urheilupainotteinen uran jälkeen. Ei valmentaminenkaan ole poissa laskuista. Joka tapauksessa voisin työskennellä jääkiekon parissa.

Kovaa meininkiä

Viime kausi oli Turussa erittäin vaikea monella tavalla. Uudistuksia tehtiin niin valmennukseen kuin joukkueeseenkin. TPS on vahvistunut melkoisesti. Millainen henki joukkueessa nyt on?

- Henki on mielestäni erittäin positiivinen. Kovin on tehty hommia, mutta iloisuus on ollut mukana. Pelipaikoista tapellaan, mutta se on kuitenkin positiivista. Kovaa meininkiä, mitä minä olen seurannut. Kun olen ollut loukkaantuneena, en ole pystynyt täysin sisäistämään sitä fiilinkiä, joka siellä on ollut. Minulla on sellainen vaikutelma, että käyrää lähdetään tosissaan viemään ylöspäin pariin viimeiseen vuoteen verrattuna.

Rosteria katsoessa kauden tavoite ei voine olla kovin vaatimaton. Maalivahtiosasto on mennyt eteenpäin viime kaudesta reippaasti. Pakisto on aivan toisen näköinen ja Antti Aallolla vahvistunut sentterikalusto on Mikko Koivun johdolla ehkäpä liigan paras. Lähdetäänkö kauteen turkulaisittain tutuin tavoittein?

- On tietysti vielä ennenaikaista puhua mestaruudesta, kun joukkueessa ei vielä olla tavoitetta asetettu. Treenipelien perusteella joukkue on astetta valmiimpi lähtemään liigaan kuin parina viimeisenä vuonna. Nuoret pelaajat ovat vuotta vanhempia. Olemme saaneet huippumiehiä ja runko on pysynyt hyvin kasassa. Nuoremmat pelaajat ovat saaneet kokemusta ja heiltä voi odottaa ihan mitä vaan. Runkosarjassa varmaan liikutaan siinä sijoilla 3-6. Se olisi sellainen inhimillinen tavoite ja ihan realistinen tälle joukkueelle.

Harjoitusten ja harjoitusottelujen perusteella moni pelaaja on kehittynyt harppauksin. Ketkä joukkuetoverisi ovat mielestäsi ottaneet pisimmät askeleet eteenpäin?

- Niitä on tietysti monta. Mikko Koivu tietysti ja Markus Seikola. Matias Metsäranta on myös ollut tosi positiivinen. Sentteriosastolta Mikko Kankaanperä ja pakistosta Jussi Timonen. Siinä päällimmäiset.

Miten Jukka Koivun TPS eroaa Kojo Jalosen Tepsistä?

- On siinä paljon samaa harjoitteissa koutsien vaihtumisesta huolimatta. Harjoitteet eivät kauheasti eroa, kun valmentajat keskustelevat tänä päivänä keskenään. Paljon samaa on. Kojokin piti kovia harjoituksia, kuten Jukkakin. Pelitapa on nyt erilainen. Pyritään siihen, että meidän joukkueemme pystyy myös olemaan vahva fyysisesti. Tietysti myös taidollisesti ja pelaamaan nopeaa kiekkoa. Kun kiekko saadaan, niin mennään, eikä meinata.

- Jukka on johtajana karismaattinen tyyppi. Hän on kuitenkin ollut Jursin kanssa monta vuotta. Jukan persoona varmaan iskostuu pelaajiin voimakkaasti. Vähän niin kuin Jortsu.

Välisarjoissa ei järkeä

Puhutaan paljon SM-liigan tason laskusta. Parhaat pelaajat ja nykyään jo rivimiehetkin kelpaavat Ison Veden taakse. Jos vertaat tasoa vaikkapa viiden vuoden sihdillä taaksepäin, niin mitkä asiat ovat muuttuneet eniten?

- Paljonhan siitä puhutaan, mutta aina niitä uusia vaan on tullut. Ei ehkä vuoden aikana, mutta seuraavalla kaudella voi tulla kymmenen uutta huippua, kun nuoret saavat kokemusta ja vanhemmatkin pystyvät pelaamaan huipulla. Tietysti tämä on ammattimaisempaa vuosi vuodelta. Jääkiekko on mielestäni ihan samanlaista kuin viisi vuotta sitten.

Pelaajat tuntuvat suurenevan koko ajan. Myös ulkomaalaisten hankintakriteerit ihmetyttävät toisinaan.

-Peli nopeutuu ja miehet ovat isompia. Jos valmentaja saa kaksimetrisen ja satakiloisen pakin, niin hän on tyytyväinen. Jos vielä pystyy koukkimaan mailalla ja estämään vastustajan menon mallille, niin se on hienoa. Jossain joukkueessa taitotasoa voi olla vähemmän koon kustannuksella. Tuntuu siltä, että äijät suurenevat vaan vuosi vuodelta. Voi olla, että taitotaso on vähän heilahtanut, mutta en puhuisi mistään liigan tason laskusta.

- Pitäisi pyrkiä siihen, että joukkueeseen tulevat ulkomaalaiset ovat vahvistuksia. Ei mitään kolmos- neloskentän miehiä. Vähintään pitää mahtua kahteen ensimmäiseen kenttään. Annetaan mielummin omille nuorille tilaa. Näin näkisin asian, kun itse oli Ruotsissa pari vuotta. Kyllä siellä piti mahtua kahteen kenttään. Jos ei mahtunut, lehdissä kirjoitettiin heti. On tietysti eri asia, jos hinta- laatusuhde täsmää ja kolmoskenttään saadaan joku ulkomaalainen sellaiselle paikalle, jota ei voida omilla nuorilla täyttää.

Kaukalot pienenevät. Elyseellä on kuitenkin edelleen kunnon kiitorata. Onko yleinen suuntaus oikea ja jos on, niin miksi?

- Ehkä se peli sitten nopeutuu pienessä kaukalossa. Tulee enemmän tilanteita ja peli on räiskyvämpää. Kotona isossa kaukalossa taito korostuu ja pystyy pitämään kiekkoa enemmän. On enemmän tilaa.

Välisarjasysteemi on saanut osakseen paljon kritiikkiä. TPS ja Blues kohtaavat toisensa runkosarjassa paikallisvastustajina kahdeksan kertaa kaudessa. Onko hommassa järkeä?

- Minusta ei ole. Jos lohkossa ovat TPS, HIFK, Jokerit ja Blues, niin aika kova välisarja on. Espoota vastaan kahdeksan kertaa ei ole ihan järkevää. Ovathan ne tietysti värikkäitä pelejä. Parasta on lyhyet matkat Helsinkiin. Tuollainen välisarja pitäisi lopettaa kokonaan ja pelata ihan normaalisti. Kaikki pelaavat kaikkia vastaan yhtä monta peliä. Sillä siisti.

Kahvaaminen pannaan

Yksi vai kaksi tuomaria?

- Nykyistäkin käytäntöä on vähän kritisoitu. Ei minulla oikeastaan ole mitään väliä. Kaksi menettelee ihan hyvin.

Mitä muutoksia tekisit tuomarilinjaan?

- Ne ainaiset roikkumiset, kiinnipitämiset ja kahvaamiset tylysti vaan pienestäkin pois. Jos kaverin vauhdin pysäyttää mailalla takaa varsinkin, pitää siitä antaa jäähy. Reilut taklaukset pitäisi sallia. Jos iso äijä taklaa pientä, niin siitä seuraa yleensä jäähy. Tietysti jos tullaan vauhdilla, niin ryntäys on selvä asia. Muuten ihan ok.

- Se on vaan mennyt siihen, että kiekottomaltakin pelaajalta saa ottaa vauhtia pois, etteivät esimerkiksi karvaajat pääse pakkeihin kiinni. Järkevästikin voi tietysti estää luistelulinjan valinnalla, mutta jos siellä ruvetaan koukkimaan mailalla kaulasta, niin ne pitäisi kaikki viheltää. Jos kulmassa roikutaan syliotteella ja painetaan miestä laitaan kiinni, niin miten sieltä kukaan pääsee pois? Aivan älytöntä! Jos kahdella kädellä ottaa toisesta kiinni, niin minusta se on kiinnipitäminen.

Tappelut ovat olleet pannassa ja sinänsä sääntöjen mukaisista taklauksista on annettu sanktioita seurausten mukaan. Onko linja kohdallaan?

- Tuokin on ainainen kysymys. Minusta jos halutaan tapella, ei siitä pidä antaa pitkiä pelikieltoja. Tappeluissa loukkaantuu vakavasti harvoin. Sen sijaan polvitaklauksista pitää antaa kunnon rangaistukset. Niistä saattaa joutua olemaan monta viikkoa syrjässä. Ne ovat eri asia. Nykyään tappelusta Suomen liigassa saa 2-4 pelin pelikiellon, niin ei kukaan halua niin tehdä. Rumista vastustajaa vahingottavista taklauksista pitää antaa rangaistus. Se on ihan selvää.

SM-liiga alkaa olla NHL:n ja eurooppalaisten sarjojen farmi- ja junioriliiga. Viimeisimpinä tulokkaina pelaajista kilpailevat kovilla palkoilla Venäjän sarjan rikkaat seurat. Onko Venäjällä pelaamisesta keskusteltu enemmänkin sinun lähipiirissäsi ja olisiko se sinusta mielekäs vaihtoehto?

- Korvauksethan siellä ovat hyvät, mutta ei se kyllä pahemmin ole vielä mitään keskustelua aiheuttanut ainakaan meidän joukkueessamme. Kuitenkin kaikilla on sellainen olo, että siellä on aika turvatonta oleskella. Itse en ainakaan lähtisi. Ei se ainakaan vielä suuremmin kiinnosta. Eihän sitä tiedä, kun mennään muutama vuosi eteenpäin. Aika kovia rahoja siellä maksetaan. Viekö sitten mafia puolet, kun sinne menee? Sitä ei koskaan tiedä. Minusta olisi aika turvatonta lähteä. Sielläkin on neljä tai viisi huippujoukkuetta ja sitten taso vaihtuu. Suomen liiga on paljon tasaisempi.

» Lähetä palautetta toimitukselle