Olin väärässä sarjaennakossani, mutta se ei harmita yhtään, kuten ei myöskään harmita väärässäolemisen myöntäminen. Tai oikeassa olin siinä, että Pelicansin ja Bluesin puolivälierissä avausottelu näyttää suunnan, mutta lopputuloksen veikkaaminen meni metsään. Blues nöyrtyi kotiyleisönsä edessä eikä pääse tekemään sarjasta yksipuolista näytöstä.
Päinvastoin, tilanne kääntyi täysin päälaelleen. Pelicans on osoittanut kevään mittaan sellaisia piikkejä suoritustason nostosta, että välierähaaveille ei kannata nauraa. Blues on valtavan paineen alla hävittyään kriittisessä paikassa.
Mikä parasta, kamppailu oli vähämaalisuudestaan huolimatta viihdyttävä. Hetkittäisiä suvantovaiheita lukuun ottamatta molemmat joukkueet pelasivat kiekkoa aktiivisesti ja loivat playoff-mittapuulla kohtuullisesti paikkoja. Voimahahmoina häärineet maalivahdit Mikko Koskinen ja Tommi Nikkilä eivät päässeet helpolla.
Kiihkeästä playoff-tunnelmasta kiitos kuuluu myös yleisölle. Lahdesta oli saapunut fanibusseilla yli 300 kannattajaa ja yksityiskyydeillä parisensataa muuta fania päälle. Espoolaiskollegani totesi avausottelun yleisömäärän (5388) olleen lievästi positiivinen yllätys, ja päätöserässä lähes koko hallin mitalta kuulunut rytmikäs ”Espoo!”-huuto oli volyymiltaan sellaista, että vastaavaa on nähty vain viime kevään huumassa, ei muulloin.
Kasassa on hienon sarjan ainekset. Ja niin taitaa olla muuallakin. Avauskierroksen täydellinen vierasvoittoisuus osoittaa, että SM-liiga on tasaisempi kuin koskaan. Yllätykset näyttävät vääjäämättömiltä, ja kansalla on lupa odottaa tuhkimotarinoita ja aivan uusia sankarikasvoja.
