On 30.heinäkuuta 2012. Vuonna 2009 aloittanut URHOtv tekee tarjouksen Mestiksen TV-oikeuksista. Mitä tekee Mestis? Mestis heittäytyy ahneeksi ja kieltäytyy sopimuksesta URHOtv:n asettamin ehdoin.
Mitä URHOtv oli valmis maksamaan Suomen toiseksi korkeimman sarjatason oikeuksista?
Muunmuassa SM-liigan ja Korisliigan oikeudet omistava URHOtv oli valmis maksamaan kolmivuotisesta sopimuksesta Mestiksen kanssa yhteensä 1,3 miljoonaa euroa plus 70% nettilähetyksistä saaduista nettotuloista, joista on vähennetty URHOtv:lle koituvat kulut.
URHOtv olisi maksanut ensimmäisestä vuodesta Mestikselle 200 000 euroa, toisesta 500 000 euroa ja viimeisestä 600 000 euroa. Tämä olisi siis reilu 108 000 euroa per joukkue kolmen kauden ajalle ja reilu 36 000 per kausi seuraa kohden keskimäärin.
Lisäksi olisivat tulleet ensimmäiseltä kaudelta MestisTV-tulot täysmääräisinä ja toisesta kaudesta lähtien URHOtv:n jakamien nettilähetysten tuloista jo mainittu 70% ja otteluita olisi pyritty saamaan myös Elisa Viihteen osaksi.
URHOtv myös vakuutti sopimusehdotuksessaan, että Mestis nousisi yhdeksi sen tärkeimmistä talvituotteista ja saisi sen täyden markkinointihuomion.
Mestiksen päätös URHOtv:n alkuperäisen sopimuksen kumoamisesta ei todellakaan ollut yksimielinen. Saamieni tietojen mukaan sopimuksen kumosivat lopulta vain kaksi Mestis-joukkuetta, muiden suostuessa ehdotukseen.
Kieltäytyjien intressit ovat selvät. Toinen vastarannankiiskistä, Vaasan Sport, tienaa MestisTV:n lähetyksillään noin 50 tuhatta euroa kaudessa ja on aiempien kausien liigakarsintaotteluillaan rohmunnut 20 tuhannen euron lisäpotin pelkästään MestisTV:n lähetyksillä vuotuisesti. Näin ollen vaasalaisille URHOtv:n ehdottama sopimus on silkkaa paperia.
Toinen kieltäytyjistä pohjaa samaan ja on kotkapaitojen viime kausien arkkivihollinen. Mitä sitten kertoo Mestiksen päätöksenteosta, jos kaksi suurseuraa kävelee kymmenen muun seuran tahdon yli?
Tilanne kuvaa hyvin Mestis-seurojen eriarvoisuutta. Tiettyjen seurojen on diktaattorin tapaan mahdollista kumota koko sarjan tulevaisuuden kannalta edullisia päätöksiä.
Suurseurat saavat usein tukensa päättäviltä tahoilta, esimerkiksi pian väistyvältä kehitysjohtaja Arto Sirviöltä.
Sirviö ja muu päättävä väki asettui TV-sopimuksen osalta kriittiselle kannalle myös siksi, että sen käsitys Mestiksen markkina-arvosta on vähättelevästi sanoen optimistinen.
Mestis linjasi sen TV-sopimuksen tavoitelluksi arvoksi noin 1,2 miljoonaa euroa kaudessa eli 100 000 euroa per seura kautta kohden. Suurinpiirtein saman verran kuin URHOtv oli valmis pulittamaan kolmen vuoden sopimuksesta.
Esimerkiksi Sirviö perusteli hinnoittelua sillä, että Allsvenskanin ensimmäinen TV-sopimus oli arvoltaan 300 000 kruunua (n. 35 000 euroa) per seura nykyisen maatessa jo kahden miljoonan kruunun tietämillä. Allsvenskanissa siis jokainen joukkue tienaa pelkästään TV-sopimuksen kautta n. 240 tuhatta euroa kaudessa.
Hinnoittelu on URHOtv:n reaktioiden mukaisesti utopiaa, sillä Mestis ei tuotteena lähentele länsinaapurinsa vastaavaa.
– Jos Sirviö menee TV-kanavalle tarjoamaan, että meillä olisi tällainen sarja, jossa pelaa korealaisia, farmeja ja liiganousua tavoittelevia joukkueita, jotka pelaavat tosi värikkäitä ja tasaisia pelejä, niin ei se vaan riitä. Tuotteen pitäisi olla parempi, jotta TV-yhtiöt kiinnostuisivat, täräytti TUTO Hockeyn toimitusjohtaja Santtu Kiili Jatkoajalle Matti Lindholmin haastattelussa.
Itse en usko, että Mestis olisi tuotteena lainkaan huonompi, jos sen pelejä olisi pitkin tätä kautta näkynyt viikoittain URHOtv:ltä JP Jalon ja Anssi Ritarin selostamana. Näin tapahtuisi vielä tulevinakin kausina.
Tämän kolmen vuoden aikana Mestis-seurat olisivat televisioitujen otteluiden seurauksena saaneet uusia katsojia myös itse live-otteluihinsa, saaneet aikaa kehittää itseään ja sarjaa tuotteena sekä päässeet nauttimaan TV-sopimuksen tuottamista rahasummista, olivat ne sitten Mestiksen asettamien tavoitteiden alapuolella tai eivät.
Tällä hetkellä Mestis seilaa ilman TV-sopimusta, laskusuhdanteessa tarpovan tuotteen kanssa ja sisällään eriarvoisia seuroja, joiden intressejä harvoin saadaan osumaan yhteen. Kenen etu tämä lopulta on?
