Maajoukkueen World Cup-voitto olisi kohottanut SM-liigan profiilia ja lisännyt tuotteen mielenkiintoa suuren yleisön silmissä. Voitto maailman parhaimpien pelaajien turnauksessa olisi muuttunut eurojen kilinäksi kotoisten liigajoukkueidemme kylmänkalseilla lippuluukuilla aivan itsestään heti kauden alusta lähtien. Toisin kävi.
Porstuaan jäätiin
World Cup-finaalissa hävisivät monet muutkin kuin Raimo Summanen suojatteineen. Häviäjiä olivat myös seurajoukkueet, he joutuvat peruuttamaan finaalin aattona innostuksissaan tekemänsä tilaukset entistä ehommasta tsekkivahvistuksesta, sekä tarjoamaan talkooväelle jatkossakin sitä hieman halvempaa kahveeta.
On selvää, että häviäjiä olemme myös me kiekkofanit. Suosikkijoukkueidemme kassoihin virtaava pienempi euromäärä merkitsee myös pienempää viihdearvoa itse peleissä. Tämä ei tietenkään koske niitä pääkaupunkiseudun joukkueita, jotka isoista resursseistaan huolimatta tuntuvat lähinnä heittävän rahaa ilmaan vuodesta toiseen ja loistavan poissaolollaan silloin kun liigakullan kohtaloa ratkaistaan, vaikka kyseisten seurojen puitteet antaisivatkin aiheen odottaa jotain vallan muuta.
World Cup-voitto olisi ollut tervetullut piristysruiske SM-liigalle, jonka mielenkiinnosta ja tulevaisuudesta on itse kukin ollut tässä huolissaan.
Hätäkös tässä, autetaan kaveri-kanukkia
Hätä ei kuitenkaan ole tämännäköinen. Leijonamiehistön saavutus oli historiallinen, paras mihin maajoukkue on koskaan yltänyt. Kyllä sitä lisäarvoa tihkuu SM-liigalle hopeamitalistakin.
Lisäksi on hyvä muistaa että suomalaista pers’jalkaista sohvaperunaa kiinnostaa kansainvälisessä kiekkoilussa kuitenkin lähinnä menestys MM-kisoissa.
Hänelle World Cup on joku keskellä yötä pelattava outo tilaisuus, jossa ei edes voiteta Serbia-Montenegroa 15-0 ja jossa Mertsi ei ole selostamassa. Tapahtuma ei siis millään täytä kansainvälisen arvoturnauksen kriteereitä.
Jos torille halutaan kunnon bileet ja kiekkoilu uuteen nousuun, maajoukkueen kannattaa voittaa loppukeväästä järjestettyjä turnauksia. Niitä joissa menestys riippuu lähinnä siitä, kuinka paljon, kuinka motivoituneita ja ennen kaikkea kuinka raittiita kautensa kesken lopettamaan joutuneita NHL-jyriä saadaan houkuteltua jonnekin Liettuaan saamaan vatsatautia Leijonapaidassa.
Toisaalta kuka tahansa kiekkoilija joka vaihtaa ennenaikaisen kesälomansa perheen kanssa Floridassa kuvatun kaltaiseen ns. MM-kisapestiin, ansaitsee automaattisesti maailmanmestarin tittelin.
World Cup-finaalitappiota on siis aivan turha harmitella.
Lisäksi on syytä muistaa, että kanukeilla sitä vasta huonosti meneekin. World Cupin tuoma lisäarvo paikalliselle jääkiekkoilulle tulee tarpeeseen Kanadassa jos jossain.
Kanadalainen huippukiekkoilu on NHL-tasolla näivettynyt pikkuhiljaa viime vuosikymmenet, perinteikäs kiekkokaupunki on toisensa jälkeen pistänyt NHL-pillit pussiin ja paikallinen seura suunnannut rajan taa Yhdysvaltoihin. Vaikka maa tuottaa huippupelaajia edelleen kovalla tahdilla, painelevat lahjakkuudet joukkueiden ja taalojen perässä eteläisen pommittajavaltion hoteisiin.
Kanada on lajin emämaa joka taistelee pitääkseen edes jäljelläolevat NHL-seurat rajojensa sisällä. Heille jos joillekin on tullut tarpeeseen niin olympia- kuin World Cup-voittokin ja niiden tuoma kiekkohuuma.
Lakossa, lakosta, lakkoon
SM-liigaseurat ovat menneet lakkoon. He eivät halua ottaa riveihinsä NHL-työsulun takia vapailla markkinoilla toimettomana vihelteleviä suomalaisammattilaisia.
Linjanveto on osin taloudellisen pakon sanelema ja ennenkaikkea tarkoituksenmukaisen tuntuinen. Joukkueen rakentaminen kevään play-off-koitoksia varten on pitkäjänteistä puuhaa. Mistä yhtäkkiä polkaistaan tammikuussa jalkeille eheä liigajoukkue, kun NHL-starat lähtevät takaisin?
Moni World Cup-joukkueessakin historiaa tehnyt pelaaja vaikuttaa hieman neuvottomalta tilanteen edessä.
Allekirjoittaneella onkin ehdotus.
Kootaan kaikki NHL-työsulun vuoksi ilman pelipaikkaa jääneet kiekkoammattilaiset kauden ajaksi maajoukkueleirille Vierumäelle. Kevääseen mennessä Raimo Summanen on esikuntineen koulinut porukasta voittamattoman yhdistelmän. Samalla metodillahan luotiin aikoinaan voittamaton Neuvostoliiton punakone.
Tämän jälkeen ei tarvitse muuta kuin odotella tulevia arvoturnauskultamitaleita vesi kielellä ja katsella kuinka kotimainen kiekkoliigakin kiinnostaa koko pitkän talven aivan kaikkia ja rahaa ropisee Jääkiekkoliiton, SM-liigan ja seurojen kassoihin.
Ja sitten voidaan olla taas sankareita kaikki ja tavata torilla kerran vuodessa, kaksi parhaassa.
että sikäli...
