Runkosarjan yhdeksänneltä sijalta pudotuspeleihin startannut Blues teki tempun, johon ei kukaan ollut aiemmin pystynyt. Se eteni "villi kortti" -kierrokselta ensin välieriin ja lopulta loppuotteluihin. Finaalisarjassa HIFK oli selvästi parempi. Kolme raskasta sarjaa oli vaatinut veronsa, ja IFK oli kevään vaikein vastustaja muutenkin.
Vastuuvalmentaja Petri Matikainen myönsi, että henkisten voimavarojen lataaminen aivan tappiin oli joidenkin pelaajien kohdalla hankalaa, kun alla oli niin monta tiukkaa sarjaa.
– Täytyy muistaa, että meillä oli kolme raskasta sarjaa alla. Joukkueesta oli puristettu erittäin paljon jo aiemmin. Kyky ladata yksilötasolla itsensä siihen, että peli olisi kärsivällistä ja voimakasta... Siinä me vähän jäätiin jälkeen, vaikka me miten kaivettiin keinoja. Mutta se on inhimillistä.
– Se on erittäin vaativaa saada semmoinen ihan viimeinen himo ja terävyys pelaamiseen, mikä meillä Bluesissa vaaditaan. Me ei olla maailman taitavin joukkue. Me oltiin jotain muuta, me oltiin tahdon jättiläisiä.
Espoolaiset eivät johtaneet yhtäkään finaalikamppailua. IFK oli varsinkin viimeistelyssä ja erikoistilannepelaamisessa Bluesia edellä.
– Jos laitetaan jään tasolle se, niin me annettiin muutamia erittäin helppoja maaleja. Tietenkin IFK oli erittäin hyvä ja sitoutunut porukka. He pelasivat aika ilkeetä peliä meitä vastaan. Alla oli aina tarpeeksi miehiä. Heidän kaksivaiheinen karvaus oli erittäin hyvää. Me ei pystytty olemaan tarpeeksi tehokkaita ja päästy pelin päälle niin, että pelin kuva olisi muuttunut, Matikainen tunnusti.
Kuuden vuoden periodi
Matikainen saapui Espooseen keväällä 2005. Seuraan tuli uusi toimitusjohtaja [Jouko Lintunen], urheilutoimenjohtaja [Raimo Summanen], pelaajakoordinaattori [Jukka Holtari] ja valmennusjohto [Kari Heikkilä, Matikainen, Jukka Ropponen, Janne Vikeväinen].
Nyt, kuusi vuotta myöhemmin Matikainen poistuu näistä miehistä viimeisenä Espoosta. Matikainen ei poistu voittajana, mutta hän poistuu bluesilaisen identiteetin arkkitehtina ja seurahistorian menestyneimpänä valmentajana.
– Identiteetti on luotu. Älä ikinä valita, älä selitä, älä ikinä anna periksi, arvosta ittees. Ylpeä tästä olen. 52 playoff-ottelua ja 6 CHL-peliä runkosarjapelien lisäks neljän vuoden aikana. Se on kova saavutus, mutta tietenkään me ei voitettu mitään. Se on ihan selvä, että se kantaa tätä organisaatiota. Mä kiitän joukkueen johtoa, valmennustovereita, huoltoporukkaa ja ennen kaikkea pelaajistoa. Ne on ollut todella kovilla, mä olen vaativa jätkä. Olen ylpeä siitä miten pelaajat on kehittyneet. Tästä on hyvä Lauri Marjamäen ja seuraavan valmennustiimin jatkaa eteenpäin.
– Työt on tehty ja mä oon lyönyt kaiken peliin.
Matikainen ei ainoastaan antanut Bluesille paljon. A-maajoukkueen kanssa töitä heti huomenna jatkava savolainen myös otti oppia ja kehittyi itse.
– Olen oppinut erittäin paljon. Olen saanut pelaajilta ja valmennustiimiltä paljon. Mun ajatus jääkiekon filosofiasta on muuttunut, mutta se ydinasia mikä mulla tänne tullessa oli: kaikista tärkein asia on voittaminen. Voittaminen on se juttu, sen ympärille tulee pelitavat ja muut. Se on pysynyt ja mä olen yhä vakuuttuneempi siitä, että se on se oikea tie.
