Mielipide

Matikaisen IFK:ssa paljon vaihtuvuutta

LIIGA / Kolumni
Helsingin IFK:n nykyinen toimitusjohtaja Pentti Matikainen on ollut tehtävissään noin kaksi ja puoli vuotta ja hänen pelaajahankintansa ovat aiheuttaneet paljoa keskustelua. Viestintälaitteet ovat olleet IFK:n toimistolla tiuhasti käytössä, sillä kolmeen kasaamaansa joukkueeseen Matikainen on hankkinut yli kolmekymmentä pelaajaa, joista puolet ovat ulkomaalaisia.

Matikaisen hankkimista suomalaisista pelaajista Tuomo Ruutu ja Timo Pärssinen olivat varmoja hankintoja, joiden taso oli kaikkien tiedossa. Heidän kohdallaan saavutus ei ole niinkään ollut siinä, että pelaajat löydetään, vaan lähinnä siinä, että heidät on saatu joukkueeseen. Suomalaisia tähtitason hankintoja ei kuitenkaan ole ollut missään mielessä paljoa.

Tähänastisista hankinnoista Jonni Vauhkonen, Kimmo Salminen, Pasi Saarinen, Niclas Hedberg ja Riku-Petteri Lehtonen ovat liigan peruspelaajia, joiden hankkiminen aikoinaan on tarkoittanut vain sitä, että varsinaisia huippuja ei ole saatu riveihin. IFK:n nykyisen hyvän junioritoiminnan aikana varsinaista pelaajapulaa ei missään vaiheessa pitäisi syntyä. Liigakelpoisia pelaajia löytyy omista riveistä jopa hieman liikaakin. Hankintojen painopisteen tulisi siis olla huippumiehissä, joita omasta tuotannosta ei luonnollisesti riitä aivan huippujoukkueen rakentamiseen.

Ulkomaalaiset avainasemassa

Usein puhuttaessa seurajohtojen taidoista pelaajahankinnoissa katse kääntyy ulkomaalaispelaajiin.
Ulkomaalaispaikkoja on rajoitettu määrä ja pelaajat ovat parhaimmillaan joukkueensa ratkaisumiehiä joten hyvä ulkomaalaishankinta nostaa johdon arvostusta. IFK:n hankkimista ulkomaalaisista pelaajista hyvin monella on jo takanaan kokemusta ja näyttöjä Suomen kaukaloista. Varsinaisista löydöistä ei siis voida kaikkien kohdalla puhua.

Aikaisemmat pelit SM-liigassa eivät aina kuitenkaan takaa pelaajan tasoa. Maalivahdeista Tom Draper oli ehtinyt pelata liigaa jo neljä kautta kolmessa eri seurassa ennen IFK:hon siirtymistä. Alpo Suhosen joukkueeseensa haluama maalivahti ei kuitenkaan vakuuttanut kannattajia edes hankintahetkellä, vaikka takana oli SM-hopeaa Tapparan riveissä.

Aigars Cipruss oli liigasta tuttu, mutta hänen hankintaansa kyseenalaistettiin nimenomaan aikaisempien liigaotteiden perusteella. Ciprussin pelit IFK:ssa jäivät yhteen kauteen. Jonas Junkka oli pelannut jo aikaisemmin liigassa, suhteellisen hyvällä menestyksellä. IFK:ssa kesän sairaudet sekä motivaation ja pelikyvyn puute johtivat lähtöpasseihin jo alkukaudesta.

Kesken kauden 2001-2002 joukkueeseen liittyneet Roman Vopat ja Sandy Moger tulivat toisista SM-liigajoukkueista. Vopatin kohdalla pelin taso nousi IFK:ssa, Mogerille kävi juuri päinvastoin. Roman Simicekin oli tarkoitus olla IFK:n ykkössentteri kaudella 2002-2003. Suomessa loistavasti aikaisemmin esiintynyt Simicek ei sopinut IFK:n joukkueeseen ja sai lähteä ennen siirtoajan päättymistä. Tsekissä Simicek esiintyikin taas tehokkaasti.

Ulkomaalaisia ulkomailta

Osa ulkomaalaisista pelaajista on toki tullut suoraan Suomen ulkopuolelta. Puolustaja Jan Kobezdan kohdalla pyrittiin olemaan huolellisia ja Kobedza oli kauden päätyttyä uuden valmennusjohdon testattavana IFK:n harjoituksissa. Loppujen lopuksi ulkomaalaispaikkojen loppuminen ja loukkaantumiset pitivät Kobezdan pois IFK:sta, ja kahden vuoden sopimuksen saanut pelaaja häipyi vähin äänin Suomesta parin Ilveksessä pelatun koeottelun jälkeen.

Robert Kantor tuli IFK:hon periaatteessa korvauksena Martin Stepanekin lähdöstä. Kantor oli aikaisempina kausina esiintynyt jopa MM-kisoissa, mutta rikkonaisten kausien jälkeen avauskausi IFK:ssa oli ailahteleva. Toiselle kaudelle Kantorin otteet paranivat jopa siinä määrin, että häntä yritettiin ostaa Venäjälle kesken kauden. Kantoria voidaankin pitää IFK:n ulkomaalaishankinnoista selkeästi onnistuneisiin kuuluvana.

Toinen IFK:n onnistunut hankinta on selvästi maalivahti Dave Stathos. Stathos jouduttiin hankkimaan korvaamaan flopannutta Tom Draperia. Pelaaja-agentti Juuso Pulliaisen kautta löytynyt pelaaja onnistui tällä kertaa try-outissaan ja onkin pelannut erittäin hyvin IFK-paidassa.

Toinen viime kaudella try-outin kautta hankittu pelaaja Frantisek Mrazekille tehtiin sopimus vain muutaman pelin jälkeen loukkaantumisista huolimatta. Mrazekin tehot olivat lopulta siedettävät, mutta pelillinen anti jäi hieman liian vaisuksi. Mrazekin vaihtoehdoksi Chicagosta tarjottiin Yorick Treilleä, jolle ei kuitenkaan SM-liigassa ollut mitään käyttöä.

IFK:n ulkomaalaishankinnaista ovat ennen tätä kautta onnistuneet parhaiten Stathos, Kantor ja Suomesta saatu Vopat. Osumatarkkuus on siis tähän asti ollut liian huono. IFK:ssa on viime vuosien aikana esiintynyt paljon pelaajia Tsekistä, mutta mitään varsinaista systemaattista scouttausta kyseisessä valtiossa ei tiettävästi harjoiteta. IFK:ssa ollaankin oltu hieman liian riippuvaisia organisaation ulkopuolisten toimijoiden panoksesta pelaajahankintoihin. Uusi, kansainvälisistä peleistä paljon pelaajia tunteva päävalmentaja saattaa hyvinkin auttaa tässä suhteessa. Varsinaisia muutoksia pelaajahankintoja suunnittelevaan henkilöstöön ei muuten näytä olevan tiedossa.

NHL-peikko peikkona

Nykyään hankittaessa huippupelaajia joukkue ei voi koskaan olla täysin varma pelaajan saamisesta. NHL-joukkueet ovat hakeneet riveihinsä Suomesta lukuisia pelaajia, ja jonkinlainen riski on olemassa kaikkien huippupelaajien kohdalla. Se, kannattaako riski ottaa riippuu osaltaan esimerkiksi pelaajan tasosta ja siitä kuinka kipeästi joukkue tarvitsee vahvistuksia.

IFK:n kohdalla uusi vahvistus on jäänyt tulematta seuraan kolmena peräkkäisenä vuonna. Kesällä 2001 Ales Kotalik teki sopimuksen Buffalo Sabresin kanssa, ja viime vuonna Tony Salmelainen siirtyi Edmonton Oilersin organisaatioon. Tämän kesän pikavisiitillä kävijä oli sentteri Tommi Santala. Kotalikin tapauksessa vahinko IFK:lle oli ehkäpä jopa liian suuri. Joukkue olisi kaivannut kaudeksi 2001-2002 johtopelaajia. Tommi Santalan lähtöä NHL:ään pidettiin tänä kesänä jo ennakkoon aivan selvänä asiana. Näin ei itseasiassa kuitenkaan ollut, ja Santalan kohdalla riski kannatti ottaa. Suomalainen huippusentteri olisi ollut jäädessään mittaamattoman arvokas.

Uudet nimet nimekkäämpiä

Vaikka Santala ei IFK:n haaviin lopulta jäänytkään voidaan sanoa, että alkavan kauden joukkueeseen tehdyt hankinnat ovat ainakin niminä tasoltaan kovempia kuin aikaisempien vuosien miehet. Tällä kertaa ei riveihin ole liittynyt yhtään jo ennakkoon huonoksi tuomittua miestä. Puolustajat Jere Karalahti, Jarno Kultanen ja Ladislav Benysek ovat niminä kovia, samoin hyökkääjä Martin Spanhel. Brett Harkinsin nykyinen kunto on tosin kysymysmerkki. Uusien miesten taidot, ja ennen kaikkea sopeutuminen joukkueeseen ja liigaan mitataan tietysti lopullisesti vasta kauden aikana. Jos tarvetta vaihdoksiin tulee pitää uusien miesten onnistua tällä kaudella paremmalla prosentilla kuin aikaisemmin.

HIFK:n pelaajahankinnat kausina 2001-2002, 2002-2003 ja 2003-2004

Tom Draper, Timo Laaksoharju, Dave Stathos

Jan Kobezda, Robert Kantor, Jonas Junkka, Pauli Levokari, Riku-Petteri Lehtonen, Tero Paappanen, Pasi Saarinen, Niclas Hedberg, Jere Karalahti, Jarno Kultanen, Ladislav Benysek

Ales Kotalik, Aigars Cipruss, Andrej Podkonicky, Jonni Vauhkonen, Kimmo Salminen, Sandy Moger, Roman Vopat, Jukka Seppo, Jeff Scissons, Timo Pärssinen, Tuomo Ruutu, Tony Salmelainen, Mikko Laine, Roman Simicek, Yorick Treille, Frantisek Mrazek, Jari Kauppila, Tommi Santala, Brett Harkins, Martin Spanhel

» Lähetä palautetta toimitukselle