Marko Kiprusoff on tunnettu suoritusvarmana puolustajana, jonka kiekonkäsittely on ollut aina sametinpehmeää. Hän on kansainvälisesti kokenut pelimanni ja kerännyt tuota
kokemusta SM-liigan ohella Ruotsin, Sveitsin ja Pohjois-Amerikan
kiekkokaukaloista. Turkulainen pelasi Turun Palloseuran
paidassa viisi vuotta. Tuohon aikaväliin mahtuu mukaan myös pikavisiitti Hämeenlinnan Pallokerhossakin. Kiprusoff kuului
vuoden 1992 juniorien MM-joukkueeseen, joka sijoittui
neljänneksi. Miesten pelien vuoro tuli ja niissä Marko
esiintyi vakuuttavasti: Lillehammerin olympialaisissa 1994 hän
tehtaili puolustajalle maukkaat kuusi pistettä kahdeksassa
ottelussa ja oli samana keväänä avainpelaajia kun
Suomi voitti mitalin MM-kisoissa.
Perinteikäs NHL-seura Montreal Canadiens valitsi hänet 70:llä
varausvuorolla seuraavan kesän varasutilaisuudessa. "Kipru" jatkoi
kuitenkin vielä kauden Suomessa ja tuo kausi olikin menestyksekäs: 31 pistettä ja
kauden päätteeksi paikka Tukholman MM-kisoissa, joista tuli suomalaisittain
historialliset.
Maailmanmestaruuden jälkeen Kiprusoff siirtyi rapakon taakse Montrealin
organisaatioon. Pelipaikka ei kuitenkaan auennut helposti; suurin osa kaudesta kului
farmipelien parissa Frederictonissa ja kauden päätteeksi NHL-pelejä oli kertynyt 24
kappaletta. Seuraavaksi kaudeksi (1996-97) Kiprusoff palasi Eurooppaan ja Malmöhön.
Kahden Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen oli aika palata kotiin Turkuun. Kausi 98-99
olikin miehen tuloksellisesti paras kausi SM-liigassa: mestaruus ja 37 tehopistettä.
Kahden Aurajoen rannoilla vietetyn vuoden jälkeen veri veti jälleen ulkomaille. Uusi
osoite oli Sveitsi, jota valmensi TPS:n mestaruusvuosilta tuttu venäläisvalmentaja
Vladimir Jursinov. Mukava kausi, mukavat tehot ja jälleen Marko Kiprusoffin nimi
alkoi kiinnostaa NHL:ssä. NY Islanders tarjosi turkulaispuolustajalle yksisuuntaista
sopimusta ja Kiprusoff päätti tarttua siihen. Kiprusoff ei pystynyt toisellakaan
yrittämällään vakiinnuttamaan pelipaikkaa NHL:ssä, vaan joutui seilaamaan New York
Islandersin ja farmijoukkue Bridgeportin välillä tiuhaan tahtiin. Niinpä 27 NHL
ottelua, yhdeksän farmipeliä ja kuusi syöttöpistettä myöhemmin hän palasi Turkuun
siirtorajan kynnyksellä. Kesällä edessä oli siirto tuttuun ympäristöön ja tuttuun valmennukseen Sveitsin Kloteniin, jossa vierähti kaksi seuraavaa kautta.
Marko, mitkä tekijät vaikuttivat ratkaisevasti päätökseesi tulla takaisin Suomeen ja
TPS:aan?
- Ihan normaalin kaavan mukaan se meni. Agenttini katseli mitä vaihtoehtoja oli ja sitten yhdessä mietittiin niitä lävitse, Kiprusoff lateli rauhalliseen tyyliinsä.
Neljän vuoden sopimus on nykykiekossa todella pitkä. Marko Kiprusoff vahvisti, että hänen sopimuksensa todellakin oli neljän vuoden mittainen ilman mitään optiovuosia. Mikä tälläisen sopimuksen solmimisen takana oli?
- On se ihan puhdas neljän vuoden sopimus. Tällaiset sopimukset ovat ehkä Suomessa harvinaisempia, mutta maailmalle ne eivät niin harvinaisia ole. Varsinkin Pohjois-Amerikassa – ja Euroopassakin – sellaisia tehdään.
Vaikka Kiprusoff on kuitenkin kiertänyt aika paljon maailmaa ja eri kiekkokaukaloita, tuntuu noin pitkä sopimus lähes eläkeviralta – onhan hän sopimuksen umpeutuessa neljän
vuoden päästä 36-vuotias. Tarkoittaako tämä, että veri ei enää vedä ulkomaille
ja kaiken nähnyt puolustaja päättänyt asettua lopullisesti Turkuun?
- Ei sitä koskaan tiedä - aika näyttää sen, sanoi Kiprusoff päättäväisesti.
”Selkä on kunnossa”
Päättyneellä kaudella Kipru nakutti Sveitsin liigan Klotenissa 35 ottelussa tehot 3+13. Kautta sävyttivät sitkeät selkävaivat, jotka ajoivat miehen lopulta leikkauspöydälle.
- Se (selkä) on aikoinaan mennyt pelitilanteessa. Se on välillä ollut hyvä, mutta se rupesi nyt vaivaamaan enemmän ja enemmän. Se oli pakko hoitaa.
Kyseessä oli siis sama vamma, joka vaivasi sinua vuosituhannen vaihteessa?
- Joo, kyllä. Siihen tulokseen sitten tultiin.
Selän nykykunto on miehen mukaan hyvä.
- Se on kyllä hyvä ollut. Se hoidettiin ja sieltä saatiin pois mikä siellä oli vikana. Tosi hyvältä tuntuu. Olen pystynyt harjoittelemaan ja pelaamaan ihan normaalisti. Olen harjoitellut normaalisti siitä asti kuin yhteisharjoitukset alkoivat. Tietenkin siinä oli hieman omaa harjoittelua jonkun verran. Ihan alkukesästä jätettiin pomppimiset ja hyppimiset pois ja tehtiin se harjoittelu vähän toisella tavalla. Se on hyvä kun nykyään pystyy tekemään asioita eri tavoillakin.
Viime kaudella Tepsissä sattui kesäharjoittelun aikana parikin pahaa
loukkaantumista. Tämän kohtalon kokivat mm. Joni Lius ja Mika Alatalo. Onko tänä kesänä vanhoilla parroilla ollut eri harjoitusohjelma ja onko harjoitteissa varottu loukkaantumisia ja vältetty tiettyjä pelejä?
- Me ollaan vähemmän pelailtu. Tai tehtiin omaa ohjelmaa jonkun verran. Suurimmaksi osaksi oltiin joukkueen mukana. Jotain tämäntyylisiä harjoitteita jätettiin pois, joissa olisi riskiä, että voi jotain sattua.
Suomessa sanotaan, että Jukka Koivu edustaan jursinovilaista
valmentajakoulukuntaa. Olet ollut Tepsissä Jursin aikaan silloin kun Jukka Koivu oli
hänen apulaisvalmentajansa sekä Jursin valmennettavana Sveitsissä. Onko heidän
valmennustyyleissään yhtäläisyyksiä?
- Kyllä se kaikessa tekemisessä jonkun verran näkyy. Hän on ollut siinä hyvässä Jursin opissa monta vuotta ja varmasti poiminut sieltä niitä omasta mielestään hyviä asioita, mitkä ovat toimineet.
Entä onko selviä eroja?
- Ollaan niin vähän aikaa menty, että varmaan näkee paremmin kun tosipelit alkaa. Sitten näkee miten tämä homma tästä lähtee menemään. Kuitenkaan jääkiekossa ei nykyään enää salaisuuksia ja eroja juuri ole. Kaikki tekevät hommia aika samalla tavalla.
Kiprusoff pelasi Sveitsissä Vladimir Jursinovin valmennuksessa kahtenakin eri rupeamana. Mies kuitenkin kiistää, että Jursinovin valmennus olisi ollut tärkein motiivi Klotenin viehätysvoimaan.
- No, ei välttämättä tärkein, mutta iso osa kuitenkin. En osaa sanoa mikä se tärkein siinä olisi. Tosi tyytyväinen olen, kun sain sen sveitsiläisenkin kiekon nähdä. Kyllä sieltäkin jotain tarttui.
Vladimir Jursinovin yhteydessä ollaan puhuttun ”Jursinovin akatemiasta”. Valmentajavelho oli ja on yhä tunnettu nuorten pelaajien kehittämisestään. Mitä Jursinovin valmennus sitten antaa varttuneemmalle pelimiehelle?
- Niitä samoja asioita. Kuten Jursikin on sanonut: ”Ei kehittyminen katso ikää.” Tekniikan ja taidon kehittäminen ei ole mikään ikäkysymys. Ihminen voi oppia koko ikänsä.
Paljon on ollut puhetta tästä NHL:n työsulusta. Tässä on
paljon jos-sanoja, mutta yhden skenaarion mukaan se
merkitsisi Turun Palloseuran tapauksessa, että
NHL-puolustajia tulisi kenties kaksi lisää (Sami Salo, Aki
Berg). Mitä tämä merkitsisi Marko Kiprusoffin roolille?
- En ole ajatellut asiaa lainkaan. Se asia ei minulle kuulu. Mä hoidan oman hommani ja muut päättävät muut asiat.
Kiprusoff on tunnettu raviharrastuksestaan. Vieläkö veri vetää Metsämäen raviradalle ja löytyykö nykyisestä kokoonpanosta muita ravimiehiä?
- Kyllä vaan. Aina kun ehtii, niin sinne mä menen. Se on mukavaa puuhaa ja hyvää vaihtelua ja hermolepoa tähän hommaan. Kyllä tossa pari kaveria on, mutta vielä ei olla hirveästi ehditty sinne menemään. Kyllä siellä muutama muukin käy. Ihan hyvä niin.
