Mielipide

Lyhyt katsahdus tulevaan

LIIGA / Kolumni
Aki Poskiparta ja Micke Suopuro Jatkoajan Jyväskylän-toimituksesta istuivat jälleen tauon kunniaksi alas pohtimaan – tällä kertaa tulevaa. Aiheiksi nostettiin JYPin lähitulevaisuuden maalailu katseiden siirtyessä aina kevääseen asti. Millaisena toimittajat näkevät JYPin tilanteen joulutauosta eteenpäin?

Se kysymyksistä yksinkertaisin, mikä tulee olemaan JYPin lopullinen sijoitus runkosarjassa?

Poskiparta: Näkisin, että hurrikaanilla on täydet mahdollisuudet kiriä neljän sakkiin. Veikkaan, että runkosarjassa sijoille 4.-6.

Suopuro: Tyydyn toteamaan, että sijoitus tulee takaamaan pudotuspelipaikan ilman joutumista syvästi inhoamiini ”sääläreihin”.


JYP-puolustus ja maalivahdit - rautaa keväälläkin?

Näin joulutauon aikaan on aika kurkistaa jo kevääseen. Missä piilee JYPin vahvuus kevään lähestyessä? Entä ne heikkoudet?

Poskiparta: Vahvuudet löytyvät menestystä maistaneesta, erittäin kokeneesta pelaajarungosta. Lisäksi alkukauden pilannut valmentajasotku, uuden pelitavan ja valmennustiimin sisäänajo, pelillinen rämpinen ja kuopasta nouseminen vahvistanevat joukkuehenkeä. Nousu mitalipeleihin asti on aivan mahdollinen, mutta kovin monen avainpelaajan poissaoloa JYPin konsepti ei kestäisi. Eric Perrinin tai Sami Vatasen puuttuminen tärkeimmistä peleistä voisi merkitä jo liiankin paljon – menestyshaaveiden kannalta.

Heikkoudeksi voi koitua valmennusjohdon yleinen kokemattomuus tältä tasolta. Panosten kovetessa tarkkailun alle tietenkin joutuvat heidän paineensietokykynsä, mahdolliset pelitaktiset virheet tai pelinjohdolliset ongelmat ottelun aikana. Mahdolliset auktoriteettiongelmat valmennuksen ja pelaajien välillä voivat eskaloitua painetilassa. Niin moni asia voi mennä pieleen, mutta niiden luetteleminen tuntuu pirujen maalailulta. Annetaan tulevaisuuden näyttää.

Suopuro: JYPin vahva ja laaja puolustuspää luovat turvallista pohjaa. Kahden vahvan maalivahdin tasainen peluuttaminen on tuttu menestysresepti. Uskon myös, että Jyrki Ahon JYP ei romahda tasostaan, kuten sille viime kaudella Risto Dufvan alaisuudessa kävi. Olen luottavainen Ahon ja koko valmennusryhmän osaamiseen.

Mutta toinen asia onkin, että mikä on tuo taso minkä JYP saa päälleen? Tämän hetkinen sapluuna ei nykytasollaan ole riittävä. Sen parantaminen kevään lähestyessä onkin kynnyskysymys. Eli pääseekö JYP tarvittavalle tasolle, jonka pitäminen riittää keväällä pitkälle?

JYPiä piinaavat edelleen maalinteko-ongelmat. Mistä löytyy lääke?

Poskiparta: Nyt, kun peräkkäin aivotärähdyksiensä takia joulukuussa kokoonpanoista poissa olleet Jani Tuppurainen ja Eric Perrin ovat molemmat pelikuntoisia sekä taas joulutauon jälkeen mukana askissa, asiat ovat hyvin. Ketjutasapaino saavutetaan ja tuore vahvistus Petr Hubacek saa hurrikaanin juonesta vielä paremmin kiinni. Uskon todella, että pikkuhiljaa myös maalinteko-ongelmat ovat ohi.

No perustellaanpa kuitenkin lisää. Tuomas Pihlman on kunnossa ollessaan ollut tunnetusti kova maalintekijä ja hänen kohdallaan on tapahtunut selvää edistystä. Entisen maalitykin tasonnosto ja onnistumisensa ennen joulutaukoa lupailevat hyvää JYPin maalintekorintamalle kevättä ajatellen.

Maajoukkueessa edukseen esiintynyt Harri Pesonen sai varmasti maajoukkueuransa ensimmäisten osumien myötä vieläkin lisää virtaa myös kotoiseen liigaan. Juuri Pesoselta odotan paljon myös jatkossa. Hänen vauhdikasta, luovaa ja tehokasta pelaamistaan on ilo seurata. Pesosen pelatessa vapautuneesti myös maaleja syntyy.

Lisäksi erinomaisella prosentilla maaleja syksyllä ennen loukkaantumistaan latonut A-P Jaatinen palaa muutaman viikon päästä takaisin vahvuuteen. Varsin luottavaisin mielin siis olen maalinteko-ongelmien suhteen. Maalipaikkojahan JYP on onnistunut luomaan pelistä toiseen runsaasti.

Puolustuksesta löytyy nyt tasapainoinen ketju jokaisen hyökkäystrion taakse. Pakkiparien taitavat ja nopeat kiekolliset puolustajat Arto Laatikainen ja Kristian Näkyvä kykenevät - aivan huikeassa vireessä pelaavan Sami Vatasen esimerkillä - tekemään JYPin hyökkäyksistä vastustajalle alati vaarallisia.

Oletan siis, että kesken kauden Mikko Viitasella, sekä etenkin Pavel Skrbekillä vahvistuneen - ja vihdoin täysin pelikuntoisen - laadukkaan hurrikaanipuolustuksen tasapainoinen vahvuus konkretisoituisi myös hyökkäyspäässä lisääntyneinä maaleina keväällä. Edellytykseksi edelliseen hyökkäysketjujen tulisi toimia tasaisesti koko leveydeltään, joten avainhyökkääjien poissaoloja hurrikaanirakennelma ei maalinteon osalta tunnu kestävän.

JYPin hyökkäys- ja puolustuspelaamisen rytmin löytäminen kärsi syksyn ja alkutalven aikana hyökkäysketjumuutoksista. Uskon sopivien ketjukoostumusten ja kentällisten tasapainon, sekä pelin rytmitysten löytyvän nopeasti JYPin nykyrosterista mikäli loukkaantumisilta ja sairasteluilta vältytään.

Suopuro: Tuskinpa asiaa olisi tuon kattavammin voinut esittää! Itse nostaisin esiin kuitenkin yhden tärkeän seikan eli kenestä nousee JYPille se korkeanprofiilin varma ratkaisija? Kuka iskee ne ratkaisevat maalit ainakin lähes ottelusta toiseen? Tämän pelaajan itseluottamuksen ja tehoina näyttäytyvän esimerkin kautta koko joukkue ammentaa voimaa maalintekoon.

Harri Pesonen on lähellä tähän rooliin nousua. Vaan riittääkö se viimeinen potku siihen vielä tällä kaudella? Aika näyttää, niin pienistä asioista se on kiinni.

JYPin nykyhetken maalinteon tehottomuus on tällä hetkellä myös henkistä. Apinat selässä ratkaiseminen on tunnetusti vaikeaa. Senkin johdosta yhden ratkaisupelaajan esiin nouseminen voi teurastaa useamman selässä roikkujan ja sitä kautta putsata tukokset maalihanoissa.


Vääntääkö Hubacek itsestään JYPin ratkaisupelaajan?
Petteri Äikäs - petteri.aikas@jatkoaika.com

”Tšekkibussi” toi Jukka Holtarin toimesta Jyväskylään Petr Hubacekin. Onko alivoiman erikoismies Hubacek maajoukkuestatuksesta huolimatta todella tarpeellinen vahvistus JYPille? Näitä miehiähän on hurrikaaniryhmä täynnä.

Poskiparta: On tarpeellinen. Hän on nimittäin muutakin kuin alivoiman erikoismies, kun hänen vain annetaan olla. Hänen vaikutuksensa joukkueeseen näyttää olevan positiivinen sekä kopissa että kaukalossa.

Kaiken monipuolisuutensa, meriittilistansa, sekä kokemuksensa lisäksi Hubacek on erinomainen joukkuepelaaja ja näppärä kiekonkäsittelijä lyhyellä mailallaan. Hyvällä pelikäsityksellä varustettu ja nopeasti luisteleva Hubacek on kevään edetessä taatusti vaarallinen hyökkääjä vastustajan puolustuksen kannalta.

Suopuro: Hubacek on monikäyttöisyydessään liki-ihanne pelaaja – Antti Pihlströmin tapaan. Lisänä hänellä Pihlströmin ominaisuuksien lisäksi kyky pelata myös sentterinä sekä tietenkin rightin-kätisyys. Miinuksena tietenkin se, että kyseessä ei ole mikään maalitykki, mutta kaikkeahan ei voi saada. Ja maailmanmestareita tai ylipäätään mitään mestareita ei voi voittavassa joukkueessa olla koskaan liikaa.

Kuka nousee JYPin loppukauden tärkeimmäksi pelaajaksi? Kuka yllättää ja kuka floppaa?

Poskiparta: Luulenpa, että loppukauden tärkeimmäksi palaseksi maalivahtipelin ohella henkilöityy Sami Vatanen.

En toivoisi kenenkään floppaavan, mutta pieni pelko on siitä, että Laatikaiseen ladatut korkeat
odotukset eivät saisi tarpeeksi vastinetta.

Suopuro: Sami Vatasen mainitseminen on oikeastaan turhaa, sillä tärkein hän on ja tulee olemaan terveenä pysyessään. Mutta Vatasen takana tärkeimmäksi pelaajaksi voisi toki nostaa pistekone Perrinin tai taituri Pesosen.

Itse nostan esiin myös äärimmäisen rauhallisen ja huolellisen Pavel Skrbekin. Kun pelit kovenevat ja kädet alkavat ottamaan liian tiukkaa otetta mailasta, tarvitaan esimerkkiä joka näyttää, että ”hei pojat, ei tässä mitään hätää ole” ja jatkaa pelaamista tutulla tyylillään. Tämän miehen perusvarmuus ei tule sulamaan missään hornankattilassa.

Floppiosastolle saattaa päätyä tulosten valossa upean alkukauden pelannut Riku Helenius. Mitä käykään nyt, kun odotukset ovat kasvaneet? Toivotaan kuitenkin, että Helenius kestää kasvavat paineet.

Yllättäjäksi nostaisin Kristian Näkyvän, jonka rooli JYPin alakerrassa voi kasvaa nykyistä huomattavasti suuremmaksi asioiden loksahdellessa paikoilleen.

» Lähetä palautetta toimitukselle