Maajoukkueen päävalmentaja Kari Jalonen kertoi Iltalehdelle 19. huhtikuuta, että Markus Granlundilla ja Leo Komarovilla olisi varma kisapaikka Venäjälle lähtevässä leijonamiehistössä. "Emme me heitä muuten olisi tänne roudanneet", ovat Jalosen sanat Iltalehden jutussa.

Valinnat tulivat julki, mutta nuoremman Granlundin nimeä ei lopullisessa pelaajalistassa ole. Mikäli taustalla ei ole loukkaantumista, on Jalonen ikävästi syönyt sanansa. Canucks-hyökkääjä tuli Pohjois-Amerikasta mukaan leiriryhmään, ja mediassa kirjoitettiin Jalosen puhuneen varmasta kisapaikasta.

Jaloselle tuli taatusti yllätyksenä, että niinkin moni NHL-hyökkääjä vapautuisi maajoukkueen käyttöön. Vielä jokin aika sitten ei todellakaan näyttänyt siltä, että Suomi saisi MM-kisoihin offensiivisesti turboahdettua hyökkäyskalustoa.

On silti väärin antaa lausunto varmasta kisapaikasta, jos lupaustaan ei voi pitää. Tilanne voi muuttua nopeasti — aivan kuten nyt kävi. Toisen Venäjä-ottelun mainingeissa tehdyssä haastattelussa Granlundin puheista sai sen käsityksen, että hänelle itselleen ei oltu täysin varmaa kisapaikkaa luvattu.

Miksi Jalonen sitten on antanut medialle huolimattoman lausunnon Granlundista? Jos näytöt eivät leirillä riittäneet, Jalosen antama kommentti oli aivan liian aikainen. Jos kyse on puhtaasti roolituksesta, kommentti oli ajattelematon niin varhaisessa vaiheessa.

Jos taas Granlundin poisjäännin syy on loukkaantuminen, asiasta olisi ollut järkevää tiedottaa etukäteen tai antaa uusi lausunto. Nyt annetaan turhaan mahdollisuus ylimääräiselle spekulaatiolle. Pohjois-Amerikasta tulevan pelaajan kisapaikkaa ei voi julkisesti ilmoittaa varmaksi, jos se ei sitä ole.

Jos taustalla on jokin vamma, siitä olisi pitänyt jo informoida. Mikäli Granlund ei jäänyt lopullisesta joukkueesta sivuun loukkaantumisen takia, Jalosen lupaukset nuoren Canucks-pelaajan paikasta joukkueessa olivat pelkkää sanahelinää.