Kapasen paluu ei ollut yllätys. Sitä osattiin odottaa koko alkuvuosi. Kapteenin siirtyminen pukumieheksi jäähallin toimistolle ei ollut luonteva. Ei siksi, ettei Kapanen olisi pätevä toimitusjohtajaksi, vaan siksi, että sydän oli yhä kaukalossa. Hikipisaroissa, ei kauppaneuvotteluissa.
Selänne malttoi olla sivussa syyskauden 2007, kun Anaheim Ducks oli voittanut Stanley Cupin. Mutta hän palasi, eikä ole malttanut lopettaa. Kuluvan kauden piti olla ehdottomasti se viimeinen, mutta koska kausi on ollut Selänteelle erinomainen, hän ei haluakaan päättää lopettamisesta, ainakaan vielä. Tuntuisikin kummalliselta, mikäli Selänteen ura päättyisi kahden ottelun kuluttua.
Nuuskamuikkunen on todennut, että kun on tehnyt jotakin koko elämänsä, ei enää pysty olla tekemättä sitä, vaikka kuinka haluaisi.
Jos nauttii jostakin, ja vieläpä menestyy siinä, miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?
Ja jos nauttii jostakin, ja vieläpä menestyy siinä, miksi ihmeessä pitäisi lopettaa?
On aivan joutavaa selitellä siitä, että vanhempien on on annettava paikkansa nuoremmille. Ei sitä ole annettava. Nuoremmat ottavat sen, jos he ovat riittävän kyvykkäitä. Jari Litmanen on Suomen jalkapallon sielu vielä 40-vuotiaanakin, koska kukaan nuorempi lupaus ei ole pystynyt viemään hänen paikkaansa. Sama pätee jääkiekossakin. Anaheim Ducks tarvitsee Selännettä, KalPa kaipasi Kapasta.
Mutta kun on kerran lopettanut, kannattaa harkita paluuta tarkkaan. Mäkihyppääjä Janne Ahonen ja kilpa-autoilija Michael Schumacher ovat ikäviä esimerkkejä epäonnistuneesta paluusta. Kukaan ei vie aiempia saavutuksia pois, mutta huonot viimeiset vuodet himmentävät entisen voittajan sädekehää. Esimerkiksi Schumacher voitti viisi mestaruutta peräkkäin, mutta kun hän palasi kolmen välivuoden jälkeen ja on nykyään muita hitaampi, mielikuva hänen ylivoimastaan on kadonnut. Legenda on kuihtunut kuolevaiseksi.
Jääkiekon puolella valitettava tapaus on Peter Forsberg. Nuorempi sukupolvi muistaa hänet lähinnä siitä, että vammojen runtelema ruotsalainen yritti monta kertaa palata kaukaloon, mutta yritykset olivat epätoivoisia. Sinnikkäitä kylläkin. Rakkaus jääkiekkoon oli ihailtavaa, mutta Forsbergin vartalo ei enää kestänyt.
Toivottavasti Selänne ja Kapanen pystyvät nauttimaan jääkiekosta vielä monta vuotta, ja toivon mukaan he osaavat lopettaa oikeaan aikaan, eli ei liian myöhään. Vaikka se onkin vaikeaa.
Kirjoittaja on espoolainen vapaa toimittaja.