Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki ei saapunut harjoitusten jälkeen median eteen, vaan puhevastuun otti apuvalmentaja Mikko Manner. Perusteluna oli, että Marjamäki halusi jakaa media-aikaa muillekin valmentajille.

Suomi hävisi edellisen ottelun Ranskalle törkein 1−5-numeroin. Tulos on sellainen, jota suomalaisen jääkiekkoyhteisön ei pitäisi hyväksyä ikinä. Sen sijaan, että Leijonissa olisi puristettu turboruuvia ainakin muutamaa pykälää tiukemmalle, puhui Manner yhteen kasvamisesta ja viimeisistä taistelun rippeistä.

Ainoita taisteluilmeeltään positiivisia pelaajia ranskalaisia vastaan olivat Jesse Puljujärvi ja Mikko Lehtonen − molemmat ensikertalaisia, joiden harteille ei vielä pitäisi joutua kasaamaan yhtään ylimääräistä menestyslastia miesten tasolla.

Mikäli sinivalkoisella joukkueella on alkusarjan kolmanteen otteluun lähdettäessä ongelmia yhteispelin kanssa, voidaan menestykselle alkaa kartoittaa saattuetta kohti hautaansa.

Manner totesi, että Ranska-pelin kaltaiset traagiset tappiot ovat parasta, mitä joukkueelle voi tapahtua ja pelin läpikäymisen jälkeen Leijonat on taas yhtä suurta perhettä. 

Ymmärtäisin halinallepuheen siinä tapauksessa, jos peli olisi ollut Kanadaa vastaan ja Suomi olisi pelannut yritteliästä taistelulätkää.

Suomi on toistaiseksi pelannut poikkeuksellisen hajutonta ja mautonta lätkää, kun normaalisti joukkue taistelee yhtenäisenä nippuna läpi turnauksen. Nyt otteista puuttuvat kamppailu- ja taklauspelaaminen lähes kokonaan. Kärkipelaajat ovat myös sortuneet järjettömiin kiekonmenetyksiin.

Mannerin sanoin, aina on joku tulos taululla, joka pitää käsitellä. Tällä hetkellä Leijonien on käsiteltävä muutakin kuin tulos − nimittäin koko joukkuetta vaivaava löysyys.

Tšekki-ottelu on sellainen näytön paikka, jota tämä joukkue kaipaa. Mikäli Leijonat ei onnistu hyödyntämään mahdollisuutta parantaa peli-ilmettään, tulee turnauksesta todella liian lyhyt.