Mielipide

Latvian jääkiekossa kuohuu

MAAJOUKKUE / Kolumni
Jääkiekon pienen suuren maan entisestään pieniä jääkiekkoresursseja ovat jo pitkään syöneet keskinäiset ristiriidat. Jää nähtäväksi, puhdistaako kilpailevan jääkiekkoliiton perustaminen pitkällä tähtäimellä ilmaa, vai lisääkö se vain vastakkainasetteluja. Seuraavassa hieman asiaa tukkanuottasilla olon historiasta ja spekulaatioita tulevaisuudesta.

Neuvostomiehityksen aikana Latvian jääkiekkoilua kontrolloi Neuvostoliiton jääkiekkoliiton alueyhdistys. Maan itsenäistyttyä virallinen jääkiekkoliitto perustettiin hyvin pitkälle tämän yhdistyksen raunioille, ja mukana toiminnassa olivat laajalti samat ihmiset kuin aikaisemminkin.

Kuutisen vuotta sitten liiton puheenjohtajaksi valittiin aiemminkin näkyvässä roolissa ollut Kirovs Lipmans. Ei mennyt kauaakaan, kun hänen johtamistyylinsä alkoi saada osakseen arvostelua. Lipmans on johtanut liittoa kovalla kädellä ja pyrkinyt tekemään itsestään korvaamattoman. Hänen puheenjohtajakaudellaan on esimerkiksi muutettu liiton sääntöjä siten, että puheenjohtajan vaihtaminen on tullut vaikeammaksi. Samoin hallitusta on ”puhdistettu” vastarannan kiiskeistä, ja esimerkiksi nuorten maajoukkueiden valmentajiksi on nimitetty ”Lipmansin miehiä”.

Lipmansin vastaiseen oppositioon ovat tiettävästi kuuluneet mm. NHL-tähdet maalivahti Arturs Irbe ja puolustaja Sandis Ozolinsh, jotka ovat nyt julistaneet tukevansa uutta organisaatiota. Jo aiemmin Irbe ja Ozolinsh perustivat yhdessä jääkiekon olympiarahaston Latviaan täysin virallisen jääkiekkoliiton ulkopuolelle. Ilman liiton tukea ja sen ulkopuolelle on myös perustettu esimerkiksi maalivahtikoulu (Irben tuella) ja joitakin kokonaisia kiekkoilusarjoja. Tällaisia ovat ainakin yksi nuorten liiga, ”itsenäinen amatööriliiga” ja Riian mestaruusliiga, joka on tänä vuonna muuttunut maan ykkösdivaria vastaavaksi sarjaksi. Isona motiivina edellä mainituissa asioissa on tiettävästi ollut juuri se, että päästään toimimaan virallisen liiton ulkopuolella.

Latvian oma ”Hjallis”

Perustetun kilpailevan liiton puheenjohtajaksi valittu Viesturs Koziols kuulostaa pitkälti ”Latvian Hjallikselta”. Kyseessä on menestynyt liikemies, joka on pitkään vaikuttanut jääkiekkopiireissä - viimeksi puheenjohtajana yhdessä maan suurseuroista. Aiemmin huhuttiin, että hän pyrkii syrjäyttämään Lipmansin jääkiekkoliiton puheenjohtajana. Ilmeisesti edellä kuvatut sääntömuutokset ovat tehneet tämän liian vaikeaksi, joten Koziols kannattajineen on päätynyt perustamaan uuden jääkiekkoliiton.

Suuremmissa jääkiekkomaissa uuden liiton perustaminen kilpailemaan virallisen kanssa kuulostaisi tuhoon tuomitulta yritykseltä. Latviassa piirit ovat kuitenkin pienet, ja tällä hetkellä ei ole lainkaan varmaa, kumpi osapuoli saa jatkossa edustaa maan kiekkoilua ulkomailla. Esimerkiksi valtion Urheilukomitea on juuri antanut lausunnon, jonka mukaan he tutkivat tilannetta tarkasti ennen kuin päättävät, kenelle jääkiekkoilun valtionapu ensi kaudella annetaan. Tätä lausuntoa voi lukea niin, että kilpaileva organisaatio nähdään raskaan luokan tekijänä, eikä virallisen liiton asema ole enää itsestään selvä.

Mitä tapahtuu jatkossa?

Kilpailevan organisaation perustava kokous oli siis vasta viime lauantaina (17. tammikuuta), joten tilanne on lievästi sanottuna sekava. Esimerkiksi kilpailevan liiton rahoituksesta liikkuu lähinnä huhuja. Luonnollisesti puheenjohtaja Koziols sijoittanee liittoon, mutta on huhuttu, että näin olisivat tekemässä myös Irbe ja/tai Ozolinsh, ja mahdollisesti sponsoreiksi ollaan saamassa myös jokunen latvialainen suuryritys.

Uuden organisaation toimintamahdollisuuksia kuitenkin rajoittaa se, että maata voi kansainvälisessä jääkiekkoliitossa IIHF:ssä edustaa vain yksi liitto, ja tällä hetkellä se on ”vanha” virallinen jääkiekkoliitto. Sen puheenjohtaja Lipmans on lausunut julkisesti, että kilpailevalla liitolla ei ole mitään mahdollisuuksia vaihtaa Latvian edustusta IIHF:ssä. Lausunto osoittaa, ettei Lipmans ole valmis luopumaan asemastaan suosiolla.

Yleisesti kansainvälistä toimintaa ja suhteita IIHF:ään pidetäänkin uuden liiton vaikeimpina haasteina. Todennäköistä on, että strategiana on ensin saada loputkin kotimaiset sarjat virallisen liiton siipien alta uuden organisaation piiriin, ja vasta tämän jälkeen aloittaa taistelu ulkomaisesta edustuksesta. Tätä helpottaa se jo mainittu seikka, että suuri osa sarjoista toimii jo nyt virallisen liiton ulkopuolella.

Todennäköistä on kuitenkin, että tällä kaudella ei tapahdu muutoksia, jotka ainakaan suoraan koskettaisivat Latvian maajoukkuetta. Mitä todennäköisimmin tämän hetken virallinen liitto valitsee ja lähettää joukkueen kevään maailmanmestaruuskilpailuihin Prahaan. Seuraavan vuoden kisat voivatkin sitten olla toinen juttu.

MM-kisat Riiassa 2006

Latvia on erityisesti resursseihinsa (lisenssipelaajien ja jäähallien määrät) nähden saavuttanut silloin tällöin melkoista menestystä kansainvälisellä tasolla. Osoituksena noususta vakavasti otettavien jääkiekkomaiden joukkoon on se, että kevään 2006 MM-kisat on määrä järjestää Latviassa, pääasiassa Riiaan rakennettavassa uudessa suurhallissa.

Ulkopuolisen silmin on surullista, että pienessä maassa ei pystytä puhaltamaan yhteen hiileen. Mutta niinhän usein on, ja entisen Neuvostoliiton mailla on usein rasitteenaan neuvostoajalta periytyviä valtarakenteita. Lienee kuitenkin selvää, että MM-kisojen järjestäminen on sellainen haaste, että maan jääkiekkoväki täytyy tavalla tai toisella saada kasattua yhteen, jotta siitä voidaan selviytyä.

Vanhan hallinnon syrjäyttäminen voi olla yksi askel tällä tiellä. Ainakin Lipmansia vastaan on nyt avoimesti asettautunut melkoinen määrä rahaa, kuuluisuutta ja vaikutusvaltaa. Selvää on, että yksinkertainen ja kivuton prosessi ei ole kyseessä, sillä virallinenkaan liitto ei ole vailla ystäviä ja vaikutusvaltaa. Sen hallituksessa vaikuttaa mm. muuan Helmuts Balderis, jonka nimi lienee aika pyhä monelle tämän hetken latvialaiselle aktiivikiekkoilijalle.

Latvian maajoukkueen tilanne lähivuosina ei ole helppo, sillä joukkueen runko koostuu enimmäkseen hieman kokeneemman polven kiekkoilijoista. Nuoria kansainvälisiä tähtiä ei maasta ole viime aikoina massoittain tullut, ja yhtenä selityksenä tälle voi juuri olla organisaatioiden ja sitä myötä juniorikiekkoilun sekava tila. Toivoa sopii, että paikallinen kiekkoväki saa haudattua sotakirveensä kohtuullisessa ajassa, ja maailma saa jatkossakin nauttia kuuluisan ”Riian koulun” taidokkaista kasvateista.

Tässä jutussa esitetyistä spekulaatioista ja toiveista sekä tekstissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä vastaa allekirjoittanut.

Haluan kiittää www.hockey.lv -sivustossa vaikuttavaa Armands Ozolinsia hyödyllisestä taustatiedosta.

» Lähetä palautetta toimitukselle