Mielipide

Lapsenvahti lähti - kova tekijä Nuoriin Leijoniin, kiitos!

MAAJOUKKUE / Kolumni
Hannu Jortikka kyllästyi lapsenvahtimishommiin U20-joukkueen päävalmentajana. Kotikisakoutsin metsästyksessä on tarjolla kiehtovia mahdollisuuksia - ja uhkia.

Yhtäkkiä meillä ei olekaan päävalmentajaa Helsingin kisoihin. Kokeneen Jortikan lähtöpäätös ei tullut suurena yllätyksenä tulokselliseen mahalaskuun päättyneen turnauksen jälkeen. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että pelillisesti homma toimi paria yksityiskohtaa - jotka valitettavasti olivat maalinteko ja ylivoima - lukuun ottamatta ihan hyvin.

Harvan joukkueen turnaus on lyhyessä turnauksessa ehjä. Kuka muistaa vielä, kuinka lähellä katastrofia Suomi oli edeltäneissä kisoissakin? Esimerkiksi tärkeä ottelu Sveitsiä vastaan päättyi alkusarjassa vasta nihkeään voittomaalikisan voittoon. Vielä pahempi tilanne oli puolivälierän toisen erän lopulla, kun Suomi oli kaksi maalia tappiolla Tšekkiä vastaan.

Sillä ei ole väliä, sillä se turnaus muuttui osaksi suomalaista jääkiekkohistoriaa. Joukkue ja kansa bailasivat kultakypärätunnelmissa Helsingin yössä. Nuorten ryhmä kiinnosti niitäkin, joita kiekko ei tavallisesti kosketa. Pihapeleissä pyöri pieniä teuvoteräväisiä.

Heitäkin on Suomessa vapaana, ja he ovat ehdottomasti vähän kovemmankin investoinnin arvoisia.

Tänä vuonna huuma kuoli ennen kuin se oli ehtinyt alkaakaan. Joukkue joutui pitkälle kotimatkalle, ja Jortikka otti vastuun mahalaskusta.

Ensi vuonna matka on onneksi lyhyempi - niin torille kuin kotiin, sillä kisat pelataan Helsingissä. Huuma on ollut hengissä ja voinut hyvin. Siksi olisi tärkeää saada ensi vuoden kisoihin hyvä meininki. Kaukalossa tämä lähtee päävalmentajasta.

Suomella on kiehtova tilanne ja kaikki vaihtoehdot avoimina. Valmentajaksi voi saada urallaan eteenpäin pyrkivän, meritoituneen mutta innostuneen nimen. Heitäkin on Suomessa vapaana, ja he ovat ehdottomasti vähän kovemmankin investoinnin arvoisia. Nyt olisi tarvetta oikeasti kovalle tekijälle, sillä kotikisat eivät ole paikka valmennusharjoittelulle tai hiihtelylle.

Hannu Jortikka on hyvä valmentaja, mutta jo hänen valinnastaan uutisoitaessa epäiltiin, miten vanhan liiton äijän ja nuorten poikien intressit kohtaisivat. Jortikka myönsi erotessaan reilusti, että eivät kovin hyvin.

Ei seuraavan valmentajan mikään poika tarvitse olla, mutta intoa ja tunnetta on oltava, sillä sitä on myös pelaajilla kentällä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös