Mielipide

Kuningaskärppä

LIIGA / Kolumni
Eilen lopettamispäätöksestään ilmoittaneella Jari Viuhkolalla oli pelillisiä saavutuksia suurempi merkitys oululaiselle jääkiekolle.

Eilen julkisuuteen tullut ilmoitus oli kaikkea muuta kuin yllättävä. Sitä odotettiin jo viime kesänä. Silloin sitä ei vielä tullut, vaikka kaikki ennusmerkit puhuivat jo tuolloin sen puolesta. Uskomattomien loukkaantumisten jälkeen murjottu ja hylätty pelaaja päätti yrittää nousta köysistä vielä kerran.

Eilen oli vihdoin aika nostaa käsi pystyyn. Mutta ei todellakaan virheen tai epäonnistumisen merkiksi. Oli tullut aika luovuttaa taistelu, jota ei voi voittaa.

Jos Jari Viuhkolan ura olisi ollut nyrkkeilyottelu, tuomari olisi viheltänyt teknisen tyrmäyksen jo aikapäiviä sitten.

Kaikki 659 liigaottelua kärppäpaidassa. 146 maalia. 324 syöttöä. Liiganousu. Viisi Suomen mestaruutta.

Oulun Kärppien uusi tuleminen ja 2000-luvun dominointi henkilöityy kahteen persoonaan: Juha Junnoon ja Viuhkolaan. Kumpikin johti Oulun Kärppiä omalla areenallaan esimerkillisesti: Juha klubilla, Jari kaukalossa.

Junno on värikäs persoona, jonka melkein täydellinen vastakohta Viuhkola on. Jäyhä pohjoisen mies, joka puhuu ennemmin teoillaan. Sellainen johon jokaisen meistä on erittäin helppo samaistua. Sellainen, jota jokaisen meistä on helppo arvostaa.

"Jos Jari Viuhkolan ura olisi ollut nyrkkeilyottelu, tuomari olisi viheltänyt teknisen tyrmäyksen jo aikapäiviä sitten."

Viuhkola ei noussut parrasvaloihin sashabarkovmaisesti lapsitähtenä. Liigauran alkuvaiheessa paikka oli sementoitu jarrukentän keskushyökkääjäksi monta vuotta. Viuhkola ei ollut koskaan kaukalon nopein, mutta hän kompensoi tämän puutteen älyllä. Ylivertainen pelinlukutaito teki Viuhkolasta muita paremman. Käsittämättömistä syötöistä saivat nauttia monet laitahyökkääjät, joiden uran Viuhkola heitti lättysyötöllä eteenpäin. Johtajuus ei ollut äänekästä mouhoamista, vaan hiljaista esimerkillä johtamista.

Viuhkolan uraa tarkasteltaessa ei voida katsoa vain kaukalossa saavutettuja asioita. Viuhkolan kohdalla täytyy katsoa pelaajan merkitystä koko oululaiselle jääkiekolle. Puolen Suomen paliskunnasta ei sellaista juniorijoukkuetta 2000-luvulla löytynyt, jossa ei joku pelannut numerolla 24. Viuhkola on ollut esikuva lukemattomille junioripelaajille.

Katselin pari päivää sitten oman teini-ikäisen poikani huoneen seinää. Jälkikasvuni aloitti oman kiekkouransa juuri Viuhkolan kulta-aikaan. Toisella puolen seinää oli iso Teemu Selänne -juliste ja Viuhkolan pelipaita. Toisella puolella Alexander Barkov ja Olli Määttä. Näin siinä vahvaa symboliikkaa. Siinä seinällä kohtasivat suomalaisen jääkiekkoilun kaksi sukupolvea. Samalla se kertoi, minkä tason pelaajasta paikallisella tasolla puhutaan.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja väittäessään, että Viuhkola on halutessaan jatkossakin osa Kärppiä tavalla tai toisella. Tietojeni mukaan tällainen mahdollisuus oli tarjolla jo kesällä, mutta pelaaja päätti lähteä vielä viimeiseen yritykseen.

Sitä ennen Raksilan jäähallissa katsellaan, kun kärppäpaita numero 24 nostetaan juhlallisin menoin hallin kattoon Reijo Ruotsalaisen paidan rinnalle. Tässä asiassa ei ole mitään muuta epäselvää kuin päivämäärä.

Numerolla 24 ei pelaa Kärpissä enää kukaan. Se numero kuuluu ikuisesti kuningaskärpälle.

» Lähetä palautetta toimitukselle