Mielipide

Kultaranteen puheenvuoro - Kai Nurminen

LIIGA / Kolumni
Kultaranne Kai Nurminen on yhden vaisumman kauden jälkeen taas päässyt takaisin omalle tasolleen. Luistin kulkee ja verkot heiluvat hyvää vauhtia, vaikka rooli onkin osittain muuttunut. Kannanottoja yleisempiin asioihin ja myös tietysti Tepsin tekemisiin kokeneelta pelimieheltä.

Saitko harjoitella kesän ilman suurempia loukkaantumisia, ainakin kaukalossa on löytynyt mukavasti potkua?

-Kyllä, olin joukkueen mukana koko kesän. Perjantai-iltaisin vanhemmat pelaajat saivat vähän vapaata. Pari kertaa päivässä treenattiin. Perheelliselle kesä oli rankka, olen kuitenkin tyytyväinen. Ehjänä sain kuitenkin olla ja se on tärkeintä.

Lähes puolet runkosarjasta on pelattu TPS:n ollessa sarjassa seitsemäntenä. Kahdessakymmenssä pelissä on saalistettu 22 pistettä. Vieraissa kulkee kohtalaisesti, mutta kotona on nihkeää. Mistä mailan puristaminen sinusta johtuu?

-Meillä on nuori joukkue. Turussa on totuttu menestymään ja paineita tietysti on, sillä kotiyleisö varmasti odottaa parempaa peliä. Totuus on, että olemme onnistuneet vieraissa pelaamaan paremmin. Näyttää siltä, että pienemmissä kaukaloissa, joissa peli on yksinkertaisempaa on helpompaa pelata tällä hetkellä. Emme ainakaan ole onnistuneet hyödyntämään kotikaukaloamme niin kuin olisi pitänyt.Kovakaan luistelu ei nykypäivän pelissä auta siinä mielesssä, että kulmassa saa kiekkoa jättää toiselle rauhassa. Ei se vastustajaa kiinnosta. Maalin eteen pitää päästä, ei kiekko kulmasta maaliin mene. Siinä kohdassa meiltä on loppunut taito ja vastustaja on iskenyt suoria ylivoimahyökkäyksiä.

Itselläsi tehoja on kaudella tullut kohtalaisesti. Kahdessakymmenessä pelissä olet merkkauttanut saldon 9+8=17. Oletko tyytyväinen panokseesi?

-En voi sanoa olevani tyytyväinen. Ihan ok suoritus, tilastollisesti näyttää kohtalaisen hyvältä. Joissakin peleissä tuntee pelanneensa hyvin ilman tilastomerkintöjä, toisaalta taas pelissä, jossa tietää pelanneensa aika huonosti on sattunut tekemään maalin. Tasaisuus puuttuu, on ollut vaikea kausi, kun joukkueella on ollut paljon jäähyjä.

Viime kausia suurempi jäähymäärä on varmasti vaikuttanut peluutukseen?

-Onhan se. Jos meillä on paljon jäähyjä, en ole pelannut alivoimaa ollenkaan ja pelit ovat hyvin vaikeita. Ei ole kovin mukavaa joutua istumaan pitkää aikaa, jolloin tuntuma katoaa. Jos jäähyt tulevat sopivasti, menee erä äkkiä ja tauko päälle. Siinä voi hyvin mennä sellainen kolmekymmentä minuuttia tekemättä oikein mitään. Pelirytmin löytäminen tällaisen tauon jälkeen on vaikeaa.

Ylivoima toimii nyt hyvin, mutta tasakentin maalinteko on ollut tuskaista. Sentteri on ketjussasi vaihtunut jatkuvasti. Keskellä on kokeiltu niin Rauteeta, Liusta kuin Koivuakin. Joko pysyvämpi permanentti alkaa löytyä?

-Sentteri on vaihtunut oikeastaan joka peliin. Pysyvää permanenntia ei oikein ole löytynyt. Meillä on lähinnä ollut parivaljakoita kentällisissä. Selviä ryhmittymiä ei ole löytynyt, tietysti on ollut loukkaantumisiakin. Sellaista harmoniaa, jolloin viiden kaverin kesken pystytään sopimaan määrättyjä asioita ei ole löytynyt. Tämä vaikuttaa tilanteiden luomiseen tasakentin. Ylivoimapeli on ollut hyvää. Ilman sitä emme olisi voittaneet montaakaan peliä, se on kylmä tosiasia.

Jos tässä vaiheessa kautta ei vielä ole pysyviä permanentteja, herää kysymys siitä, tuleeko niitä yleensäkään?

-Vaikeaa se tietysti on. Jonin (Lius) kanssa olen pelannut enemmän. Altsi ja Vahalahti ovat olleet yhdessä ja kolmatta kaveria on sitten kierrätetty. Loukkaantumiset pakottavat erilaisiin ratkaisuhin. Huomisestakin pelistä on taas poissa paljon kavereita, eli taas on sellainen kokoonpano, jota ei ole ennen nähty. Vaikeata se on, eikä valmentajallekaan helppoa.

Hyvän ja huonon päivän ero on ollut iso. Otteet ovat vaihdelleet jopa pelin sisällä. Kolmen maalin johtoja on menetetty viimeisessä erässä ja peli päättyy tasan tai jopa tappioon. Turussa ei olla totuttu tällaiseen.

-Totta, näitä kolmen maalin johtoja on hävitetty. Pelin ryöstäytyminen käsistä näkyy välillä suurina henkilökohtaisina virheinä. Niitä sattuu tasaiseen tahtiin kaikilla pelipaikoilla. Vastustaja on päässyt rankaisemaan selvistä harhasyötöistä. Vieraissa olemme onnistunmeet siinäkin huomattavasti paremmin. Olemme pelanneet hyvin lähtiessämme tekemään neljättä tai viidettä maalia. Jos olemme alkaneet puolustaa, se on ollut meidän surmamme. Monessa pelissä olemme aloittaneet huonosti ja sitten pelanneet aivan loistavan kolmannen erän. Toisinaan on taas ollut hyvä alku, mutta katasrtofaalinen loppu. Välillä on kynsin ja hampain taisteltu johdon pysymiseksi ja toisinaan peli on ryöstäytynyt käsistä ja olemme hävinneet. Siitä pitää päästä eroon, vaikeaa on ollut.

Espoon Blues on ollut poikkeuksellisen vaikea vastus. Välillä TPS on johtanut kolmella maalilla ja silti on hävitty tai jouduttu tyytymään pistejkoon.

-Niin on. Heillä on muutama kokeneempi kaveri puolustuksessa, jotka eivät lähde juoksemaan perässämme kulmiin kotikaukalossamme. Kun sieltä pitää kuitenkin tulla maalin eteen ja jos siinä vaiheessa menettää kiekon, on hyökkäyskalustossa Calounia, Ylöstä ja Elomon veljeksiä, jotka osaavat käyttää vastustajan hölmöilyt hyväkseen. Nämä kiekonmenetykset ovat maksaneet meille pisteitä.

Lähdit NHL:n uskomattoman kauden jälkeen keväällä 2000. Turussa Jortikka on vaihtunut Jaloseen ja pelikaveritkin ovat muuttuneet. Roolisi on myös erilainen, kuin ennen. Vierellä ei ole enää saman tasoisia pelikavereita.

-Onhan tämä erilaista. Saimme silloin homman toimimaan alusta lähtien. Pystyimme sopimaan niin paljon asioita ennakkoon. Sovimme ihan perustilanteita. Huomasimme määrättyjen juttujen toimivan eri joukkueita vastaan. Osasimme käyttää vahvuuksiamme hyväksemme. Olisihan ollut hölmöä yrittää hakea kiekkoa alhaalta ja yrittää tehdä peliä. Kaveri vieressä (Rintanen) oli yksi Suomen parhaista. Tomppa (Kallio) taas oli ylivoimaisesti meistä kolmesta paras luistelija ja oli hyvä ase pistohyökkäyksissä. Normaalit ylivoimahyökkäykset saatiin monesti päätettyä minun kauttani. Laukaukseni saatiin siinä hyödynnetyksi. Myös puolustajillamme oli taitoa tuoda kiekko ylös. Kun Kiprusoff nousi, niin Lesi varmisti hyvin. Se oli toimiva kokoonpano. Tilanne on erilainen siinä mielessä, että roolini on nyt enemmän peliä rakentava. Ylivoimahyökkäyksen päättäminen jää nyt vähiin. Nyt hyökkäyksen päättäminen tapahtuu lähinnä ylivoimassa, jossa on enemmän aikaa hakea laukaisupaikka, näitä olemme pystyneet hyödyntämään.

Miten Jortikan ja Jalosen jääharjoitukset eroavat toisitaan?

-Kampppailutreeniä on nyt enemmän ja Jortsun aikana treenit olivat vähän lyhyempiä. Nykyisin treenit venyvät helposti. Käytännössä harjoitukset ovat samoja. Virta ja Jalonen vetivät niitä jo Jortikan aikana.

Entä muita painotuksia, onko muutoksia?

-Turussa on aina juostu paljon. Ainakaan minua ei keskellä pelikautta juokseminen ole auttanut, kesällä on eri juttu. Päin vastoin, tulee vain dieselmäinen olo.

Vielä tuosta kiekon ylös tuomisesta nykyisessä joukkueessa. Taitaa olla sinun hommiasi aika pitkälti?

-Nykyisin kiekkoa tulee haettua selvästi alempaa. Olosuhteiden pakosta kiekko on minulla nyt enemmän. Nykyisin roolini on syöttelevämpi ja hyökkäyksen päätös tulee muualta. Samaahan tuo on ollut usein ulkomaillakin, toisaalta se on minulle ihan sama. Pääasia, että saan pelata. Mielelläänhän sitä olisi 60 minuuttia kentällä, siihen eivät vaan eväät riitä.

Liigan taso on laskenut selvästi viime vuosina. Mikä on oma arviosi?

-On selvää, että kun muut sarjat pystyvät taloudellisesti tarjoamaan parempia mahdollisuuksia, parhaat pelaajat lähtevät. Se on hyvä juttu jo elämänkokemuksenkin kannalta. Jos kerran Ruotsissa, Keski-Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on paremmat taloudelliset edellytykset, niin varmasti moni mielellään lähtee vuodeksi tai pitemmäksikin ajaksi. Hyviä kavereita tulee kuitenkin koko ajan. Monissa joukkueissa on nuoria kavereita, joista ei ole ikinä kuullutkaan ja kuitenkin he ovat hyviä pelaajia. Sen huomaa, kun heitä vastaan pelaa.

Kahvaaminen ja kova mailahäirintä on jatkuvasti keskustelun aiheena. Onko tuomarilinja mielestäsi oikea?

-Kyllä mielestäni. Ollaan aika lähellä sitä, että jos jäähyjä alkaa tulla enemmän, niiden määrästä aletaan valittaa. Jos taas jäähyjä annetaan vähemmän, niin kaikki alkaa olla sallitua. Tappara on oikeastaan ainoa joukkue, jota vastaan pelaaja itse huomaa kahvaamisen. Selvää roikkumista ja kiekottoman pelaajan estämistä. Muiden osalta ei kahvaaminen ole niin selvää. Vaikkapa Jokerien osalta täytyy sanoa, että hyvällä pelillä ovat kärkeen päässet. Nostan hattua pelityylistä. Hyvin ovat pelanneet ja paikkansa ansainneet.

Täytyy kyllä todeta, että Tepsinkin peli on muuttunut parissa vuodessa melkoisesti. Aika lailla kahvaa tulee täältäkin.

-Kyllä minäkin sen olen huomannut. Pienemmillä kentillä, joilla peli on intensiivisempää, ei kahvaamista tule niin paljoa. Kotipeleissä isolla jäällä vastustajan freshi kaveri saa myös kahvaa osakseen väsyneeltä pelaajalta. Lisääntynyt kahvaaminen on vuosien aikana varmasti. Jos jäällä olisi vielä kaksi tuomaria, olisi tuloksena enemmän jäähyjä. Tämä suosisi meidän nykyistä ryhmäämme, koska ylivoimapeli tuntuu olevan kohdallaan. Ei jääkiekko saa olla toisaalta mikään ylivoimapelikilpailu.

Mailalla hakattaan aika paljon ja taitopelaajat saavat Machuldaa myöten jatkuvasti sormilleen.

-Käsille tulee varmasti ja kultainen kypärä erottuu varmasti saaden osansa hakkaamisesta. Käsille tulee varmasti ja se on normaalia. Ei hakkaamisessa ainakaan mitään urheilullista hienoutta ole. Se on lähinnä vastustajan pelaajan balanssin horjuttamista. Varusteet ovat kuitenkin yllättävän hyviä.

Kahden käden kirveen iskut pitäisi kuitenkin saada pois pelistä.

-Ne pitäisi saada poistettua. Niissä ei ole muuta tarkoitusta, kuin vastustajan vahingoittaminen. Kolmen pelin pelikielto tuskin auttaa mitään. Jos palkasta napattaisi kolmannes pois, voisi joku alkaa jo vähän miettiä tekemisiään.

Olet siis itse rahallisten sanktioiden kannalla, mikäli vastustajan tähtipelaaja halutaan selkeästi pois kentältä.

-Olen sitä mieltä, että palkasta vaan osa pois. Kolmen pelin pelikielto ei vaikuta, sillä seuraava halonhakkaaja voidaan taas panna töihin. Jos palkasta otetaan pois riittävästi, ei kukaan viitsi kovin usein vetää toista mailalla niskaan huvikseen.

Oliko kahden tuomarin systeemi hyvä, vai onko nykyinen malli parempi?

-Ottaisin melkeinpä kaksi, sillä yhdeltä jää näkemättä vahingoittamisia. Välttämättä ongelma ei ole pelin kulkuun liittyvä tai tekemisissä pelin voittamisen kanssa. Jälkitilanteissa tahallaan vahingoittamiset toinen tuomari pystyy yleensä ottamaan pois. En tiedä, onko uudistus auttanut saamaan lisää yleisöä, jota kaikki joukkueet haluaisvat lisää. Kun kentät pienenevät ja pelaajat vahvistuvat, niin maalimäärät pienenevät. Lopulta tuntuu kuitenkin siltä, että yleisö haluaa tulla katsomaan maaleja. Klap-klap -maalit ovat aika vähissä nykyisissä peleissä.

Mitä mieltä olet välisarjasysteemistä?

-Se on syvältä. Urheilullisesti se ei ole kaikkia joukkueita kohtaan oikein. Sillä voidaan ratkaista äkkiä vaikka kotietu. Tämä voi taas pitkässä juoksussa ratkaista isojakin taloudellisia asioita. Pelaisin ennemmin vaikkapa Sveitsin tyylillä.

Yksi mahdollisuus on pelata ruotsalaisia vastaan.

-Sekin olisi ok. Silloin kaikki joutuisivat pelaamaan heitäkin vastaan kerran. Jokaisella on silloin samat mahdollisuudet pisteisiin. En usko suomalaisia kiinnostavan katsoa rivijoukkueita, mutta muutamissa joukkueissa on paljonkin suomalaisia. Ne pelit voivat kiinnostaa. Toisaalta saattaa tulla myös pelejä, joiden katsojamäärä olisi katastrofalinen. Jos Luulajakin tulee Elyseelle, en usko suureen yleisöryntäykseen. HV tai muu suomalaisjoukkue tuo taas suuremman katsomon, kuin SaiPa tai Jyp.

Pitäisikö liigakarsinnat mielestäsi palauttaa, vai mennäänkö näillä?

-En oikeastaan tiedä. Urheilullisesti karsinnat olisivat oikein. Kuitenkaan parhaat pelaajat eivät jää mestisjoukkueeseen, vaikka se nousisikin. Nousija joutuu kokoamaan ihan uuden joukkueen ja voittaa seuraavana vuonna pari kolme peliä. En näe siinä mitään hyötyä. Urheilullisesti olisi oikein antaa mahdollisuus, mutta taloudellisesti nousijakandidaatit ovat seudulta, jolta liigajoukkueen pyörittäminen ei onnistu. Tietysti muutamilla seuroilla olisi mahdollisuus, kun hallien kokokin on säädetty, mutta miten homma käytännössä toimisi. Jos joku osoittaa kykyä nousta liigaan, niin eihän sitä kuitenkaan ole niin päin suljettu.

Olet saavuttanut urallasi mestaruuksia ja henkilökohtaisia palkintoja. Miten suhtaudut himmeämpiin mitaleihin? Pitäisikö pronssiottelua edes pelata?

-Olen sitä mieltä, että pronssiottelua ei pitäisi pelata ollenkaan. Runkosarjassa paremmin sijoittunut saakoon pronssin suosiolla tai sitten sitä ei jaeta ollenkaan. Voitosta pelataan ja sillä sipuli. Voittaminen on pienistä asioista kiinni ja jos häviää finaalipaikan, on turhaa pelata sen jälkeen. Kaikki energia kohdistetaan kuitenkin finaaliin pääsemiseen. Molemmat joukkueet ovat vain pettyneitä pronssipelissä. Se ei anna mitään pelaajille, eikä yleisölle.

Onko maajoukkue nykyään ennen kaikkea näyteikkuna NHL:ään, vai onko siinä muutakin?

-Enpä tiedä. Niin moni pelaaja käy nykyään maajoukkueessa pelaamassa. Pelaajille se on ollut hyvä asia, mutta seuroille ei. On tietysti hyvä saada kansainvälisiä kosketuksia. Tietyllä tavalla leijonapaita on kärsinyt inflaation EurohockeyTourin myötä. Voi olla pelaajia, joilla on suuri määrä maaotteluja, mutta ei yhtään MM-kisaedustusta. Jotkut seurapamput ihmettelevät hankittuaan 50 maaottelua pelanneen palaajan, joka ei välttämättä ole maajoukkuetasoa.

Onko itselläsi periaatteessa vielä kiinnostusta MM-kisoihin?

-Jos ei kaksi vuotta sitten suoritus riittänyt kisoihin, en ymmärrä mitä nyt pitäisi tehdä tullakseni sinne valituksi. En osaa olla asiasta innostunut, koska on ihan sama mitä tekee tai on tekemättä. Asia ei ole minulle ajankohtainen.

Rannelaukauksesi on maalivahtien keskuudessa pelätty ase. Onko tykin tehoja joskus mitattu?

-Se on muistaakseni 128 km/h. Joskus Forssassa joku mailatehdas järjesti kisan. Mukana olivat ainkin Kakon Ekku ja Petteri Nummelin.

Sopimuksesi Tepsiin umpeutuu keväällä. Tietysti kaikki turkulaiset toivovat sinun jatkavan täällä. Vieläkö reissumies haluaisi maailmalle?

-Muutama seura Suomessa on ollut kiinnostunut. Ruotsissa ja Keski-Euroopassakin on ollut vähän kiinnostusta. Yritän nyt pelata kauden mahdollisimman hyvin katsotaan sitten kauden jälkeen. Perhe olisi valmis lähtemään mihin vaan, niitä ei tarvitse yllyttää. Suomessa on lopulta niin lyhyet matkat, että etäisyydet eivät ole ongelma. Joskus tuli ajetuksi Losissa harjoituksista kotiin puolitoista tuntia. Kauden jälkeen olen vapaa. Katsotaan nyt, onko täällä mahdollista jatkaa.

» Lähetä palautetta toimitukselle