Mielipide

Kova peli Pelicansin valtti?

LIIGA / Kolumni
Pelicansin menestys on ollut vaihtelevaa, mutta koko seuran liigauran aikana ei ihmeellisiä saavutuksia ole saatu aikaan. Joukkueen päällä on lisäksi ollut tylsän joukkueen leima, jota on tämän vuoden hankintojen avulla pyritty poistamaan. Ensimmäistä kertaa Pelicans haluaa olla vahvasti esillä myös fyysisyydessä.

Pelicansin noustessa liigaan suuressa roolissa oli valmentaja Kari Eloranta. Hänen tuomallaan pelityylillä joukkue oli pudota ensimmäisellä liigakaudellaan takaisin divisioonaan, mutta kabineteissa sovittiin liigan sulkemisesta ja laajentamisesta, joten lahtelaiset säilyivät SM-liigakartalla. Seuraavina kausina menestyskäyrä oli nouseva, mutta yleistä suosiota joukkue ei saanut koskaan Pirin aikana. Syyksi kerrottiin lähinnä peruutteleva pelityyli ja muutenkin väritön, mauton ja hajuton joukkue.

Kun Petteri Hirvonen astui Elorannan saappaisiin ja alkoi ohjailemaan Pelicansia, lupasi hän tuoda joukkueeseen uuden, aggressiivisemman pelityylin. Ensimmäinen kausi meni Hirvoselta ja reilusti uudistuneelta joukkueelta totutellessa, eikä menestys ollut kehuttavaa - kuin ei myöskään lupailtu aggressiivisuus. Toni Saarinen oli ainoita valopilkkuja tällä saralla viettämällä pitkiä aikoja jäähytilaston kärjessä. Kuitenkaan sympatiaa Lahteen ei vieläkään herunut, koska Saarisen jäähyt tulivat pitkälti pikkusikailusta, koukkimisesta ja vastaavasta ja siihen liitettynä muutama mussuttamisesta vihelletty kymmenminuuttinen.

Jäähytilastoissa varma kuninkuus?

Ainakin allekirjoittanut on myhäillyt tyytyväisenä kuullessaan Pelicansin tämän kauden hankinnoista. Joukkueen kokoamisessa on selvästi vaihdettu strategiaa ja pääpaino on ollut fyysisyyden lisäämisessä, joka on ainakin nimien perusteella onnistunut paremmin kuin hyvin. Uusien hankintojen johdosta joukkueen mielenkiinto on lisääntynyt valtavasti, eikä pelkästään pelaajien pelillisten avujen takia. Yleisö, tai ainakin minä, haluaa nähdä hyvää kiekkoa, mutta myös taklauksia ja jonkin verran hanskauksiakin, vaikka jälkimmäiset hyvän urheiluhengen nimissä pitää jättää vähemmälle.

Puolustukseen hankittiin Radek Philipp, joka tuo pelkällä koollaan ja varmuutta takalinjoille, vaikkei mies mikään varsinainen fyysinen pelaaja olekaan. Äskettäin joukkueeseen liittynyt Santeri Heiskanen sen sijaan on todella kaivattu pelaaja. Vaikka kokoa ei liiemmin löydy, osaa mies juuri sen mihin hänet on tarkoitettu: vastustajan pelaajien ärsyttämisen sekä sääntöjen rajamailla tapahtuvan mailahäirinnän. Ensimmäistä kertaa Pelicansin maalin edessä saattaa vastustajalla olla tukalat oltavat. Kun joukkoon lisätään vielä hyvin puolustava, mutta myös taitavasti mailaansa tarjoileva Martin Cech, ei vastustajien hyökkääjiä näiden miesten ollessa kentällä käy kateeksi.

Hyökkäys näyttää ennalta katsoen ja harjoituspelien tilastoja seuraillen vieläkin vaarallisemmalta. Edelliseltä kaudelta tutut Jari Kauppila ja Toni Saarinen napsivat tasaisen varmasti jäähyminuutteja, tosin hieman eri tyylillä. Kesken viime kauden joukkueeseen liittynyt Toni Mäkiaho on yksi tulevan kauden kuumista nimistä. Joko niin kuuma, että kävelee kaukalon päädystä ulos ensimmäisen ottelun alussa vastustajan vahingoittamisesta ja viettää seuraavat pelit pelikiellossa tai penkkikomennuksen takia sivussa tai sitten sillä toivotulla tavalla, eli jatkaa viime kaudelta tutuiksi tulleita vahvoja otteitaan.

Minuuttimiehiä voi hyvin olla myös Oliver Setzinger, joka on selvästi parempaan suuntaan mennyt fyysisyydessä viime kaudesta. Poika alkaa pikkuhiljaa varttua mieheksi, eikä NHL-jäiltä miestä enää kauan pidättele mikään. Ylivoimainen yleisömagneetti on kuitenkin kanadalainen, myös Bluesista tuttu Shayne Toporowski. Mies väläytteli jo ensimmäisessä harjoitusottelussaan nujakoimalla itsensä suihkuun. Tappelemisen ohella "Topperi" osaa myös tehdä runsaasti pisteitä, joten en usko liigasta löytyvän puoltakaan tusinaa tämän tason miehiä ensi kaudella. Tällaista miestä Lahteen todellakin kaivataan. Suurella todennäköisyydellä nähdään siis Pelicansin miehiä korkealla pistepörssissä, mutta jos mahdollista, niin vielä korkeammalla minuuttipörssissä. Ettei jopa mestaruus olisi jälkimmäisessä tilastossa lahtelaisten.

Väriä löytyy - löytyykö kunnioitusta vieläkään?

Viime kausien liigan värittömin joukkue on siis värittänyt siirtomarkkinoilla itseään runsaasti. Tämäkään ei kuitenkaan tuo automaattista kunnioitusta fanien, ainakaan vahvoista mielipiteistä tunnettujen Jatkoajan keskustelijoiden keskuudessa. Oikein käytettynä näistä pelimerkeistä voisi saada varmasti Suomessa kiinnostavan joukkueen, mutta on se toinenkin vaihtoehto. Kenties Pelicansin pahat pojat ovat parantaneet tapansa ja keskittyvät ainoastaan kiekolliseen peliin. Tämä olisi paha takaisku, koska viihdyttävä peli näyttelee suurta osaa tämän päivän jääkiekossa. Peruuttelemalla voi menestyä, muttei saada suosiota.

Parhaassa tapauksessa toisten joukkueiden kannattajien asenteet vaihtuvat päälaelleen. Ehkä Pelicans on ensi kaudella neitikiekon sijasta se sikamaisin ja ruminta peliä esittävä joukkue. Ehkä saamme kuulla jokaisen ottelun jälkeen ihanaa tilitystä, kuinka Heiskanen löi mailallaan sormille, Toporowski löi pelitilanteessa nyrkillä naamaan ja Cech pisti tuomarin selän takana vastustajan tähtipelaajan sairaslomalle. Mielenkiinnolla käyn joka tapauksessa kautta odottelemaan. Kerrankin on onnistuttu ainakin paperilla luomaan kiinnostusta joukkueen ympärille, eikä tuomioita peruuttelusta ja liigan tylsimmästä joukkueesta ole vielä korviini kantautunut. Se on aikaisemmin ollut merkki kauden lähestymisestä.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös