Moni hätäisempi ehti jo arvailla, näkeekö Brian O'Neill joulua Jokereissa, mutta hyökkääjä en herännyt - juuri oikeaan aikaan. Helsinkiläiset kärsivät alkukaudella tehottomuudesta, joten O'Neillin hurja maalivire on ollut juuri sitä huulirasvaa, jota lääkäri kuivuuteen määräsi.
Yksi kuluneimmista jääkiekkokliseistä on se, kun pelaajat toistelevat, ettei sillä ole mitään väliä, kuka maalit tekee. Joukkueen kannalta tämä on toki totta, mutta jonkun osumia on iskettävä. Koko tuskaisen pitkän runkosarjan ajan, illasta toiseen. Jos pelaaja saapuu joukkueeseen ulkomaalaisvahvistuksen ja AHL:n parhaana palkitun statuksella, hänen on tehoiltava. Fakta. Muuten saa etsiä uuden työnantajan.
O'Neill pelasi alkukauden ilman maaleja, mutta miehen herääminen ajoittui lokakuun neljnteen päivään Helsingissä. Hän iski tuolloin kauden kaksi ensimmäistä osumaansa Vitjazia vastaan, eikä siinä kaikki. Hattutemppu sensaatiovoitossa Moskovassa Jokereiden edellisessä ottelussa osoitti jo, ettei kyse ollut vain yksittäisestä suonenvedosta.
Mies liikkui yhtäkkiä aivan eri tavalla kuin alkukaudella. Onnistuminen vapautti pelaamista, ja torstain ottelussa Severstalin maalivahti Jakub Kovar ei voinut kuin ihmetellä, kun yhdysvaltalainen jatkoi pistetehtailuaan.
Omaa kieltään O'Neillin taisteluhengestä kertoo se, miten pienikokoinen hyökkääjä reagoi torstain ottelun toisessa erässä. Jokerikapteeni Peter Regin jäi jyrän alle, ja O'Neill tiputti välittömästi hanskat. Pohjoisamerikkalaiseen kiekkokulttuuriin olennaisesti kuuluvasta nyrkkihipasta voi olla montaa mieltä, mutta fanit rakastavat näitä pelaajia, jotka pitävät huolta omistaan.
Alkaa näyttää siltä, että äiti-O'Neillin ei tarvitse olla Amerikassa huolissaan.
