Nuorten Leijonien päävalmentaja Jukka Rautakorpi halusi, että joukkueensa pelissä korostuisi nopea tilan voittaminen. Tavoitteena oli saada painopiste nopeasti vastustajan päätyyn.

Ongelmakohdaksi muodostui se, että Nuoret Leijonat pelasivat aivan liikaa nopeasti, mikä johti heikkoihin hyökkäyksiin ja välittömiin kiekonmemetyksiin.

Vastustajan päätyyn ei päästy ehjin viisikoin. Kun päätypeliin olisi ollut mahdollisuudet, oli Suomella usein edellisen puolustuspelin myötä vaihto käynnissä, jolloin viisikko hajosi täysin ja Tšekki päätti Leijonien pitkät myllyt varsin nopeasti.

Se olisi ollut vältettävissä, jos edellisen puolustuspelin jälkeen olisi vaihdettu kiekon kanssa ja hyökätty ehjällä viisikolla kohti Tšekin päätyä.

Tilan voittamisen korostaminen näkyi myös jatkuvana roiskimisena. Puolustajat räiskivät puolustusalueella kiekon saadessaan sitä vain painollisen puolen ränniin, vaikka olisi ollut mahdollisuus myös rauhoittaa ja pitää kiekko itsellä. Maltti ja pelirohkeus, joista vuodentakainen Nuoret Leijonat muistetaan hyvin, puuttuivat täysin.

On siis selvää, että tulevissa peleissä luodakseen pitkiä kulmapelejä Nuorten Leijonien on hidastettava peliään ja hyökättävä ehjällä sekä tiiviillä viisikolla - kuten se pystyi Tšekkiä vastaan ajoittain lopulta vasta kolmannessa erässä.

Kokonaisuutena avauspeli jätti paljon kysymyksiä. Kovin vahvaa pelillistä selkärankaa ei ollut havaittavissa, eivätkä yksilötkään pystyneet parhaimpaansa.