Tampereen Ilvestä ei syksyllä asiantuntijoiden toimesta veikattu korkealle. Silti hädin tuskin kukaan olisi uskonut, että keväällä joukkuetta odottaa karsinnat. Kausi on ollut yhtä sekamelskaa, ja joukkue pyörii vielä tälläkin hetkellä muutoksen kourissa.
Tunnelma saattaisi olla eri, jos muutoksiin olisi havahduttu vaikkapa syksyllä tai viimeistään jouluna.
Enää on turha kuitenkaan jossitella, sillä tilanne on mikä on, ja Ilveksen ainoa mahdollisuus päättää katastrofikausi edes hieman kunniakkaammin on voittaa karsinnat ja säilyttää liigapaikka.
Jokipojat puolestaan viiletti Mestiksen mestaruuteen vastustamattomasti. Päävalmentaja Jarno Pikkaraisen johdolla erittäin yhtenäiseksi muotoutunut ryhmä voitti Mestis-kauden päätteeksi peräti 16 ottelua peräkkäin, eikä näin ollen hävinnyt koko pudotuspeleissä kertaakaan.
Aikaisemmin Mestis-historiassa pudotuspelit on tappioitta selvittänyt vain vuosituhannen alun Jukurit sekä NHL-apujen tähdittämä KalPa nousukaudellaan.
Silti on suuri arvoitus, mihin joensuulaisten iskukyky riittää Ilvestä vastaan. Joukkuepelaamisessa Jokipojat epäilemättä pärjää, minkä lisäksi se voi lähteä karsintoihin paineettomasti. Mutta materiaalissa ja erityisesti kärkiosaamisessa ero on tähtitieteellinen.
Alistunut vai piristynyt Ilves?
Tampereella alkoi tapahtua vasta vajaa kuukausi sitten, kun valmennusjohto koki suuria muutoksia. Juha Pajuojan ja Raimo Helmisen aikakausi on toistaiseksi näyttänyt hieman valoisammalta kuin Heikki Mälkiän loppuajat.
Pari suurinumeroista voittoa runkosarjan lopussa ovat varmasti luoneet uskoa joukkueen sisällä. Silti on vaikea arvioida, mikä todella on joukkueen henkinen tila tällä hetkellä.
Runkosarjan tilastot ovat sysimustat, 17 voittoa ja 41 tappiota. Mälkiän mukaan joukkue ”oppi häviämään”, mutta nyt joukkueen pitäisi pystyä pelaamaan voittavaa kiekkoa.
Onnistuuko muutos käden käänteessä, vai pettääkö itseluottamus ja kantti edelleen kovassa paikassa?
Ilveksen kevätkaudella hyökkäyskolmikko Joonas Rask–Pasi Määttänen–Jesse Niinimäki on ollut kantava voima hyökkäyspäässä. Heidän lisäksi fyysiseltä osastolta, kuten Marko Anttilalta ja loukkaantumisesta runkosarjan lopussa kärsineeltä Masi Marjamäeltä odotetaan energisiä otteita ja paljon taklauksia.
Puolustuksen selkeä kiekollinen johtaja on pakkien pistepörssivoittaja Markus Seikola. Tehopakki onkin Ilveksessä ollut kovin yksin roolissaan, sillä toiseksi tehokkain puolustaja runkosarjassa oli Mikko Kuukka tehoillaan 1+12. Kauden aikana paljon täysin tuuliajolla olleeseen Ilves-puolustukseen hankittiin siirtorajan kynnyksellä leveyttä Ryann Glennin ja Henrik Petren muodossa. Puolustuksen reagointi on koko kauden ollut liian hidasta ja avauspelaaminen puutteellista.
Jokipojilla pelkkää voitettavaa
Joensuulaisjoukkueen huippumenestyksen kivijalka on ollut laaja hyökkäysmateriaali. Kaikkia panoksia ei ole tarkoituksella ladattu samaan piippuun, vaan kaikki neljä kentällistä on pyritty saamaan ratkaisuvoimaisiksi.
Erikoistilanteissa roolit on jaettu, mutta tasaviisikoin kaikki kentälliset viilettävät samalla ajatusmaailmalla, eikä esimerkiksi erillistä jarruketjua ole luotu.
Vielä tammikuun lopussa Jokipojat hankki kolme vahvistusta hyökkäykseen, mikä jälkikäteen ajateltuna osoittautui äärimmäisen viisaaksi ratkaisuksi. Scott Matzka, Roberts Jekimovs ja Jarkko Malinen toivat jokainen oman tärkeän mausteensa soppaan. Kun leveyttä riitti, eivät edes avainpelaajien jatkuvat loukkaantumiset vähääkään sekoittaneet joensuulaisten konsepteja.
Hyökkäysvitjoista yhtenäisin on taitosentteri Antti Kerälän johtama kolmikko, joka vauhdinpidollaan pyöritteli Mestiksessä vastustajia sekaisin. Kerälä pystyy pitämään kiekkoa hallussaan ahtaassakin paikassa ja antamaan silmänräpäyksessä vapauttavan syötön ketjukavereistaan joko Tobias Salmelaiselle tai Jani Savolaiselle.
Alakertaan joensuulaiset eivät siirtorajalla saaneet vahvistusta, joten Jokipojat eteni mestaruuteen puolustuksen osalta kapealla materiaalilla. Äärimmilleen viritetty ja riittävän yksinkertainen pelitapa kantoi niin pitkälle, ettei pakkikaluston kapeus missään vaiheessa muodostunut ongelmaksi.
Rämö vs. Hurme ja Pitkämäki
Yksittäisiä osa-alueita vertailtaessa Jokipojat lienee ennalta-ajateltuna Ilvestä lähimpänä maalivahtipelissä. Syksyn ajan Mikko Rämö etsi muun joukkueen tavoin parasta virettään, mutta kevätpuoliskolla kokenut maalivahti on tilkinnyt veräjänsä liigatason varmuudella. Mestiksen pudotuspeleissä Rämö torjui vedoista 93,7 prosenttia ja päästi keskimäärin alle kaksi maalia per ottelu.
Rämön loistokkuus perustuu vankkaan pelinlukuun, tilanteiden ennakointiin sekä siihen, että miehellä on kyky seurata kiekkoa viimeiseen asti. Liikkuvuudessa kolmekymppinen konkarivahti ehkä hitusen häviää nuoremmilleen, mutta tuskin kukaan muu Mestis-vahti pystyy pelaamaan tilanteet yhtä tarkasti loppuun.
Mahdottomaltakin näyttävässä tilanteessa löytyy Rämön suojuksista usein joku uloke, johon peliväline pysähtyy. Tosin useimmiten Rämö huolehtii jo ennakoinnilla, ettei elämää nähneitä nivusia tarvitse venyttää ihan äärimmilleen. Paikkojen pitää kestää, sillä karsinnoissakin Rämö on joensuulaisjoukkueen ylivoimaisesti tärkein yksittäinen pelaaja. Kunnossa pysyessään Rämö torjuu takuuvarmasti kaikki ottelut.
Ilveksen maalin suulla tilanne ei ole yhtä selkeä. Alkukaudesta ykkösmaalivahdin paikkaa hallinnut Juha Pitkämäki romahti totaalisesti syksyn pimetessä. Markus Korhonen ei kyennyt sen parempaan ja hänet passitettiin kevään korvalla LeKiin. Maalivahtiongelmaa paikkaamaan Ilves hankki kokeneen Jani Hurmeen Ruotsista, joka kuitenkin loukkaantui heti ensimmäisen ottelun pelattuaan.
Palattuaan terveiden listoille Hurme oli hetken aikaa Ilveksen selkeä ykkösmaalivahti. Pelimäärän lisääntyessä otteet kuitenkin hieman heikkenivät ja samaan aikaan Pitkämäki käytti omat ottelunsa edukseen. Tällä hetkellä onkin hämärän peitossa, kumpi maalivahdeista tulee aloittamaan karsinnat. Varma on, että jos koppi ei tartu, Ilveksen ei kannata epäröidä maalivahdin vaihtamisen kanssa.
Sitoutumista tarvitaan
Kaksi ensimmäistä ottelua ovat avainasemassa sarjan ratkaisun suhteen. Jokipoikien iskun paikka on heti ensimmäisessä kohtaamisessa. Ryminä päälle ja kiekko verkkoon heti ensi hetkillä saattaisi murtaa Ilveksen henkistä selkärankaa. Voitto vieraspelistä ja paluu kotiyleisön eteen johtotilanteessa olisi äärimmäisen herkullinen tilanne joensuulaisille.
Päinvastoin on, jos Ilves saa hyvän vauhdin päälle heti kotonaan. Se voi lähteä paineettomampana ensimmäiseen vieraspeliin, jolloin Jokipoikien mahdollisuudet ohenevat. Mikäli sarja on kahden ottelun jälkeen 2-0 Ilvekselle, karsinnat lienee taputeltu.
Materiaalin suhteen Ilveksen ero Jokipoikiin on kiistaton. Henkisellä puolella etu on alustavasti Jokipojilla. Pari voittoa suuntaan tai toiseen muuttaa kuitenkin tilannetta henkisellä puolella ratkaisevasti. Jokipoikien pelaajat ovat jo sitoutumisensa todistaneet, ilvesläisillä se näytön paikka on nyt. Tällä hetkellä riittää, että kauden viimeinen ottelu päättyy voittoon.
Jokipoikien kannalta ratkaiseva seikka on myös se, löytääkö joukkue viimeisen päälle huippulatauksen vielä mestaruusjuhlien jälkeen. Mestiksen voitto oli joukkueen ehdoton tavoite, ja kultamitali saattoi huipentaa usean konkaripelaaan uran.
Mestaruus oli pitkän projektin päämäärä ja unelmien täyttymys, kun taas karsinnat tulevat joensuulaisille enemmän bonuksena. Jos Jokipojat luistelee Hakametsän jäälle vain nauttimaan ilman todellista tunteen paloa, tulosta ei tarvitse arvailla.
Arvio: Ilves kokoaa itsensä ja vie sarjan voitoin 4-1.
