Universal Players Tournament All-Star
Ensimmäisen kerran törmäsin Kim Hirschovitsin nimeen Tampereella vuoden 2000 elokuussa, Hakametsän hallissa Universal Playersin järjestämässä junioriturnauksessa. Kiertelin Tapparan ja USA:n välisen loppuottelun erätauolla hallin käytävillä ja huomasin seinällä turnauksen pistepörssin. Listan kärjessä oli Kim Hirschovits, IFK. Nimi ei sanonut minulle mitään, vaan huomioni kiintyi listan kakkosena olleeseen Jonathan Cheechoo´hon - San Josen toisen kierroksen varaukseen - ja muihin Team Indigenousin pelaajiin. Myöhemmin muistan lukeneeni, että Hirschovits oli valittu turnauksen allstarsiin, mutta sitten helsinkiläisjuniorin nimi painui muistini kätköihin.
Seuraavan kerran Kimin nimi ponnahti esiin viime vuonna selatessani Central Scouting Servicen rankkinglistoja: Final ranking, European skaters, nro. 114 Kim Hirschovits, C, IFJ Jr. (Fin Jr.), 6’1, 183, 35 GP, 24+20 = 44, 41 PIM. Ainoana listalle päässeenä hifkijuniorina hän oli siis eurolistalla sijalla sataneljätoista - varaus mahdollinen, mutta suhteellisen epätodennäköinen. Pisteitä oli kertynyt A-nuorten SM-sarjassa yli pojo per peli vauhtia, mutta silläkään määrällä ei ylletty oman joukkueen sisäisen pörssin kärkeen. Runkosarjan pistetilaston voittanut seurakaveri Ville Viitaluoma oli takonut 37 pelissä 77 pistettä ja peräti seitsemän hifkin A-junnua teki runkosarjassa enemmän pisteitä kuin Hirschovits.
A-nuorten pudotuspeleissä tilanne oli kuitenkin muuttunut. Kimi oli hopealle jääneen helsinkiläisseuran paras pistemies ja voitti koko pudotuspelien pistepörssin kuudella maalilla ja kuudella syötöllä yhdeksässä pelissä. Sen verran nuori mies herätti jo median kiinnostusta, että häntä haastateltiin Sonera Plazan tulevaisuuden lupauksia esitelleeseen ”Nuoret kiekkosankarit”-sarjaan. Soneran haastattelussa Kimi totesi, että ei usko NHL-varausta kuitenkaan tulevan vielä tänä kesänä - siis kesällä 2001 - eikä sitä tullutkaan. Tulevan kauden, 2001-02, tavoitteiksi hän ilmoitti pelipaikan vakiinnuttamisen SM-liigassa ja päästä pelaamaan nuorten MM-kisoihin Tsekkeihin.
Odotukset ylittävä kausi
Juuri päättynyt kausi oli Hirschovitsille lähes täysosumakausi. Molemmat tavoitteet, vakipaikka SM-liigassa ja pääseminen nuorten MM-kisoihin, toteutuivat. Kauden alku ei kuitenkaan mennyt aivan odotusten mukaan. Vaikka hän oli koko ajan mukana liigamiehistön harjoituksissa, niin välillä peliaikaa haettiin liigan lisäksi A-nuorten puolelta ja myöskin Mestiksestä. Kovin traumaattiselta divarikokemus ei Kimistä tuntunut, sillä joulukuussa tehdyssä haastattelussa hän totesi: ”Sanotaan näin että sillä pelityylillä, joka minulla on - eli taitokiekolla - ei ollut sillä hetkellä tilaa liigajoukkueessa. Sitten haettiin enemmän peliaikaa muualta. Sitä kautta tsemppiä takaisin.”
Mestiksessä tuli onnistumisia ja peliajan myötä löytyi tsemppi uudelleen. Kun IFK:n miesten peli takelteli liigassa, niin Kimille löytyi uudestaan jääaikaa SM-liigastakin. Peliajan saaminen miesten SM-liigassa oli tärkeää myös nuorten maajoukkueeseen pääsyn kannalta. Jo ennen kauden alkua maajoukkueen valmentaja Erkka Westerlund oli ilmoittanut, että jääaikaa liigassa pitää tulla, pelkällä penkillä istumisella tai hajavaihdoilla liigassa ei tänä vuonna nuorten maajoukkueeseen päästä. Hirschovitsin onneksi IFK:n silloinen valmentaja Heikki Mälkiä suhtautui kannustavasti nuoriin pelaajiin. Vaikka hyökkäävälle pelaajalle tärkeää ylivoima-aikaa ei tässä vaiheessa kautta hirveästi parikymppisille kertynyt, niin alivoima-aikaa alkoi hieman irrota. Kuitenkin Kimin toisen tavoitteen, nuorten maajoukkuepaikan, saavuttaminen tuntui vaikealta.
Marraskuussa hän oli mukana 19-vuotiaiden maajoukkueen mukana Tsekkeissä, missä suomalaiset kohtasivat isäntämaan vastaavan miehistön kolmessa harjoitusottelussa. Mutta yhdeksäntoistavuotiaiden maajoukkue on tavallaan nuorten maajoukkueen kakkosmiehistö ja varsinainen nuorten maajoukkue (20-v.) pelasi samanaikaisesti Vaasan seudulla järjestetyssä Neljän maan turnauksessa voittoisasti (kolme ottelua - kolme voittoa). Päävalmentaja Westerlund oli Vaasassa esiintyneeseen joukkueeseen tyytyväinen, eikä odottanut ryhmässä tapahtuvan enää merkittäviä muutoksia ennen nuorten MM-kisoja.
Harjoitusturnaus Tsekeissä oli 19-vuotiaiden maajoukkueen kapteeniksi valitulle Kimille onnistunut reissu niin jäällä kuin jään ulkopuolellakin. ”Itse asiassa se oli ensimmäinen kerta kun olin kapteenina ja sain aika hyvää palautetta. Jukka Holtari - kaksikymppisten joukkueen kolmoskoutsi - oli siellä vastuuvalmentajana ja hän valitsi minut kapteeniksi. Häneltä tuli kiitosta siitä kuinka hommat onnistuivat ja sellainen olo jäi että haluaisin olla vastaisuudessakin kapteenina - se on tosi vaativa ja itseä kehittävä tehtävä.”
Nähtyäni Kimin pelaavan joulukuun alun Hockey Night-ottelussa Lukkoa ja paria päivää myöhemmin Tapparaa vastaan erinomaiset pelit, niin olin yllättynyt että näin hyvin pelaava nuori ei mahtunut kaksikymppisten maajoukkueen ykkösmiehistöön. Erityisesti ifk-juniorin pelissä pisti silmään menestys aloituksissa kokeneita Tappara-senttereitä vastaan. Kysyinkin ennen nuorten MM-kisoihin lähtöä Kimiltä hänen omaa mielipidettään aloittajan taidoistaan. ”Joo, omasta mielestä olen ihan hyvä aloittaja. Se mitä yrittää aloituksessa riippuu niin paljon tilanteesta; riippuu kuka on vastassa, miten se aloittaa, onko hävinnyt sille matsissa aikaisemmin. Sen verran täytyy kehaista, että Tampereella en tainnut silloin hävitä kuin yhden aloituksen. Se riippuu päivästä niin paljon, miten kiekko pomppii ... ”
Niin juuri, kysyin ko. kysymyksen nuorten MM-kisoihin valmistautuvalta pelaajalta. Maajoukkueen nelosketjun sentteriksi suunnitellun Harri Suutarisen loukkaannuttua ja Westerlundin päätettyä ottaa kisoihin seitsemän pakkia ja kolmetoista hyökkääjää nousi yhdeksäntoistavuotiaiden maajoukkueesta kaksi miestä MM-kisakoneeseen: Kärppien Pekka Saarenheimo ja IFK:n Kim Hirschovits. Westerlundin kaavailuissa Hirschovitsin paikaksi oli suunniteltu Suutarisen paikka, eli puolustavan nelosketjun sentteri. Itse uskoin, että liigassa pärjännyt Kim nousisi kisojen kuluessa jarruketjun johtajasta hyökkäävän kakkosketjun keskusmieheksi - mutta toisin kävi.
Nuorten MM-kisoista lisäpotkua
Tsekissä pelatuissa kaksikymppisten MM-kisoissa Hirschovits saavutti henkilökohtaiset tavoitteensa ja oli muutenkin tyytyväinen kisasuoritukseensa.
- Olen tyytyväinen siihen mihin rooliin minut laitettiin ja miten sen hoidin. Olin puolustava sentteri ja tarkoituksena oli että omiin ei tule yhtään - eikä tullut. Kuitenkin kun ajattelee millainen pelaaja olen, niin olisin tietenkin halunnut enemmän kiekollista peliä, mutta joukkueen etu meni tässä edelle.
Puolustavana sentterinä en saanut mennä kovin syvälle, koska aina yhden piti olla korkealla. Minulla oli aika kurinalainen rooli. Siinä joukkueessa oli paljon pelaajia, jotka pystyy pelaamaan molempia rooleja. Se rooli mikä annetaan pitää hoitaa. Ihan hyvää oppia sai puolustuspelaamisesta. Se että pelaa maailman parhaita nuoria jätkiä vastaan ja pystyy pitämään oman maalin puhtaana, niin kyllä pitää olla tyytyväinen, kertaili Kim kesäkuun alussa kisakokemuksiaan.
Kuultuani Hirschovitsin vastauksen kysymykseeni huomasi miten erilailla pelaaja ja katsoja voivat kokea turnauksen ja yksittäisten otteluiden tapahtumat. Odotukseni hifkiläisen suhteen olivat varsin korkealla ja siksi seitsemässä ottelussa saavutettu yksi syöttöpiste oli minusta pelaajan kykyihin nähden alakanttiin. Pettymystäni lisäsi se, että aloitusympyrässä sentterin voittoprosentti jäi alle viidenkymmenen. Tosin etukäteisodotukseni Kimin pelipanoksesta olivat väärinmitoitetut, sillä kisojen aikana huomasin miten huonosti Westerlundin pelitaktiikka ja pelaajan numero 11 kaarteleva peli- ja luistelutyyli sopivat toisiinsa. Hyökkäävässä ketjussa Kimin ”ajattelevan miehen”-pelityyli olisi voinutkin toimia, mutta maajoukkueen nelosketjun tempoon se oikein istunut. Käsitysten erilaisuus vahvistui, kun kysyin häneltä turnauksen parasta peliään.
- Njaaaa, alkusarjan peli Kanadaa vastaan. Siinä oli tosi monta paikkaa tehdä maali, pystyi vastaamaan fyysiseen peliin ja omissa ei ollut oikeastaan ollenkaan pahoja tilanteita. En tiedä oikeastaan oliko huonoa peliä, koska oikeastaan kaikki pelit oli aika tasapaksuja. Ei pystynyt mihinkään huikeisiin suorituksiin, kun koko ajan vaan mietti että sijoittuu kentällä oikein, ettei omiin päin tule hyökkäyksiä. Tasaista - ja olin ihan tyytyväinen kaikkiin peleihin. Kyllä noista nuorten kisoista sai aika hyvin potkua. Itseluottamusta siihen että pystyy pelaamaan tosi kovia vastustajia vastaan.
Allekirjoittaneesta Kanada-matsi oli Suomelta erinomainen ottelu, mutta juuri siinä pelissä nelosketjun sentteri otti kaksi kuritonta kaksiminuuttista. Tosin toinen jäähyistä tuli Kanadan agitaattoriin Steve Ottiin kohdistuneesta taklauksesta ja mainittakoon että Ott on omassa tehtävässään - ärsyttämisessä ja kalastelussa - aivan erinomainen. Jos Hirschovitsin panos kentän hyökkäyspäässä ei vastannut odotuksiani, niin positiivinen yllätys tuli henkisellä puolella. Hyvä joukkuepelaaja sopeutuu nurkumatta valmentajan hänelle antamaan tehtävään ja niin Kim teki. Hänen pelipanoksensa oli otteluissa tasaisen luotettava ja jäällä ollessaan sentteri selvästi käskytti kentällisensä pelaajia.
- Sentterillä on kuitenkin vastuu aloituksissa ja kaikessa muussakin, että jokainen jätkä tietää mihin aion aloittaa ja mitä sitten tekee. Kyllä silloin kun pelaan sentteriä niin yritän johtaa sitä kentällistä, mutta sitten kun olen laiturina annan sentterin hoitaa sen tehtävän. Kisoissa oli nuorempiakin kavereita ja pidän itseäni kuitenkin jotenkin johtajatyyppinä, välillä pitää antaa hiukan tiukkaa sanomistakin.
Loppukausi, A-nuoret, Amerikka
HIFK:n kevätkausi meni erilaisten sekoilujen merkeissä, mutta loppukaudesta liigajoukkueen kakkossentteriksi noussut Kim oli henkilökohtaisella tasolla kauteensa tyytyväinen, todella tyytyväinen.
- Meni yli odotusten, toisaalta kun pelit menivät koko ajan paremmin, niin odotti myöskin koko ajan itseltään enemmän. Liigassa tuli paljon peliaikaa ja onnistumisiakin tuli - tosin maaleja olisi voinut tulla enemmänkin kun oli niin paljon paikkoja. Mutta, mutta ... tosi hyvä fiilis jäi loppukaudesta.
Miesten joukkueen pudottua pudotuspelikamppailusta IFK:n johto lähetti juniori-ikäiset pelaajansa A-nuorten playoffseihin. Ensimmäisellä kierroksella helsinkiläiset pudottivat Tapparan jatkosta suoraan kahdella voitolla. Näin kissapaitojen vieraspelin tamperelaisia vastaan ja ottelu oli IFK:n yksipuolinen näytös. Miesten SM-liigaa pelaavien ja nuorten SM-sarjaa pelaavien junioreiden välinen ero oli huikaisevan suuri ja runsaanpuoleisesti peliaikaa saanut Hirschovits teki ottelussa hattutempun. Kaikkiaan Kimille kertyi neljässä A-nuorten pudotuspelissä yhdeksän pistettä (3+6). Playoffsien toisella kierroksella mestarisuosikki kuitenkin kompastui, IFK:n tavoin, miesten liigajoukkueestaan vahvistuksiaa saaneeseen Saipaan. Miten se nyt sillai?
- Hävittiin ensimmäinen peli, voitettiin toinen - olikohan se 7-2 - ja sitten kolmannessa pelissä pudottiin. Minusta me oltiin siinä pelissä parempia - tai ei parempia kun kerran hävittiin - mutta tehtiin paljon henkilökohtaisia virheitä. Johdettiin kahteen otteeseen ... jäi kyllä harmittamaan, mokattiin itse se peli.
Kauden lopuksi lähdit pelaamaan Pohjois-Amerikkaan. Oliko Jenkkilässä käyntisi agenttisi Markus Lehdon järjestämä reissu? Tavallaan näytösreissu NHL:n kykyjenetsijöille?
- Kyllä tavallaan. Markuksen lisäksi pelipaikkaa Chicago Steelissä (USHL) olivat järjestemässä agentit Simo Niiranen ja Bill Zito. Kyllähän se [näkyvyys skouteille] oli periaatteessa suuri syy miksi sinne tuli lähdettyä. Sai kokemusta paikallisesta pelityylistä ja käytännön totuus on että siellä seurataan enemmän pelaajia.
Erinomaisella fanisivuillasi vertasit United States Hockey Leaguen tasoa Mestiksen tasoon. Minkälaisia - siis tyylisiä, ikäisiä ja kokoisia - sarjan pelaajat olivat?
- Sarja Mestiksen tasoa, ... hmm, kyyyllä. Se mitä Mestiksessä pelasin niin kyllä. Ehkä USHL:ssä ei ole niin taitavia pelaajia kuin Mestiksessä, mutta vauhti on paljon kovempaa ja pelaajilla hirveä taistelutahto, kaikki tsemppaa viimeiseen asti. Kun on pieni kaukalo niin siellä on niin paljon vähemmän aikaa, että tahdolla ja vauhdilla pystyy tavallaan korvaamaan sen minkä taidossa häviää. Kyllä siellä pitää koko ajan olla pää ylhäällä ja jalat liikkeessä että siellä pärjää. Kun täyttää kaksikymmentä, niin ei saa enää pelata tässä sarjassa eli kaverit olivat alle parikympppisiä. Ja koon puolesta löytyi kaikenlaisia, oli pienempää ja sitten todella isoja kavereita. [Viime vuonna amerikkalaisista USHS-joukkueista varattiin suoraan kahdeksan pelaajaa. USHL:stä parhaat pelaajat siirtyvät kiekkoilemaan Yhdysvaltojen yliopistosarjoihin, mutta yleensä High School-sarjojen kasvatit varataan kun he ovat pelanneet yliopistoissa vuoden-kaksi. Viime vuonna yliopistopelaajia varattiin kaksikymmentäneljä, siis yhtä paljon kuin suomalaisia pelaajia. // HK]
Montako peli pelasit sarjassa ja millainen vaikutelma sinulle jäi Chicago Steelin toiminnasta, esim. miten ammattimaista touhu oli ja millaista oli harjoittelun taso??
- Ehdin pelata vain kuusi peliä, kymmenen peliä olisi pitänyt päästä pelaamaan että olisi saanut pelata playoffseissa. Alkupeleissä tuli paljon peliaikaa, kun joukkue ei ollut vielä varmistanut pudotuspelipaikkaa. Sitten kun pudotuspelipaikka oli varma - neljän pelin jälkeen - niin jääaika tippui. Valmentaja tietenkin halusi peluuttaa niitä kavereita, jotka saivat pelata playoffseissa. Kokonaisuutena olen tyytyväinen, vaikka tehopisteitä [2+2] olisi saanut tietenkin tulla enemmän. Ei se ollut mikään hirveän hätkähdyttävä joukkue, välillä oli vähän vaikea pelata, mutta kaikkien kanssa pitää oppia pelaamaan.
- Ei toiminta tietenkään SM-liigatasoista ollut, mutta kyllä joukkueella oli täysipäiväinen valmentaja. Treenit oli suomalaisittian ajatellen aika erikoisia; paljon luistelua, ei niinkään taitojuttuja, paljon laukauksia ja suoria hyökkäyksiä sekä kamppailuharjoituksia - kerran päivässä oli jäät. Kovemmin siellä treenattiin kun täällä kauden aikana. Treenit oli pidempiä, kyllä siinä meni kyllä aika puhki ...
Joulukuussa kun kyselin sinulta suhtautumista farmiliigoihin, oli vastauksessasi äänensävy oli varsin varautunut. Nyt kun olet hieman saanut esimakua millaista touhu sielläpäin on, niin onko mielipide asiasta yhtään muuttunut? Kielitaitohan ei ole ongelma?
- Kyllä tuo reissu vähän muutti suhtautumista. Vuoden-kahden täällä treenaamisen jälkeen farmiin lähtö ei olisi lainkaan poissuljettu juttu. Kielitaito ei ole mikään ongelma, sillä kävin kouluni englanninkielisessä koulussa. Käytännön kielikokemusta tuli myös vapaa-aikana, sillä pelasin samassa ketjussa IFK:n valmentajan Mike Eavesin Ben-pojan kanssa ja olimme muutenkin hyviä kavereita. Ja tulihan tuolla Chicagon reissullakin hyvää harjoitusta.
Valitsemisen sietämätön vaikeus
Central Scouting Servicen listoilla Kim Hirschovitsin sijoitus ei ole viime vuotiseen paljoakaan muuttunut, sillä nousua on vain muutama pykälä. Huhtikuussa julkaistulla lopullisella listalla hän oli yhä sadan huonommalla puolella eli eurolistan sadaskahdeksas. Miksi sitten uskon että Hirschovits varataan tämän kesän NHL-draftin toisena päivänä?
Ehkä se johtuu siitä, että olen puhunut hänen kanssaan pari kertaa ja hän on vaikuttanut tavoitteelliselta, fiksulta ja sympaattiselta kaverilta - siis joukkuepelaajalta. Tai siitä että osassa näkemissäni peleissä hän on ollut hyökkäyspäässä isossa roolissa ja osoittanut että pelinäkemystä ja -älyä löytyy. Antanut tarkkoja ja ovelia, välillä varsin rohkeita syöttöjä. Haistanut hyvin maalintekopaikkoja - vaikka SM-liigassa viimeistely on tulokaskaudella ontunut. Mutta todella harvoin juniori loikkaa suoraan nuorten sarjasta liigajoukkueen maalitykiksi tai edes pystyy tekemään kuuttatoista pistettä (6+10) kuten Hirschovits teki. Nuoren miehen pelipaikaksi käy niin laituri kuin sentterikin, parhaimmillaan voisi olla suoraviivaisen sentterin laiturina (pelaaja itse tosin suosii keskushyökkäjän paikka).
Pituutta on riittävästi ja voimaa + massaa on kertynyt alkaneella harjoituskaudella lupaavasti. Henkinen puoli tuntuu olevan kunnossa; nuorten MM-kisoissa pystyi nöyrtymään nelosketjulaiseksi ja valmiutta johtajuuteen löytyy. Lisäksi ensi kaudella nuorella miehellä on hyvät mahdollisuudet saavuttaa kehittymisen kannalta erittäin tärkeä pelipaikka hyvän SM-liiga joukkueen hyökkäävässä ketjussa. Näyttötilaisuuksia skouteille on ollut riittävästi - SM-liigaa, Mestistä, nuorten maajoukkuepelejä, A-nuorten pudotuspelejä ja kauden päätteeksi vielä USHL:ää. Ja skoutit ovat haastatelleet pelaajaa, tosin niin he kyselivät viime vuonnakin eikä varausta tullut.
Miksi sitten ei ole varmaa että hänet varataan tänäkään kesänä NHL:ään? Hmmmm, minusta isoin kysymysmerkki taitaa olla luistelu. Kimin luistelu ei ole kovinkaan sähäkkää eikä suoraviivaista. Eikä pelityyli ole luonnostaan aggressiivinen, oikeastaan hän ei taida osata taklata kunnolla. Voimaa kyllä löytyy - ja tärkeää uskallusta ottaa taklaus vastaan - mutta aloitteellisuus fyysiseen peliin puuttuu. Taitoa on, mutta onko sitä samassa mitassa kuin vaihtoehtona olevalla tsekillä, venäläisellä, slovakilla, ruotsalaisella, jenkillä tai kanukilla? Onko potentiaalia tarpeeksi, että hänestä voi kehittyä pelaaja NHL-joukkueen kahteen ensimmäiseen, hyökkäävään ketjuun? Tai sitten AHL:ään (kyllä farmiliigoissakin tarvitaan taitopelaajia)? Riku Hahlin tyyppiseksi puolustavaksi sentteriksi tai ärsyttäväksi kulmapelaajksi Ville Niemisen tyyliin en oikein pysty Hirschovitsia kuvittelemaan.
Ei käy kateeksi skoutin hommat. Miten ihmeessä he pystyvät valitsemaan kaikkien erityylisten, erikokoisten, eri-ikäisten, erimaalaisten, erisarjoissa pelaavien kiekkoilijoiden välillä kuka on varaamisen arvoinen pelaaja ja kuka ei? Minä en pysty tekemään kunnon arviota edes yhden pelaajan osalta - ja miten monta arvioitavaa pelaajaa siellä Central Scouting Servicen listoilla olikaan? Pohjois-amerikkalaisia kenttäpelaajia 180, eurooppalaisia kenttäpelaajia 150, pohjois-amerikkalaisia maalivahteja 30 ja eurooppalaisia maalivahteja 9. Eli yhteeensä 369. Ja päälle vielä rankkaamattomat juniorit ja vanhemmat europelaajat. Huh, ei auta kun odottaa juhannusviikonloppua. Sunnuntainahan sen sitten näkee millaiseksi ennustamisen ammattilaiset arvioivat Kim Hirschovitsin tulevaisuuden.
