Mielipide

Kiitos KeuPa ja TUTO! Mestis-finaalit tarjoilivat 2010-luvun kärkiviihdettä

MESTIS / Kolumni

Useamman vuoden ajan Mestis-kiekkoa intensiivisesti ja kolmena edellisenä keväänä myös finaaleita paikan päällä seuranneelle toimittajallekin tämä kevät tarjoili jotain erilaista. 

Finaalisarjan ennakkoasetelmat olivat kutkuttavat; vastakkain olivat runkosarjan super-yllättäjä, joka oli jatkanut vahvaa kulkuaan myös pudotuspeleissä, ja kaudesta toiseen "välierien kirouksesta" kärsinyt, Mestiksen mittapuulla isoilla resursseilla operoiva ja kymmenen vuoden tauon jälkeen paluun finaaleihin tehnyt turkulaisjoukkue. Molemmat janosivat kultaa. Ennakko-odotukset kuitenkin ylittyivät moninkertaisesti.

Urheilun hienous piilee tarinoissa, jollainen KeuPan kausi oli jo itsessään. Muutamassa vuodessa vailla Suomi-sarjalisenssiä olleesta pikkuseurasta Mestis-mestariksi, uupumattoman työn ja yhteen hiileen puhaltamisen kautta. Kuulostaa aika hienolta. Myös itse loppuottelusarjasta muodostui vertaansa vailla oleva tarina, jossa kannattajien ja muiden mukana eläneiden tunteet pomppivat vuoristoradan lailla. Halleissa riitti tunnelmaa, ja erityisesti pienen Keuruun vallannut kiekkohuuma hehkui vähintäänkin Tampereelle saakka. Ratkaisevassa vierasottelussa paikalla oli neljä bussillista KeuPa-faneja.

Ratkaisevaksi jäänyt ottelu Turussa eteni jatkoerään, jossa ratkaisijaksi nousi keuruulaisten Teemu Huttu. Samainen hyökkääjä oli viime kaudella yksi katastrofikauden pelanneen Kajaanin Hokin pahimpia pettymyksiä. Tähänkin saatiin tarina, aikamoinen kasvutarina, eikö?

Seurat liekittivät finaaleja myös sosiaalisessa mediassa käymällä hyvässä hengessä "sotaa" pienten videoiden avulla (alla TUTOn ennen kuudetta finaalia julkaisema video). 

Eikä unohdeta sitä, että itse finaalit olivat pelillisesti parasta mahdollista mainosta Mestikselle. Vauhdikasta, tasaista, viihdyttävää ja hyökkäysvoittoista kiekkoa, joka oli erittäin tervetullutta, erityisesti tämän kevään trap-kiekkokeskustelun keskellä. Myös tuomaristo onnistui ottelusta toiseen varsin hienosti. Otteluissa pelattiin kovaa, mutta kuitenkin rehdisti. Mukaan ei mahtunut yhtäkään todellista ylilyöntiä. 

Mestiksen alakulosta on puhuttu paljon, mutta tämä finaalisarja antoi ainakin urheiluromantikolle toivoa tulevaan. Näille peleille on ehdottomasti tarvetta Suomen kiekkokartalla. Aina ei tarvita välkkyviä valoja, glamouria ja show'ta, jotta jääkiekko voisi olla A-luokan viihdettä. 

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös